Taistelujoukoilla natotetaan

Esko Seppänen 10.12.2004

Samalla kun EU itse alkaa muistuttaa entistä enemmän sotilasliittoa, Suomessa aletaan puuhata palkkasotilaista koostuvien taistelujoukkojen kokoamista EU:n tarpeisiin. Asevelvollisia ei voida käyttää iskujoukkotehtäviin kaukana EU:n rajojen ulkopuolella; muutkin maat sotivat palkkasotureilla.

Tässä on kysymys kahdesta isosta asiasta.

Yhtäällä on EU ja sen uusi perustuslaki, jolla EU militarisoidaan.

Niin tehdään sekä 1) kollektiivisten Nato-yhteensopivien puolustuksellisten turvatakuiden artiklalla että 2) kriisinhallinnan nimikkeen alle otetuilla yhteisen hyökkäyksen artikloilla.

Toisaalla on Nato, jonka poliittiseen jäsenyyteen Suomea valmistellaan eli meitä natotetaan niin kuin on tullut tavaksi sanoa.

Maa, jolla on automaattinen puolustusvelvoite muiden maiden kanssa ja joka hyökkää laittomasti kolmansiin maihin yhdessä aseveljiensä kanssa, ei ole sotilaallisesti liittoutumaton.

Puolustus

Julkisessa keskustelussa EU:n puolustus ja hyökkäys limittyvät ja lomittuvat toistensa kanssa.

On kysymys kahdesta eri asiasta.

Puolustus on sitä, mitä voidaan kutsua myös maanpuolustukseksi tai aluepuolustukseksi ulkoa tulevaa hyökkääjää vastaan. Sitä tehdään omalla maaperällä.

EU:n perustuslakiin on kirjattu tällaista puolustuksellista toimintaa varten kollektiiviset turvatakuut. Ne velvoittavat jäsenmaat antamaan toisilleen apua jonkun niistä jouduttua ulkopuolisen hyökkäyksen kohteeksi.

Ongelma on, että 19 jäsenmaata 25:stä on sitoutunut vastaaviin turvatakuihin myös Naton kautta ja alistanut joukkonsa siinä tarkoituksessa Naton sodanjohtoon ja komentoon. Ongelma on, että EU:n turvatakuut lunastetaan Naton resursseilla ja että USA ei anna Nato-turvatakuita sotaliittoon kuulumattomille maille. On perusteltua arvella, että USA vaatii ennen pitkää kaikkia EU:n jäsenmaita liittymään Natoon.

Suomi ei saanut EU:n perustuslakiin sellaista poikkeusta, joka turvaisi tässä katsannossa sotilaallisen liittoutumattomuutemme. EU:n turvatakuut ovat täysin Nato-yhteensopivat.

Hyökkäys

EU:n perustuslakiin on kirjattu myös hyökkäysartiklat. Ne ovat kriisinhallinnan nimikkeen alla ja pitävät sisällään rauhaanpakottamisen ja sotilaallisten joukkojen käytön kaikkein vaativimpiin tehtäviin (sotiin!).

Sellaisiin operaatioihin valmistautumiseksi EU-maat alkavat tehdä ns. rakenneyhteistyötä, johon liittyy EU:n perustuslain lisäpöytäkirjaan kirjatulla tavalla jäsenmaiden sitoumus lisätä varustelumenojaan ja joukkojen valmistaminen kaikkein vaativimman laatuisiin sotilasoperaatioihin.

Kyseessä ei ole varsinainen euroarmeija, sillä joukot säilötään jäsenmaiden omiin kasarmeihin, joista EU kuljetuttaa ne alueensa ulkopuolisille sotatoimialueille.

Taistelujoukon käytön sisäinen automatiikka

Kyseessä ovat 1 500 sotilaan taisteluyksiköt (battle troups), joita on 13 ja jotka jäsenmaat ovat sitoutuneet lähettämään matkaan 5-15 päivässä.

Natossa koottavien samanlaisten iskujoukkojen vahvuus on 20 000 sotilasta, ja useimmat EU-maat ovat siellä sitä kautta samaan nopeaan toimintaan. Käytännössä kyseessä ovat samat palkkasoturit. USA:n Nato-lähettiläs Nicholas Burns sanoo, että myös "Suomi on tervetullut Naton nopean toiminnan joukkoihin".

Ns. joukkojenluovutuskokouksessa Brysselissä 22.11.2004 jäsenmaat (paitsi Irlanti, Kypros, Malta, Slovakia, Tanska ja Viro) sitoutuivat antamaan EU:n tarkoituksiin 13 taistelujoukkoa ja vähintään 1 500 miestä. Suomi sitoutui varustamaan kaksi joukkoa, toisen yhdessä Nato-maiden Saksan ja Hollannin ja toisen yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa.

Tämä on Suomen hallituksen EU:ssa antama poliittinen sitoumus ilman että asiaa on käsitelty Suomen eduskunnassa. Hallitus sitoutui tähän tavoitteeseen jo joulukuussa 2003 EU:n perustuslakineuvotteluissa, ja se on tällä tavalla panemassa toimeen sitoumuksensa jo paljon ennen uuden perustuslain voimaantuloa ja ennen eduskunnan käsittelyä.

Rauhanturvalaki

Suomalaisten keskeisin peruste Nato-jäsenyyden vastustamiselle on ollut se, että sitä kautta poikiamme (ja tyttöjämme) lähetetään sotatoimiin maamme rajojen ulkopuolelle. Koetaan, että tämä ei ole (oman) maan puolustamista ja että meidät vedetään sitä kautta mukaan sellaisiin konflikteihin, joihin kansa ei halua meitä mukaan. Pelätään samaa, mitä tapahtui Espanjassa Irakin sotaan osallistumisen seurauksena.

EU:n päätöksin toteutettavissa hyökkäysluontoisissa rauhaanpakottamistehtävissä - toisin kuin yleisesti hyväksytyissä rauhanturvaamistehtävissä - monista suomalaisista tulee Nato- ja eurovainajia. Presidenttimme haluaa asiasta puhuttavan niin kauan kuin sinkkiarkut ovat tyhjiä.

Heitä saatettaisiin kutsua sankarivainajiksi, jos EU:n toimeenpanemat hyökkäykset toteutettaisiin kansainvälisoikeudellisesti laillisesti ja jos niiden tarkoituksena olisi estää kansanmurhat ja etniset puhdistukset. Isot pojat varustavat joukkoja kuitenkin taisteluun öljystä ja muista maapallon luonnonresursseista, ja muun luulotteleminen on naiivia idealismia: hyvää tarkoittavaa, mutta itse asiaan kuulumatonta.

EU:n omaa suurvaltaluonnetta USA:n transatlanttisena liittolaisena vahvistetaan ulottamalla sen toiminta sodan ja rauhan kysymyksiin.

Rauhanturvalain muutos

Suomessa poliittiseen keskusteluun on avoimestikin noussut hallituksen halu muuttaa rauhanturvalakia. Vuosikaudet asiasta puhuttiin vain kulisseissa.

Vielä tänään rauhanturvalaki kieltää Suomen osallistumisen laittomiin sotaretkiin. Kaikille operaatioille, jotka edellisen lainmuutoksen jälkeen voivat olla myös rauhaanpakottamista, pitää olla kansainvälisen yhteisön eli YK:n tai ETYJ:in lupa. Ilman sellaista mandaattia operaatiot vieraissa maissa ovat kansainvälisoikeudellisesti laittomia.

EU (tai Nato) ei ole sellainen kansainvälinen yhteisö, joka voisi antaa omalla päätöksellään omille operaatioilleen laillisuuden.

Jotta Vanhasen hallitus voisi vastata EU:lle antamistaan ja perustuslain muodossa ottamistaan sitoumuksista, sen on saatava poistetuksi rauhanturvalaista YK:n mandaattipakko. Muodostaessaan yhdessä saksalaisten ja hollantilaisten sotilaiden kanssa taisteluosaston eivät suomalaiset päivystysjoukot saa jäädä kotiin muun EU:n lähtiessä höökimään.

Sitä tarkoittaa puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala sanoessaan: "On kuitenkin muistettava, että EU:n neuvoston yksimielinen päätös nopean toiminnan joukkojen käytöstä sitoo jo tosiasiallisesti päivystävään taisteluosastoon kuuluvat maat operaatioon. Yhteisesti päätetystä operaatiosta vetäytyminen romuttaisi täysin unionin nopean toiminnan joukkojen käyttöperiaatteen."

Kysymys on myös siitä, kuka tekee Suomessa päätöksen siitä, että toimitaan niin kuin EU:ssa päätetään. Vielä tänään siitä päättää eduskunta täysistunnossa, mutta myös tätä lainkohtaa halutaan muuttaa niin että päätöksen tekisi esimerkiksi vain (ulkoasiain)valiokunta koko eduskuntaa kuulematta. Pieni joukko päätöksentekijöitä on helpompi taivutella alistumaan vieraaseen tahtoon kuin koko joukko. Sangen pienellä porukallahan Suomi vietiin jatkosotaankin Saksan kanssa kimpassa, ja nyt revanssistit äänestivät sotasyyllisiin kuuluneen Rytin melkein kaikkien aikojen Suurimmaksi Suomalaiseksi.

Halosen rooli

Suomen joukkojen lähettämisestä sotaoperaatioihin päättää lain mukaan vihoviimeisenä lenkkinä tasavallan presidentti.

Tarja Halonen on paljon vartija. Hän on ollut rauhanturvalain muuttamista vastaan ja laittomien sotien hyväksymistä vastaan. Hän on ollut eri linjalla Vanhasen sotahallituksen kanssa. Toivottavasti Halosen linja pitää.

Vasemmistoliitto erkaantuu rauhanvoimista

Suomen vasemmistoliiton puheenjohtajan kanta näissä sodan ja rauhan kysymyksissä näyttää olevan erilainen kuin GUE/NGL-europarlamenttiryhmässä edustettuina olevien seitsemäntoista vasemmistopuolueen edustajien kanta.

Muut puolueet ovat valmiita hylkäämään perustuslain, jonka pykäliin on kirjoitettu hyökkäysjoukot. Suvi-Anne Siimes taas on suomalaisten EU-taistelujoukkojen perustamisen ja EU:n perustuslain hyväksymisen kannalla.

Kysymys on merkittävästä erimielisyydestä vasemmistoliiton ja muiden eurovasemmiston puolueiden välillä.

Tanskassa vasemmistopuolueen johto on niin ikään EU:n perustuslaillinen, mutta siellä puolueelle on synnytetty eri identiteetti: tanskalainen vasemmistoedustaja siirtyi europarlamentissa vihreään ryhmään. Vihreissä, varsinkin Suomen vihreissä, ei ole rauhan identiteettiä niin kuin on eurooppalaisella laitavasemmistolla.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]