Spekulatiivinen arvio konventin työstä

16.5.2002

Puhutaan EU:n tulevaisuudesta ja valmistellaan niissä merkeissä EU:lle perustuslakia.

Muodollisesti valmistelu tapahtuu konventissa, jossa ovat edustettuina sekä jäsenmaiden että hakijamaiden hallitukset ja parlamentit sekä europarlamentti ja komissio.

Konventti on epäedustava. Se koostuu pääasiassa sellaisista jäsenistä, jotka haluavat EU:sta liittovaltion.

Eurokriitikot, -skeptikot ja -realistit ovat muodostaneet kansallisuus- ja puoluerajat ylittävän "Demokratiafoorumin", jossa valmistellaan EU:n säilyttämistä itsenäisten kansojen yhteenliittymänä. Työhön osallistuu vain 6 konventin 105 jäsenestä ja hieman suurempi joukko varajäseniä.

Ei ole muuta vastarintaa.

Nizzan sopimus suosii suuria

Kun ulospäin saattaa näyttää, että konventti valmistelee perustuslakiluonnoksen ja että "valmistelukuntalaiset" ovat vapaita kirjoittamaan sen tahtomaansa muotoon, se on näköharha.

On perusteltua syytä arvailla, että suurilla jäsenmailla on käynnissä rinnakkainen valmisteluprosessi. Ainakin Nizzan sopimuksen ne valmistelivat keskenään, ja siinä suuret maat saivat lisätyksi valtaansa. Nyt se halutaan institutionalisoida perustuslaiksi.

Erityisen suuri merkitys on Nizzassa sovitulla veto-oikeudella, joka perustuu väkilukuun. Sillä tavalla kolmen suuren (tai Saksan ollessa mukana kahden suuren ja yhden pienen) jäsenmaan edustajat voivat estää minkä tahansa määräenemmistöpäätöksen synnyn.

Kun EU:ssa päätöksiä ei useinkaan valmistella siellä, missä niitä sanotaan valmisteltavan, on vaikea uskoa, että perustuslakikonventti olisi vapaa ehdottamaan EU:lle nykyistä demokraattisempaa vallanjakoa. Ei ole mahdollista, että suuret maat luopuisivat siitä, mitä ne saivat Nizzassa.

Perustuslakiluonnos tulee olemaan Nizza-yhteensopiva.

Yhteisömetodi ja hallitusten välinen metodi

Tulollaan olevassa perustuslaissa otetaan kantaa EU:n tehtäviin ja toimivaltaan.

On toisaalta keskusvallan ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaa.

Kun keskusvallan yhteisöllinen valta on pois jäsenmailta ja niiden demokraattisilta päätöksentekoelimiltä, vallanjaossa on tehtävä valinta sen suhteen, kehitetäänkö unionia yhteisömetodilla vai hallitusten välisellä metodilla.

Yhteisömetodi on sitä, että päätökset EU:n tulevaisuudesta tehdään EU:n elimissä. Se on liittovaltiometodi.

Hallitusten välinen metodi on sitä, että päätökset tehdään viime kädessä jäsenmaissa.

Sekin voi olla liittovaltiometodi siinä merkityksessä, että suuret maat pystyvät suuruuden voimalla painostamaan pieniä niin kuin tapahtui Nizzassa.

On selvää, että lyhyellä aikavälillä EU:n liittovaltioituminen ei tapahdu joko tai-metodilla vaan sekä että-metodilla. Kun yksikin jäsenmaa pystyy estämään juridiset muutokset perussopimuksiin, minkään prosessin lopputulos ei ole koskaan täysin ennakoitavissa. On kuitenkin selvää, että pieni maa ei voi estää suurten tahdon toteutumista. Sen osoitti Irlannin tapaus, kun muut maat kävelivät Irlannin kansanäänestyksen "väärän" tuloksen yli.

Kehitystä kohden liittovaltiota tapahtuu myös niin, että muodostuu valtioryhmiä, jotka vievät unionia johonkin suuntaan ilman että kaikki maat ovat mukana. Siitä on osoituksena liittovaltiorahan käyttöönotto. Kaikissa maissahan ei ole käytössä euro, eivätkä kaikki ole mukana Eurolandian yhteisessä rahapolitiikassa.

On rakentavaa pidättymistä: päätökset tehdään EU:ssa, mutta erimieliset eivät käytä veto-oikeuttaan.

On voimistettua yhteistyötä (enhanced cooperation), jossa joku maaryhmä muodostaa oman sisäpiirinsä eli eräänlaisen avantgarde-ryhmän omine päätöksentekoelimineen. Siitä on esimerkkinä EMU, ja sellaista yhteistyötä ajetaan sisään myös puolustuskysymyksissä.

Konventissa oma sisäpiiri

Konventti edustaa sekä suurten maiden valtaa että niiden sanelua. Sen työmetodi on ylhäältä alas.

Ketkä ovat ylhäällä?

Muodollisesti ylimpänä on puheenjohtajisto (presidiumi), jossa Suomella ei ole edustajaa. Se pitää suljettuja kokouksia, joissa saatetaan vetää suuriakin linjoja.

Espanjan arvovaltaisin päivälehti El País kirjoitti 10.5.2002, että presidiumissa oli kyseisellä viikolla keskusteltu komission vallan vähentämisestä sekä sisä- ja oikeusasioiden siirtämisestä neuvoston valtaan. Neuvosto koostuvat jäsenmaiden ministereistä.

Europarlamentin presidiumedustajat kiistävät tällaisia keskusteluja käydyn, mutta lehti pitää kiinni tiedoistaan.

Puheenjohtajiston alaisuudessa toimii sihteeristö, jossa ei ole yhtään suomalaista ja jonka sanotaan kirjoittavan perustuslain luonnokset.

On epäselvää, mistä perustuslain luonnos viime kädessä tulee. On mahdollista, että suurilla mailla on virkamiesryhmiä, jotka valmistelevat luonnoksen keskenään ja jotka uittavat sen sitten edustajiensa nimissä konventtiin.

On myös mahdollista, että perustuslakiluonnos valmistellaan konservatiivien ja demareiden europuolueiden sisällä ja esitetään konventille niitä puolueita edustavien edustajien nimissä. Tällöin konventin lopputulos olisi kompromissi näistä kannoista, eikä tällöin olisi epäselvyyttä perustuslakiluonnoksen suunnasta: konservatiivit ovat asettaneet avoimesti tavoitteekseen liittovaltion ja sille perustuslain, kun taas eurodemarit ovat - vähemmän avoimesti - EU:n federalistisin puolueryhmittymä, jossa on tiukka europuoluekuri.

Konventin jäsenet näyttävät päätöksentekijöiltä, mutta on suurten maiden näkökulmasta aivan liian suuri riski antaa valta tälle epämääräiselle joukolle. Siksi perustuslakiluonnos saatetaan valmistella erilaisissa toinen toisiisa linkittyneissä sisäpiireissä julkisuudelta salaa.

Myös hallitukset valmistelevat konventille omia reunaehtojaan. Se tapahtuu hallitusten nimeämän ulkopolitiikan puhemiehen Javier Solanan johtamassa työryhmässä. Asia sisällytettiin jo Sevillan huippukokouksen esityslistaan.

Spekulatiivista arvailua

Nizzan sopimuksella turvattiin suurten maiden valta. Ne eivät siitä luovu.

Konventin jäsenet tietävät sen.

Kun konventin lopputulos lähetetään hallitusten väliselle konferenssille, jossa jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus perustuslakiluonnokseen, konventin jäsenet eivät valmistele myöskään mitään sellaista, joka menee siellä suoraan hylkyyn.

Giscard puhuu suulla suuremmalla

Kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä konventin puheenjohtaja Valéry Giscard d´Estaing (VGE) sanoo. Hän on suurten maiden luottohenkilö.

Hänen puheistaan voi vetää johtopäätöksiä siitä, mitä konventin suhteen on suunniteltu. Hän edustaa tahoa, jota ei tarkkaan tunneta, mutta hän ei edusta 1000 euron päivärahallaan vain itseään.

Giscard sanoo, että konventti ei äänestä lopputuloksesta.

. Valmistellaan siis jotain sellaista, jonka valmistelukuntalaisten suuri enemmistö hyväksyy, jonka jäsenmaiden suuri enemmistö hyväksyy ja jonka europuolueiden edustajat hyväksyvät. Jos ei synny tällaista perustuslakiluonnosta, tapahtuu Suuri Epäonnistuminen. Se olisi EU:n federalisteille kohtalokas tappio.

Suomen pääministeri häviäjien puolella

Näyttää siltä, että valmisteilla on ratkaisuja, joilla vähennetään komission valtaa. Se merkitsisi, että Suomen pääministeri Paavo Lipponen jäisi häviäjien puolelle.

Hän on yhteisömetodin miehiä ja kannattaa vahvaa komissiota, joka muka on "pienen jäsenmaan etu". EU:ssa Lipponen on harvoja komission vallan puolustajia. Siinä merkityksessä hän on komissiolle tärkeä yhteistyökumppani. Komissiolle riittää, että yksikin maa estää sen vallan alasajon ja sen virkamiesmäistämisen.

Kun Giscard sanoo, että tulevaisuudessa komissio ei äänestä, se merkitsisi, että suunnitteilla on joku poliittinen elin, jossa äänestettäisiin - isoja maita suosivalla määräenemmistömenetelmällä - ja jonka alaisuuteen komissio tulisi virkamiehistä koostuvaksi toimeenpanevaksi elimeksi. Silloin ei olisi valtapoliittista merkitystä sillä, että EU:n laajetessa jokainen pienikin jäsenmaa saisi oman komissaarin.

Mitä on tulossa komission tilalle?

Joidenkin isojen maiden edustajien puheenvuorojen perusteella on mahdollista arvailla, että EU:n eksekutiiviksi ja sen korkeaksi poliittiseksi päätöksentekoelimeksi on tulossa jäsenmaiden Eurooppa-ministereiden pysyvä kokous, joka toimisi keskusvallan pääpaikassa Brysselissä.

Samassa hengessä on ehdotettu kaksikamariseen parlamenttiin perustuvaa lainsäädäntöjärjestelmää. Se on suomalaisille vieras tapa säätää lakeja, mutta se on käytössä monissa liittovaltioissa: on kansojen valitsema alahuone ja alueita edustava ylähuone (joka EU:ssa koostuisi kansallisten parlamenttien edustajista).

Komissio, jolla on kaksi edustajaa konventin presidiumissa, alkaa varmaankin puolustustaistelun valtansa säilyttämiseksi. Liittolaisiksi sille ei ole tarjolla juuri muita kuin Benefinlux: Benelux-maat ja Lipposen Suomi.

Se, että Belgia haluaa tehdä komissiosta EU:n parlamentaarisen hallituksen, ei kuvaa EU:n todellisia voimasuhteita. Se edustaisi liian suurta riskiä isojen maiden vallankäytölle.

Tulollaan on lisää yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Voi olla, että koko presidium, jossa on myös komission ja pienten maiden edustajia, ei viime kädessä kirjoita perustuslakiluonnosta.

Sen saattaa tehdä joku joukko, jonka näkyvin edustaja on Giscard d´Estaing.

Konventin puheenjohtajana VEG vetää linjaa, jonka mukaan konventin pitää tuottaa ehdotus yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta niin että EU "puhuu ulospäin yhdellä äänellä".

Pienen liittoutumattoman maan näkökulmasta se merkitsisi itsenäisyyden viimeisimmän tärkeän tunnusmerkin katoamista ja mahdollisesti pakkonatottumista. On muistettava, mitä Suomen puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala sanoo: "Näillä näkymin yleisin käsitys tuntuu olevan, että EU-maiden yhteinen puolustus voi toteutua vain kaikkien jäsenvaltioiden Nato-jäsenyyksien kautta."

Jos konventti pääsee johonkin lopputulokseen, ulkopolitiikan yhteisöllistäminen on yksi varmimmista. Prosessi on kuitenkin monimutkainen. Suurista maista, jotka haluavat puhua koko Euroopan nimissä, ei yksikään liene valmis todellisuudessa luopumaan omasta ulkopolitiikasta. Ne haluavat koordinoida EU:n ulkopolitiikan keskenään, mutta ilman pieniä maita.

On ennakoitavissa, ettei konventti pysty kirjoittamaan perustuslakiluonnokseen selviä tehtäväluetteloja keskusvallalle eikä luetteloimaan niitä tehtäviä, jotka jäävät jäsenvaltioiden toimivaltaan. EU:ssa hallitsee vielä pitkään moninaisuus, eikä siitä liene tulossa Euroopan Yhdysvallat ainakaan tässä konventissa.

Tavoite on kuitenkin asetettu

Federalistit ovat asettaneet EU:lle tavoitteeksi sellaisen liittovaltioitumisen, joka kaikissa muodoissaan pitää sisällään isojen maiden vallan.

Kuvaan kuuluu myös EU:n militarisoiminen. Lyhyellä aikavälillä se tapahtuu yhteistyössä Naton kanssa.

Jos EU:sta joskus myöhemmin tulee Euroopan supervalta, siinä vaiheessa jenkit on heitettävä ulos Euroopasta.

Euroopalla ja Amerikalla on kuitenkin yhteinen huoli maailman raaka-ainevarojen riittävyydestä ja niiden käyttöönsaamisesta. Se on niiden sotilaallinen kohtalonyhteys.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]