Onko komission valta Suomen etu?
Savon Sanomat 5.2.2003
EU:lle valmistellaan erityisessä konventissa perustuslakia.
Se on merkittävin vallan uusjako Euroopassa sitten II
maailmansodan. EU:sta tehdään entistä enemmän
valtioiden valtiota eli liittovaltiota.
Kun EU:sta on tulossa Intian jälkeen maailman toiseksi
suurin liittovaltio, siitä voi samalla tulla - demokratian
näkökulmasta - liian iso yhteisö. Sitä
ehkä voida hallinnoida demokraattisesta, kansan vallalla.
Jos ei ole kansaa, ei ole kansan valtaa. Demokratian ja parlamentarismin
toimivin yksikkö on kansallisvaltio, jossa ei tehdä
ylikansallisia päätöksiä.
Virallinen Suomi kannattaa EU:n vallankäyttömalliksi
ns. yhteisömetodia. Sen perustana ovat ylikansalliset
päätökset EU:n elimissä. Se on virkamiesvaltaa.
Tämän poliittisen eliittimme näkemyksen eurokratian
autuudesta on purematta niellyt suomalainen media, joka syö
- laidasta laitaan - vallan kädestä.
Hallitusten välisen metodin perustana on parlamentarismi;
se, että kansallisten hallitusten on nautittava omien
parlamenttiensa luottamusta. Jos valta on yhteisömetodin
mukaan komissiolla, josta liittovaltion kannattajat eli federalistit
haluavat tehdä EU:n poliittisen hallituksen, sen ei tarvitse
nauttia kaikkien jäsenmaiden tai edes niiden enemmistön
luottamusta.
Konventissa ne maat, jotka haluavat säilyttää
unionin kansallisten valtioiden liittona eivätkä
halua liittovaltiota, ovat hallitusten välisen metodin
kannalla. Pienen maan parhaana turvana siihen on kuulunut
veto-oikeus jäsenmaille elintärkeissä asioissa.
Suomi on pahasti sivussa perustuslain valmistelusta. Maamme
hallituksella ei ole (mutta Lipposella on) konventissa edustajaa,
vaikka muut hallitukset ovat nimenneet edustajikseen eturivin
poliitikkoja. Suomella ei ole edustajaa konventin kaikkivaltiaassa
presidiumissa eikä sen sihteeristössä. Suomen
eduskuntakaan ei ole ottanut kunnollista konventtikantaa;
ei edes ole vaadittu liittoumattomuuden option sisällyttämistä
perustuslakiin, johon vahvat voimat vaativat kirjaamaan keskinäisen
puolustuksen klausuulin á la WEU:n 5. artikla. Eduskunta
ei edes torju listavaalia, joka veisi kansalaisilta vallan
valita itse edustajansa.
Perustuslakikonventissa aloite on tänään Saksan
ja Ranskan käsissä. Ne ovat esittäneet EU:lle
muun muassa yhteistä puolustusta, lakien ja oikeusasioiden
yhteisöllistämistä eli eurokuria ja -järjestystä
sekä kahden presidentin valitsemista. Toinen presidentti
olisi neuvoston puheenjohtaja ja toinen pääkomissaari.
Saksa ja Ranska eivät halua yhteisöllistää
ulkopolitiikkaa tai puolustusta. Siksi ne haluavat neuvostolle
niiden alojen johtoon neuvoston puheenjohtajan eli presidentin,
joka valittaisiin määräenemmistöllä
valtioiden päämiesten Eurooppa-neuvostossa. Federalistit
kauhistelevat tätä vaihtoehtoa, jossa olisi vahva
neuvoston presidentti esikuntineen. Neuvoston - ja myös
komission - presidentin valintaan liittyy mielenkiintoinen
yksityiskohta: määräenemmistövaatimus.
Helmikuun alussa voimaan tulleen Nizzan sopimuksen mukaan
veto-oikeus on - yhdessä - mailla, joissa asuu 38 % EU:n
asukkaista. Tämä suosii presidenttien valinnassa
ehdokkaita, joista Saksa, Ranska ja joku kolmas iso maa sopivat.
Vaihtoehto ei ole yhteisömetodi vaan hallitusten välisen
metodin demokratisoiminen suurten maiden ylivaltapyrkimyksiä
vastaan.
Ruotsi ja Tanska ovat enemmän hallitusten välisen
EU:n ja vähemmän komissiokeskeisen liittovaltion
kannalla. Ne ovat konventissa voittajien puolella. Pohjoismaisen
yhteistyön esteenä taistelussa demokratiasta on
yhteisömetodiin hirttäytyvä Suomi.
Suomalaisten soisi tulevissa eduskuntavaaleissa vaativan ehdokkaita
ottamaan kantaa EU:n tulevaisuuteen: liittovaltio vai ei?
Uudet kansanedustajat joka tapauksessa joutuvat siihen ottamaan
kantaa lähes ensi töikseen. Suhde unionin tulevaisuuteen
merkitsee kannanottoa myös ajankohtaiseen Nato-asiaan.
Kun EU:ta militarisoidaan perustuslailla, on mahdollista,
että Suomen tie Natoon kulkee EU:n rakenteiden kautta.
Näköpiirissä on, että vanha EU lakkautetaan
kokonaan ja tilalle perustetaan uusi "Euroopan Yhdysvallat".
Kun vanhaan mentiin kansanäänestyksen kautta, uuteenkaan
ei liene mahdollista mennä ilman sitä. Demokratiaa
ovat kansanäänestykset Suomen kohtalonkysymyksistä.
| 