Sumutetaan, sumutetaan…

(KU 10.11.2000)

Pitkäaikainen työtoverini ja kaverini Claes Andersson on kirjoittanut kirjan.
Lehtitiedon mukaan hän on antanut minulle tunnustusta agitaattorina. Samalla hän kuitenkin kirjoittaa, että "sumuttajana hän on Suomessa lähes omaa luokkaansa".
Sana "sumuttaa" pitää sisällään kielteisen merkityksen. Koen Claesin sanovan, että minä olen valehtelijana lähes vailla vertaa. Se oli kaverilta aika pahasti sanottu.
Asia ei jostakin syystä tullut puheeksi silloin, kun oltiin eduskunnassa ja tehtiin Claesista vasemmistoliiton puheenjohtajaa tai puolueen presidenttiehdokasta. Ne olivat vasemmistoliiton kaikkien aikojen mittavimpia sumutusoperaatioita, joiden hyväksi panin peliin kaiken ammattitaitoni. Claesin olisi pitänyt silloin varoittaa Suomea.
No, en jää tuleen makaamaan, vaan jatkan sumuttamista. Lukijaa täten kuitenkin varoitetaan jäljessä tulevasta tekstistä.
Käynnissä ovat tupo-neuvottelut.
Kun työnantajat tarjosivat ensi vaiheessa 1,8 prosentin suuruisia yleisiä palkankorotuksia, he olivat valmiita panemaan jakoon 5 200 miljoonaa markkaa. Se summa oltiin valmitta maksamaan ensi vuonna maamme 2 300 000 palkansaajalle, joihin lasketaan mukaan myös yritysjohtajat ja muut optioherrat ja -rouvat.
Sattumoisin tämä 5 200 miljoonaa on sama summa, jonka verran yritysjohtajat möivät viime vuonna optioitaan.
Optionmyyjät edustavat työnantajia yrityksissä. He ovat pieni porukka. Merkittäviä optioetuja ei saa kuin alle 1 % kaikista palkansaajista. Kaiken kaikkiaankaan ei Suomessa ole osakemiljonääreja kuin 15 000-20 000.
Näin ollen tämä - ilmeisesti vain - alle 1 % palkansaajista on viime vuonna jo ottanut itselleen sen saman summan, jonka yritykset ovat valmiita jakamaan ensi vuonna palkansaajaväestölle palkankorotuksina. Tänä vuonna he ovat ottaneet enemmän, ja ensi vuonna he ottavat vielä paljon enemmän.
Yksinomaan Nokian kuudella tuhannella optiolaisella odottavat kypsymistä 50 000 miljoonan markan optiot. Se on toistaiseksi virtuaalirahaa (jonka arvo nousee ja laskee pörssikurssien mukana), mutta pian siitä tulee oikeaa rahaa. Samalla tavalla muuttuvat myös muiden yhtiöiden tiedossa olevat miljardioptiot parin-kolmen seuraavana vuoden aikana saajiensa suuriksi tuloiksi. Jos ei tule pörssiromahdusta.
Kun optioherrat ja -rouvat hakevat - ja saavat - myös prosenttiperusteisia palkankorotuksia, he ammentavat itselleen etuisuuksia kahdesta lähteestä. Näissä asioissa ei tunneta malttia.
Suomen EU-jäsenyyden aikana on maahan tuotu vajaat 200 000 miljoonaa markkaa uutta pörssirahaa pienelle myyjäjoukolle. Niillä tuontirahoilla on 70 % pörssiyhtiöiden osakkeista siirtynyt ulkomaalaisomistukseen.
Viimeisimmän tilaston mukaan ulkomaalaiset ovat saaneet tällä vajaalla 200 000 miljoonalla markalla 1 350 000 miljoonaan markkaan arvossa nousseet (mutta viime kuukausina pörssiarvossaan vähän pudonneet) osakkeet. Suurin osa Nokian voitoista ja osakkeiden arvonnoususta on mennyt ulkomaalaisomistajien hyväksi.
Pörssitulolähde on ehtymässä. Suomalaisilla ei ole enää paljon, mitä myydä.
Mutta ei hätää, tulonjaon vääristyminen jatkuu. Optioherrat ja -rouvat pelastavat tilanteen! Optioiden kautta yhtiöt luovat johtajilleen osakkeita tyhjästä. Jos pörssit eivät romahda, yksinomaan Nokian optioiden kautta maahan saadaan muutamalle tuhannelle ihmiselle lähivuosina ulkomaista rahaa moninkertaisesti se määrä, joka 2 300 000 ihmiselle maksetaan samaan aikaan palkankorotuksina.
Tuloerot kasvavat kyllä ennenkokemattomiksi, mutta se ei enää tunnu missään. Vasemmistohan on saamassa päätökseen historiallisen tehtävänsä: kansalaisia ei enää Suomessa sumuteta eikä köyhiä puolusteta rikkaiden ahneutta vastaan.
Claes Andersson on nyt siirtynyt tästä politiikasta viisaan lepoon. 
Terveisiä, Claes. Hoida itsesi kuntoon.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]