Michael Hardt & Antonio Negri: The Empire
Kirja herätti seuraavanalaisia ajatuksia (jotka eivät
välttämättä edusta kirjoittajien kantaa).
On kyseessä uuden kapitalismin analyysi; sen, jossa maailmanmarkkinoiden
uudesta järjestyksestä on kehittynyt Imperiumi. Se on KAPITALismin
uusin sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen ulottuvuus.
Kirjoittajien ongelma on sama kuin meidän muidenkin; ei
ole asettaa toista järjestelmää tai muuta järjestystä kapitalismia
vastaan. Toisaalta ei myöskään Marx ollut mikään vaihtoehtoisen
järjestelmän - eli hänen tapauksessaan sosialismin - arkkitehti.
Marxin ajan vallankumouksellisille ei ollut tarjolla muita
vallasta vapaita liittolaisia kuin proletariaatti (jolla ei
ollut katkaistavana muuta kuin kahleensa). Hardtin ja Negrin
proletariaattiin kuuluvat kaikki, joita kapitaali riistää
tuotannossa ja sosiaalisten suhteiden uusintamisessa. Vastarinnan
etujoukoksi he määrittävät isänmaattoman ihmisjoukon (multitude),
jota yhdistää ihmiskunnan ykseys ja moneus. Kutsun sitä rahvaaksi.
Se olemme me.
Rahvas ei ole mitään kansallisuutta eivätkä sen taistelua
orjuutta ja orjuuttajia (kapitalistit, kansallisvaltiot) vastaan
rajoita mitkään kansalliset identiteetit. Ei erotella ihmisiä
rodun, uskonnon, eettisen katsomuksen, kansakunnan tai kansan
jäsenyyden mukaan, vaan vastarintaliikkeen pitää tuottaa uusi
universaalinen sivistys ja kulttuuri. Ennen sellainen on ollut
muun muassa ns. reaalisosialismi. Tänään ei sillä ole nimeä.
Vastavallankumous tuottaa itse omat rakenteensa, eikä tekijöitäkään
tiedetä ennalta.
On yhteinen vihollinen: Imperiumi. Vastarintavoimien on
paljastettava sen ylikansallinen itsenäisyys, sen toimintatapa
ja sen yleisen hyväksyttävyyden (legitimiteetin) lähde.
Imperiumin kaksipäisen kotkan toinen pää on sen juridinen
rakenne; imperiumi pyrkii turvaamaan itselleen laillisuusperustan
- joka on poliittisesti joustava.
Toinen pää on sen kehityksen moottori: tuottavien, luovien
ihmisten moninaisuus eli maailmanrahvas. Imperiumi on järjestelmän
vastaus proletaariseen internationalismiin. Sen sisään on
kylvetty sen oman muuttumisen - ja jopa tuhoutumisen - siemenet.
Idean asettelua
Hardt ja Negri sanoutuvat irti perustan (infrastruktuuri)
eli talouden ensisijaisuudesta päällysrakenteeseen
eli ideologiantuotantoon nähden. Heidän lähestymistapansa
on postmodernistinen, tajunnantuotantokeskeinen. Osia marxilaisesta
päällysrakenteesta tuodaan perustaan, kun tuottavaksi työksi
määritellään myös päällysrakenteen uusintaminen arvoja ja
sosiaalisia suhteita tuottamalla.
Imperiumissa keskeistä on tuotanto ja teknologia ja siihen
kuuluu tuottavuuden trendinomainen jatkuva kasvu koneiden
avulla. Imperiumi on ”kone täynnä elämää”, ja itse elämäkin
on vain ”aivojen ja kehojen tuottamista ja uusintamista".
Käyttöön on otettu Foucaultin käsite biovalta. Se on
valtaa elämän globaaliseen tuotantojärjestykseen; elämää hallitaan
hallitsemalla sen tuotantoa ja uusintamista. Se on valtaa
sosiaalisen elämän kaikkinaiseen hallintaan. Kuriyhteiskunnasta
tulee kontrolliyhteiskunta. Kontrolli on systeemin
toiminnan, luonnon ja ympäristön sekä sosiaalisten ja kulttuurillisten
olojen kaikinpuolista manipulointia. Kontrolli on läsnä aina.
Imperiumin synnyn maailmannäyttämönä ovat olleet siirtomaavallan
päättyminen, markkinoiden vapautuminen valtioiden sääntelypyrkimyksistä
ja maailmanmarkkinoiden synty, tuotannon hajauttaminen alhaisten
työvoimakustannusten maihin sekä - kansainvälisten suhteiden
kehyksinä - valtioiden vastakkainasettelun päättyminen. Uuden
syntyyn ovat vaikuttaneet myös talouskriisit, jotka ovat tehneet
mahdolliseksi vastarinnan kukistamisen, antaneet tilaisuuden
tuhota tuottavuudeltaan jälkeen jääneitä sektoreita, helpottaneet
tuotanto-organisaatioiden uudelleenjärjestämistä ja pakottaneet
uudistamaan teknologiaa.
Tärkeää on ollut kapitaalin joustavuus olla muodostamatta
pysyviä rakenteita.
Imperiumin on synnyttänyt se uusien hallitsemisen muotojen
tarve, jonka on saanut aikaan työn luonteen muuttuminen ja
KAPITALismin kehitys tehdaskapitalismista biovallaksi. Vanhanaikaiseksi
on käynyt se hallintotapa, johon kuului avoin riisto ja sorto.
Uudessa järjestelmässä avainasemassa on asioiden tapahtumisen
näkymätön logiikka. Hardt ja Negri uskovat, että tulevaisuudessa
ei enää ole kansallisia talouksia, tuotteita, teknologioita,
teollisuuksia tai suuryrityksiä.
Luokkataistelun uskotaan vähitellen johtavan kansallisvaltioiden
kuoleutumiseen. Monissa maissa, joille kansallisvaltio merkitsi
vapautumista siirtomaaikeestä, ulkomaisen vallankäytön tilalle
on tullut kotimainen eliitti, joka rajoittaa rahvaan vapauksia
valtion keinoin. Sitä mieltä on myös Immanuel Wallerstein
Utopistics-teoksessaan: nationalismi on ollut sorrettujen
protesti sortajia vastaan ja sortajien väline sorrettuja vastaan.
Valtio on hämärtänyt luokkarajat ja murentanut ne kansallisiksi/etnisiksi
rajoiksi.
Kun kansallisvaltiota on käytetty vallankumouksellisena
aseena kansojen vapautumiseen. Vastarintaliikkeen on ylitettävä
kansalliset rajat. Sitä vaatii Imperiumi, joka on uusi konfliktin
paikka – tai pikemminkin sen ylikansallinen ei-paikka.
Historiassakin on ollut imperiumeja, mutta ne eivät ole
kestäneet. Oli muun muassa neuvostoimperiumi. Sen Hardt ja
Negri katsovat kaatuneen sisäsyntyisiin vastakohtiinsa. Siellä
oli taylorismiin (työn osittamiseen) ja fordismiin (työn vaiheistamiseen)
- mutta ei toyotaismiin (tuotannon markkinahakuisuuteen) -
perustuva teollinen tuotantotapa yhdistettynä yhteiskunnalliseen
pakkovaltaan. Hallitseva eliitti ei saanut yhdistetyksi tuotannon
modernisaatioon työntekijöiden (ammatillista, alueellista)
liikkuvuutta ja luovuutta. Kun kirjoittajien mukaan "globaalisesti
heräävien toimijoiden" taistelu palkoista ja vapauksista ajoi
systeemin romahdukseen ja kun diktatuuri oli byrokraattinen
mutta ei totalitaarinen, tällä arviolla romantisoidaan neuvostoproletariaatin
osuutta vastavallankumouksen suorittajaportaana. Reaalisosialismissa
oli rakenteita jotka estivät ihmisten vapautumisen kuriyhteiskunnan
vallasta. Ne rakenteet eivät olleet pysyviä.
Neuvostoimperiumi oli sotatalouden häkki.
Aave kummittelee Hardtin ja Negrin vastavallankumouksen
maailmassa: kansainvaellusten ja maahanmuuton aave. Vastarinnan
- ja toivon tuotannon - tärkein edellytys on ihmisten vapaa
liikkuvuus. Siihen liittyen vaaditaan kaikille maahanmuuttajille
kaikissa maissa täydet kansalaisoikeudet. Heitä pidetään uusien
vallankumousten etujoukkona ja heistä halutaan tehdä täysivaltaisia
kansalaisia uusissa kotimaissaan. He tuottavat biologisia
ja kulttuurisia risteytymiä. Hybridit (sekoitukset) ovat tärkeä
muutosvoima, sillä niihin ei Imperiumin valta ulotu; sen hallinto
ei pysy niiden kehityksen vauhdissa mukana. Kun vaaditaan
kaikkien ihmisten globaalia kansalaisuutta, sen seurauksena
”valkoisesta” pan-Euroopasta tulee vähitellen vähemmän valkoinen.
Kolmas maailma elää jo pohjoisen metropoleissa ja virtuaalinen
kapitalistiluokka kolmannessa maailmassa.
Ehdotus globaalisen vastarinnan yhtenäistämiseksi samojen
teemojen alle on vaatimus kansalaispalkasta ja takuutulosta
kaikille. Tavoitteena on uusi pörssivapaa maailma. Ei kuitenkaan
ole realistista, että se rakentuisi vanhojen poliittisten
puolueiden tai ammatillisen järjestäytymisen varaan. Puolueet
ovat kansa- ja valtiosidonnaisia, ja ammattiliitot omasta
puolestaan ajavat vain jäsentensä etujoukon eli etuoikeutettujen
palkkatyöläisten asiaa.
Maailman hallintomalliksi halutaan jonkinlaista absoluuttista
demokratiaa: demokratiaa valtioista riippumattoman rahvaan
ehdoilla. Tätä aihetta eivät kirjoittajat ole käsitelleet
riittävän syvällisesti; kirjan hakusanoistakin puuttuu kokonaan
sana ”demokratia”. Imperiumi voi olla demokratian loppu. Se
tulee kuin varas yöllä. Luokkataistelun loppu ei Imperiumi
ole, mutta uuden tuottamiseksi Hardt ja Negri manaavat esiin
totalitäärisiä voimia, kuten uuden yhteisen sivistyksen ja
kulttuurin. Proletariaatti vapautetaan taas kerran orjuudestaan
ilman että se itse vaatii vapauttamistaan.
Optimistinen näköala on, että esteitä inhimilliselle kehitykselle
nähdään asettavan luonnon eikä historian ja että uuden tuottamisen
nähdään olevan elävien ihmisten käsissä.
Työn luonteen muuttumisesta
Vasemmalla on aivan liian vähän mietitty teoreettisesti -
ja vielä vähemmän ymmärretty - ylikansallisen maailmanvallan
uutta rakennetta. On ollut vaikea nähdä sitä nopeutta, väkivaltaisuutta
ja välttämättömyyttä, jolla Imperiumin paradigma on ottanut
paikkansa yhteiskuntatieteiden teologiassa ja jonka mukaan
se toimii. Kirjoittajat uskovat, ettei määrällisillä osoittimilla
kyetä ilmaisemaan perustavanlaatuista laadullista muutosta.
Kapitalistisen tuotannon ja maailmanmarkkinoiden globalisaatio
on ollut sellainen perustavanlaatuinen uusi tilanne ja historiallinen
muutos, ettei sitä voi lähestyä hedelmällisesti marxilaisen
tuottavan työn käsitteen kautta. Kun työlle ei ole yhteistä
mittaa, sitä ei ole myöskään arvolle. On perusteltua sanoa
hyvästit Marxin työnarvoteorialle ja siihen liittyvälle absoluuttisen
arvon etsinnälle. Ei ole löytynyt – eikä löydy - absoluuttista
arvoa, johon rahan arvo voitaisiin kiinnittää. Ei ole muuta
arvon mittaa kuin rahan arvo?
Työn yhteiskunnallinen luonne on viime vuosikymmeninä muuttunut,
kun työn voimat ovat sulautuneet yhteen tieteen, kielen ja
kommunikaation voimien kanssa. Mikä ennen oli abstraktia,
(lisä)arvoa luovaa työtä, se on tänään immateriaalista työtä
ja abstraktia yhteistyötä. Toisilleen tuntemattomat tekijät
ovat virtuaaliyhteistyössä, ja on usein mahdotonta erottaa
tekijää, työprosessia ja lopputulosta toisistaan.
Porvaristo on säilyttänyt valta-asemansa uudistumis- ja uudistamiskykynsä
ansiosta. Taylorismi, fordismi ja toyotaismi ovat olleet tärkeitä
vaiheita työn organisaatioiden kehityksessä, keynesiläisyys
(kysynnän luominen) valtion roolin kunnianpalautuksessa.
Abstrakti työvoima on sellainen käsien ja aivojen yhdistelmä,
jolla ei tuoteta vain hyödykkeitä vaan myös sosiaalisia suhteita
ja siteitä. Tuottavaa työtä on niin ollen myös palveluiden,
informaation ja tiedon tuotanto sekä kehon- ja mielentilojen
tuotanto ja manipulaatio. Teollisuustuotannostakin on tullut
palvelua, joka vaatii ihmiskontakteja, eikä suurtuotanto ole
aina tehokkain tuotantotapa. Työn perustana ovat entistä enemmän
ihmisten väliset kontaktit ja kommunikaatio, todellinen tai
virtuaalinen. Uusia (tiedon)tuotanto- ja manipulaatiovälineitä
käytetään yhteistyössä, ja työ verkottuu yhä enemmän yhteiskunnalliseksi
yhteistyöksi. Tuotantolinjojen tilalle ovat tulleet tuotantoverkot.
Ennen työntekijät oppivat toimimaan kuin koneet. Tänään he
ajattelevat kuin koneet. Valta on kieli, koneen kieli - ja
englannin kieli.
Yhteiskuntaa ohjaavat vastustamattomalla voimalla kapitalistisen
tuotannon kriteerit. On hajautettu tuotannon sijaintipaikat
ja virrat. Kapitaali on riippumaton paikasta ja hakeutuu pois
keskuksista reunoille halpojen työvoimakustannusten vetämänä.
Imperiumi on maailman tuotannon ei-paikka, jossa kaikkien
maiden työvoimaa riistetään. Riiston kohteena eivät ole tietyt
toimet, vaan universaali kapasiteetti tuottaa.
Hardtin ja Negrin Imperiumi
Suvereniteetti on sitä, että on vapaa muiden asettamista
rajoituksista. Vapaa on suvereeni.
Entiseen aikaan muista vapaita olivat monarkit. Se oli aikaa,
jolloin ”Eurooppa” valloitti maailmaa tietoisena sivistyksensä
ja uskonsa ylivertaisuudesta. Voima ja väkivalta olivat suvereniteetin
kätilöitä. Suojelua ja sortoa oli vaikea erottaa toisistaan.
Muihin maihin vietiin uudenaikaisuuden nimissä imperialismia
ja kapitalismia. Kun väkivallan kausi päättyi ja 3. maailman
maihin alettiin siirtää teknologiaa, mobilisoitiin käyttöön
niiden (halpa)työvoima, luonnonvarat ja paikallinen tuotantokapasiteetti.
Sitä kautta valtiot menettivät uudelleen suvereniteettinsa.
Siirtomaavallan romahtamisen jälkeen on syntynyt uusi valta,
joka ei ole imperialistinen. Imperialismi oli valtioiden valloituspolitiikkaa,
kun taas imperiaalinen valta on valtioiden yläpuolella.
Hardtin ja Negrin Imperiumissa on siirrytty biologiaan pohjautuvasta
rasismista kulttuurilliseen. Se on rasismia ilman rotuja.
Kulttuurien ei haluta sekoittuvan, sillä se tekee hierarkian
ylläpitämisen ja erojen turvaamisen vaikeaksi. Kapitaalille
on edullista se, että rahvas on sidottu paikkaan, kun se itse
toimii ei-paikassa.
Vanhalla hallinnolla oli poliittisia tavoitteita ja se koordinoi
systeemiä poliittisella byrokratialla. Valtioiden välillä
oli kilpailutilanne. Hallinto toimi vain tiettyjen ongelmien
ratkaisemiseksi, eikä se halunnut sosiaalista integraatiota.
Se silppusi työväenluokan osiin ja kontrolloi sitä.
Imperiumissa vanhojen hallintamallien tilalle ovat tulleet
uudet satunnaiset valtasuhteet. Uusi hallinto on epästrategista:
se on näennäisesti vailla päämääriä. Imperiumi toimii erilaisuuden
kautta, mutta yhteen suuntaan. Järjestelmän eri tasot - ja
sen myötä hierarkia - ovat sekaisin limittyneinä ja lomittuneina
toinen toisiinsa. Samoin vallan eri muodot kytkeytyvät toisiinsa.
Kaikki poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja henkilökohtaiset
suhteet ovat yhdessä ja sekaisin. Alistumisesta yhteiseen
järjestykseen ja kuriin on tehty sääntö.
Monikansalliset yhtiöt määrittävät sen logiikan, joka ohjaa
systeemiä. Ne ovat yhdessä poliittisen perustan kanssa Imperiumin
monarkia. Niillä on valta, joka on usein korporatiivinen;
korporatismi on valtion, ay-liikkeen ja kapitalistien pyhä
kolmiyhteys. Kaikessa monimuotoisuudessaan Imperiumi on vaikea
vastustaja: se on yhtä aikaa eri paikoissa. Paikan epämääräisyys
ja toimijoiden muodon häilyvyys liittyvät yhteen.
Imperiumi on maailmanjärjestys, jota ohjaa maailmanmarkkinoiden
piilo- ja salakäsi. On yksi valta. Se on rationaalisuuskeskus,
joka sanelee - asioiden tapahtumisen logiikkana - globaalivoimille
yleismaailmallisen järjestyksen. Imperiumin tehtävä on tuottaa
suojelua kapitalistien investoinneille, ei sen osien etujen
tasapainoa. Kapitalisteilla on poliitikkoja vallan vaihtohevosiksi.
Ennen olivat institutionaaliset muurit, ja ne koostuivat
valtioiden vallasta. Tänään sama logiikka leviää sosiaaliseen
kenttään yli kaikkien rajojen. Imperiumi on rajaton, yleismaailmallinen
tila (space). Ei voida erotella systeemin sisä- ja ulkopuolta,
ei yksityistä ja julkista tilaa, ja julkinen tila on sitä
paitsi yksityistetty. Yhteiskunta on tuottajien ja sosiaalisten
suhteiden tuottamisen tehdas. Yksilö käy elämänsä aikana läpi
monta tehdasta.
Imperiumi ei ole uusi ylikansallinen näennäisvaltio, vaan
se on keinotekoinen maailma, jolla on virtuaalinen (kuvitteellinen)
valtakeskus. Valta on kieli, prosessi, menetelmä, väline tai
teknologia. Se on yhtä aikaa sekä kaikkialla että ei missään.
Systeemin muodollinen rakenne voi olla riippumaton sen näkyvistä
rakenteista, mutta järjestys pitää johtaa olemassa olevista
rakenteista. Muuten valta romantisoidaan ja mystifoidaan.
Oikeudella ja moraalilla on Imperiumissa omat ulottuvuudet.
Se sanelee lakinsa ja ylläpitää rauhansa. Kirjoittamaton ylikansallinen
laki nostetaan ylitse kirjoitettujen kansallisten lakien,
mutta varsinainen alistaminen on arkikäytännöissä eikä laeissa;
juridiikkaa tarvitaan vain järjestelmän yleistä hyväksyttävyyttä
ja lainkuuliaisuutta varten. Globaalinen järjestys on virtuaalinen,
mutta kohdistuu kaikkiin. Oikeus on pelkistetty tehokkuudeksi.
Imperiumissa lait mukailevat poliittisen vallan tahtoa.
Ei ole kansainvälistä oikeutta, on vain Imperiumin poliittinen
konsensus. Sille on ominaista maailman hallinta sopimusten
ja lakien tulkinnoilla eikä niiden kirjaimilla. Hardtin ja
Negrin Imperiumin virtuaalinen perustuslaki muistuttaa hämmästyttävällä
tavalla USA:n perustuslakia, jossa on otettu huomioon yhtä
aikaa sekä vallan keskityksen että sen hajauttamisen tarpeet.
Se on uuden maailmanjärjestyksen juridinen malli?
Kun Imperiumilla ei ole mahdollisuutta rajattoman tilan täyskontrolliin,
rahvas on alistettu joustaviin ja muotoa vaihtavien valvontakoneistojen
valtaan. Systeemissä logiikan vangit pitävät itse itsensä
kurissa.
Imperiumi rakentuu voiman varaan, mutta se esittää itsensä
oikeuden ja rauhan puolustajana. Se on ottanut itselleen oikeuden
”humanitaarisiin interventioihin” sekä ”oikeutettuihin” tai
”ennalta ehkäiseviin” sotiin. Se suorittaa sotilaallisia ja
moraalisia iskuja "vihollisten" kimppuun. Se on arkipäiväistänyt
sodat eettisenä instrumenttina ja alentanut ne poliisitoimien
tasolle. Se on omilla toimillaan irtisanoutunut YK:n perustamissopimuksen
2. artiklan moraaliperustasta, jossa on väkivallan käytön
täyskielto muita valtioita kohtaan.
Ei ole sellaista vihollista tai Pahan valtakuntaa, joka
olisi Imperiumille ulkoinen uhka. Sen sijaan on paljon pikkuvihollisia
(terroristeja) ja pikkukonflikteja, joita varten tarvitaan
vahvojen sotia heikkoja vastaan. Voimankäyttöoikeus on viime
kädessä siirretty ja luovutettu Imperiumin supervallalle USA:lle.
Imperiumilla on käytössään järeä ase: pelko. Sen kolme globaalisen
vallankäytön välinettä ovat monopoli pommiin, rahaan ja eetteriin.
Pommin uhka tuo Imperiumiin poliisin ja sotaväen
logiikan, joka sisältyy talouden, ideologian ja kommunikaation
logiikkaan. Rauha on imperiumin kehityksen ja laajenemisen
ehto, mutta sen puolustamiseen käytetään enemmän rahaa ja
rahamekanismeja kuin rautaa. Tarvitaan myös kansainvälisiä
sopimuksia ja järjestöjä konfliktien estoon ja niiden sovitteluun.
Ylikansalliset järjestöt ovat imperiumin rauhanturvajoukot,
armeijat sen rauhaanpakottamisjoukot. Imperiumin valta voi
myös esiintyä kansainvälisten järjestöjen valekaavussa.
Markkinoita kontrolloidaan tehokkaimmin rahamekanismeilla.
Raha tekee kaiken mitattaviksi ja yhteismitallisiksi suhteiksi.
Imperiumin ylikansalliselle aristokratialle, tuolle loismaiselle
oligarkialle, johon kuuluvat suuryritysten johtajat ja heistä
riippuvaiset poliitikot, keinottelu on yrityshyve. Missään
ei pääse rahaa pakoon. Tuotanto ja uusintaminen pukeutuvat
rahan vaatteisiin. Dollarin ylivaltaa täydentää euro. Imperiumille
on poliittisesti välttämätöntä hävittää kansalliset rahat,
koska ne ovat valtioiden riippumattomuuden symboleita.
Imperiumin monarkia kontrolloi työn ja yhteiskuntakoneen
orjia median kautta. Eetteri on kolonialisoitu, ja
useimmat maat ovat Hollywoodin siirtomaita. Media tuottaa
virtuaalivallalle alamaisia. Ns. tiedotusvälineet ovat vallanpitäjien
liikkeelle laskemien informaatiovirtojen vedenpuhdistamoja
ja jätevesien suodatuslaitoksia.
Uusi yhdenmukainen maailma
Imperiumi ilmentää itseään kommunikaatiosysteemien kautta.
Tajunnantuotanto toimii ei-tilassa ja on samaa kaikille.
Media sanoo edustavansa kansaa ja vallan valvontaa, mutta
se on osa systeemiä: kapitaalin ja valtion sanatonta liittoa.
Media-areena ei ole demokraattinen, eikä median tehtävä ole
puolustaa tai tuottaa demokratiaa. Itse asiassa se on neljäs
osa korporatismin pyhää kolmiyhteyttä. Media ei vain jäsennä
ja välitä informaatiota vaan myös organisoi globalisaatiota.
Systeemin legitimiteetin tuotannossa avainasemassa on kommunikaatioteollisuus.
Se on informaation avulla tapahtuvaa mielten kolonialisointia.
Uusista ideologisista aineksista tuotetaan suuria kertomuksia,
jotka vetävät vertoja entisille. Kehitetään uusia tapoja näyttää
ja käyttää valtaa ja voimaa. Tuotannon ja kommunikaation näkökulmasta
uusi maailma on yhdenmukainen, kaikille sama.
Televisiotoiminnalle on ominaista yksisuuntaisuus. Siinä
on keskitetty sisällön tuotanto, lähetyspaikkaan sidottu jakelu
ja kilpailu massojen mielenkiinnosta. Television hallinnasta
kamppaillaan, ja useimmissa Imperiumin osissa – ja Venäjä
kuuluu tässä merkityksessä Imperiumiin - monarkia on vallannut
televisioasemat.
Internet toimii yhdensuuntaisesta vallasta vapain
linkein ja palvelimin. Sitä kautta voi syntyä globaaleja sosiaalisia
ja interaktiivisia verkostoja myös vastarinnan tarpeisiin.
Se on demokraattisempi media-areena kuin televisio.
Vastarintavoimille on tärkeää pääsy mediaan, kommunikaation
haltuunotto. Sitä varten on vaadittava mediademokratiaa, oikeutta
tiedontuotannon ja jakelun välineisiin. Sananvapauteen kuuluu
vastarinnan äänen kuuluminen, ja demokratiaa on sen kuuleminen.
USA:n hallitus on nostanut kaikkien tilojen hallinnassaan
tärkeään asemaan informaation infrastruktuurin hallinnan;
saadaanhan USA:n yksipuolinen hallinta Imperiumissa näyttämään
luonnolliselta juuri ylikansallisen mediateollisuuden kulttuurisen
ja ideologisen operoinnin avulla. Kun USA:lle on puettu anti-imperialistiset
vapauden vaatteet, se on valepuku. Ihmisiä hallitaan dollarin
ylivallalla ja yhä enemmän näkymättömien immateriaalisten
oikeuksien (patentit, tekijänoikeudet, lisenssit) avulla.
Rahavirrat juoksevat USA:n suuntaan.
Hallitsevassa asemassa tajunnantuotannossa on viihde ja elämystehtailu.
Koko media on pian kuin 7 päivää-lehti: pieniä katkelmia systeemin
jokereiden elämästä. Jos tiedonvälitys on pelkkää politiikan
Trivial Pursuitia, elämä 7-päiväistyy. Asioilla ei ole taustoja.
Hierarkian huipulla yksi valtio
Globalisaation hierarkiassa huipulla on USA. Sillä on teknisesti
edistynyt ja poliittisesti yhtenäinen armeija. Se on aina
valmis sotilaallisiin, moraalisiin ja juridisiin interventioihin
etnisiä ja muita ”terroristeja” vastaan. Hyviä ovat vastassa
Pahat.
Imperiumissa on USA:n täydellinen hallinta kaikkiin tiloihin
(maa, meri, ilma, avaruus ja informaatio). Valtapyramidissa
on maiden kesken hierarkia. Läheisimpiä supervallan liittolaisia
ovat ne maat, jotka käyttävät Imperiumin rahataloudellisia
instrumentteja tai jotka ovat sotilaallisessa yhteistyössä
sen kanssa ennen muuta Natossa. USA:lla on kyky toimia yksin,
mutta on sillä myös tarve toimia yhdessä muiden kanssa; onhan
myös se riippuvainen globaalisesta systeemistä.
Systeemi saattaa joissakin asioissa toimia USA:ta vastaan.
Sen itsensä - kaupan ja investointien vapauden nimissä - luoma
maailman kauppajärjestö (WTO) on tuominnut sen käyttöön ottamat
vapaakaupan rajoitukset. Se on asettanut itsensä kansainvälisten
rikos- ja sotarikostuomioistuinten yläpuolelle niin että sen
kansalaisiin ei ulotu kansainvälisen oikeuden valta. Se on
piittaamaton kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kioton ilmastosopimuksesta.
USA ei tunne yhteisvastuuta maapallon luonnosta.
USA ei ole oikeusvaltio, vaikka missään ei ole niin paljon
lakimiehiä kuin siellä. Oikeusvaltio ei ole se, jossa ihmisiä
voidaan pitää loputtomiin pidätettyinä (maan rajojen ulkopuolella!)
ilman oikeudenkäyntiä, jossa on salaisia oikeudenkäyntejä
ja jossa ihmisiä voidaan tuomita kuolemaan salaisissa sotilastuomioistuimissa.
Suunnitelmat USA:n turvallisuusministeriön perustamisesta
lisäävät kansalaisten valvontaa tavalla, joka johtaa totalitarismiin
systeemin toisinajattelijoita vastaan. Seuraava askel henkistä
väkivaltaa on fyysinen.
USA on valinnut itsensä globaalipoliisiksi. Se toimii kuin
keskusvalta sanktioimalla oikeutta. Se toimii muka sivilisaation
nimissä barbariaa vastaan. Sen oman mielipiteenmuodostuksen
ylilyöntejä ovat 1950-luvun McCarthysmi ja tämän ajan terrorismin
vastainen taistelu.
Valta keskittyy keskuksiin, ja syntyy kontrollin kaupunkeja.
Kun tuotetaan rahaa rahasta, keskuspaikka on New York. Kun
tuotetaan elämyksiä mielikuvista, keskuspaikka on Los Angeles.
Kun tuotetaan laittomia interventioita ja pommituksia, keskuspaikka
on Pentagon. Imperiumilla on sellaisia keskuksia.
Kansa, edistys vai taantumus?
Monarkkien suvereniteetin ideologisiin haastajiin kuului
aikanaan katolinen kirkko. Se loi rajat ylittäviä yhteisöjä,
ja siksi se alistettiin suvereenin kontrolliin. Uskonnon varjolla
käytiin maallisia sotia.
Kristinusko erotti toisistaan maallisen ja uskonnollisen
järjestyksen. Se loi perustan oikeusvaltion uskontoneutraalille
sisällölle ja vaikutti kapitalistisen rationaalisuuden syntyyn.
Islamilaisissa maissa ovat käytössä uskonnolliset lait. Se
on universaalisen yhteisöllisyyden muodossa kapitalismin merkittävin
haastaja siihen tapaan kuin katolilaisuus aikoinaan haastoi
maallisen vallan. Tehokkuus ja yhteisöllisyys saattavat olla
toisensa poissulkevia asioita.
Universaaliseen aatteeseen perusti valtansa myös reaalisosialismin
eliitti. Sillä oli rajat ylittävä ideologia. Valtiomonopolistinen
sosialismi (VAMOSOS) ei ollut toimintakykyinen, mutta se oli
pitkään todellinen vaihtoehto kapitalismille.
Ennen kansallisvaltiot olivat pääosissa alueiden imperialistisessa
haltuunotossa, mutta nykyiselle tavalle hallita markkinoita
ne ovat pikemminkin este. Imperiumissa ylikansalliset yritykset
eivät tunne rajoja. Valtiot on lyöty. Monopoleista on tullut
tulppia siihen systeemin verenkiertoon, joka perustuu vapaaseen
kilpailuun. Kapitalismi ei nykymuodossaan ole Adam Smithin
luomus.
Ranskan vallankumous (ja valistuksen aika) oli tasavaltalaisen
hallinnon historiallinen humus. Sen porvaristo käynnisti väkivallalla,
ei demokratialla. Valtion käsite kiinnittyi alussa tiukasti
kolmanteen säätyyn eli porvaristoon, joka kytki tasavallan
ja sen lait kansalaisvaltaan. Se oli porvariston (harvain)valtaa.
Siirtomaavallan muodossa monet kansat saivat Euroopan porvaristolta
perinnöksi orjuuden historian. Kapitalismi syntyi eurooppalaisesta
verestä, hiestä, valloituksista ja kolonialismista.
Vallankumoukset olivat kansakuntien henkisiä rakennuspuita,
ja vähitellen ne täydellistyivät kansallisvaltioiksi. Niiden
avulla rikottiin uskonnollisia, etnisiä, kielellisiä ja kulttuurillisia
raja-aitoja. Kun vakiintuivat käsitteet "kansa" ja "kansanvalta",
demokratia ruvettiin käsittämään samaa merkitseväksi sanaksi
kuin kansanvalta.
Hardtille ja Negrille kansa on taantumuksellinen
käsite. Sitä kautta hegemonisin ryhmä saa oikeuden edustaa
koko kansaa. Kansan nimissä edustuksellisuus totalitarisoituu.
Valtio on ”kansallisen vapauden myrkytetty lahja”. Kansallisvaltioissa
demokratia takaa kurin ja vakiinnuttaa luokkien väliset erot
sekä työn tulosten epätasaisen jaon.
Kansakunta on ollut ase muutokseen alistettujen käsissä.
Se on tehnyt mahdolliseksi kansalaisten puolustamisen ulkoisia
vihollisia vastaan. Se on ollut lähde kansan yhtenäisyydelle,
autonomialle ja vallalle. Kun kansallisvaltio vapautti ihmiset
kansalaisiksi, heistä tuli valtion aktiiveja. Kansallisuus
edustaa yhteisöllisyyttä toisin kuin KAPITALismi tai uusliberalismi
- eli uuskonservatismi. Kansakunta ei kuitenkaan ole ainoa
yhteisöllisyyden muoto.
Hardtille ja Negrille on tärkeää erottaa toisistaan kansa
ja rahvas (multitude), tuo ihmisten moninaisuus yli kansallisten
rajojen. Kansallinen identiteetti määrittyy paikan mukaan,
joko virtuaalisen tai todellisen. Se yhdistää ihmisiä kulttuurillisesti,
ja se perustuu biologisten verisuhteiden jatkumiseen, alueellisen
tilan hallintaan ja kielelliseen yhteisyyteen. Se on kulttuurin,
historian ja kielen jatkumo. Kansakunta ei ole vain kulttuurinen
muodostelma, johonkin kuulumisen tunne ja sen yhteinen perintö,
vaan se on myös laillis-taloudellinen rakenne. Kansakunnan
poliittinen elämä esiintyy valtion elimissä (joissa sosialidemokraatit
tekevät Hardtin ja Negrin mukaan jatkuvasti kompromisseja
luokkaetujen kustannuksella).
Valtioiden vallan kuihtuminen on rakenteellinen ja palautumaton
prosessi, eikä sitä kohtaan kirjoittajien mielestä kannata
tuntea nostalgiaa. Kansallisvaltioiden alasajautumisen seuraus
on valtion ja kapitaalin etujen yhteensulautuminen. Kansakunnan
tilalle on tullut valtio, joka välittää markkinoiden itsenäisyyden
ja yhteisön etujen välillä. Se toimii kapitalistien yhteisten
etujen puolesta, jotka saattavat joskus olla ristiriidassa
yksittäisten kapitalistien etujen kanssa. KAPITALismissa on
valtiovallan kuri ja kontrolli.
Kansalaisyhteiskunta on eri asia kuin valtio. Valtio haluaa
hallinnoida sosiaalisen elämän kaikkia osia, tekee parhaansa
imeäkseen kansalaisyhteiskunnan itseensä. Se haluaa olla kaiken
tapahtumisen sosiaalinen ympäristö. Kansalaisyhteiskunta voi
toimia valtiosta riippumattomasti, vaikka onkin käynyt niin,
että se kuihtuu siirryttäessä kurista kontrolliin. Mutta ei
huolta, uudet voimat tulevat! Rahvaan valta kasvaa KAPITALismin
kohdussa.
Kansallisvaltio rajojensa sisällä on kirjanpitäjä hyödykkeiden,
rahojen ja ihmisten liikkeille, joita muut voimat sysäävät
liikkeeseen.
Markkinat ilman moraalia
On syntynyt harhakuva KAPITALismin luonnollisuudesta. Mielikuva
perustuu siihen, että on pystytty mielikuvien tasolla kiinnittämään
toisiinsa kapitalismi ja markkinat.
KAPITALismia ilmentää parhaiten tuotantovälineiden yksityisomistus,
joka sulkee pois muiden oikeudet omistettavaan ja on perusta
omistajan oikeudelle omaisuuden koko tuottoon. Yksityisomistus
kehittyy kaiken aikaa entistä abstraktisemmaksi. Omistettava
pyritään arvopaperistamaan ja jakamaan aina vain pienempiin
osiin (futuureiksi, optioiksi ja indekseiksi) niin että alkuperäinen
omistettava voidaan omistaa moneen kertaan. Rahaa tuotetaan
rahasta pörsseissä. Kyseessä on pääomien intensiivinen uusintaminen
tuottamalla lisää KAPITALismia järjestelmän sisään.
Toisaalla kapitaali sitten taas pyrkii ylittämään rajansa
ja ottamaan haltuun uusia tiloja. Maailmanmarkkinoilla hyökätään
suurella voimalla kaikkia rajoja vastaan, koska niiden häiriötön
toiminta (jatkuva kasvu!) vaatii löydettäväksi uusia proletaareja
riistettäviksi ei-kapitalistisista maista ja uusilta aloilta.
Kasvun tarpeisiin kapitalisoidaan myös ei-kapitalistinen ympäristö.
Kaiken (ihmissuhteiden, luonnon ja avaruuden) kaupallistamisessa
tämä "kaikki" integroidaan kapitaalin laajenevaan ruumiiseen
eri osien osalta eri tavoin. Sillä tavalla yhteiskuntaan -
ja luontoon - tuotetaan uusi sosiaalinen muoto, joka siittää
ja uusintaa itsensä.
Ovat KAPITAlismin laajenemisvoimat ja niitä vastassa yhteiskunnalliset
rajoitus- ja valvontavoimat.
Jos jossakin maassa julkinen valta uhmaa markkinoiden lakeja,
sitä rangaistaan, piinataan ja ajetaan alas rahamekanismeilla.
Kapitaalilla ovat näkymättömät jalat. Pääomien maastalähdön
tai tuotantopaikan muutoksen uhkat ovat tehokkaita neuvottelu-
ja painostusaseita.
Markkinat eivät erottele toimijoita sisäisiin ja ulkoisiin.
Ne ovat jatkuva, yhdenmukainen tila, jossa kapitaalilla alistetaan
ja sen logiikalla riistetään. Ensin lisäarvo realisoidaan
ja sitten tyydytetään tarve kapitalisoida se.
Markkinat ovat omalakista toimintaa. Ne ovat niiden ihmisten
moraalia, jotka niillä toimivat. Markkinoilla on oma moraalinen
eetos, ja yhteiskunnan yleiset moraaliset standardit ovat
menettäneet käyttäytymistä ohjaavan merkityksensä. Markkinat
ovat sosiaalisten suhteiden ja arvojen uusintamisen perusta.
Imperiumin näkymätön monarkia vastaa maailmanmarkkinoiden
yhtenäisyydestä ja turvaa kapitalisteille tavaroiden, teknologioiden
ja työvoiman vapaan kierron. Työvoiman osalta vapaa liikkuvuus
merkitsee työn hinnan alenemista, kun taas pääoman osalta
vapaa liikkuvuus merkitsee korkeampaa tuottoa.
Kapitalistinen järjestys tulee siitä, että kasvavat yhteen
taloudellinen ja poliittinen valta. Se ei ole liitto, mutta
se on näkymätön, usein korporatiivinen, side. Näistä kahdesta
kapitaali on valtioon verrattuna suvereenimpi, ja uusi sosiaalinen
järjestys on sen järjestys. Sen valta perustuu pääomien logiikkaan:
niille haetaan aina korkein mahdollinen tuotto. Pääomilla
ei ole muuta komentokeskusta.
Markkinoille asettaa maapallolla rajoja ihmiskunnan ja luonnon
äärellisyys. Niiden sisään mahtuvat luonto ja ei-kapitalismi,
mutta markkinoiden globalisaatiossa eli maailmanlaajuistuessa
rajat tulevat vastaan. Ekotuho on tulossa, uskovat Hardt ja
Negri, eikä sitä vastaan voida taistella markkinamekanismeilla.
Siihen asti kapitalistinen laajenemis- ja valloituspolitiikka
jatkuu, kaikki tilat täyttyvät ja riisto tiivistyy. Imperiumin
ulkopuolelle jääminen merkitsee ghetottumista; niin riippuvaisia
ovat yksittäiset valtiot maailmanmarkkinoiden pääomien, hyödykkeiden
ja palvelujen kierrosta.
Kysymys kuuluu, voiko KAPITALismia korjata. Ei voi, vastaavat
Hardt ja Negri, koska siihen kuuluu imperialistinen elementti.
Imperialismi on poliittinen käsite. Kansoja jaetaan sisäpiiriin
ja ulkokehälle.
Sosialidemokraatti Kautsky uskoi, että kapitalismin ja imperialismin
aiheuttamien konfliktien jälkeen tulee kapitalismin uusi rauhanomainen
vaihe. Siltä osin sosialidemokratia on tuonpuoleisen odotusta.
Vastarinnan mahdollisuus
Imperiumissa vastakohdat ovat vaikeasti tavoitettavia, nopeasti
lisääntyviä ja huonosti paikallistettavia. Se on taloudellis-teollis-kommunikatiivinen
kone, joka saa legitimisaationsa omasta toiminnastaan. Yleiskone
on tietokone. Se on mielen ja ajattelun proteesi. Koneilla
organisoidaan aivoja ja kehoja niin että ihminen vieraantuu
elämän tunteesta ja luovuuden halusta.
Luokkataistelu on päättymätön, mutta Hardtin ja Negrin mukaan
on käytävä taistelua myös sitä orjuutta vastaan, mitä merkitsee
kuuluminen kansakuntaan ja kansaan. On destabilisoitava Imperiumin
toiminta ja muusattava valtioiden poliittinen kuri. On heitettävä
syrjään imperiumin voimat ja nostettava niiden tilalle uudet,
jotka syntyvät hyödykkeiden, palvelusten ja tajunnan tuotannossa.
Kun melkein koko ihmiskunta on kapitalistisen riiston piirissä,
Hardt ja Negri eivät usko, että voidaan palauttaa kansallisvaltion
valta. Valtiot eivät voi suojella ihmisiä globaalikapitaalia
vastaan. Kansallinen tai paikkaan sidottu itsetuntemus on
imperiumikoneen tuotos. Se tuottaa väärää identiteettiä. Kun
politiikassa on enimmäkseen paikkaan sidottuja liikkeitä,
ne säilyttävät eroja ja eroavaisuuksia, ja siksi niihin perustuva
poliittinen asema on väärä ja vahingollinen.
Politiikka on kansallisten organisaatioiden vanki. Se ei
ole kadonnut. On kadonnut sen autonomia. Vanha ay-liike ja
vanhat puolueet ovat perua vanhan taistelun eli sellaisen
joukkovoiman ajalta, jota ei enää ole. Tekniikka ja työprosessit
ovat muuttuneet. Kun ennen vastarinnan paikka oli tehdas ja
taisteluase oli lakko, nykyisin on verkostuttava. Rahvaan
(multitude) on vallattava itselleen sosiaalinen tila ja avattava
itselleen rajaton toimintakenttä.
On yhteinen vihollinen: kansainvälinen kuri ja järjestys.
Tärkeää on tahto olla sitä vastaan. Kun ei ole paikkaa, missä
olla vastaan, täytyy olla vastaan joka paikassa. On löydettävä
Imperiumin heikoin lenkki. On iskettävä sen sydämeen. On mentävä
imperiumin läpi ja tultava ulos sen toiselta puolelta. Kun
Imperiumi on virtuaalinen, iskuja voidaan tehdä eri suunnilta.
Ei pidä synnyttää yhtä isoa konfliktia vaan monta pientä.
Rahvaan yhteisprojektien valmisteluun tarvitaan työväen ja
intelligentsian yhteinen rintama, jota yhdistää intohimo ja
mielentila, suorastaan rakkaus muutokseen. On analysoitava
olevaisuus ja tuotettava itse tulevaisuus. Halutaan luoda
uusi massasosiaalisuus, uusi toiminnan ja ajattelun yhtenäisyys.
Kapitalismi ei tuota yhteisöllisyyttä, rahvaan taistelu tuottaa.
On saatava mukaan 1. maailman työväen kokemus vastarinnasta
ja sen tuotannollinen ja organisatorinen luovuus. On kuitenkin
varottava sellaista kolmasmaailmalaisuutta, jossa nähdään
riisto vain kansainvälisen kapitalistisen järjestelmän ja
3. maailman välillä, mutta ei 1. maailman sisällä.
KAPITALismi tarvitsee uusissa oloissa uuden hallitsemisen
prosessin. Vanhan tuotti proletariaatti itse - ja se tuottaa
myös uuden. Imperiumi on tehnyt proletariaatin näköisekseen
käytännöin ja muodoin, joilla sitä integroidaan, hallitaan
ja riistetään. Ihmisten yhteistyön, joka on aina läsnä, aktivoivat
pääoma ja KAPITALismi. Niitä ei välttämättömästi tarvita sen
orkesterin johtoon, jolla tuotantoa soitetaan.
Rahvaan osittaminen (segmentaatio) on ollut historiassa kaiken
poliittisen hallinnan edellytys. Siksi sen on sekoitettava
kapitalistin kyky määrittää ihmiselle paikka. Rahvaan on oltava
joustava ja valmis liikkuvuuteen joka suuntaan. Sen on paljastettava
se vallan hegemoninen kieli ja ne sosiaaliset rakenteet, joilla
sitä hallitaan. Taistelun on oltava taloudellista, poliittista
ja kulttuurillista. Tärkeä on käsitteiden ja kielen merkitys.
Muutoksen edellytyksiin kuuluu vapaa pääsy tietoon, informaatioon,
kommunikaatioon ja niiden kautta ihmismieliin.
Imperiumia ei voida vastustaa vanhoilla sosiaalisilla muodoilla
eikä eristyksissä. Vaihtoehdon on oltava yhtä globaalisella
tasolla kuin toimii Imperiumi. On organisoiduttava biopoliittisesti.
Vanha käsitys siitä, mitä on ns. edistys, on murentunut.
Tilalle ovat tulleet uudet tavoitteet. Kaikki uudet liikkeet
eivät enää taistele valtiovallasta eli vallasta valtioon,
vaan taistelua käydään itsestään elämästä, arjesta, biovallasta.
Uudet liikkeet ovat usein epäekonomistisia, mutta silti niillä
on valtava taloudellinen voima, jolla ne pystyvät vaikuttamaan
markkinoihin. Voima perustuu moraaliseen paatokseen ja eettiseen
maailmankuvaan.
Hardtin ja Negrin vastarintavoimien toiminnan perustana
ei ole aate, ei varsinkaan mikään hardtismi-negrismi. Kirjoittajilla
on ehkä ollut halu kirjoittaa uusi Pääoma. Paatos ei kuitenkaan
ole yhtä vakuuttava; on liikaa postmodernistista "itsestään
tapahtumista". Kun subjekti on monen miljardin ihmisen rahvas,
se hukkuu. Silti pitää kannustaa itseorganisoitumiseen ja
yhteistoimintaan yli rajojen.
Rahvaan tulemista valtaan symboloi latinankielinen sana ”posse”,
olla voimaa. Voimaa löytyy, jos on tahto vastarintaan ja kyky
organisoida rahvas poliittiseksi subjektiksi, uuden tekijäksi.
Vastarinta on valjastettava vastavoimaksi.
Paluuta vanhaan ei ole. Imperiumin uusia voimia ei voi tuhota.
|