"Teletapeilla pitää olla kunnon teletipit"
12.7.2002
Sähköisessä verkossa kulkee ilman tekijänimeä nettikirja:
"Minne hävisivät Soneran rahat?". Kirjaa levittää mm. nimimerkki
"Peloton".
Todellisia kirjoittajia ei tiedetä, mutta heidän täytyy olla
joukko asioista hyvin perillä olevia entisiä - tai nykyisiä
- soneralaisia.
Tässä 43-liuskaisessa kirjasessa ei ole todisteita kaikelle
sille, mitä siinä sanotaan. Se on ymmärrettävää. Kirjan väitteille
ei saa todisteita kuin poikkeuksellisen yksityiskohtaisella
erityistilintarkastuksella tai poliisitutkinnalla. Maan hallituksella
olisi omistajan valta käynnistää jompi kumpi tai molemmat.
Sonera ei näytä haluavan viedä kirjan tekijöitä, jotka selviäisivät
poliisitutkinnassa, oikeuteen. Sen johtoelimissä on monia,
joille se ei sovi. Pelätään tutkinnan tuloksia? Myös Lipposen
hallitus on ollut osapuoli asioissa, joista halutaan vaieta.
Antoihan se investointiluvan Suomen taloushistorian suurimpaan
virheinvestointiin: Saksan umts-taajuuksien ostoon maan demarihallitukselta.
Sonerassa markka euroksi?
Soneran markkina-arvo maaliskuussa 2000 oli 422 miljardia
markkaa. Sen nimi oli "brändi", joka oli silloin lähes yhtä
arvokas kuin Pepsi-Cola!
Taloussanomien vuoden 2000 Tähtiyritys-kilpailussa Sonera
äänestettiin toiselle sijalle heti Nokian jälkeen.
Niihin aikoihin kansankapitalisteille uskoteltiin, että yhtiön
liikevaihto moninkertaistuisi lyhyessä ajassa ja että syntyisi
suuria voittoja.
Soneran perusliiketoiminnat ovat aina tuottaneet voittoa.
Matkapuheluilla, joiden liikevoitto on 40-50 %, vuollaan edelleen
kultaa, ja lankapuhelutkin ovat tuottoisia.
Kasvu - ja sen kautta Soneran johtajien optiovoitot - haluttiin
kuitenkin hakea hypebisneksistä ulkomailta. Hype on sana,
joka kuvaa hillitöntä menoa.
Hype-vuosien jälkeen seurasi Suuri Pudotus. Mikä menee ylös,
tulee myös alas. Selvisi, että Soneran Suomen voitot oli tuhlattu
järjettömiin liiketoimiin ulkomailla. Yhtiö ei myöskään ollut
saanut yhtään merkittävää uutta tuotetta markkinoille vuosina
2000-2001.
Vuoden 2001 Tähtiyritys-kilpailussa Sonera valittiinkin Suomen
vähiten arvostetuksi yritykseksi.
Vielä sen jälkeen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen
(kok.) lupasi, että "markan lataaminen Soneraan merkitsee
euron saamista siitä muutaman vuoden ajanjaksolla".
Sonera-anti oli 2000-luvun Kansallisanti, tai pikemminkin
Sonera-otto: valtiolta otettiin 3 miljardia markkaa veronmaksajien
rahoja Soneran pelastamiseksi konkurssilta ja sen naittamiseksi
ruotsalaiseen Teliaan. Se osti Soneran. Se otti ison riskin,
ja niissä merkeissä nettikirjan täytyy olla hirmuista tekstiä
telialaisten luettavaksi.
"Rellu" Relander
Nettikirjan kirjoittajat eivät tunne sympatioita Soneran
entistä toimitusjohtajaa Kaj-Erik Relanderia kohtaan.
Hänet - ja hänen suosikkinsa - asetetaan vastuuseen Soneran
rahojen hävittämisestä.
Jos Relander haluaa puhdistaa maineensa, hänen kannattaa
tehdä poliisille rikosilmoitus kunnian loukkaamisesta ja/tai
vääristä ilmiannoista. Relanderin kunnian voi puhdistaa vain
poliisitutkinta niistä väitetyistä mutta toteen näyttämättömistä
syytöksistä, joita hänen harteilleen kirjassa kasataan.
Kirjoittajien mielestä häntä ei ensiksikään olisi pitänyt
valita yhtiön toimitusjohtajaksi epäpuhtaan taustan vuoksi:
"Suomen Asiakastieto Oy:n tietojen mukaan Relander oli ollut
1990-luvun alussa mukana 11 osakeyhtiön hallinnossa. Hän oli
kuudessa yhtiössä hallituksen puheenjohtajana ja viidessä
varsinaisena jäsenenä. Neljässä yhtiössä (Senentia Oy, Oy
Brossco Ab, Oy Maxroi Capital ja Oy Avker Rakentamis- ja kiinteistökonsultointi
Ab) konkurssimenettely raukesi pesän varojen puutteeseen.
Management Support Helsinki Oy lopetettiin selvitystilan jälkeen
ja Unicraft Oy:n konkurssimenettely jatkuu edelleen. Jotkut
yhtiöt ovat vaihtaneet nimeä ennen kaatumistaan, ja niitä
on rekisteröity ympäri Suomea. Esimerkiksi Avker Rakentamis-
ja kiinteistökonsultointi Oy:n konkurssissa oli kyse miljoonista
markoista."
Vakavimpia ovat todisteettomat väitteet suoranaisista petoksista:
"Relanderin neuvonantajana näissä konkurssipyörittelyissä
toimi asianajaja Anssi Jaanti. Jaanti tuomittiin toukokuussa
2002 ehdottoman vankeusrangaistukseen näistä ja muista konkurssirikoksista.
Anssi Jaanti toimi Relanderin neuvonantajana myös Sonerassa.
"
"Kirjan kirjoittajilla ei ole näyttöä ko. toiminnasta" eivätkä
he omien sanojensa mukaan "voi taata epäilyksien ja väitteiden
todenmukaisuutta." Se kai on syy, miksi kirjaa levitetään
netissä ilman tekijänimeä. Se ei poista väärien väitteiden
esittäjiltä vastuuta sanomisistaan ja niiden levittämisestä
julkisuuteen. Mikään väite ei ole totta ilman todisteita,
joita ei ole kirjassa.
Kun Soneran väitetään maksaneen laskuja "tekemättömästä
työstä", sitä sanotaan olleen muun muassa sen, että strategiajohtaja
Henri Harmia osti Gary Hamelin omistamalta Strategos-yhtiöltä
yli miljoonan markan kappalehintaan englanninkielisiä strategia-lauseita
tähän tapaan: "A new order is emerging", "The new opportunity
is enormous", "Win in the war for talent", "The world´s best
3G team", "Fast Growth" jne. Käytettiin kymmeniä miljoonia
markkoja strategia-palvelujen ostopalveluihin Strategos- ja
McKinsey-yhtiöiltä, ja osan rahoista väitetään palautuneen
mutkan kautta Relanderille.
"Hän halusi rahaa, ei ystäviä."
"Relander oli saanut paljon aikaan vähän yli vuodessa. Suuret
puheet ja pienet näytöt. Pörssiromahdus. Yrityskulttuurin
tuhoaminen. Patenttikiistat. Oikeudenkäynnit. Hallintoneuvoston
lakkauttaminen. Hallituksen potkut. Pätevien johtajien joukkopako.
Satojen alaisten henkisen tasapainon järkyttäminen. Suomen
taloushistorian suurin (virhe)investointi Saksan umts-lupaan.
Tytäryhtiöiden ennätystappiot. Pieleen menneet fuusioneuvottelut.
Maan hallituksen ankkurointi virhepäätösten taakse. Telian
suututtaminen perusteellisesti. Soneran brändin ja maineen
loukkaaminen."
Kun Helsingin Sanomat kirjoitti ensimmäisen kerran Soneran
sisäisestä kriisistä, johto joutui paniikkiin.
"On esitetty epäilyitä siitä, että ensimmäisenä toimenpiteenään
Relander määräsi jäljitettäväksi kaikki lehtiin ja median
edustajiin lähteneet ja sieltä Soneraan saapuneet puhelut.
Sonerassa otettiin siis käyttöön yhtiön sisäinen puheluiden
jäljittämistekniikka. Tämä ei tuottanut vaikeuksia; olihan
Sonera alan asiantuntija!"
"Epäiltiin myös, että Relander järjesti Soneran sisäisen
sähköpostien vakoilujärjestelmän. Tämän taitavasti rakennetun
järjestelmän avulla Relander apureineen pääsi lukemaan soneralaisten
sähköposteja niin, että vakoiltava henkilö ei huomannut mitään."
Kun mainittu lehtijuttu oli Relanderin lähtölaskennan alku,
hänen sanotaan alkaneen dramatisoida tilannetta. Häntä uhkailtiin.
Hän alkoi käyttää luotiliivejä, ja "henkivartija seurasi hänen
mukanaan joka paikkaan." Niin ikään "on esitetty väitteitä
(mutta ei kiistattomia todisteita) jopa siitä, että Relander
käytti apunaan myös Venäjän mafiaa asioidensa hoidossa." Se
sentään myönnetään, että keneenkään ei ole kohdistettu fyysistä
väkivaltaa.
Kun hän alkoi pohjustaa uranvaihtoa, "Relander ehti tehdä
osakassopimuksen Accel Partnersin kansa hyvissä ajoin ennen
kuin AC:lle paljastui Relanderin todellinen tilanne." "Kukaan
ei ole tullut kysyneeksi, millä rahoilla Relander osti merkittävän
osakkuuden uudesta työpaikastaan, yhdysvaltalaisesta Accel
Partners-pääomasijoitusyhtiöstä, jonka yhdeksi pääosakkaaksi
(General Partner) hän siirtyi kesällä 2001. Yhtiön markkina-arvo
on miljardeja markkoja. Esimerkiksi 10 prosentin osakkuuden
hinta ko. yhtiöstä on satoja miljoonia markkoja. Mistä Relander
on voinut hankkia tuollaiset rahat?"
Kirjoittajat suurentelevat lukujen merkitystä, mutta kysymykset
tuntuvat merkityksellisiltä.
Optioita pörssittämällä tytäryhtiöt
Johtaja Matti Makkosen kunniaksi lasketaan Sonerassa
se, että pani pystyyn yhtiön rahasammon eli kotimaan matkapuhelintoiminnan.
Hän "ei uskonut Relanderin ja Soneran ideaan myydä matkapuhelinpalveluja
ympäri maailmaa". Kun Relander uskoi ja alaisten piti uskoa,
Makkonen erosi yhtiö palveluksesta ja siirtyi Nokiaan.
Pääyhtiöistä yhtiöitettiin uuspalvelujen tuottajiksi tytäryhtiöt
SmartTrust ja Zed. Ne haluttiin pörssittää. Se oli keino hankkia
johtajille rahaa. He annatuttivat itselleen sekä Sonerasta
että sen tytäryhtiöistä optioita, joita rahastamiseen tarvittiin
yhtiöiden pörssittämistö. Eniten optioita tuli Rellulle.
Soneran johdossa uskottiin langattomien uuspalvelujen tuotantoon
ja uusien 3G-taajuuksien hyväksikäyttöön. Sitä varten kuluttajien
olisi pitänyt ostaa uusi teknologia. Soneraa ei kuitenkaan
kiinnostanut, oliko kuluttajilla laitteita. Ei ollut. Hypejohtajia
kiinnosti vain pörssi.
Riski oli kaiken aikaa - ja on edelleenkin - se, että 2G-tekniikasta
siirrytään suoraan 4G-teknologiaan, ja silloin Soneran tytäryhtiöistä
tulee arvottomia.
Lähes arvottomia niistä on tosin tullut jo nyt.
Relanderin suosikki Juha Varelius "pystyi tunkemaan
Zediin yli miljardi markkaa rahaa Relanderin suostumuksella.
Nämä rahat ovat sitten realisoituneet Soneran tappioiksi."
"Soneran vuoden 2000 tilinpäätöksen mukaan Zed teki 60 miljoonan
markan liikevaihdolla 636 miljoonan markan tappion vuonna
2000. Todellisuudessa tappio oli paljon suurempi, sillä Zed
oli käyttänyt laajasti Soneran yksiköiden työpanosta, ja näitä
kustannuksia ei liitetty Zedin lukuihin."
Tappioita pienensi onneksi se, että vaikka Varelius oli
kirjoittajien mukaan saanut syksyllä 2000 Soneran johtoryhmältä
valtuudet käyttää 1,2 miljardia Zedin markkinointiin, rahoja
ei ollut ehditty polttaa; hype loppui sitä ennen.
Kun Relanderin klikki puhui "alustavista puitesopimuksista
Zedin käytöstä ulkomailla", Soneran hallintoneuvostossa Teknillisen
korkeakoulun professori Raimo Kantola oli epäillyt
"verkosta irrallaan olevan palveluliiketoiminnan menestymisen
mahdollisuuksia. Esimerkiksi Zed yritettiin saada menestymään
sellaisissa maissa, joissa Soneralla ei ollut omaa matkapuhelinverkkoa".
Relander kielsi Kantolan kirjelmän käsittelyn Soneran hallituksessa
ja vähän myöhemmin lakkaututti liikenneministeriön ja Olli-Pekka
Heinosen tuella koko hallintoneuvoston.
Soneran johtaja Harri Vatanen oli kehittänyt yhtiön
palvelutuotannon kannalta keskeisimmät patentit ja antanut
ne Soneran käyttöön. "Vuonna 1998 Vatanen perusti Sonera SmartTrustin,
ja tavoitteena oli tehdä siitä merkittävää liiketoimintaa.
Vuonna 2000 Merrill Lynch arvioi SmartTrustin yli 50 miljardin
markan arvoiseksi."
Kävi kuitenkin niin, että SmartTrustin "vuoden 2001 liikevaihto
oli noin 120 miljoonaa markkaa ja kirjanpitoarvo Soneran optiojärjestelmässä
1,5 miljardia markkaa."
Suomalaisilla on huonoja kokemuksia mainitusta Merrill
Lynchistä jo Soneran pörssittämisen alkuajalta. Yhtiö
arvioi pörssiintulohinnan alakanttiin, ja Suomen valtio menetti
siinä yhteydessä miljardeja. Merrill Lynch sen sijaan oli
saanut ns. green shoe-oikeuden jakaa halpoja osakkeita - ja
sitä kautta miljardilahjan - omalle lähipiirilleen.
Tytäryhtiökuplaksi osoittautui myös langattomien rahoituspalvelujen
tuottaminen. Niitä varten kutsuttiin tytäryhtiö Sonera Plazan
johtajaksi arvostettu pankinjohtaja Harri Hollmén Leonia-pankista.
Hänelle oli luvattu "roima palkankorotus, runsaat optiot ja
vapaat kädet toimia ja hyödyntää Soneran resursseja" Hän huomasi
"ensimmäisten Sonerassa työskentelemiensä kuukausien aikana
tulleensa huijatuksi", mutta "poiskaan ei voinut lähteä, koska
tällöin olisi mennyt maine ja kunnia".
Kosto elää...
Harri Vatanen, jonka kirjoittavat sanovat kehittäneen
Soneralle tärkeitä patentteja jo ennen yhtiöön tuloa ja jolta
he sanovat Soneran kaapanneen nämä patentit, sai Sonerasta
potkut.
Patenttikiista jäi kuitenkin kytemään. Vatasen Soneralle
antaminen patenttien arvoksi oli sovittu 7 miljardia markkaa.
"Koston täydentämiseksi Relander määräsi Soneran haastamaan
maaliskuussa 2001 Vatasen yhteen oikeudenkäyntiin Englannissa,
kahteen välimiesoikeudenkäyntiin Suomessa ja viiteen oikeudenkäyntiin
Helsingin käräjäoikeudessa. Vatanen piti murskata esimerkiksi
muille, koska hän oli uskaltanut uhmata Relanderia."
"Tuomioistuin määräsi Vatasen Suomessa olevan omaisuuden
takavarikkoon."
"Vatanen ja hänen asiamiehensä eivät osallistuneet suomalaisen
välimiesoikeuden toimintaan, koska heitä ei edes pyydetty
mukaan. Sonera maksoi välimiehenä toimineelle eläkkeellä olevalle
professorille erittäin mittavan palkkion. Välimiesoikeus ei
kiistänyt sitä, että Vatasen tekemien ja Soneran käyttöön
antamien keksintöjen arvoksi on sovittu 7 miljardia markkaa."
Välimiesoikeus ratkaisi kiistan Soneran eduksi. Vatanen,
joka oli omasta puolestaan haastanut Soneran oikeuteen Kaliforniassa
USA:ssa, "kiisti välimiesoikeuden laillisuuden".
Jos Sonera häviää oikeusjutun USA:ssa, se merkitsee kallista
laskua Telialle.
Relanderin klikki
Relanderin suosikkeihin kuuluivat edellä mainittujen Juha
Vareliuksen ja Henri Harmian lisäksi ne, jotka osasivat olla
kuuliaisia.
Soneran strategiajohtajaksi valittiin investointipankkiiri
Jan Werner, jonka asemapaikka oli Lontoo (jossa Relander
on tänään investointipankkiirina). "Kukaan Soneran johdossa
ei tiennyt, mitä Werner teki Lontoossa."
Viestintäjohtaja Jari Jaakkolan "heikko kohta olivat
kauniit nuoret naiset, joita hän palkkasi Soneran viestintäosastolle.
Nämä nuoret naiset vaikuttivat tiettävästi paljon Jaakkolan
toimiin." Sen lisäksi hän uhkaili median edustajia ja kiukutteli.
Sen hän teki, niin kuin monet muutkin Relanderin suosikit,
hyvillä tuloilla. Hänen vuositulonsa vuonna 2000 olivat 2.6
miljoonaa, ja 36 prosentin verotuksesta päätellen hän oli
myynyt johttaja-annissa merkitsemiän osakkeita.
Lakiasianjohtaja Maire Laitisen aikaansaannos oli
Soneran työsopimuskäytännön rakentaminen niin, että "käytettiin
pääsääntöisesti hyvin ankaria salassapitosäännöksiä ja niihin
liittyviä valtavia uhkasakkoja".
Talousjohtaja Kim Ignatiusta nettikirjan kirjoittajat
mustaavat muistuttamalla siitä, että hänen edellisen työpaikkansa
Tamron Norja-yksiköstä oli löytynyt 40 miljoonan markan kavallus,
"jonka estäminen oli Kimin vastuulla". Huomautus on hieman
halpahintainen.
Strategisesta markkinoinnista vastasi Jane Moilanen, jonka
johdolla Sonera oli Suomen suurin liikelahjojen hankkija.
Se käytti niihin vuosittain useita kymmeniä miljoonia markkoja.
Markku Talonen, puudeli
Soneran ensimmäisen toimitusjohtajan Pekka Vennamon "heikoksi
kohdaksi havaittiin ajoittainen alkoholin käyttö". Hänet piti
saada syrjään uusjohtajien tieltä, ja syyksi keksittiin -
yhdessä viinahuuruilun kanssa - epäselvyydet Soneran osakeannin
merkinnöissä. Tosi asiassa kohtalokkaan virheen oli aiheuttanut
Merita-pankki, ja Vennamo oli siihen syytön. Posti-Pekka sai
kuitenkin mennä ja tehdä tilaa nuorille vallan ja rahan kärkkyjille.
Vennamon seuraajaksi tuli pitkän linjan mies Aulis Salin,
mutta "hänen silmissään kiiltelivät jo eläkepäivät vuorineuvoksena
ruhtinaallisen eläkkeen ja optioiden turvin". Relander nousi
tässä vaiheessa varatoimitusjohtajaksi ja toimitusjohtajakandidaatiksi.
Hänen päällystakikseen liikenneministeriö nosti Instrumentarium
Oy:n toimitusjohtajan Markku Talosen, josta tehtiin
250 000 markan kuusikausipalkalla ja jälkikäteen annetuilla
optioilla hallituksen päätoiminen puheenjohtaja.
Nettikirjoittajien mukaan "Talosesta piti tulla Relanderin
vahtikoira, mutta hänestä tulikin harmiton puudeli." "Taloselle
ei löytynyt mitään järkevää tekemistä Sonerassa." "Relander
oli kieltänyt soneralaisia keskustelemasta Talosen kanssa
ilman Relanderilta saatua lupaa."
"Relander kielsi Talosta puuttumasta umts-huutokauppaan",
ja sen johdosta "Talonen oli pääosin ulkona koko umts-kuviosta
alusta alkaen, vaikka hän oli viime kädessä vastuussa osakkeenomistajille
asiasta". Antaa poikien yrittää, totesi hän. "Talosta näyttikin
kiinnostavan koko Saksan umts-asiassa vain oman optiosalkun
mahdollinen kasvu."
"Optiojärjestelyjen johdosta hän ei ajanut omistajan etua,
vaan omia etujaan."
Poliittinen vastuu umts-huutokaupoista
Soneran hallitus hyväksyi Relanderin esityksen osallistumisesta
Englannin umts-kisaan läpihuutojuttuna. Sonera esitti huutokaupassa
tarjouksia 3G-radiotaajuuksista.
"Relanderin palopuheiden jälkeen liikenneministeri Olli-Pekka
Heinonen lupautui antamaan Soneralle luvan osallistua
Englannin umts-huutokauppaan. Umts-luvan hankkiminen oli puheenaiheena
myös Lipposen hallituksen sisäpiirissä." "Relander painosti
Olli-Pekka Heinosta hankkimaan Lipposen hallituksen sisäpiirin
hyväksynnän umts-luvan hankkimiselle". Kirjoittajat ovat oikeassa,
kun he toteavat, että hallituksen toiminta umts-asioissa kaipaa
perusteellista selvitystä.
"Relander suhtautui äärimmäisen ylimielisesti liikenneministeriöön
ja koko valtio-omistajaan. Olli-Pekka Heinonen oli Relanderin
mukaan lapsellisen innoissaan päästessään Sonera-keskusteluun
mukaan. Olivathan ne isoja "business-asioita". Heinonen ei
Relanderin näkemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sisällöstä
juuri mitään. Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille,
kuinka helppoa Heinosta oli höynäyttää, oli sitten kyse optioista
tai umts-luvan hankkimisesta."
Kun valtio-omistaja määräsi - huutokauppahintojen noustessa
tolkuttomalla tasolle - Soneran luopumaan Englannin taajuuksista,
Relander joutui paniikkiin. "Soneran jäädessä ilman Saksan
umts-lupaa hän ei olisi päässyt Euroopan teleoperaattoreiden
johtajien sisäpiiriin ja hänen optionsa olisivat jääneet arvottomiksi".
Pantiin uutta lupaa putkeen.
Sonera sai liikenneministeriöltä luvan lähteä Saksan 3G-huutokauppaan,
ja siitä se osti maan demarihallitukselta ilmatilaa 21,4 miljardilla
markalla. "Luvan arvo on nykyisin mitätön, eikä sitä voi edes
myydä."
"Saksan umts-luvan hankkimisen rahoituksesta ei tehty asiaankuuluvaa
suunnitelmaa." Relanderin sanotaan uskoneen, että umts-lupa
maksettaisiin Soneran omaisuutta myymällä. "Tämän parempaa
umts-luvan rahoitusstrategiaa Soneralla ja Relanderilla ei
ollut. Saksan umts-luvan hankkimisen yhteydessä Sonerassa
ei tehty laskelmia Saksan umts-verkkoinvestointien suuruudesta."
Luvan hyväksikäyttö edellyttää "kolme kertaa liikevaihdon
suuruisia investointeja, eikä sittenkään ole tiedossa ensimmäistäkään
maksavaa asiakasta".
Investointinsa hyödyntämiseksi Sonera joutui pikapikaa perustamaan
Saksaan yhdessä liikekumppaninsa Telefónican kanssa matkapuhelinoperaattori
Quamin. Saksan johtavat operaattorit Vodafone ja Deutsche
Telecom kuitenkin estivät puheluiden soittamisen omista verkoistaan
Quamin verkkoon, ja puhelimet olivat siltä osin mykkiä.
"Mikäli Quam joutuu myymään ja ajamaan alas Saksan toimintansa,
merkitsee se vähintään yli 10 miljardin markan tappiota suomalaisille
veronmaksajille. Tässä vaiheessa kirjoittajat unohtavat, että
tappio tulee maksuun Telialle.
"Tekivätkö liikenneministeriön virkamiehet oma-aloitteisesti
riskianalyysit Saksan umts-luvan hankinnasta? Eivät tehneet.
Pyysivätkö liikenneministeriö ja hallituksen keskeiset ministerit
Soneralta riskianalyysit käyttöönsä ennen kuin se myönsi Soneralle
luvan Saksan umts-luvan hankkimiseen yli 21 miljardin kauppahinnalla?
Ei pyytänyt. Eikä olisi auttanut, vaikka olisi pyytänytkin.
Niitä ei ollut Sonerassa."
Italiassa Sonera osti osuuden umts-taajuuksiin 1,6 miljardilla
markalla. Siellä oli hallitseva markkinaosuus TIM- ja Omnitel-yhtiöillä,
jotka eivät alkaneet yhteistyöhön.
Näiden virheinvestointien takia Soneran on ollut pakko kikkailla
tuloksellaan, ja kirjoittajien mukaan "Soneran vuoden 2001
tilinpäätös on tehty hyvän kirjanpitotavan rajoja hipoen.
Sonera on mm. jaksottanut Saksan umts-lupaan liittyviä korkokuluja
useammalle vuodelle, vaikka korot on maksettu täysimääräisesti
Soneran kassasta tilikauden aikana."
Kulujen jaksotus on kirjanpidossa sallittua, mutta on käytäntö,
joka on vienyt USA:ssa suuryhtiöt - Enronin johdolla - suuriin
taloudellisiin skandaaleihin. Johtajat ovat saaneet optionsa,
mutta niiden maksajia ovat olleet yhtiöiden työntekijät ja
eläkeläiset sekä sijoittajat.
Törmäys jäävuoden huippuun
Helsingin Sanomat kertoi 25.1.2001 etusivullaan Soneran
johtamiskriisistä.
Nettikirjan mukaan "Soneran kriisin julkitulo paljasti valtio-omistajan
housut kintuissa. Valtio-omistajalla oli täysin pallo hukassa
Soneran tilanteesta. Se oli hoitanut omistajavastuunsa täysin
edesvastuuttomasti. Toisaalta Relander oli pyöritellyt valtion
edustajia sen verran taitavasti, että se ei ollut mikään ihme.
Sonerasta saatavilla myyntituloilla piti maksaa pois Suomen
valtion velka. Näin Relander oli luvannut valtio-omistajalle.
Mistä poliitikot saisi hullaantumaan vielä enemmän? Ei mistään.
Relander vaati sisäpiiriään selvittämään kaikin mahdollisin
keinoin ja resurssein, ketkä olivat vuotaneet Soneran ongelmat
julkisuuteen. Sisäpiirillä ei ollut hajuakaan "syyllisistä",
minkä vuoksi kaikki soneralaiset olivat epäilyksenalaisia.
Kaikki muu laitettiin Relanderin määräyksestä sivuun syyllisten
löytämiseksi. Sonerassa vallitsi sotatila. Bisnekset saivat
odottaa."
Kun ministeri Sauli Niinistön (kok.) mukaan "Valtio
tekee sen, mitä huolellinen osakkeenomistaja tekee tällaisessa
tilanteessa", kepu kiinnittyi kriisiin hallintoneuvoston puheenjohtajan
Pauli Saapungin kautta. Tämä surullisen hahmon ritari
ei ollut huomannut Soneran johdossa ongelmia: "Olen seurannut
Relanderia hänen toimintojensa kautta Sonerassa ja niihin
toimintoihin liittyen minulla on täysi luottamus häntä kohtaan."
Huolimatta puheenjohtajan solidaarisuudesta Relanderia kohtaan
hallintoneuvosto lakkautettiin vuoden 2001 yhtiökokouksessa.
Relander vaihdatutti liikenneministeriöllä myös kaikki hallituksen
jäsenet Hartwallin optiojohtaja Jussi Länsiötä lukuun ottamatta.
Miksiköhän ei häntä vaihdettu?
"Markku Talonen sai tietää potkuistaan vain hetkeä ennen
yhtiökokouksen alkua." "Yhtiökokouksen jälkeen hän sanoi toimittajille
lähtevänsä hiihtämään."
Relanderilla näyttää olleen saumaton yhteistyö valtio-omistajan
- eli Olli-Pekka Heinosen - kanssa. Vain julkisen painostuksen
alla Heinonen esti Soneran johtajien optioehtojen lievennyksen
niin että heidät olisi palkittu yhtiön johtamisesta tuhoon.
"Soneran maaliskuun 2001 yhtiökokouksen ja Soneran hallituksen
uusimisen jälkeen yhtiölle toivottiin työrauhaa. Tätä työrauhaa
tiettävästi terästivät myös Lipponen ja Niinistö, joiden edustajat
soittelivat keskeisten lehtien päätoimittajille. Ohjeiden
mukaan Sonerasta ei saanut kirjoittaa tai uutisoida mitään
kielteistä nimettömiin lähteisiin vedoten, vaikka kielteiset
asiat pitäisivät kuinka hyvin paikkansa." Niin että vain "tiettävästi".
Soneran pelastus: fuusio Teliaan
Soneran ainoa selviämismahdollisuus oli tulla fuusioiduksi
yhtiöön, jonka tase kestää sen jättitappiot mutta joka on
kiinnostunut sen perinteisestä, kannattavasta liiketoiminnasta.
Relanderin lähdön jälkeen - ja jo ennen sitä - yhtiö yritettiin
pelastaa liittämällä se ruotsalaiseen Teliaan. Neuvottelut
kävi Talosen seuraajaksi Hackman-yhtiöstä nimetty Tapio
Hintikka. Hän onnistui neuvottelemaan fuusion Ruotsin
valtion yhtiön Telian kanssa, ja Sonera siirtyi Telialle maaliskuussa
2002.
Kävi niin, että Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus pelasti
- tietämättään? - Paavo Lipposen (sd.) hallituksen
Soneran asioiden ja vastuiden kaikinpuoliselta tutkinnalta.
"Telia halusi tiettävästi Relanderin laatimien pommien purkamista.
Tällaisia toimia ovat mm. Relanderin mahdollisten taloudellisten
väärinkäytösten selvittäminen, sekavien Soneran tekemien sopimusten
selvittäminen, Soneran liiketoiminta- ja oikeudellisten riskien
kattava selvittäminen ja Saksan umts-kuvioiden selkiyttäminen."
Soneran sotkut jäivät suomalaisilta Telian selvitettäviksi.
Yhteenvetona nettikirjoittajat toteavat, että "mitä tämä
Relanderin luoma kaaos sitten käytännössä tarkoitti Soneran
sisällä? Se oli kirjoittajien keräämien laajojen tietojen
mukaan pelon ilmapiiriä, jossa kaikki pelkäsivät Relanderin
mielivaltaisia toimia. Vastuutonta toimintaa ja oman edun
röyhkeää ajamista Relanderin sisäpiiriltä. Epäselviä vastuita
liiketoimien hoitamisessa. Ihmettelyä yhteisen strategian
puuttumisesta. Vision puutetta. Ylimmän johdon vastuun pakoilua.
Despoottimaisia päätöksiä, joita ei koskaan perusteltu. Henkilöstön
osaamisen puutteellista hyödyntämistä. Työmotivaation puutetta.
Tiedonkulun ja avoimuuden puutetta. Ihmisten johtamisen täydellistä
puuttumista. Mielivaltaisia erottamisia. Valehtelua alaisille.
Alaisten kiristämistä ja vakavaa uhkailua. Päätöksenteon täydellistä
sekavuutta. Pelaamista ja kyttäilyä. Selkään puukottamista.
Soneran omaisuuden mahdollisesti suurimittaista väärinkäyttöä
(josta kirjoittajat ovat saaneet eri tahojen yhdensuuntaisia
lausumia, mutta eivät kirjallisia tms. todisteita). Suosikkijärjestelmän
ylläpitämistä. Moraalista tyhjiötä. Ahdistusta."
Relander sai jatkaa toimitusjohtajaeduin vuoden 2001 loppuun
saakka. Ne tuhannet muut, jotka on irtisanottu hänen visiointinsa
seurauksena, menestyivät huonommin.
Kirja löytyy verkkoversiona mm. nettisivuilta http://www.sunpoint.net/~antisensuuri/
|