Taistelujoukot, kiitos ei
Kansan Uutisten kolumni (3.9.2004)
"Maailmanpoliisina toimiessaan Yhdysvallat
suojelee yhteisiä perusarvojamme vaarallisia aineksia
vastaan", ja meidän "olisi aika osoittaa
hieman kiitollisuutta eikä vain mankua".
Kenen käsialaa tämä on? Kirjoittaako näin USA:n
juoksupoika Martti Ahtisaari vai transatlanttisti
ja euronationalisti Paavo Lipponen?
 Ei
kumpikaan heistä, vaan "meistä"
vaarallisista aineksista "heidän"
kapitalismissaan kirjoittaa tällä tavalla Gustav
Hägglund, jonka erottaa kolmen leijonan
viskipullosta se että hän on neljän leijonan
kenraali.
Panssarimersukenraalimme on kirjoituttanut kirjasen
Euroopan puolustuksesta.
Hägglundin kirjanen on kalvojen kielellä hyvin
mielenkiintoinen kuvaus siitä, miten sotilaat
ajattelevat. Monimutkaisilla lauserakenteilla eivät
sotilasherrat herkuttele.
Hägglund valittiin aikoinaan EU:n sotilaskomitean
puheenjohtajaksi äänin 8-7 (niin että kahdentoista
maan edustajat ilmoittivat jälkikäteen
äänestäneensä häntä). Kenraalimme palkan maksoi
Suomi, ja siinä merkityksessä hänen työnsä oli
paskahomma EU:n kultapossukerholaisten töihin
verrattuna. Luontaisetuna hänellä oli - kai
vähintään - everstin tasoinen adjutantti, joka
vaihtoi lamput.
Toisen polven kenraalimme on demokraattisen
sentralismin miehiä: "Päätöksen jälkeen
alaiset ryhtyvät sitä toimeenpanemaan parastaan
yrittäen, siitä riippumatta mitä mieltä he olivat
ennen päätöstä." EU on hänelle "meidän
suomalaisten perhe ja suku", vaikka
euro-oikeaoppisena hänellä menevätkin sekaisin
kansallinen demokratia ja ylikansallinen
enemmistövalta. Itsenäisen puolustuksen sijasta
"meidän pitäisi täysin palkein tukea EU:n
puolustuspolitiikan jämäköittämistä, yhteinen
puolustus mukaan lukien".
Suomessa puolustus on oman maan puolustamista, mutta
EU:ssa yhteinen puolustus on myös yhteistä
hyökkäystä: "Kokemukset osoittavat, että
eurooppalaisia tulisi kouluttaa myös
taistelutehtäviin". Siinä tarkoituksessa
"Suomen on hyvä osallistua taisteluosastojen
muodostamiseen ja pysyä näin mukana Euroopan
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksen
valtavirrassa".
EU:n hyökkäysjoukkoja ei vielä ole, mutta tulossa
ovat. Saksalla ja Unkarilla on kenraalin mukaan
perustuslaillisia vaikeuksia osallistua
hyökkäystoimintaan ulkomailla. Suomi sen sijaan
lähtee mukaan, jos se on Vanhasen hallituksesta kiinni!
On jo aloitettu palkkasotilaiden koulutus, ja Erkki
Tuomiojakin on jo hyväksymässä rauhanturvalain
muuttamisen niin että Suomi voi osallistua laittomiin
öljysotiin.
Sotiin, mutta esikuntaportaaseen, haluaa myös
puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala.
Kun Hägglund on eläkeläisenä kenujen
huru-ukkosarjaa, amiraalimme ei vielä ole. Siksi
Kaskealan päästöt tulevat koko Suomen piikkiin.
Yhdessä kahdentoista ulkomaisen eläkeläiskenraalin
kanssa hän on - ainoana aktiivipalveluksessa olevana
sotilaana - hyväksynyt Washingtonissa kannanoton siitä
eurooppalaisen puolustusintegraation
"välttämättömyydestä", josta Jyri Raivio
raportoi Helsingin Sanomissa 27.8. Hämmästyttävällä
tavalla muu media vaikenee amiraalimme politikoimisen -
aivan niin kuin vaiettiin oikealla ajallaan Lipposen
keskustelut Washingtonissa Suomen liittämisestä Irakin
sodan koalitioon. EU:n natottamisen kautta Kaskeala
natottaisi Suomen.
Kolmetoista koplan mukaan ei "Euroopan maista
enää ole Yhdysvaltain uskottavaksi
turvallisuuspoliittiseksi kumppaniksi", jos ei
hankita lisää aseita ja jos ei valmistauduta
eurovainajiin taistelussa maapallon luonnonvaroista..
Pääministeri Matti Vanhanen, tuo nurmijärveläinen
kunnallispoliitikko, on samalla linjalla. Hän otti
kolmen hallituspuolueen puheenjohtajan klikissä kannan,
jonka mukaan hyökkäysjoukot sisältävästä EU:n
perustuslaista ei järjestetä kansanäänestystä.
Hallitus jatkaa niin ollen sillä linjalla, että
annetaan kaikessa periksi, vaikka
myöntyväisyyspolitiikasta huolimatta Lipposesta ei
tullut pääkomissaaria ja varsinaisessa
komissaaripelissäkin Suomelle jäi vain Turkki-kortti
ja jäännöskomissaari. Ja missä luuraakaan se
kemikaalivirasto?
| 