Huono sokeriratkaisu
Muualla EU:ssa maanviljely maksetaan pääosin EU:n kassasta, mutta meillä meidän omien veronmaksajiemme varoin.
Suomea enemmän kansallista tukea maanviljelijöilleen maksavat vain EU:n jättiläiset Ranska ja Saksa.
Viimeisin käsi pantiin veronmaksajiemme taskuun 24.11.2005 EU:n "sokeriuudistuksen" nimikkeellä.
Kallista makeaa
Sokeri on ollut unionin maissa kolme kertaa kalliimpaa kuin maailmanmarkkinoilla.
EU:n tukiaisilla turvattu ylihinta on johtanut ylituotantoon ja sokerin vientiin. Kulut on maksettu EU:n kassasta.
Maailman kauppajärjestön (WTO) kokouksessa joulukuussa Hongkongissa pyritään sopimaan teollistuneiden maiden maataloustukiaisten vähentämisestä. Halutaan hyödyttää kehitysmaita, joiden sokerintuonnille EU avaa markkinansa vuonna 2009. Sen johdosta ei voi olla sokeriuudistusta, jonka suurin voittaja ei olisi Brasilia
Nämä ovat EU:n komission aloitteesta hyväksytyn - ja ministeri Juha Korkeaojan hyväksymän - sokeriuudistuksen taustat.
Korkeaoja oli alun perin siinä 11 maan ministereiden ryhmässä, joka olisi halunnut EU:ssa oikeudenmukaisempia markkinajärjestelyjä; että olisi leikattu mutta että olisi aloitettu leikkaukset ylituotantomaista. Suomi on vain 70 % omavarainen.
Sokerin uusi markkinajärjestely
EU:n sokerimarkkinaohjelma päättyy ensi vuonna. On pakko sopia uudesta asetuksesta.
Uutta sopimusta kutsutaan sokeriuudistukseksi.
Sen mukaan sokerijuurikkaan tuottajahintaa alennetaan lähivuosina 36 %, Suomessa 45 %. Juurikkaan viljelyä EU:ssa vähennetään kolmanneksella. Tulonmenetyksistä 2/3 korvataan viljelijöille EU:n varoista.
Suomessa uudistus johtaa toisen (Säkylä, Salo) sokeritehtaan sulkemiseen. Niiden (yhteiselle) tanskalaisomistajalle Daniscolle ei kuitenkaan tule hätää: tehtaiden romuttaminen ylikorvataan niiden omistajille.
Suomi epäonnistui surkeasti tavoitteessaan saada osa tuesta tuotantoon sidottuna. EU:n tuki maksetaan hehtaaripohjalta.
Suomi muka sai torjuntavoiton, kun viljelijöiden tulonmenetykset saadaan korvata Suomen veronmaksajien varoista ns. kansallisena tukena. Tämäkin 7 miljoonaa euroa on hehtaaritukea.
Hukuttiin, mutta matalaan veteen, sanoo MTK:n mies Esa Härmälä .
Sokerikiintiöt
Tukiaisten kustannusten minimoimiseksi EU on kiintiöinyt juurikastuotannon.
Suomen kiintiö on ollut 146 000 tonnia. Nyt se alenee 90 000 tonniin.
Suomen sokerikiintiön neuvotteli EY-jäsenyysneuvotteluissa itse itselleen Suomi.
EU:n käytännön mukaan kiintiön ovat jakaneet tiloille Suomen kaksi sokeritehdasta (Säkylä ja Salo). Nämä tehtaat ovat tanskalaisomistuksessa.
Sokeriuudistuksessa maiden kiintiöitä voidaan ruveta ostamaan ja myymään. Kun vieraat omistajat voivat saada EU:lta 100 miljoonaa euroa tuotannon lopettamisesta Suomessa, houkutus on suuri myydä kiintiöt Saksaan ja Ranskaan.
Tänään tanskalaiset sanovat, että yhdessä tehtaassa toiminta jatkuu, mutta lopettamisrahan voi saada vielä neljän vuoden siirtymäkauden ajan…
Lähivuodet juurikasviljelijä roikkuu löysässä hirressä.
Kenelle kuuluvat sokerikiintiöt
Suomessa on epäselvää, kenelle kansalliset kiintiöt kuuluvat siinä tilanteessa, kun EU:n sokeriuudistuksen yhteydessä niitä voidaan alkaa ostaa ja myydä. Mikä on komission kanta?
Komissaari Mariann Fischer Boel vastasi Esko Seppäsen kysymykseen seuraavalla tavalla:
"Nykyisessä järjestelmässä kiintiöt vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle neuvoston asetuksella. Kaupallisesta näkökulmasta tarkasteltuna kansalliset kiintiöt eivät ole jäsenvaltioiden omaisuutta. Jäsenvaltiot jakavat kiintiöt sokerintuottajille; niitä ei siis myönnetä eikä myydä. Sokerintuottajat voivat saamansa kiintiön perusteella jakaa viljelijöille sokerijuurikkaan toimitusoikeuksia. Jäsenvaltiot voivat tietyissä rajoissa ja korvauksetta perua kiintiön tai jakaa sen uudestaan, ja sama koskee toimitusoikeuksia. Järjestelmään ei näin ollen sisälly varsinaista kiintiöiden omistusoikeutta.
Uudistusehdotuksessa järjestelmä säilytetään suurelta osin ennallaan, eli jäsenvaltiot jakavat kiintiöt, ja jos tietyt edellytykset jäävät täyttymättä, voivat perua ne."
Suomen valtion tulee tarvittaessa käyttää oikeutta perua Suomessa toimiville kahdelle tanskalaisomisteiselle sokeritehtaalle määrätyt kiintiöt.
Valtion käsissä on myös kansallisen tuen jako. Veronmaksajien rahaa ei saisi jakaa suurtilallisille, joihin kuuluu mm. markkamiljardööri Björn Wahlroos.
| 