Uusi Natura
4.4.2002
On erilaisia näkemyksiä siitä, lämpeneekö maapallo kasvihuonekaasujen
päästöjen seurauksena ja miten suuri uhka se on nykyisenlaisen
elämän jatkumiselle. Lienee turvallisinta ottaa uhka todesta
ja varautua kielteisten vaikutusten ennaltaehkäisyyn. Siinä
tarkoituksessa pitää rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä, joista
tärkein on hiilidioksidi, jonka osuus EU:n päästöistä on 4/5.
Euroopan parlamentissa on käsittelyssä komission ehdotus
kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupasta – ja niiden pörssittämisestä.
Sitä varten luodaan järjestelmä, jossa annetaan laitos- (vaan
ei yrityskohtaisia) lupia kasvihuonekaasujen päästämiselle
ilmakehään. Jokaiseen EU-maahan perustaa sähköinen rekisteri,
joka kytketään muiden maiden rekistereihin. Siitä laitoksille
jaetaan eli allokoidaan tonneissa määriteltyjä päästöoikeuksia,
jotka muistuttavat pörssien optioita.
Ensi vaiheessa päästöoikeudet ehdotetaan luovutettavaksi
korvauksetta. Vaihtoehto olisi niiden huutokauppaaminen. Se
olisi huono vaihtoehto. On kokemusta siitä, miten Saksassa
ja Englannissa luonnonvarojen eli radiotaajuuksien huutokaupoilla
ajettiin vaikeuksiin koko EU:n teleala ohjaamalla investointirahat
yrityksiltä näiden maiden demarihallituksille.
Päästöoikeuksien alkujaossa olisi eri maissa yhteiset mutta
ei yhdenmukaiset perusteet. Komissio vahvistaisi ne samaan
tapaan kuin hyväksyttiin Natura. Kun alkuallokointi on mitä
suurimmassa määrin poliittinen prosessi, syntyy vuorenvarmasti
ns. kilpailuvääristymiä.
Päästöoikeuksien eurokaupankäyntiä varten kapitalistien tehtäväksi
annetaan perustaa hiilidiksidipäästöoikeuspörssejä sekä -pankkeja
päästöoikeustalletuksia varten.
Päästöille, joille laitokset eivät hanki oikeuksia, halutaan
säädettäväksi "tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat" seuraamukset,
joiden tulee olla "riittävän ankaria". Sakko olisi 100 euroa
tonnilta tai kaksinkertainen päästöoikeuksien markkina- eli
pörssihinta.
Sakkojen välttämiseksi Suomesta pitää vuosittain lähettää
ulkomaisille kapitalisteille rahaa 100-200 miljoonaa euroa
sen sijasta, että päästövähennys toteutetaan meillä kansallisen
suunnitelman mukaisella uusiutuvien energiamuotojen käytöllä,
energiansäästöllä, muiden kasvihuonekaasujen päästöjen vähennyksillä,
hiilen korvaamisella maakaasulla sekä mahdollisesti ydinvoimalla.
Päästöjen vähentämisestä aiheutuu Suomessa suuremmat yksikkökustannukset
kuin muissa EU-maissa. Meidän hallituksemme on tehnyt – muihin
verrattuna - huonon sitoumuksen kansallisista päästörajoista.
Ei osattu ottaa huomioon tätä EU:n päästökauppadirektiiviä.
Suomi on EU:ssa johtava bioenergiamaa ja kun yhdistetyssä
sähkön ja lämmön tuotannossakin Suomi on EU:n eturivin maita,
mutta tämä direktiivi on meille epäedullinen.
Päästökauppaa perustellaan "kustannustehokkuudella": päästöjä
voidaan EU:n sisässä vähentää siellä, missä se on halvinta.
Supistukset kansallisiin päästökattoihin saa ylittää, mutta
maksusta: ns. markkinavoimat määräävät päästöoikeuksille hinnan.
Se on kuin vero, jonka päästöoikeuksia ostavat yritykset maksavat
toisille yrityksille; niille, joille niiden oma valtiovalta
on ollut niille suopea oikeuksien alkuallokoinnissa.
Markkinamekanismiin kuuluu aina myös keinottelu, ja sitä
voisivat tässä tapauksessa käyttää hyväksi järjestelmän ulkopuoliset
toimijat ostamalla päästöoikeuksia eurooppalaisten tuottajien
nenän edestä. Jos esimerkiksi terästä siirtyy direktiivin
johdosta tuotettavaksi suuremmilla päästöillä USA:ssa, järjestelmä
ei vähennä - vaan lisää - maapallon päästöjä.
USA, joka alun perin ehdotti päästökauppajärjestelmää ja
sai vaatimuksensa Kioton sopimukseen, on jättäytynyt sen ulkopuolelle.
Sen osuus maapallon päästöistä on 24 %, kun EU:n osuus on
14 %. Suomen osuus EU:n päästöistä on 2 % ja maapallon päästöistä
0.3 %.
Päästökauppadirektiivi saattaa ohjata yritysten inventointipäätöksiä.
Se olisi epäedullista maille, joiden tuotantorakenne on energiaintensiivinen,
mutta ilman ydin- tai vesivoimaa. Suomen oloissa direktiivi
suosii lisäydinvoimaa.
Energiateollisuus (lue: Fortum) kannattaa päästökauppadirektiiviä,
koska se uskoo saavansa hallitukselta paljon päästöoikeuksia
myyntiin. Fortumin tuotantolaitoksista ja tuotteiden käytöstä
syntyy puolet Suomen hiilidioksidipäästöistä. Rautaruukin
ja Outokummun terästeollisuuden kilpailuasema taas heikkenisi
suhteessa järjestelmän ulkopuolisiin tuottajiin.
Tämä direktiivi on vihreää suunnitelmataloutta: suositaan
tiettyjä toisia (isoja, vahvoja) maita Suomen kustannuksella.
EU:ssa saa sitä, mitä tilaa.
| 