Brysselin seminaarin 26.-28.2.2000 tuloksia
Esko Seppänen oli kutsunut Brysseliin joukon
suomalaisia tiedemiehiä ja
-naisia sekä kulttuurihenkilöitä keskustelmaan
yhteiskunnan tilasta ja
vasemmistosta. Seminaari tuotti tässä julkaistavia
johtopäätöksiä.
Keskustelu näistä asioista jatkuu, ja siihen voi
osallistua lähettämällä
oman kommentin sähköpostiosoitteeseen: eskoring@kaapeli.fi
Motto: "Vasemmistolaiset ovat kuin sudet:
huolestuttavan harvinainen laji, joka on sekä uhattu
että pelätty. Enää harvoin tarjoutuu mahdollisuus nähdä
suuria laumoja."
Yhteiskunta
Yhteiskunnan järjestymisessä on tapahtunut suuri
sosiaalinen ja poliittinen murros, joka koskettaa
kaikkea perheestä työelämään. Yksi kuva siitä on
Tarja Halosen voitto presidentinvaalissa. Suurin ryhmä
hänen tukenaan olivat toimihenkilönaiset, jotka ovat
kaikkien tulevien vaalien äänestäjien etujoukko. Häntä
äänesti sellainen yhteiskunnan erilaisista vähemmistöistä
koostuva enemmistö, joka on hajanainen, keskenään
eripurainen ja poliittisesti laiskanlainen.
Yhteisenä tavoitteena uuden tulemisessa pitää olla
oikeus kokonaiseen elämään sekä miehille että
naisille; sellainen joka koostuu työstä, perheestä ja
perusturvasta.
Poliittisesti hallinnoivassa asemassa oleva porvaristo
tuli valtaan liberalismin aattein. Poliittinen
liberalismi oli taistelua yksinvaltaa ja harvainvaltaa
vastaan. On erotettava toisistaan poliittinen ja
taloudellinen liberalismi. Vasemmiston ei ole mahdotonta
johtaa ideoitaan poliittisesta liberalismista. Sen
sijaan taloudellinen liberalismi, jonka lapsi on
uusliberalismi, on vasemmistolle mahdoton aateperusta.
Voidaanko erottaa toisistaan yhteiskunta, johon
vaikutetaan poliittisesti ja jossa voidaan toteuttaa
demokratiaa, ja talous, johon ei voida vaikuttaa
poliittisesti ja johon ei kuulu demokratia?
Politiikka on menettänyt primaattinsa taloudelle, joka
on menettänyt sen (länsimaissa) tekniikalle. Sitä,
mitä se merkitsee, on tutkittava ja kuvattava
teoreettisesti, jotta voidaan tehdä ja korjata
toimintasuunnitelmia.
Uusliberalismi on pääomien globalisaatiota ja valtion
alasajoa sosiaalisen turvallisuuden takuuvoimana. Sen
perusyksilö on homo economicus, mutta siitä on tullut
massaindividualismia. Se pukeutuu talouden termeihin, ja
vaihtoehdottomuus esitetään taloudellisina pakkoina.
Uusliberalismi on siirtänyt talouden toiminnan
painopisteen yhteisön edusta osakkeenomistajien
taloudelliseen etuun. On hyökättävä sen
kansantaloustieteen kimppuun, joka on tämän opin
teologia. Pakkoja vastaan on käytävä etujen
politiikalla.
Uusliberalismi syrjäytti keynesiläisyyden, eikä siinä
ole kirjoitettu auki (toisin kuin keynesiläisyydessä),
mitä on tehtävä täystyöllisyyden aikaansaamiseksi.
Vanha keynesiläisyys oli solidaarisuusoppi, kun taas
uusliberalismi edustaa itsekästä ajattelua.
Uusliberalismia tulee analysoida kapitalismin
ideologiana. On välttämätöntä osoittaa, missä
kaikessa se ilmenee ja millaisia "pakkoja" se
tuottaa. Vaihtoehdottomuuden ilmapiiri on torpedoitava
tuomalla keskusteluun maailmalla esitettyjä -
uusliberalistisesta evankeliumista poikkeavia - näkemyksiä.
On oltava kanavat auki maailmalle
Tämän päivän tietoyhteiskunta on pikemminkin
tietokoneyhteiskunta? Tieto-sanan sijasta on
perustellumpaa käyttää termiä
informaatioyhteiskunta, sillä informaatio on vain
tiedon raaka-aine. Informaatioteknologia on kasvun väline,
eikä se tunne kasvun rajoja.
Puhe informaatioyhteiskunnasta on käännettävä ylösalaisin.
On tutkittava ja kysyttävä, mitä ihmiset tarvitsevat
ja miten he kokevat informaatioyhteiskunnan.
Sähköinen kapitalismi ei ole yhteiskunta vaan
globaaliset markkinat. Markkinat ja demokratia eivät
edellytä toisiaan. Markkinatalous-sanalla kunnioitetaan
nykyistä järjestelmää, joka ei ole tasa-arvoinen työnantaja-työntekijä-suhteessa.
Työntekijöiden valtaosa toimii pakkotilassa sitä
tiedostamatta.
Tarvitaan kannan määritys valtioon ja vahvan valtion
ideaan. On määritettävä valtion edustavuus. Valtion
on taattava perusturvallisuus.
Kansakunta edustaa yhteisöllisyyttä etnisessä mielessä.
Jos vain yhteenkuuluvuuden tunne voi tuottaa
solidaarisuutta, voidaanko sitä tuntea omista
taloudellisista eduista luopumiseen asti vain
kansallisvaltiossa? Mikä on yksilön omavastuu itsestä?
On selvitettävä ja syvennettävä solidaarisuus
globalisaation taustaa vasten.
Vain valtio voi ulottaa demokratian talouteen, mutta ei
kansallisvaltio;
e-taloudessa ei ole kansallisia rajoja. EU-valtiollakaan
ei ole taloudellisia rajoja.
On hyväksyttävä markkinat, mutta luotava erilaiset
markkinat. Sitä on yritetty, mutta tuloksia ei ole
saatu, ja yrityksistä vaietaan.
Reaalisosialismissa tiedettiin, että kriisi tulee,
mutta mitään ei tehty. Me uskomme, mutta emme voi olla
yhtä varmoja, että reaalikapitalismi on ajautumassa
kriisiin.
On tutkittava, miksi Venäjää ei voi rahallakaan
valloittaa.
Oikeisto nousee, kun teknologia tuottaa politiikan.
Konservatismi ei ole oppi, joka olisi kirjoitettu auki.
Sähköinen kapitalismi
On tapahtunut objektiivinen muutos. Uusi teknologia
on tuonut mukanaan talouden transformaation
e-taloudeksi. Ovat syntyneet uudet kasvun alat. On
opittu tuottamaan hötörahaa tyhjästä. Aika on kävellyt
Marxin talousteorioiden yli, vaikka filosofisesti häntä
ei ole ylitetty.
E-talouden syntyyn on vaikuttanut uusien sfäärien
saattaminen kaupallisuuden piiriin. Pörsseihin on
tuotettu uutta kaupattavaa IT- eli teknologiaosakkeiden
ohella .com-yhtiöissä sekä myös laajamittaisilla
valtioiden omaisuuksien privatisoinneilla. Osakkeet ovat
rahaa, joilla ei ole vastinetta reaalitaloudessa.
On teoretisoitava siitä, missä eletään.
Kapitalismi (markkinatalous?) on osoittautunut
elinvoimaisemmaksi ja kapitalistit ovelammiksi kuin vielä
70-luvulla osattiin uskoa. Mitä haetaan sosialismin
tilalle? Jotain kokonaan uuttako vai vain jonkinlaista
globaalikeynesiläisyyttä?
Globalisaatio on lyhytkestoinen vaihe
maailmanhistoriassa, sillä se perustuu luonnonvarojen
riistoon ja teknologiseen determinismiin. Sen johdosta
tapahtuu pörssien kautta par´aikaa jättiläismäinen
omaisuuksien uusjako, Suomessakin. Pitääkö
vasemmiston rakentaa talousoppinsa sen varaan, että
tulee pörssiromahdus ja lama? Onko se ainoa ulospääsy
markkinoiden tuottamasta umpiperästä? Mitä muuta
meillä on asettaa kapitalismin tilalle kuin romahdus ja
lama?
Yhteiskunnallisessa tietoisuudessa on vaikea löytää
vastustajat, ja näin on sekä kansallisesti että
kansainvälisesti. Yhteiskunnissa on erilaisia
toimijoita, jotka eivät toimi johdonmukaisesti yhdestä
ainoasta (oikea-vasen) näkökulmasta tarkasteltuna.
On tapahtunut subjektien atomisoituminen. Sähköinen
verkostoitumisen teknologia ei poista atomisoitumista,
mutta sen avulla voidaan luoda uudenlaista yhteisöllisyyttä.
Julkisen tilan valtaus
Julkinen tila on jälleenrakennettava estämään
ihmisyyden atomisointia. Sitä varten ei kuitenkaan pidä
tuottaa totaalisia kehikoita, koska muutosliikkeet
muodostuvat intressien pohjalta ja voivat olla keskenään
ristiriitaisia ja heterogeenisiä.
Politiikan perussuunnan muuttaminen edellyttäisi koko
nykykulttuurin kriittistä tiedostamista. Se on
nykyoloissa epärealistinen tavoite. Suhteellisen vähäisiä
voimavaroja ei kannata keskittää kokonaisuuden
tiedostamiseen ja muuttamiseen? On parempi tyytyä
osauudistuksiin, jotka parhaimmillaan saattavat luoda
mahdollisuuksia myös kokonaan uuden tulemiselle.
Politiikassa on tapahtunut organisaatioperinteen
rikkoutuminen, kun mikään puolue ei enää organisoi
ihmisiä.
Liike voi organisoitua, jos se haluaa. On voitava yhdistää
ihmisiä poliittisesti, ja siitä voi seurata yhteisöllisyyttä.
Nyt ei ole siihen poliittista välinettä = puoluetta.
Tarvitaan joustavia toiminta- ja organisaatiomuotoja ja
desentralisoitua yhteistoimintaa. Mutta jos toimitaan
poliittisesti ilman jäsenkirjaa, systeemin päätösvaltaa
käyttää jäsenkirjallinen vähemmistö.
Vihreät tuottavat turvallisuutta luonnossa elämistä,
punaiset taas yhteiskunnallista elämistä varten.
Julkisuuden haltuunotossa on asetettava tiedonvälittäjät
ja propagandan monistajat ahtaalle. On tehtävä
otsikontekijät, uutistenvalinnan kriteerit ja asioiden
käsittelytapa kyseenalaiseksi.
Entistä tärkeämpi on poliittisen sanoman
"paketti". Entistä tärkeämpiä ovat brandit
ja imagot. Visuaalisuus määrittää myös sisältöä.
Sähköinen kapitalismi ja maailman muutos on otettava
tosissaan: poliittinen sanoma on puristettava
digitaaliseen muotoon biteiksi? Politiikkaa tehdään tänään
television, internetin ja sähköpostin kautta. On
tuotettava sisältöjä uudella tavalla.
Vasemmistolaisuuden täytyy olla taistelua asioiden
julkisuuden ja sananvapauden puolesta, koska se
tarvitsee molempia. Niin on mahdollista vastustaa
syrjintää, virkakieltoa, yksipuoluejärjestelmää sekä
auktoriteetteja.
Muutosvoimat täytyy määritellä uudelleen. Muutokseen
ei riitä enää työväenluokka, sivistyneistö ja
niitten muodostama etujoukko. Mitä on edistys? Kantaa
ottamaton, raukkamainen älymystö on pölömystö.
Puoluepolitiikan rinnalle on noussut yhä merkittävämpi
suoran kansalaistoiminnan perinne. Vanhan vasemmiston on
nähtävä se uuden vallan muodon syntymisenä, ei
rekrytointikenttänä. Tämän perinteen tärkeimpiä
ajatuksia on autonomian ja solidaarisuuden yhdistäminen:
paikalliset elämänmuodot ja globaalit kamppailut.
Juuri sitä kautta parhaiten yhdistyvät sosiaaliset ja
ympäristöä koskevat näkökohdat. On tutkittava
aktiivisesti lokaalin toiminnan suhdetta globaaleihin
tavoitteisiin.
Kestävä kehitys on kestävää kasvua kun sen pitäisi
olla kestävää elämää.
Enemmän kaikkea vai vähemmän kaikkea? Vähemmän
ihmisiä, vähemmän roskaruokaa, vähemmän nälkää,
vähemmän yhden hengen asumuksia, vähemmän kulkuvälineitä,
vähemmän julkaisuja jne.Yhteiskunnan monimuotoinen
todellisuus tuottaa kirjon monimuotoista ajattelua,
kansalaisjärjestöjä ja suoraa toimintaa. Vasemmiston
on kyettävä toimimaan tässä kentässä yhdessä
muiden kanssa muita arvostaen.
On tuotettava keskinäistä luottamusta aikaansaavia
rakenteita ja edistettävä kriisinhallintaa ihmisten
keskuudessa, mahdollisesti myös autonomisesti.
Vasemmisto
Vasemmiston tehtävä on rakentaa yhteiskunta
uudelleen. On teoritisoitava, oltava mukana erilaisissa
liikkeissä niiden päämäärien tukemiseksi sekä
arvioitava erilaisia intresseja kriittisesti. Tarvitaan
sosiaalisia rakennusmaita.
Tärkeimpänä vasemmiston haasteena on punavihreyden
konkreettinen toteuttaminen. Sekä sosiaalisten että
ekologisten ongelmien syyt ovat usein samat: pääoman
intressit. Esimerkiksi syrjäseutujen työllisyyskysymysten
ja luonnonsuojelun välisen vastakkainasettelun näennäisyys
on nostettava julkisuuteen.
Säilyvää vasemmistolaisuudessa on solidaarisuus,
oikeudenmukaisuus ja toiminnallinen käytännöllisyys.
Solidaarisuus ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan etujen
yhteisyyden tajuamista ja toimintaa sen mukaan.
Säilyvää on myös ihmisoikeuksien puolustaminen, ja
niista tärkein on oikeus elämään: rauha ja
aseistariisunta laillisen tappamisen lopettamiseksi.
Rauhanasia kytkee toisiinsa sekä turvallisuusintressin
että yhteiskunnan voimavarojen kohdistamisen
inhimillisiin ja järkeviin kohteisiin. Suomi on pyrittävä
pitämään kansainvälisten konfliktien ja Naton
ulkopuolella yritettiinpä osallistumista kaupitella
millä verukkeella tahansa.
Eurooppalainen vasemmisto on selkeästi antirasistinen.
Vasemmistolla on suhteellisen suuri kannatusosuus
erilaisten maahanmuuttajien parissa. Vasemmisto
puolustaa erilaisuutta äärioikeiston haluamaa
samanlaistamista vastaan.
Vasemmistolaisuus on yksityisomistukseen kuuluvan vallan
rajoittamisesta, tapahtukoon se sitten reaalisesti tai
virtuaalisesti. Se on osa alkuperäistä ideaa. Sitä täydentää
ja siitä seuraa vaatimus itsehallinnosta.
Vasemmistolaista politiikkaa ei voi tehdä, jos
vasemmisto on hallitusvastuussa sidottu oikeistolaiseen
ja oikeistolaisten johtamaan politiikkaan. Hallituksessa
olo tukahduttaa dialogin ja kritiikin. Syntyy omantunnon
ja periaatteellisuuden ristiriita. Hallitusyhteistyö
kokoomuksen kanssa on kompromentoinut vasemmiston
puhetavan Suomessa.
Yhteisöllisyys syntyy luottamuksesta. Vasemmiston
ongelma on, miten synnytetään uusluottamus
hallinnoinnin ja kapinoinnin välille. Miten vähennetään
pelkoja, mistä saadaan uskallusta? Onko yhteisiä
etuja, ja jos on, niistä on taisteltava rinta rinnan.
Vain yhteinen toiminta luo uutta yhteisöllisyyttä.
Vasemmistoliiton johtajat ovat ajautuneet yhteisessä
toiminnassa yhteisöllisyyteen oikeiston kanssa?
Vain demokraattisesti organisoitunut ja toimiva
vasemmisto voi puolustaa ja kehittää demokratiaa:
kunnissa, kansallisvaltioissa, Euroopassa ja maailmassa.
Tässä merkityksessä vasemmistoliitto on kuollut.
Kokemukset siitä, miten tähän on tultu, tuottavat
turhautumista ja vastustusta.
Vaatimus julkisesta omistuksesta on aina ollut yksi
vedenjajista oikean ja vasemman välillä. Yksityistämisen
lopettamisen vaatiminen on järkevää mutta ei
radikaalia. Sama koskee toimeentulotuen määrärahojen
lisäämistä, jotta voidaan lopettaa seurakuntien yms.
ruokajonot. Työttömyyden tuntuva vähentäminen on
askel eteenpäin, mutta ei uutta. Näissä asioissa
vikana on tavoitteiden vaatimattomuus.
Kapitalismin joustavuus taannee, että nämä
uudistukset on mahdollista saavuttaa ilman että
kapitalismin perusolemus horjuu.
Uuteen vasemmistolaiseen ajattelutapaan kuuluu vahva
sosiaalinen ja ekologinen omatunto. Onko vasemmalla
oleminen pelkästään omantunnon asia?
Vasemmiston on rikottava annetut rajat ja murrettava
uusliberalistiset pakot. Ilman, että on vaihtoehto
kapitalismille, vain puolustetaan vanhaa.
Kun vasemmisto on puolustava voima, se on säilyttävä
eli siis konservatiivinen voima. Vasemmistosta puuttuu
uutuusarvoa ja siihen liittyvää uutuuden viehätystä.
Mitä voisi uusi olla?
Se voisi olla erilaisuutta sekä yhteiskunnan ja luonnon
diversiteettiä, samanlaistamisen vastustustamista,
kontrollin vähentämistä, "puhdistautumisen"
lopettamista ja vetäytymismahdollisuuksia.
Uusi voisi olla yksilön ja yhteiskunnan suhteen uusmäärittelyä,
yrittäjyyden uudelleenarviointia, vapauden ihanteiden
rehabilitointia, uusyksilöllisyyden kehittelyä
massaindividualismia vastaan ja vapaiden yksilöiden
yhteisön rakentamista.
Taloudelliselle toiminnalle on vasemmiston asetettava
kahleita, esteitä, rajoitteita, kieltoja sekä
rajoituksia, kun muu ei auta. Kysymys kuuluu, voiko se
olla uskottavaa. Talouskasvu- ja ympäristörasitusopeille
on tuotettava vasta-oppeja myös taloustieteeseen.
Samaan aikaan on lisättävä tietoa arkielämästä:
miten kansalaiset elävät, mitä he haluavat, mitä
heille merkitsevät poliittiset päätökset arkielämän
tasolla ja tämä kaikki useasta näkökulmasta
katsottuna. Arkivasemmistolaisuus on työajan lyhentämistä
ja hyvää sosiaaliturvaa.
Vasemmisto voi olla ihmisten organisoimista ja tilan
tekemistä organisoitumiselle. Se voi olla uusia
verkostoja tai vanhojen verkostojen yhdistämistä.
Demokratia ja yhteisöllisyys
Vasemmistoa on lähdettävä kehittämään
aktiivisen kansalaistoiminnan kautta, verkostoitumalla,
välittämättä puolueista ja olemassa olevista
organisaatioista. Kaiken hyvän perusta on demokratia,
kun taas kaiken pahan alkujuuri on uusliberalistisen
globaalin kapitalismin tuottama ja vaalima
demokratiavaje. Se estää ongelmien tiedostamisen ja
niiden ratkaisun. Demokratian laajentumiselle on
reaaliset mahdollisuudet olemassa, mutta
markkinakoneisto (tietoyhteiskunta!?) estää niiden hyväksikäytön.
Vasemmiston on esiinnyttävä demokratian asianajajana
ja osoitettava, mistä vaje johtuu kansallisesti ja
kansainvälisesti.
Demokratia edellyttää sivistystä ja yksilön vapautta
liittyä yhteen muiden kanssa. Se edellyttää
mahdollisuutta ottaa (julkinen) tila haltuun.
Demokratiavaje on vaikenemista, demokratia on dialogia.
Koulu on ideologinen laitos, joka ei kannusta
demokratiaan. Koulujärjestelmä tuottaa tyhmyyttä eikä
demokratiakelpoisia yksilöitä. Tiede palvelee
alistamista.
Ennen oli tärkeää paikallinen demokratia, kun oli
samat toimintatilat (työväentalot jne) kaikille työväen
toiminnoille kuoroista ja urheiluseuroista
puolueosastoihin. Se synnytti vahvoja yhteisöjä. Nyt
työeyhteisöt ja vapaan kansalaistoiminnan tilatkin
ovat pirstoutuneet, eikä ole sellaista paikallista
yhteisöllisyyttä, joka laventaisi demokratiaa.
Demokratian ja tasa-arvon lähtökohta on tieto. On
nostettava vahvasti esille se, että kaikille on
taattava ja turvattava tiedon saanti. Tämä lähtee
liikkeelle monipuolisen, yhtenäisen ja laajan
koulutuksen järjestämisestä.
EU:n komissiossa Liikasen vastuulla on tietoyhteiskunta
kaikille-projekti, jonka avulla jäsenmaiden olisi
tuotava koneet ja taidot jokaisen kansalaisen
ulottuville. Onko se liian teknologinen tavoite?
Demokratiassa tarvitaan aina oppositio, ja jos sitä ei
muuten ole, onko sen tuottaminen vasemmiston
historiallinen tehtävä?
Yksilöiden ja ihmisten oikeudet ja demokratia eivät
toteudu ilman kansainvälistä - demokraattista -
puuttumista yhteisöjen sisäisiin asioihin? Boikotteja
ja väkivaltaa saa käyttää vain kansainvälisen
yhteisön laillisten päätösten jälkeen.
Uusyhteisöllisyys on uutta demokratiaa:
verkostoitumista ja itseorganisoitumista, kuulumista
johonkin joukkoon joillakin siteillä.
Pitäisi olla kansainvälistä yhteistyötä
ylikansallisia kapitaalitahoja vastaan. Mitä voisi olla
kansainvälinen demokratia?
|