Tilastot kertovat tuloerojen synnystä

15.4.2002

On käynnissä suomalaisen hyvinvointivaltion alasajo.

Ne, jotka puolustivat suomalaista kansankotia EU:hun liittymistä vastaan, pitivät tärkeänä hyvän sosiaaliturvan säilyttämistä. Uskottiin, että EU:ssa se murenee.

Se onkin murentunut. Monilla ihmisillä entistä huonompi sosiaalinen vointi. Mutta ei se ole välttämättä EU:n syy! On ollut omaa vapaata poliittista tahtoa ajaa alas julkinen valta ja sen mukana hyvinvointivaltio.

Kansantuote on kasvanut

Kansantalous on viime vuosina kasvanut nopeasti. Se ei ole koitunut kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Jos kansantuotetta (BKT) verrataan kymmenen vuoden takaiseen lamavuoteen 1991, maassa tuotetaan - käypiin hintoihin - tavaroita ja palveluksia tänään 53 % enemmän.

Palkansaajien työn tulokset ovat kuitenkin menneet muiden kuin työn tekijöiden nautintaan. Kansantalouden palkkasumma on kasvanut samaan aikaan vain 34 %. Markoilla mitattuna palkat ovat jääneet kansantuotteesta lisää jälkeen paljon yli 200 000 000 000 markkaa.

Jos otetaan huomioon rahan arvon muutokset, tuotanto on noussut kolmanneksella, mutta reaaliapalkkasumma vain alle 10 %.

Siitä, että palkat eivät ole pysyneet kasvun tahdissa, kertoo seuraavassa kuviossa viivojen välinen ero. Ylöspäin nouseva viiva kuvaa kansantalouden (BKT) nopeaa kasvua ja alempi, vaakasuorempi viiva taas kuvaa kansantalouden palkkasummaa.

Taloudellinen kasvu ei ole mennyt palkkoihin vaan parempiin suihin. Tuotanto on kasvanut nopeasti, palkkasumma ei.

Bruttokansantuote (BKT, mrd.mk, käyvin hinnoin)

1991 499

1992 487

1993 492

1994 522

1995 564

1996 586

1997 636

1998 690

1999 722

2000 780

2001 803

Palkkasumma (mrd.mk, käyvin hinnoin)

1991 231

1992 218

1993 205

1994 206

1995 219

1996 231

1997 244

1998 262

1999 275

2000 294

2001 310

Valtion alasajo "budjettikurilla"

Valtion budjetista maksetaan hyvinvointivaltion parhaat palvelukset: halpa terveydenhoito, lähes ilmainen koulutus sekä kasvusta osattomiksi jäävien kanssaihmisten sosiaaliturva.

Valtion menoja kuvaava viiva on kuin kuolleen ihmisen sydänkäyrä: lähes suora viiva.

Osattomien ja syrjäytyvien ihmisten määrä on lisääntynyt. Köyhiä kyykytetään tiukalla budjettikurilla.

Mitään parempaa ei ole odotettavissa. Valtiontalouden menokehyksiin vuosiksi 2002-2006 Lipposen hallitus on suunnitellut valtion menojen nollakasvun.

Valtion budjettimenot (mrd.mk)

1991 167

1992 186

1993 202

1994 196

1995 198

1996 199

1997 187

1998 194

1999 212

2000 228

2001 219

Köyhien toimeentulotaakka kunnille

Köyhän ihmisen viimeisin sosiaaliturvalaitos on oma kunta. Sen jälkeen jäävät jäljelle enää nälkäjonot.

Kunnallista toimeentulotukea on valtiovallan päätöksillä huononnettu, ja valtio on kasannut kunnille lisää velvoitteita julkisten palvelujen rahoittamisesta.

Kun valtionosuudet kunnille alenevat, hyvinvointipalvelut huononevat. Kouluissa levottomuus lisääntyy, ihmisiä kuolee terveyspalvelujonoihin eikä asunnottomille löydy kunnallisia vuokra-asuntoja.

Yritykset tyhjennetään

Suomalainen elinkeinoelämä on viime vuosina nauttinut poikkeuksellisen edullisesta tilanteesta: ylisuuresta EMU-devalvaatiosta sekä alhaisista palkoista ja matalasta inflaatiosta.

Suomen Pankin kovan markan politiikka päättyi mahalaskuun vuonna 1991. Sen ajan "pakkodevalvaatiosta" on vielä jäljellä noin 15 % vientiteollisuuden ikiomaa "devalvaatiohyvää" ja sitä kautta merkittävä kilpailuetu dollariin nähden.

Vientiteollisuus on saanut tuplajättipotin, kun markka kytkettiin EMU:un ja luovuttiin omasta rahasta. Euron mukana teollisuus on sai tarpeettomasti uuden, noin neljänneksen suuruisen devalvaatioedun dollariin nähden.

Nämä ennennäkemättömät voitot on jaettu yhtiöistä ulos sen periaatteen mukaan, että osakkeenomistajille kuuluu kaikki.

Osakkeenomistajat ovat tyhjentäneet yrityksiä palkkojen kustannuksella. Palkat ovat se sama suora sydänkäyrä kuin edelläkin, mutta niihin verrattuna osinkoviiva on kääntynyt viime vuosina rajuun nousuun. Muut kuin palkansaajat ovat syöneet kasvun hedelmät. Kasvu ei ole mennyt palkkoihin vaan muun muassa osinkoihin.

Yritysten maksamat osingot (mrd.mk)

1991 9

1992 6

1993 6

1994 6

1995 10

1996 16

1997 20

1998 30

1999 41

2000 67

2001 70

Palkat ja osingot

Vuoden 2000 verotilaston mukaan kotitaloudet ovat kotiuttaneet itselleen yllättävän pienen osan yritysten maksamista osingoista: runsaat 10 miljardia markkaa. Yritykset näyttävätkin jakavan osinkoja ennen muuta toinen toisilleen.

Verottomat osinkomiljardit ovat samaa suuruusluokkaa kuin olivat kaikki vuoden 2000 palkankorotukset kaikille suomalaisille palkansaajille yhteenlaskettuna.

On myös myyty yrityksiin kerättyjä ja kasattuja osinkoja myymällä yrityksiä. Pieni joukko kotitalouksia oli verotilaston mukaan saanut yritys- ja osakemyynneillä kyseisenä vuonna 24 miljardia markkaa luovutusvoittoja. Myyntivoitot ovat aliverotettuja, sillä niistä peritään veroa vain 14,5-29 prosenttia.

Sen sijaan yritysjohtajien optioista peritään täysi vero. Niitä on ollut jaossa maan optiorälssille vuonna 1999 noin 1, vuonna 2000 noin 4 ja vuonna 2001 noin 3 miljardia markkaa.

Normaaliverotuksen johdosta yritysjohtajat uhkailevat valtiota pääkonttoreidensa ulosliputuksilla.

Myyntivoittoja tuontirahalla

Yritysten osingoista noin neljännes menee ulkomaille.

Se johtuu siitä, että varsinkin suuryhtiöt ovat muiden kuin suomalaisten omistuksessa. Pörssin osakkeiden arvosta noin 70 % on ulkomaalaisten hallussa, Nokiastakin yli 90 %.

Yritysten myynnistä ulkomaille hyötyy yhden kerran. Se tapahtuu silloin, kun ne pannaan lihoiksi myyntivoittoa vastaan. Sen jälkeen ulkomaiset omistajat alkavat putsata suomalaisyrityksiä irtorahoista omaksi hyväkseen.

Ulkomainen tuontiraha on ollut avainasemassa rahoitettaessa yhteiskuntamme tuloerojen kasvu.

Maahan on viimeisten kymmenen vuoden aikana tuotu nettona - eli lisärahana oman pääomanmuodostuksen lisäksi - ulkomailta suoria sijoituksia noin 200 miljardia ja keinotteluluontoisia portfoliosijoituksia noin 250 miljardia markkaa. Niistä rahoista on syntynyt suomalaisen osakerälssin aliverotettuja pääomatuloja.

Ei ihme, jos tuloerot ovat kasvaneet.

Siitä vielä yksi taulukko.

Se kertoo pääomatuloista verotuksessa. Verotilaston luvut ovat yhteismitallisia vain vuodesta 1993 alkaen, jolloin toteutui suuri pääomaverouudistus.

Verotettavien (mutta aliverotettujen) pääomatulojen kasvu (mrd.mk)

.............pääomatulot......niistä osingot......niistä vuokrat......niistä myyntivoitot

1993..........11,9.....................1,7.........................2,5.........................3,6

1994..........14,7.....................1,6.........................2,9.........................4,3

1995..........16,8.....................2,4.........................3,3.........................4,1

1996..........16,7.....................4,1.........................3,6.........................4,2

1997..........23,6.....................5,5.........................4,1.........................7,7

1998..........28,9.....................7,3.........................4,4.........................10,7

1999..........37,8....................9,6..........................4,7.........................17,0

2000..........46,1...................12,1.........................5,0........................ 24,0

Huomaa kaikkien pääomatulojen (joihin eivät sisällyt optiomiljardit) kasvun trendi. Pane merkille verottomien osinkojen yli nelinkertaistuminen ja aliverotettujen luovutusvoittojen yli kuusinkertaistuminen. Huomaa vuokratulojen kaksinkertaistuminen vuokrasäännöstelyn loppumisen seurauksena jälkeen.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]