"Teletapeilla pitää olla kunnon teletipit"

12.7.2002

Sähköisessä verkossa kulkee ilman tekijänimeä nettikirja: "Minne hävisivät Soneran rahat?". Kirjaa levittää mm. nimimerkki "Peloton".

Todellisia kirjoittajia ei tiedetä, mutta heidän täytyy olla joukko asioista hyvin perillä olevia entisiä - tai nykyisiä - soneralaisia.

Tässä 43-liuskaisessa kirjasessa ei ole todisteita kaikelle sille, mitä siinä sanotaan. Se on ymmärrettävää. Kirjan väitteille ei saa todisteita kuin poikkeuksellisen yksityiskohtaisella erityistilintarkastuksella tai poliisitutkinnalla. Maan hallituksella olisi omistajan valta käynnistää jompi kumpi tai molemmat.

Sonera ei näytä haluavan viedä kirjan tekijöitä, jotka selviäisivät poliisitutkinnassa, oikeuteen. Sen johtoelimissä on monia, joille se ei sovi. Pelätään tutkinnan tuloksia? Myös Lipposen hallitus on ollut osapuoli asioissa, joista halutaan vaieta. Antoihan se investointiluvan Suomen taloushistorian suurimpaan virheinvestointiin: Saksan umts-taajuuksien ostoon maan demarihallitukselta.

Sonerassa markka euroksi?

Soneran markkina-arvo maaliskuussa 2000 oli 422 miljardia markkaa. Sen nimi oli "brändi", joka oli silloin lähes yhtä arvokas kuin Pepsi-Cola!

Taloussanomien vuoden 2000 Tähtiyritys-kilpailussa Sonera äänestettiin toiselle sijalle heti Nokian jälkeen.

Niihin aikoihin kansankapitalisteille uskoteltiin, että yhtiön liikevaihto moninkertaistuisi lyhyessä ajassa ja että syntyisi suuria voittoja.

Soneran perusliiketoiminnat ovat aina tuottaneet voittoa. Matkapuheluilla, joiden liikevoitto on 40-50 %, vuollaan edelleen kultaa, ja lankapuhelutkin ovat tuottoisia.

Kasvu - ja sen kautta Soneran johtajien optiovoitot - haluttiin kuitenkin hakea hypebisneksistä ulkomailta. Hype on sana, joka kuvaa hillitöntä menoa.

Hype-vuosien jälkeen seurasi Suuri Pudotus. Mikä menee ylös, tulee myös alas. Selvisi, että Soneran Suomen voitot oli tuhlattu järjettömiin liiketoimiin ulkomailla. Yhtiö ei myöskään ollut saanut yhtään merkittävää uutta tuotetta markkinoille vuosina 2000-2001.

Vuoden 2001 Tähtiyritys-kilpailussa Sonera valittiinkin Suomen vähiten arvostetuksi yritykseksi.

Vielä sen jälkeen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) lupasi, että "markan lataaminen Soneraan merkitsee euron saamista siitä muutaman vuoden ajanjaksolla".

Sonera-anti oli 2000-luvun Kansallisanti, tai pikemminkin Sonera-otto: valtiolta otettiin 3 miljardia markkaa veronmaksajien rahoja Soneran pelastamiseksi konkurssilta ja sen naittamiseksi ruotsalaiseen Teliaan. Se osti Soneran. Se otti ison riskin, ja niissä merkeissä nettikirjan täytyy olla hirmuista tekstiä telialaisten luettavaksi.

"Rellu" Relander

Nettikirjan kirjoittajat eivät tunne sympatioita Soneran entistä toimitusjohtajaa Kaj-Erik Relanderia kohtaan. Hänet - ja hänen suosikkinsa - asetetaan vastuuseen Soneran rahojen hävittämisestä.

Jos Relander haluaa puhdistaa maineensa, hänen kannattaa tehdä poliisille rikosilmoitus kunnian loukkaamisesta ja/tai vääristä ilmiannoista. Relanderin kunnian voi puhdistaa vain poliisitutkinta niistä väitetyistä mutta toteen näyttämättömistä syytöksistä, joita hänen harteilleen kirjassa kasataan.

Kirjoittajien mielestä häntä ei ensiksikään olisi pitänyt valita yhtiön toimitusjohtajaksi epäpuhtaan taustan vuoksi:

"Suomen Asiakastieto Oy:n tietojen mukaan Relander oli ollut 1990-luvun alussa mukana 11 osakeyhtiön hallinnossa. Hän oli kuudessa yhtiössä hallituksen puheenjohtajana ja viidessä varsinaisena jäsenenä. Neljässä yhtiössä (Senentia Oy, Oy Brossco Ab, Oy Maxroi Capital ja Oy Avker Rakentamis- ja kiinteistökonsultointi Ab) konkurssimenettely raukesi pesän varojen puutteeseen. Management Support Helsinki Oy lopetettiin selvitystilan jälkeen ja Unicraft Oy:n konkurssimenettely jatkuu edelleen. Jotkut yhtiöt ovat vaihtaneet nimeä ennen kaatumistaan, ja niitä on rekisteröity ympäri Suomea. Esimerkiksi Avker Rakentamis- ja kiinteistökonsultointi Oy:n konkurssissa oli kyse miljoonista markoista."

Vakavimpia ovat todisteettomat väitteet suoranaisista petoksista: "Relanderin neuvonantajana näissä konkurssipyörittelyissä toimi asianajaja Anssi Jaanti. Jaanti tuomittiin toukokuussa 2002 ehdottoman vankeusrangaistukseen näistä ja muista konkurssirikoksista. Anssi Jaanti toimi Relanderin neuvonantajana myös Sonerassa. "

"Kirjan kirjoittajilla ei ole näyttöä ko. toiminnasta" eivätkä he omien sanojensa mukaan "voi taata epäilyksien ja väitteiden todenmukaisuutta." Se kai on syy, miksi kirjaa levitetään netissä ilman tekijänimeä. Se ei poista väärien väitteiden esittäjiltä vastuuta sanomisistaan ja niiden levittämisestä julkisuuteen. Mikään väite ei ole totta ilman todisteita, joita ei ole kirjassa.

Kun Soneran väitetään maksaneen laskuja "tekemättömästä työstä", sitä sanotaan olleen muun muassa sen, että strategiajohtaja Henri Harmia osti Gary Hamelin omistamalta Strategos-yhtiöltä yli miljoonan markan kappalehintaan englanninkielisiä strategia-lauseita tähän tapaan: "A new order is emerging", "The new opportunity is enormous", "Win in the war for talent", "The world´s best 3G team", "Fast Growth" jne. Käytettiin kymmeniä miljoonia markkoja strategia-palvelujen ostopalveluihin Strategos- ja McKinsey-yhtiöiltä, ja osan rahoista väitetään palautuneen mutkan kautta Relanderille.

"Hän halusi rahaa, ei ystäviä."

"Relander oli saanut paljon aikaan vähän yli vuodessa. Suuret puheet ja pienet näytöt. Pörssiromahdus. Yrityskulttuurin tuhoaminen. Patenttikiistat. Oikeudenkäynnit. Hallintoneuvoston lakkauttaminen. Hallituksen potkut. Pätevien johtajien joukkopako. Satojen alaisten henkisen tasapainon järkyttäminen. Suomen taloushistorian suurin (virhe)investointi Saksan umts-lupaan. Tytäryhtiöiden ennätystappiot. Pieleen menneet fuusioneuvottelut. Maan hallituksen ankkurointi virhepäätösten taakse. Telian suututtaminen perusteellisesti. Soneran brändin ja maineen loukkaaminen."

Kun Helsingin Sanomat kirjoitti ensimmäisen kerran Soneran sisäisestä kriisistä, johto joutui paniikkiin.

"On esitetty epäilyitä siitä, että ensimmäisenä toimenpiteenään Relander määräsi jäljitettäväksi kaikki lehtiin ja median edustajiin lähteneet ja sieltä Soneraan saapuneet puhelut. Sonerassa otettiin siis käyttöön yhtiön sisäinen puheluiden jäljittämistekniikka. Tämä ei tuottanut vaikeuksia; olihan Sonera alan asiantuntija!"

"Epäiltiin myös, että Relander järjesti Soneran sisäisen sähköpostien vakoilujärjestelmän. Tämän taitavasti rakennetun järjestelmän avulla Relander apureineen pääsi lukemaan soneralaisten sähköposteja niin, että vakoiltava henkilö ei huomannut mitään."

Kun mainittu lehtijuttu oli Relanderin lähtölaskennan alku, hänen sanotaan alkaneen dramatisoida tilannetta. Häntä uhkailtiin. Hän alkoi käyttää luotiliivejä, ja "henkivartija seurasi hänen mukanaan joka paikkaan." Niin ikään "on esitetty väitteitä (mutta ei kiistattomia todisteita) jopa siitä, että Relander käytti apunaan myös Venäjän mafiaa asioidensa hoidossa." Se sentään myönnetään, että keneenkään ei ole kohdistettu fyysistä väkivaltaa.

Kun hän alkoi pohjustaa uranvaihtoa, "Relander ehti tehdä osakassopimuksen Accel Partnersin kansa hyvissä ajoin ennen kuin AC:lle paljastui Relanderin todellinen tilanne." "Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, millä rahoilla Relander osti merkittävän osakkuuden uudesta työpaikastaan, yhdysvaltalaisesta Accel Partners-pääomasijoitusyhtiöstä, jonka yhdeksi pääosakkaaksi (General Partner) hän siirtyi kesällä 2001. Yhtiön markkina-arvo on miljardeja markkoja. Esimerkiksi 10 prosentin osakkuuden hinta ko. yhtiöstä on satoja miljoonia markkoja. Mistä Relander on voinut hankkia tuollaiset rahat?"

Kirjoittajat suurentelevat lukujen merkitystä, mutta kysymykset tuntuvat merkityksellisiltä.

Optioita pörssittämällä tytäryhtiöt

Johtaja Matti Makkosen kunniaksi lasketaan Sonerassa se, että pani pystyyn yhtiön rahasammon eli kotimaan matkapuhelintoiminnan. Hän "ei uskonut Relanderin ja Soneran ideaan myydä matkapuhelinpalveluja ympäri maailmaa". Kun Relander uskoi ja alaisten piti uskoa, Makkonen erosi yhtiö palveluksesta ja siirtyi Nokiaan.

Pääyhtiöistä yhtiöitettiin uuspalvelujen tuottajiksi tytäryhtiöt SmartTrust ja Zed. Ne haluttiin pörssittää. Se oli keino hankkia johtajille rahaa. He annatuttivat itselleen sekä Sonerasta että sen tytäryhtiöistä optioita, joita rahastamiseen tarvittiin yhtiöiden pörssittämistö. Eniten optioita tuli Rellulle.

Soneran johdossa uskottiin langattomien uuspalvelujen tuotantoon ja uusien 3G-taajuuksien hyväksikäyttöön. Sitä varten kuluttajien olisi pitänyt ostaa uusi teknologia. Soneraa ei kuitenkaan kiinnostanut, oliko kuluttajilla laitteita. Ei ollut. Hypejohtajia kiinnosti vain pörssi.

Riski oli kaiken aikaa - ja on edelleenkin - se, että 2G-tekniikasta siirrytään suoraan 4G-teknologiaan, ja silloin Soneran tytäryhtiöistä tulee arvottomia.

Lähes arvottomia niistä on tosin tullut jo nyt.

Relanderin suosikki Juha Varelius "pystyi tunkemaan Zediin yli miljardi markkaa rahaa Relanderin suostumuksella. Nämä rahat ovat sitten realisoituneet Soneran tappioiksi."

"Soneran vuoden 2000 tilinpäätöksen mukaan Zed teki 60 miljoonan markan liikevaihdolla 636 miljoonan markan tappion vuonna 2000. Todellisuudessa tappio oli paljon suurempi, sillä Zed oli käyttänyt laajasti Soneran yksiköiden työpanosta, ja näitä kustannuksia ei liitetty Zedin lukuihin."

Tappioita pienensi onneksi se, että vaikka Varelius oli kirjoittajien mukaan saanut syksyllä 2000 Soneran johtoryhmältä valtuudet käyttää 1,2 miljardia Zedin markkinointiin, rahoja ei ollut ehditty polttaa; hype loppui sitä ennen.

Kun Relanderin klikki puhui "alustavista puitesopimuksista Zedin käytöstä ulkomailla", Soneran hallintoneuvostossa Teknillisen korkeakoulun professori Raimo Kantola oli epäillyt "verkosta irrallaan olevan palveluliiketoiminnan menestymisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi Zed yritettiin saada menestymään sellaisissa maissa, joissa Soneralla ei ollut omaa matkapuhelinverkkoa".

Relander kielsi Kantolan kirjelmän käsittelyn Soneran hallituksessa ja vähän myöhemmin lakkaututti liikenneministeriön ja Olli-Pekka Heinosen tuella koko hallintoneuvoston.

Soneran johtaja Harri Vatanen oli kehittänyt yhtiön palvelutuotannon kannalta keskeisimmät patentit ja antanut ne Soneran käyttöön. "Vuonna 1998 Vatanen perusti Sonera SmartTrustin, ja tavoitteena oli tehdä siitä merkittävää liiketoimintaa. Vuonna 2000 Merrill Lynch arvioi SmartTrustin yli 50 miljardin markan arvoiseksi."

Kävi kuitenkin niin, että SmartTrustin "vuoden 2001 liikevaihto oli noin 120 miljoonaa markkaa ja kirjanpitoarvo Soneran optiojärjestelmässä 1,5 miljardia markkaa."

Suomalaisilla on huonoja kokemuksia mainitusta Merrill Lynchistä jo Soneran pörssittämisen alkuajalta. Yhtiö arvioi pörssiintulohinnan alakanttiin, ja Suomen valtio menetti siinä yhteydessä miljardeja. Merrill Lynch sen sijaan oli saanut ns. green shoe-oikeuden jakaa halpoja osakkeita - ja sitä kautta miljardilahjan - omalle lähipiirilleen.

Tytäryhtiökuplaksi osoittautui myös langattomien rahoituspalvelujen tuottaminen. Niitä varten kutsuttiin tytäryhtiö Sonera Plazan johtajaksi arvostettu pankinjohtaja Harri Hollmén Leonia-pankista. Hänelle oli luvattu "roima palkankorotus, runsaat optiot ja vapaat kädet toimia ja hyödyntää Soneran resursseja" Hän huomasi "ensimmäisten Sonerassa työskentelemiensä kuukausien aikana tulleensa huijatuksi", mutta "poiskaan ei voinut lähteä, koska tällöin olisi mennyt maine ja kunnia".

Kosto elää...

Harri Vatanen, jonka kirjoittavat sanovat kehittäneen Soneralle tärkeitä patentteja jo ennen yhtiöön tuloa ja jolta he sanovat Soneran kaapanneen nämä patentit, sai Sonerasta potkut.

Patenttikiista jäi kuitenkin kytemään. Vatasen Soneralle antaminen patenttien arvoksi oli sovittu 7 miljardia markkaa.

"Koston täydentämiseksi Relander määräsi Soneran haastamaan maaliskuussa 2001 Vatasen yhteen oikeudenkäyntiin Englannissa, kahteen välimiesoikeudenkäyntiin Suomessa ja viiteen oikeudenkäyntiin Helsingin käräjäoikeudessa. Vatanen piti murskata esimerkiksi muille, koska hän oli uskaltanut uhmata Relanderia."

"Tuomioistuin määräsi Vatasen Suomessa olevan omaisuuden takavarikkoon."

"Vatanen ja hänen asiamiehensä eivät osallistuneet suomalaisen välimiesoikeuden toimintaan, koska heitä ei edes pyydetty mukaan. Sonera maksoi välimiehenä toimineelle eläkkeellä olevalle professorille erittäin mittavan palkkion. Välimiesoikeus ei kiistänyt sitä, että Vatasen tekemien ja Soneran käyttöön antamien keksintöjen arvoksi on sovittu 7 miljardia markkaa."

Välimiesoikeus ratkaisi kiistan Soneran eduksi. Vatanen, joka oli omasta puolestaan haastanut Soneran oikeuteen Kaliforniassa USA:ssa, "kiisti välimiesoikeuden laillisuuden".

Jos Sonera häviää oikeusjutun USA:ssa, se merkitsee kallista laskua Telialle.

Relanderin klikki

Relanderin suosikkeihin kuuluivat edellä mainittujen Juha Vareliuksen ja Henri Harmian lisäksi ne, jotka osasivat olla kuuliaisia.

Soneran strategiajohtajaksi valittiin investointipankkiiri Jan Werner, jonka asemapaikka oli Lontoo (jossa Relander on tänään investointipankkiirina). "Kukaan Soneran johdossa ei tiennyt, mitä Werner teki Lontoossa."

Viestintäjohtaja Jari Jaakkolan "heikko kohta olivat kauniit nuoret naiset, joita hän palkkasi Soneran viestintäosastolle. Nämä nuoret naiset vaikuttivat tiettävästi paljon Jaakkolan toimiin." Sen lisäksi hän uhkaili median edustajia ja kiukutteli. Sen hän teki, niin kuin monet muutkin Relanderin suosikit, hyvillä tuloilla. Hänen vuositulonsa vuonna 2000 olivat 2.6 miljoonaa, ja 36 prosentin verotuksesta päätellen hän oli myynyt johttaja-annissa merkitsemiän osakkeita.

Lakiasianjohtaja Maire Laitisen aikaansaannos oli Soneran työsopimuskäytännön rakentaminen niin, että "käytettiin pääsääntöisesti hyvin ankaria salassapitosäännöksiä ja niihin liittyviä valtavia uhkasakkoja".

Talousjohtaja Kim Ignatiusta nettikirjan kirjoittajat mustaavat muistuttamalla siitä, että hänen edellisen työpaikkansa Tamron Norja-yksiköstä oli löytynyt 40 miljoonan markan kavallus, "jonka estäminen oli Kimin vastuulla". Huomautus on hieman halpahintainen.

Strategisesta markkinoinnista vastasi Jane Moilanen, jonka johdolla Sonera oli Suomen suurin liikelahjojen hankkija. Se käytti niihin vuosittain useita kymmeniä miljoonia markkoja.

Markku Talonen, puudeli

Soneran ensimmäisen toimitusjohtajan Pekka Vennamon "heikoksi kohdaksi havaittiin ajoittainen alkoholin käyttö". Hänet piti saada syrjään uusjohtajien tieltä, ja syyksi keksittiin - yhdessä viinahuuruilun kanssa - epäselvyydet Soneran osakeannin merkinnöissä. Tosi asiassa kohtalokkaan virheen oli aiheuttanut Merita-pankki, ja Vennamo oli siihen syytön. Posti-Pekka sai kuitenkin mennä ja tehdä tilaa nuorille vallan ja rahan kärkkyjille.

Vennamon seuraajaksi tuli pitkän linjan mies Aulis Salin, mutta "hänen silmissään kiiltelivät jo eläkepäivät vuorineuvoksena ruhtinaallisen eläkkeen ja optioiden turvin". Relander nousi tässä vaiheessa varatoimitusjohtajaksi ja toimitusjohtajakandidaatiksi.

Hänen päällystakikseen liikenneministeriö nosti Instrumentarium Oy:n toimitusjohtajan Markku Talosen, josta tehtiin 250 000 markan kuusikausipalkalla ja jälkikäteen annetuilla optioilla hallituksen päätoiminen puheenjohtaja.

Nettikirjoittajien mukaan "Talosesta piti tulla Relanderin vahtikoira, mutta hänestä tulikin harmiton puudeli." "Taloselle ei löytynyt mitään järkevää tekemistä Sonerassa." "Relander oli kieltänyt soneralaisia keskustelemasta Talosen kanssa ilman Relanderilta saatua lupaa."

"Relander kielsi Talosta puuttumasta umts-huutokauppaan", ja sen johdosta "Talonen oli pääosin ulkona koko umts-kuviosta alusta alkaen, vaikka hän oli viime kädessä vastuussa osakkeenomistajille asiasta". Antaa poikien yrittää, totesi hän. "Talosta näyttikin kiinnostavan koko Saksan umts-asiassa vain oman optiosalkun mahdollinen kasvu."

"Optiojärjestelyjen johdosta hän ei ajanut omistajan etua, vaan omia etujaan."

Poliittinen vastuu umts-huutokaupoista

Soneran hallitus hyväksyi Relanderin esityksen osallistumisesta Englannin umts-kisaan läpihuutojuttuna. Sonera esitti huutokaupassa tarjouksia 3G-radiotaajuuksista.

"Relanderin palopuheiden jälkeen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen lupautui antamaan Soneralle luvan osallistua Englannin umts-huutokauppaan. Umts-luvan hankkiminen oli puheenaiheena myös Lipposen hallituksen sisäpiirissä." "Relander painosti Olli-Pekka Heinosta hankkimaan Lipposen hallituksen sisäpiirin hyväksynnän umts-luvan hankkimiselle". Kirjoittajat ovat oikeassa, kun he toteavat, että hallituksen toiminta umts-asioissa kaipaa perusteellista selvitystä.

"Relander suhtautui äärimmäisen ylimielisesti liikenneministeriöön ja koko valtio-omistajaan. Olli-Pekka Heinonen oli Relanderin mukaan lapsellisen innoissaan päästessään Sonera-keskusteluun mukaan. Olivathan ne isoja "business-asioita". Heinonen ei Relanderin näkemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sisällöstä juuri mitään. Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille, kuinka helppoa Heinosta oli höynäyttää, oli sitten kyse optioista tai umts-luvan hankkimisesta."

Kun valtio-omistaja määräsi - huutokauppahintojen noustessa tolkuttomalla tasolle - Soneran luopumaan Englannin taajuuksista, Relander joutui paniikkiin. "Soneran jäädessä ilman Saksan umts-lupaa hän ei olisi päässyt Euroopan teleoperaattoreiden johtajien sisäpiiriin ja hänen optionsa olisivat jääneet arvottomiksi".

Pantiin uutta lupaa putkeen.

Sonera sai liikenneministeriöltä luvan lähteä Saksan 3G-huutokauppaan, ja siitä se osti maan demarihallitukselta ilmatilaa 21,4 miljardilla markalla. "Luvan arvo on nykyisin mitätön, eikä sitä voi edes myydä."

"Saksan umts-luvan hankkimisen rahoituksesta ei tehty asiaankuuluvaa suunnitelmaa." Relanderin sanotaan uskoneen, että umts-lupa maksettaisiin Soneran omaisuutta myymällä. "Tämän parempaa umts-luvan rahoitusstrategiaa Soneralla ja Relanderilla ei ollut. Saksan umts-luvan hankkimisen yhteydessä Sonerassa ei tehty laskelmia Saksan umts-verkkoinvestointien suuruudesta." Luvan hyväksikäyttö edellyttää "kolme kertaa liikevaihdon suuruisia investointeja, eikä sittenkään ole tiedossa ensimmäistäkään maksavaa asiakasta".

Investointinsa hyödyntämiseksi Sonera joutui pikapikaa perustamaan Saksaan yhdessä liikekumppaninsa Telefónican kanssa matkapuhelinoperaattori Quamin. Saksan johtavat operaattorit Vodafone ja Deutsche Telecom kuitenkin estivät puheluiden soittamisen omista verkoistaan Quamin verkkoon, ja puhelimet olivat siltä osin mykkiä.

"Mikäli Quam joutuu myymään ja ajamaan alas Saksan toimintansa, merkitsee se vähintään yli 10 miljardin markan tappiota suomalaisille veronmaksajille. Tässä vaiheessa kirjoittajat unohtavat, että tappio tulee maksuun Telialle.

"Tekivätkö liikenneministeriön virkamiehet oma-aloitteisesti riskianalyysit Saksan umts-luvan hankinnasta? Eivät tehneet. Pyysivätkö liikenneministeriö ja hallituksen keskeiset ministerit Soneralta riskianalyysit käyttöönsä ennen kuin se myönsi Soneralle luvan Saksan umts-luvan hankkimiseen yli 21 miljardin kauppahinnalla? Ei pyytänyt. Eikä olisi auttanut, vaikka olisi pyytänytkin. Niitä ei ollut Sonerassa."

Italiassa Sonera osti osuuden umts-taajuuksiin 1,6 miljardilla markalla. Siellä oli hallitseva markkinaosuus TIM- ja Omnitel-yhtiöillä, jotka eivät alkaneet yhteistyöhön.

Näiden virheinvestointien takia Soneran on ollut pakko kikkailla tuloksellaan, ja kirjoittajien mukaan "Soneran vuoden 2001 tilinpäätös on tehty hyvän kirjanpitotavan rajoja hipoen. Sonera on mm. jaksottanut Saksan umts-lupaan liittyviä korkokuluja useammalle vuodelle, vaikka korot on maksettu täysimääräisesti Soneran kassasta tilikauden aikana."

Kulujen jaksotus on kirjanpidossa sallittua, mutta on käytäntö, joka on vienyt USA:ssa suuryhtiöt - Enronin johdolla - suuriin taloudellisiin skandaaleihin. Johtajat ovat saaneet optionsa, mutta niiden maksajia ovat olleet yhtiöiden työntekijät ja eläkeläiset sekä sijoittajat.

Törmäys jäävuoden huippuun

Helsingin Sanomat kertoi 25.1.2001 etusivullaan Soneran johtamiskriisistä.

Nettikirjan mukaan "Soneran kriisin julkitulo paljasti valtio-omistajan housut kintuissa. Valtio-omistajalla oli täysin pallo hukassa Soneran tilanteesta. Se oli hoitanut omistajavastuunsa täysin edesvastuuttomasti. Toisaalta Relander oli pyöritellyt valtion edustajia sen verran taitavasti, että se ei ollut mikään ihme. Sonerasta saatavilla myyntituloilla piti maksaa pois Suomen valtion velka. Näin Relander oli luvannut valtio-omistajalle. Mistä poliitikot saisi hullaantumaan vielä enemmän? Ei mistään. Relander vaati sisäpiiriään selvittämään kaikin mahdollisin keinoin ja resurssein, ketkä olivat vuotaneet Soneran ongelmat julkisuuteen. Sisäpiirillä ei ollut hajuakaan "syyllisistä", minkä vuoksi kaikki soneralaiset olivat epäilyksenalaisia. Kaikki muu laitettiin Relanderin määräyksestä sivuun syyllisten löytämiseksi. Sonerassa vallitsi sotatila. Bisnekset saivat odottaa."

Kun ministeri Sauli Niinistön (kok.) mukaan "Valtio tekee sen, mitä huolellinen osakkeenomistaja tekee tällaisessa tilanteessa", kepu kiinnittyi kriisiin hallintoneuvoston puheenjohtajan Pauli Saapungin kautta. Tämä surullisen hahmon ritari ei ollut huomannut Soneran johdossa ongelmia: "Olen seurannut Relanderia hänen toimintojensa kautta Sonerassa ja niihin toimintoihin liittyen minulla on täysi luottamus häntä kohtaan."

Huolimatta puheenjohtajan solidaarisuudesta Relanderia kohtaan hallintoneuvosto lakkautettiin vuoden 2001 yhtiökokouksessa. Relander vaihdatutti liikenneministeriöllä myös kaikki hallituksen jäsenet Hartwallin optiojohtaja Jussi Länsiötä lukuun ottamatta. Miksiköhän ei häntä vaihdettu?

"Markku Talonen sai tietää potkuistaan vain hetkeä ennen yhtiökokouksen alkua." "Yhtiökokouksen jälkeen hän sanoi toimittajille lähtevänsä hiihtämään."

Relanderilla näyttää olleen saumaton yhteistyö valtio-omistajan - eli Olli-Pekka Heinosen - kanssa. Vain julkisen painostuksen alla Heinonen esti Soneran johtajien optioehtojen lievennyksen niin että heidät olisi palkittu yhtiön johtamisesta tuhoon.

"Soneran maaliskuun 2001 yhtiökokouksen ja Soneran hallituksen uusimisen jälkeen yhtiölle toivottiin työrauhaa. Tätä työrauhaa tiettävästi terästivät myös Lipponen ja Niinistö, joiden edustajat soittelivat keskeisten lehtien päätoimittajille. Ohjeiden mukaan Sonerasta ei saanut kirjoittaa tai uutisoida mitään kielteistä nimettömiin lähteisiin vedoten, vaikka kielteiset asiat pitäisivät kuinka hyvin paikkansa." Niin että vain "tiettävästi".

Soneran pelastus: fuusio Teliaan

Soneran ainoa selviämismahdollisuus oli tulla fuusioiduksi yhtiöön, jonka tase kestää sen jättitappiot mutta joka on kiinnostunut sen perinteisestä, kannattavasta liiketoiminnasta.

Relanderin lähdön jälkeen - ja jo ennen sitä - yhtiö yritettiin pelastaa liittämällä se ruotsalaiseen Teliaan. Neuvottelut kävi Talosen seuraajaksi Hackman-yhtiöstä nimetty Tapio Hintikka. Hän onnistui neuvottelemaan fuusion Ruotsin valtion yhtiön Telian kanssa, ja Sonera siirtyi Telialle maaliskuussa 2002.

Kävi niin, että Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus pelasti - tietämättään? - Paavo Lipposen (sd.) hallituksen Soneran asioiden ja vastuiden kaikinpuoliselta tutkinnalta.

"Telia halusi tiettävästi Relanderin laatimien pommien purkamista. Tällaisia toimia ovat mm. Relanderin mahdollisten taloudellisten väärinkäytösten selvittäminen, sekavien Soneran tekemien sopimusten selvittäminen, Soneran liiketoiminta- ja oikeudellisten riskien kattava selvittäminen ja Saksan umts-kuvioiden selkiyttäminen."

Soneran sotkut jäivät suomalaisilta Telian selvitettäviksi.

Yhteenvetona nettikirjoittajat toteavat, että "mitä tämä Relanderin luoma kaaos sitten käytännössä tarkoitti Soneran sisällä? Se oli kirjoittajien keräämien laajojen tietojen mukaan pelon ilmapiiriä, jossa kaikki pelkäsivät Relanderin mielivaltaisia toimia. Vastuutonta toimintaa ja oman edun röyhkeää ajamista Relanderin sisäpiiriltä. Epäselviä vastuita liiketoimien hoitamisessa. Ihmettelyä yhteisen strategian puuttumisesta. Vision puutetta. Ylimmän johdon vastuun pakoilua. Despoottimaisia päätöksiä, joita ei koskaan perusteltu. Henkilöstön osaamisen puutteellista hyödyntämistä. Työmotivaation puutetta. Tiedonkulun ja avoimuuden puutetta. Ihmisten johtamisen täydellistä puuttumista. Mielivaltaisia erottamisia. Valehtelua alaisille. Alaisten kiristämistä ja vakavaa uhkailua. Päätöksenteon täydellistä sekavuutta. Pelaamista ja kyttäilyä. Selkään puukottamista. Soneran omaisuuden mahdollisesti suurimittaista väärinkäyttöä (josta kirjoittajat ovat saaneet eri tahojen yhdensuuntaisia lausumia, mutta eivät kirjallisia tms. todisteita). Suosikkijärjestelmän ylläpitämistä. Moraalista tyhjiötä. Ahdistusta."

Relander sai jatkaa toimitusjohtajaeduin vuoden 2001 loppuun saakka. Ne tuhannet muut, jotka on irtisanottu hänen visiointinsa seurauksena, menestyivät huonommin.

Kirja löytyy verkkoversiona mm. nettisivuilta http://www.sunpoint.net/~antisensuuri/