Sotasosialidemokratian aika
KU 16.5.2003
Kaksi huomattavaa sosialidemokraattista yhteiskunnallista
toimihenkilöä makaa poliittisesti rähmällään
vieraan vallan edessä.
Toinen on ex-presidenttimme Martti Ahtisaari (sd),
joka on transatlanttisti eli USA:n mannekiini. Hän polkee
miinoja Suomen Nato-jäsenyyden tiellä.
Toinen on eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd),
joka möi meidät Bushille Irakin öljysodassa.
Nyt hän myy meitä sotaliittoon EU:n kautta. Hän
tekee sitä taitavasti, ikään kuin ei tekisikään.
Jopa Tony Halmeen, tuon kesyn nallekarhun/nallekarjun,
hän on tehnyt poliittiseksi pehmolelukseen.
Lipposen ikonisoitua asemaa Suomen politiikassa kuvaa se,
että on alettu keskustella siitä, tarvitaanko rangaistuksia
Bushin edessä tapahtuneen lippostelun paljastamisen johdosta.
Jäätteenmäki ei kuitenkaan ole kertonut
mitään, mikä olisi kiusallista vieraalle vallalle.
Suhteet toisiin valtioihin eivät ole vahingoittuneet.
Lippostelu onkin ollut kiusallista ennen muuta omalle kansallemme.
Miksi on nosteltu metakkaa asian väärästä
puolesta?
Kun Lipponen puoluetovereineen katsoo kärsineensä
vääryyttä, sen hyvittänee vain komissaarin
paikka Liikasen seuraajana Brysseliin.
Muistan, miten Lipponen käytti Kekkosen syntymän
100-vuotisjuhlaseminaarissa puheenvuoron, jossa hän lonksutteli
presidentti-vainaalle valtakunnanoikeuden ovia. Puhetta ei
muuten enää löydy valtioneuvoston kanslian
kotisivulta(www.vn.fi/vnk/suomi/ukk/ukk3f.htm)!
Lehtisitaattien perusteella voidaan sanoa kuin Lipponen Kekkosesta:
En väitä, että valtakunnanoikeuden oven
pitäisi käydä, mutta presidentti Kekkosen toiminta
itävalta-asioissa kalpenee pääministeri Lipposen
ulkopoliittisen omavaltaisuuden rinnalla.
Tuoretta lippostelua on eduskunnan puhemiehen federalistinen
vaatimus viedä Suomi EU:n liittovaltioon ja sen sisään
rakennettavaan sotaliittoon.
EU:n perustuslakiluonnokseen ehdotetaan julistusta, jolla
jotkut jäsenmaat vahvistavat keskinäisen sitoumuksensa
WEU:n (ja Naton) perussopimuksen 5. artiklaan eli kollektiivisen
puolustuksen klausuuliin. Mainitulla lisäpöytäkirjalla
jaettavat WEU:n turvatakuut lunastetaan USA:n ja Naton resursseilla.
Jos liittoudutaan sotilaallisesti EU:ssa, ajaudutaan myös
Natoon.
Siis jos Suomi allekirjoittaa mainitun julistuksen, Suomesta
tulee liittoutunut maa.
Sillä taas, ettei allekirjoiteta, muuttuu se Suomen EU-politiikan
suunta, jonka mukaan Suomi pyrkii EU:n sisäpiiriin ja
hyväksyy siihen päästäkseen EU:n liittovaltioitumisen.
Hyvä, että muuttuu.
Jäätteenmäen hallituksen ensireaktio perustuslain
liitteeksi suunniteltuun julistukseen oli epämääräinen:
Suomi ei voi hyväksyä EU:hun suljettuja puolustusytimiä
ja kaikille avoin puolustusliitto on nieltävissä
tietyin ehdoin.
Ei ole ehdotettu suljettua puolustusydintä!
Ei ole ehdotettu sitä, mitä hallitus vastustaa.
Perustuslain lisäpöytäkirja on kaikille jäsenmaille
avoin.
Suljettua puolustusydintä vastustamalla Suomen hallitus
tavoittelee torjuntavoittoa jostain sellaisesta, jota ei tarvitse
torjua. Sitä taas ei torjuta, mitä pitäisi
torjua. Pääministerin ilmoitus eduskunnassa keskiviikkona
ei selvittänyt hallituksen kantaa asiaan.
Suomen ei pidä osallistua EU:n puolustus- ja hyökkäysliittoon,
joka syntyy mainitulla perustuslaillisella julistuksella.
Liittoutumattomuus on meille turvallista, ja sen ainoa
uhka on uusi EU.
EU:n ulkoasioiden politiikka säilytetään neuvoston
- eli jäsenmaiden toimivallassa. EU:n ulkoministeriksi
tullee Saksan vihreä ulkoministeri Josef Fischer.
Lipposta ja muita liittovaltiolaisia närästää
se, että ulkopolitiikkaa johtamaan on ehdotettu Eurooppa-neuvoston
pysyvä puheenjohtaja, jonka valitsisivat valtionpäämiehet
keskuudestaan tai entisistä kollegoistaan (ja jota joillakin
kielillä kutsutaan presidentiksi). Eliittimme tuhlaa
turhaan ruutia tällaisen puheenjohtajan viran vastustamiseen
uskotellen samalla suomalaisille, että olisi ehdotettu
oikean EU-presidentin valintaa.
Ruudit pitäisi säästää Naton torjuntaan
irtisanoutumalla sellaisesta sotasosialidemokratiasta,
jossa hyökätään puolustuksen varjolla.
Jos hyökätään, meidän poikien ei
pidä olla mukana.
|