Vapaa kilpailu vei sähkön hinnan pilviin
EU:ssa direktiivi sähkömarkkinoiden liberalisoimisestaarkennukset
Monet ovat kiroilleet sähkön hinnan nousua.
Monet muutkin kiroilisivat, jos tietäisivät, ettei
se johdu sähkön tuotantokustannusten noususta vaan
sähkön pörssittämisestä ja viekkaista
sähkökauppiaista.
EU:ssa sähkömarkkinat "liberalisoidaan".
Sillä tavalla sähkön hinta tehdään
riippumattomaksi tuotantokustannuksista.
Myydään halpaa kalliilla
Kemijoki Oy myy sähkön omistajilleen omakustannushintaan.
Yhtiön tilinpäätöksen perusteella voidaan
laskea vesivoimalla tuotetun sähkön todellinen hinta
Suomessa. Vuonna 2002 se oli noin 1,3 senttiä kilowattitunnilta.
Fortum Oy sai sähköä sillä tukkuhinnalla.
Omasta puolestaan Fortum sitten möi sähköä
keskimääräiseen tukkuhintaan 2,7 senttiä
kilowattitunnilta. Vuoden lopulla se nosti hinnan jopa lähes
8 senttiin.
Ydinsähkön tuotantokustannukset nähdään
melko tarkkaan Teollisuuden Voiman tilinpäätöksistä.
TVO:n tuottama sähkö on viime vuosina maksanut noin
1,5 senttiä kilowattitunnilta. Ydinsähkön tuotantokustannuksiin
eivät polttoaineiden hintaheilahtelut vaikuta (eivätkä
niissä näy ydinvoimaloiden alasajon kaikki kustannukset)
.
Kerrostaloasukkaat ostavat kotitaloussähkönsä
vähittäishinnalla, johon sisältyvät sähkön
siirto ja verot. Hinta on noussut lähelle 12 senttiä
kilowattitunnilta. Esimerkiksi Helsingin Energian tyypillisen
kuluttajan sähkölasku on noussut vuodessa lähes
kolmanneksella.
Ei siis ihme, jos sähköyhtiöt vuolevat kultaa.
Huonokin vesivoimavuosi on niille hyvien voittojen vuosi.
Esimerkiksi Fortumin sähkönmyynnin liikevoitto kasvoi
viime vuonna yli puolella, Helsingin Energian liikevoitto
56 prosenttia ja Espoon Sähkön 50 prosenttia.
Markkinoiden liberalisointi
Sähkömarkkinoiden vapauttaminen aloitettiin Suomessa
vuonna 1995 voimaan tulleella sähkömarkkinalailla.
Suomalainen sähköpörssi aloitti toimintansa
vuonna 1996 ja vuonna 1998 Suomi liittyi pohjoismaiseen
sähköpörssiin, jonka omistavat Ruotsin
ja Norjan valtakunnalliset sähkönsiirtoyhtiöt.
Markkinoiden vapauttamista perusteltiin hintojen kurissa pitämisellä:
"Lakiuudistuksen luoma kilpailun lisääntyminen
ja monopolivalvonnan tiukentuminen parantaisivat toiminnan
tehokkuutta ja aikaansaisivat kustannussäästöjä.
Tämä näkyisi sähkön hinnan alenemisena
tai ainakin nousupaineiden vähenemisenä."
Sähkömarkkinoiden vapauttamisen jälkeen sähkön
hinnat laskivat, mutta tänään ne ovat reaalisesti
vähintään samaa tasoa kuin ennen sähkökaupan
vapauttamista.
Kuluttajia on houkuteltu mukaan sähkökilpailuun
ja vertaamaan eri sähkölaitosten hintoja. Toisin
kuin ennen, kuluttaja voi valita, mistä sähköä
ostaa. Kun sähkön hinnat kohoavat niin usein ja
niin reippaasti kuin viime aikoina on tapahtunut, kuluttajan
on entistä vaikeampi tehdä luotettavia vertailuja
eri myyjien sähkön hinnasta. Sähköpörssissä
hinnat voivat nousta paljon enemmän mihin on totuttu.
Pohjoismainen pörssi
Viime talvena sähkön hinta nousi pohjoismaisessa
sähköpörssissä hetkellisesti noin 11 senttiin
kilowattitunnilta.
Suuret sähköyhtiöt Fortumin johdolla veivät
tämän nousun kokonaisuudessaan tukkuhintoihin (myyntisopimusten
niin salliessa). Mitä kovempi oli pakkanen, sitä
suuremmat voitot saivat sähköyhtiöt, ja se
kaikki oli sähkön pörssittämisen ansiota!
On ymmärrettävää, jos huono vesivoimavuosi
korottaa sähkön hintaa. Siitä ei kuitenkaan
ole sähkön hinnankorotuksissa viime kädessä
kysymys. Kuluttajahintojen nousun todellinen peruste on ollut
sähkön pörssihinta.
Sähköyhtiöt hankkivat pohjoismaisen sähköpörssin
kautta vain noin viidenneksen sähköstään,
mutta ne yrittävät hinnoitella kaiken tukkusähkön
pörssihinnan mukaan eli siis kalleimman tuotannon
mukaan.
Vapaassa kilpailussa pörssihinnan siirtyminen yleiseen
tukkuhintaan on sinänsä aivan loogista; eihän
sähköyhtiön kannata myydä sähköä
halvemmalla asiakkailleen, jos sähköpörssistä
saa jopa moninkertaisen hinnan tuotantokustannuksiin verrattuna.
Mutta aikoihin on eletty, kun viime talven pakkasilla jotkut
teollisuusyhtiöt Suomessa ja muissa pohjoismaissa keskeyttivät
tuotantonsa, koska näiden yhtiöiden oli edullisempaa
myydä itse tuottamaansa tai ostamaansa sähköä
kuin käyttää sitä tuotannossa.
EU:n ideologia on keinottelu ja kilpailu
Viime aikojen kokemukset osoittavat, että sähkömarkkinoiden
"vapauttamisen" seuraukset eivät ole myönteisiä.
Hintojen nousu rokottaa aina kuluttajien kukkaroa.
Toisaalta myös liian alhaisista hinnoista voi olla haittaa:
sähköyhtiöt eivät investoi riittävästi
sähkön tuotantoon ja siirtoon. Tämä johti
taannoin Kaliforniassa siihen, että sähköä
ei enää ollut riittävästi saatavilla.
EU:n jäsenmaat ovat seuraavilla vuosikymmenillä
täysin riippuvaisia itäkaasusta. EU:n energiantarpeen
koko kasvu on tarkoitus tyydyttää kaasulla.
Niinpä yhtiöiden ei kannata EU:ssa markkinoiden
liberalisoimisen oloissa investoida tuotantoon Venäjälle
pitkäaikaisia toimitussopimuksia vastaan, vaan ne elävät
pörssikaupankäynnissä kädestä suuhun.
"Vapaat markkinat" tuovat meille vielä energiapulan?
Teksti: Pertti Honkanen
|