EU:n perustuslaista kansanäänestys

Turun Sanomat 23.3.2003

Irakin öljysodan varjossa kirjoitettava EU:n perustuslaki on merkittävin vallan uusjako Euroopassa sitten II maailmansodan.

Sitä valmistelevassa konventissa Suomi puhuu ns. yhteisömetodin eli vahvan komission ja liittovaltion puolesta. Virallinen Suomi on liittovaltiolinjalla.

Kun perustuslaissa otetaan kantaa EU:n puolustusyhteistyöhön, pelissä ovat mukana liittoutumattomuutemme perusteet.

EU:n voimakaksikko Saksa ja Ranska haluaa yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mutta niitä ei haluta antaa komission yhteisölliseen toimivaltaan. Sen vuoksi on tietty logiikka siinä, että ne ehdottavat EU:lle valittavaksi presidentin, joka olisi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Neuvoston rakenteisiin ehdotetaan myös ulkoministerin virkaa sekä unionin yhteistä diplomaattiedustusta. Suurista maista Iso-Britannia ja Espanja tukevat suoraan ja Italia epäsuorasti neuvoston valtaa diplomatian ja sotilastoimen asioissa.

Suomi on täysin rinnoin mukana EU:n sotilaallisen ulottuvuuden rakennustyössä eli kriisinhallinnassa. On luvattu antaa 2000 sotilasta eurojoukkojen käyttöön. Ylikansallisia EU-tehtäviä varten Suomen armeija haluaa ostaa raskaita - ja kalliita - joukkojenkuljetuskoneita. Varusmiesten kouluttamiseksi ja totuttamiseksi suomalaisesta aluepuolustuksesta poikkeaviin tehtäviin halutaan taisteluhelikoptereita. Suomikin kannattaa yhteisiä asehankintoja ja EU:n varusteluviraston perustamista

.
Euroarmeijasta, joka kootaan kansallisiin kasarmeihin kansallisista joukoista, tulee Nato-yhteensopiva ja se käyttää Berlin Plus-sopimuksen mukaan Naton suunnittelu-, viestintä- ja sodanjohtoyhteyksiä sekä vakoilutietoja. Niiden kapasiteettien kaksinkertaistaminen maksettaisiin jäsenmaiden sosiaaliturvan leikkauksin.

Vaikka luvataan kunnioittaa YK:n peruskirjaa, operaatioiden laillisuusperustaksi ei vaadita YK:n mandaattia. Joukkojen käytölle ei aseteta maantieteellisiä rajoja. Konventissa kriisinhallintatehtävien luetteloa ollaan laventamassa ohi ns. Petersbergin tehtävien, joihin kuuluu jo ns. rauhaan pakottaminen (joka voi olla hyökkäyssotaa).

Operaatioiden rahoittamista varten EU:n budjetin ulkopuolelle halutaan perustaa rahasto, jonka kautta niiden kuluihin joutuisivat osallistumaan myös operaatioista pois jäävät maat. Ehdotetaan myös yhteisten asehankintojen kulujen maksamista EU:n budjetista. Komissaari Erkki Liikasen mukaan samalla rahalla saisi silloin enemmän ja parempia aseita.

EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) täytäntöönpanoa varten jäsenmaille halutaan asettaa EMU-kriteereiden tapaan erityiset ETPP-kriteerit: luodaan minimit asehankintamäärärahoille ja joukkojen yhteensopivuuden kehittämiselle. Tavoitteena on supervallan toimintakyky sotilaallisissa operaatioissa EU:n ulkopuolella.
EU:n Nato-maat toistavat mantraa, jonka mukaan EU:n yhteisellä puolustuksella vahvistetaan Naton eurooppalaista pilaria eikä kilpailla Naton kanssa. On tabu puhua USA:n asemahdin korvaamisesta eurooppalaisella, eikä tulossa ole ainakaan virallisesti USA-sidonnaisuudesta vapaa sotilastoimi.

Konventin puolustustyöryhmässä Saksa ja Ranska ehdottivat EU:n perustuslakiin kirjattavaksi sellaisen keskinäisen puolustuksen klausuulin, joka muistuttaisi Naton ja/tai vanhojen EU-maiden sotilasliiton Länsi-Euroopan unionin (WEU) viidettä artiklaa. Se veisi liittoumattomat maat Natoon. Sillä tavalla Suomi liittyisi Natoon EU:n kautta.

Puolustustyöryhmässä oli tilapäinen liittoutumattomien maiden enemmistö, ja siksi työryhmä ehdotti perustuslakiin "vain" ns. solidaarisuuslauseketta, joka velvoittaisi jäsenmaat yhteistyöhön terrorismin vastaisessa taistelussa. Solidaarisuusvelvoitteen erottaa keskinäisen puolustuksen klausuulista se, että sitä sovellettaisiin jälkikäteen, kun taas puolustusklausuuli pitäisi sisällään myös yhteisen valmistautumisen sotiin.

Viime aikoina on ruvennut näyttämään siltä, että perustuslailla liittoumattomia painostetaan, mutta ei pakoteta, yhteiseen sotilasliittoon.

Sotilasyhteistyötä voitaisiin tehdä EU:ssa ns. tiivistettynä yhteistoimintana. Silloinen eivät olisi kaikki maat mukana, mutta mukana olijat voisivat toimia koko EU:n nimissä. Sellainen "solidaarisuuskulttuuri" perustuisi entistä joustavammin ns. rakentavaan pidättäytymiseen. Maa ei silloin äänestäisi sotilasoperaatiota vastaan, vaikkei se ei siihen itse osallistuisi, mutta sen tulisi antaa etujoukolle täydellinen poliittinen tuki.

On myös mahdollista, että jotkut maat tekevät "eurooppalaista" sotilaallista yhteistyötä EU:n rakenteiden ulkopuolella. Asevarustelussa sitä jo tehdään.

Perustuslain valmistelussa on kysymys siitä isosta asiasta, että onko unioni kaikille sama vai onko uusi liittovaltio rahaliiton (EMU) malliin monen nopeuden Eurooppa.

Perustuslailla EU joka tapauksessa perustetaan uudelleen ja siitä tulee liittovaltio; kyseinen sana on kirjoitettu luonnoksen ensimmäiseen pykälään. Se tullee suurten maiden ajamalla hallitusten välisen yhteistyön metodilla ainakin sotilasasioissa, mikä antanee Suomelle mahdollisuuden säilyttää liittoutumattomuutensa, jos niin halutaan. Poliittinen eliittimme ei välttämättä halua. Perustuslakikonventissa Suomi on ollut yhteisömetodiin perustuvan liittovaltion kannalla.

Kuusi EU-maata on jo poliittisesti sitoutunut kansanäänestykseen perustuslaista. Sellainen kuuluu järjestää sellainen myös Suomessa. Meitä ei saa salakuljettaa liittovaltioon ja/tai sotilaalliseen liittoutumiseen.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]