Terrorilaeista ja uuden totalitarismin vaarasta
EU:n puitepäätös oikeus- ja sisäministereiden kokouksessa
6-7.12.2001.
En ole juristi, mutta ei tarvinne olla lainoppinut pannakseen
merkille ne ongelmat, joita EU:n uudet terroristilait tuovat
mukanaan. Siihen riittää ekonominkin tutkinto.
Saman johtopäätöksen näyttävät tehneen ne 62 asianajajaa
Belgiasta, Ranskasta, Englannista, Irlannista, Hollannista
ja Italiasta, jotka julkaisivat ranskalaisessa Le Mondessa
(14.11.2001) yhteisen vetoomuksen siitä, että EU:ssa ei pitäisi
ottaa käyttöön sellaista yhteistä lainsäädäntöä, joka uhkaa
kansalaisten demokraattisia oikeuksia. Suomessa hallitus on
valmis nielemään omien kansalaisten oikeuksien huonontamisen
EU:n nimissä ja terrrorismin varjolla.
Pidän terrorismia kansainvälisenä rikollisuutena. Poliisien
on otettava syylliset kiinni ja heidät on tuomittava oikeudessa.
Sitä varten ovat rikoslait. Rikosten tekijöitä on rangaistava,
mutta vain oikeuden päätöksillä niin että rikoksesta on riittävä
näyttö, että asianomainen voi puolustautua ja että tuomiosta
voi valittaa.
USA:ssa valtakoneisto on ottanut oikeuden omiin käsiinsä.
Presidentti Bush on allekirjoittanut 14.11.2001 määräyksen
salaisista sotilastuomioistuimista, jotka voivat toimia
missä tahansa maailmassa ja tuomita vaikka kuolemaan kenet
tahansa. Niiden valtaan on annettu muiden kuin USA:n kansalaisten
henki; omia maanmiehiään eivät nämä salaiset sotilastuomioistuimet
voi tuomita. Niiden ei tarvitse välittää mistään laeista eikä
niille tarvitse esittää normaaleja todisteita; todisteeksi
riittää salaisten sotilaselinten ja salaisten palvelujen (CIA)
epäily. Salaisista päätöksistä, joilla joiltakin ihmisiltä
viedään henki, ei voi valittaa.
On täysin perusteltua taistella terroristien rikollisjärjestöjä
vastaan ja pyrkiä sekä poistamaan terrorismin syyt että ehkäisemään
ennalta terroritekoja. Vaarana on, että käytetään keinoja,
joiden takia avoin yhteiskunta ihmisoikeuksineen murenee ja
siirrytään entistä enemmän kohden yksiulotteista totalitarismia:
johtavan eliitin ehdotonta valtaa.
Useimmat EU-maat ovat Nato-maita, joita sitoo Naton perussopimuksen
5. artikla keskinäisestä yya:sta. New Yorkin syyskuisten
tapahtumien jälkeen Nato-maat vedettiin - kyseisen artiklan
perusteella - mukaan sotaan, eikä siinä kysytty niiden omaa
tahtoa.
USA ei tarvinnut välttämättömästi sotilaallista tukea, mutta
- ihan viisaasti - se painosti muun maailman antamaan sille
täyden poliittisen tuen. "Jokaisen kansakunnan kautta maailman
on nyt tehtävä valinta: olette joko meidän puolellamme tai
terroristien puolella."
USA sai YK:n turvallisuusneuvostossa poliittisen tuen
terrorismin vastaiselle taistelulle myös Kiinalta ja Venäjältä,
ja sen seurauksena Afganistanin pommitukset voidaan tulkita
kansainvälisoikeudellisesti laillisiksi, vähintään ei-laittomiksi.
Jotkut EU-maat ovat valmiita osallistumaan tähän ristiretkeen
omin joukoin. Saattaa olla, että Saksassa se oli vihreän puolueen
loppu: hallitusvihreät olivat valmiita sotimaan, äänestäjävihreät
eivät.
EU:n viranomaiset valmistelivat nopeasti - liian nopeasti
- luonnokset EU:n muuttamisesta entistä enemmän poliisivaltioksi.
Perusteena oli terrorismin vastainen toiminta.
Poliisi on osa kulloistenkin vallanpitäjien hallinnoimaa
väkivaltakoneistoa. Hänen vastapuolensa on vapaa kansalainen,
jolle vasta viime vuosikymmeninä on annettu laeissa oikeuksia
vallanpitäjiä ja heidän työkalujaan vastaan. Kun lakeihin
on kirjoitettu oikeuksia kansalaisille, on tehty poikkeuksia
siihen periaatteeseen, että laki on vain vallanpitäjän tahto.
Nyt vapaille kansalaisille tehtyjä myönnytyksiä on alettu
murentaa, ja siitä ovat osoituksena EU:n uudet terrorismilait.
Ne eivät kohdistu vain terrorismiin vaan saattavat koskea
myös vapaata kansalaistoimintaa: mielen osoittamisen, kokoontumisen
ja mielipiteen vapautta.
Minulla on yleisesti hyvä käsitys suomalaisista poliiseista.
He tekevät tärkeää työtä kansalaisten arkisen elämän turvaamiseksi
rikoksilta ja rikollisilta.
On myös poliiseja, jotka operoivat laillisuuden rajoilla
ja rajojen tuolla puolella. Tällä tarkoitan erityisesti salaisia
palveluja ja suojelupoliiseja, jotka elävät julkisuudelta
suojassa usein laitonta elämää. Suomen supolla ei ole minkäänlaista
demokraattista valvontaa toisin kuin on useiden EU-maiden
salaisilla poliiseilla.
Supo demokraattiseen valvontaan vaikkapa Saksan mallin mukaan!
Salaisten organisaatioiden valtaa ollaan kasvattamassa terroriuhan
nimissä.
EU:ssa on alettu valmistella erityistä puitepäätöstä otteiden
koventamiseksi terrorismia vastaan. Valmistelussa on kaksi
esitystä: ehdotukset 1) terrorismin torjumiseksi sekä
2) eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden
välisistä luovuttamismenettelyistä.
Puitepäätös ei ole EU-oikeutta. Se ei ole asetus, joka on
sellaisenaan jäsenvaltioiden oikeutta, eikä se ole direktiivi,
joka velvoittaa jäsenmaan muuttamaan lakinsa yhteensopivaksi
direktiivin kanssa. Se on poliittinen velvoite jäsenmaille
tehdä niin kuin muutkin tekevät. Jos ei yhteisestä kannasta
sanouduta irti, on tehtävä niin kuin on päätetty. Nyt on Suomella
tarkan miettimisen paikka.
Puitepäätöstä valmistellaan hyväksyttäväksi oikeus- ja sisäministereiden
neuvostossa 6-7.12.2001.
Terrorismin torjunta
Komissio on antanut asiasta 24.9 esityksen jäsenmaille.
Esitys ei tyydyttänyt, ja sen johdosta puheenjohtajamaa Belgia
on antanut 26.10 asiasta viimeisimmän oman esityksensä.
Ongelmat alkavat terrorismin määritelmästä. Terrorismirikoksiksi
luetellaan teot, "jotka on kansallisessa lainsäädännössä määritelty
rikoksiksi, silloin kun tekijä tekee ne lainvastaisella tavalla
tarkoituksenaan vakavasti horjuttaa, erityisesti väestöä pelottelemalla,
jonkin maan tai kansainvälisen julkisoikeuden piiriin kuuluvan
järjestön poliittisia, taloudellisia tai yhteiskunnallisia
rakenteita taikka tuhota ne".
Terrorismirikoksessa avainsana on rikoksentekijän tarkoitus.
Se voi tehdä teosta terrorismia erotukseksi tavanomaisemmasta
rikollisesta toiminnasta.
Käsite yhteiskunnallisten rakenteiden horjuttaminen
on epämääräinen ja raottaa portin auki poliisivaltion tulolle:
mielenosoitus voidaan tulkita horjuttamiseksi, ja silloin
kaventuu mielipiteen ilmaisemisen vapaus, samoin - rikokseksi
määriteltävä - "tietyssä tarkoituksessa" tapahtuva julkisten
tilojen haltuunotto.
Terroristiryhmän määrittely ei ole helppoa, ja erityisen
vaikea on tulkita rikos terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta.
Silloin joudutaan tulkitsemaan ihmisen "tarkoitusta", ja sen
tulkinnan tekee poliisi. Suomen lainsäädännön näkökulmasta
EU:n puitepäätökseen sisältyy aivan uudentyyppinen rikollisuuden
tapa: osallistuminen järjestöön. Niin ikään on meidän oikeusjärjestelmäämme
kuulumaton piirre se, että tuomiota lievennetään sen perusteella,
että suostuu ilmiantamaan toisia henkilöitä. Meillä lievennyksen
voi saada auttamalla oman rikoksena selvittämistä, ei toisten
tekemisten selvittämisen avustamisesta.
Oikeusministeriö puolestaan näkee sen epämääräisyyden, että
meillä teosta ei voida tuomita, jos tekoa ei tekohetkellä
säädetty rangaistavaksi, EU:n puitepäätöksessä sekin periaate
murenee.
Terrorismirikoksista ehdotetaan EU:n alueella säädettäväksi
yhtenäiset rangaistukset, jotka eivät toteuta oikeusjärjestelmäämme
kuuluvaa suhteellisuusperiaatetta: tuomioiden pitää olla suhteessa
kansallisten lakien mukaisiin muihin rangaistuksiin. Suomen
laissa ei esimerkiksi tunneta 20 vuoden vankilatuomiota, joka
ehdotetaan säädettäväksi terroristiryhmän johtamisesta. Oikeusministeriökin
on ollut varauksellinen sellaisten enimmäisrangaistusten hyväksymiselle,
jotka poikkeavat Suomen rangaistustasosta.
Eurooppalainen luovutuspyyntö
Terrorismirikos on uusi rikoskategoria. Sitä vieläkin poliittisempi
oikeudellinen asia on "eurooppalainen pidätysmääräys".
Sitä koskevasta puitesopimuksesta on viimeisin luonnos puheenjohtajamaa
Belgian esitys 31.10.2001. Kun Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta
käsitteli asiaa antaakseen siitä lausunnon (42/2001 vip),
kansanedustajien käytössä oli tästä esityksestä vain ranskankielinen
teksti. Ne kansanedustajat, jotka eivät osaa ranskaa, eivät
tienneet, mitä päättivät.
Tässä asiassa tavoitteena on luoda oikeudenkäytön objektiksi
EU-kansalainen ja EU-kansalaisuus. Sen mukaisesti häivytetään
lainsäädännöstä ne oikeudet, jotka jäsenmaiden kansalaisilla
on ollut oman kansalaisuutensa (synnyinmaansa, isänmaansa,
kotimaansa) perusteella.
Tavoitteena on tehdä EU:n alueella oikeustoimien vastavuoroisuuden
tunnustamisen periaatteesta yhteisen oikeusalueen kulmakivi:
toisten maiden oikeudelliset päätökset hyväksytään sellaisinaan
ilman että niitä verrataan oman maan lainsäädäntöön. Sillä
tavalla poistetaan oikeudenkäytöstä kansalliset rajat, jotka
ovat voineet suojata oman maan kansalaisia toisten maiden
oikeusviranomaisten mielivallalta.
Suomen lain periaatteisiin on kuulunut ns. kaksoisrangaistavuus:
luovutuksen perusteena olevan teon täytyy olla rangaistava
sekä luovutusta pyytäneessä että luovuttavassa maassa. Tämä
periaate romutetaan puitesopimuksella. Luovutuksen perusteeksi
riittää vain luovutusta pyytävän maan laki, ja henkilö voidaan
tuomita ilman luovutukseen suostuvan maan lupaa myös muun
kuin luovutuksen pyynnön perusteena olevan lainkohdan mukaan.
Erityisen tärkeitä ovat rikokset, joiden perusteella luovutusta
pyydetään. Suomen hallituksen sisäisen muistion mukaan niihin
sisältyy Suomen lainsäädännön näkökulmasta epäselviä käsitteitä.
Näin luovutuksen perusteet voivat olla epämääräisiä.
Eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana olevia
rikoksia ovat muun muassa kuuluminen rikolliseen järjestöön,
terrorismi, ihmiskauppa ja korruptio monien muiden ns.
tavanomaisten rikosten ohella. Terrorismin vastustamisen
varjolla poliiseille annetaan uusia oikeuksia myös muissa
asioissa kuin terrorismirikoksissa.
Laajennettavan pidätys- ja luovutusmenettelyn piiriin tuodaan
näin monia sellaisia rikoksia, jotka eivät aikaisemmin ole
olleet EU:n oikeussäännösten harmonisoinnin piirissä vaan
yksinomaisessa kansallisessa päätäntävallassa. Tavallinen
ryöstökin voidaan tässä katsannossa tulkita terrorismirikoksen
esirikokseksi.
Sekä kaksoisrangaistavuuden poistamiseen että luovuttamisvelvollisuuden
laajentamiseen Suomen hallitus suhtautuu myönteisesti. Sillä
tavalla se heikentää omien kansalaistemme oikeuksia ja oikeusturvaa.
Suomen perustuslain mukaan Suomen kansalaista ei saa vastoin
tahtoaan luovuttaa tai siirtää toisen maahan. Luovutus on
mahdollinen törkeästä rikoksesta oikeudenkäyntiä varten, mutta
rangaistuksen kärsimiseksi luovutettava pitää palauttaa omaan
maahan. Eurooppalainen pidätysmääräys laventaisi luovutusoikeutta
niin, että ilman alkuperäisen luovuttajamaan lupaa henkilö
voitaisiin edelleenluovuttaa kolmanteen maahan (USA), jossa
voi olla voimassa kuolemantuomio.
Henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, voitaisiin puitesopimusluonnoksen
mukaan luovuttaa toiseen tai kolmanteen maahan sellaisesta
yhteenliittäytymisestä ja salahankkeesta, jotka eivät olisi
rangaistavia Suomessa. Tämä saattaa lisätä rasistista oikeudenkäyttöä.
Kun en ole juristi, en tiedä harkita, mitä tarkalleen ottaen
merkitsee se, että "keskitetystä oikeusministeriön ratkaisuvallasta
siirryttäisiin oikeusviranomaisten päätösvallassa olevaan
luovuttamiseen".
Tulisiko "eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä" automatiikka,
jolla luotaisiin yhteinen oikeusalue täydellisen vastavuoroisuuden
hengessä niin että yhden maan viranomaisten mielivallan mahdollisuutta
ei tutkittaisi toisen maan oikeusistuimissa. Voisiko päätöksen
luovuttamisesta tehdä yksinomaan poliisi?
Se olisi erityisen vaarallista silloin, kun henkilöä syytettäisiin
aikomuksesta tai tarkoituksesta, johon ei liity rikollista
tekoa ja joka ei ole rangaistavaa hänen omassa maassaan. Tällöin
olisi mahdollista, että jonkun kansan itsenäisyyden asian
ajaminen yhdessä maassa tulkitaan siinä maassa, jolle asia
ei poliittisesti sovi, sen yhteiskunnallisten rakenteiden
horjuttamiseksi (ja siis terrorismirikokseksi), josta voi
olla seurauksena pidätys ja automaattinen luovuttaminen luovutusta
pyytävään maahan.
Ongelmallisia ovat myös sellaiset luovutusperusteet, jotka
on kirjattu puitesopimusluonnokseen ja joiden perusteella
voidaan vaatia luovutusta rikollisjärjestöön kuulumisen tai
terrorismin perusteella, vaikka ei olisi ollut - ehkä vielä
- mitään tekoa.
Olisiko tällaisen lainsäädännön perusteella voitu estää
Muhammed Attan oleskelu USA:ssa ja pääsy lentokoneisiin? Vaatiiko
tulevien terroristitekojen ennaltaehkäisy todella kansalaisoikeuksien
ja vapauksien huonontamista tavalla, jota edustaa eurooppalainen
pidätysmääräys ja Suomen hallituksen myönteinen suhtautuminen
siihen omien kansalaisten oikeuksia heikentäen?
| 