Euroopan parlamentin jäsen Esko Seppänen Savonlinnassa

25.9.2000

Kun EU:ssa ruvettiin valmistelemaan ns. perusoikeuskirjaa, federalistien toiveet olivat korkealla: kyseessä olisi EU-liittovaltion perustuslain luonnos.
Perusoikeuskirjaa on valmisteltu perusoikeuskonventiossa. Se on ollut uudenlainen yhteisöllinen elin, jossa on ollut edustus jäsenmaiden hallituksista,
parlamenteista sekä europarlamentista. Tällainen valmistelutapa sopii federalistiseen kuvioon: jäsenmaiden valtaa omiin asioihinsa saadaan kavennetuksi.
Kun valmistelu on nyt loppusuoralla, on törmätty ongelmaan: perusoikeuskonventiolla työllä ei olekaan kunnollista juridista perustaa. 
Se ei ole EU:n instituutio, eikä siihen niin muodoin voida soveltaa EU:n peruskirjan määräyksiä. Se ei edusta juridisesti hallituksia, koska hallitukset eivät
juridisesti päätä perusoikeuskonvention hyväksymästä tekstistä. Se ei edusta juridisesti parlamentteja, koska palamenttien edustajien käyttäytyminen ei sido
parlamentteja. Teksti ei edusta myöskään Euroopan parlamentin kantaa, koska sitä ei ole käsitelty yhdessäkään parlamentin elimessä.
Itse asiassa koko perusoikeuskirja on yksinomaan perusoikeuskonvention puheenjohtajan Roman Herzogin diktaatti. Siihen tehdyistä tuhannesta
muutosesityksestä ei äänestetä.
Ongelman ydin on se, että tämä asiakirja pitäisi hyväksyä pilkunkaan paikkaa muuttamatta kaikkien jäsenmaiden hallituksissa, parlamenteissa ja
europarlamentissa jälkikäteen yhtenä pakettina. Pakettia ei saa missään aukaista. 
Kysymys on vakavasta parlamentaarisen demokratian periaatteiden loukkaamisesta: hallitus ei kanna parlamentaarista vastuuta tästä sekä EU:n että
kansallisen valmistelun ulkopuolelta tulevasta esityksestä eduskunnalle.
Suomessa tilanne on absurdi: parlamentaarisesta hyvin kapeaa pohjaa edustavat vihreän liiton (Brax) ja RKP:n (Jansson) jäsenet ovat hyväksymässä asiakirjaa,
joka hallituksen ja kaikkien muiden kansanedustajien pitää jälkikäteen hyväksyä muuttumattomana.
Asiaa on eduskunnassa käsitelty ns. E-asiana. Niin ollen sitä on pidetty EU-asiana, mitä se ei juridisesti ole, koska hallituksesta kukaan valtioneuvoston jäsen
ei ole siitä vastuussa eduskunnalle tai suurelle valiokunnalle. 
Valmistelun ongelma on se, että kansanedustajat eivät vastaa tekemisistään eduskunnalle toisin kuin hallitus, joka taas ei ole vastuussa perusoikeuskirjan
valmistelusta, koska sen valmistelu ei ole EU-elimissä hallituksen toimivallassa. Minusta kyseessä ei ole E-asia. Puhemies Riitta Uosukainenkin näyttää
sanovan, että konventio on toimivallaltaan epämääräinen parlamentaarikkokokous.
Ne juridiset ongelmat, jotka Suomessa liittyvät perusoikeuskirjan valmisteluun ja hyväksymiseen, on nyt tunnustettava. Eduskunnan puhemies on niin tehnyt.
Sen sijaan Suomen eduskunnan federalistit sulkevat silmänsä siltä, että kyseessä on vakava parlamentaarisen demokratian loukkaamisen prosessi, eikä
lopputulos pyhitä keinoja.