Ranskan kansanäänestyksestä

Met. 7-lehti

Ranskassa äänestettiin EU:n perustuslaista, joka meni siellä hylkyyn.

EU-maiden johtajien kesken oli ennen äänestystä sovittu yhteisestä linjasta sitä tilannetta varten, että Ranskassa tulee EI. Kaikkien piti sanoa, ”että ei se mitään, että juna kulkee ja että prosessi jatkuu ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut”. Sitä mantraa hoettiin myös Suomessa pääministeri Matti Vanhasen johdolla.

Sanoivatpa herrat mitä tahansa, demokratian nimissä meidän on pidettävä kiinni siitä johtopäätöksestä, että tämä perustuslaki on nyt hylätty. Se piti hyväksyä yksimielisesti, eli kaikkien jäsenmaiden pitää se ratifioida. Kun Ranska on sen hylännyt, se siitä. Sitä ei hyväksytä yksimielisesti.

Salakuljettamalla perustuslakipaketin Suomeen ja asettamalla sen kautta EU:n lait ensisijaisiksi omiimme nähden meidän poliittinen eliittimme sairastaa Ranskan hallitsijoiden valtapöhötautia: uskotaan saneluun ylhäältä alas. Ranskan kansa näytti, että se ei onnistu. Kysyttäessä kansat vastaavat niin että tuntuu. Kun Suomessa ei kysytty, ei haluttu ottaa demokratian riskiä.

Nyt jälkikäteen muut neuvovat Ranskaa, ettei olisi pitänyt järjestää kansanäänestystä, mikä ei siellä ole pakollinen. Tällä tavalla eurokraatit paljastavat todellisen luonteensa: hallitsijat eivät halua kuunnella hallittuja.

Kun EU:n perustuslaki pitää sisällään lakivallan siirron pieniltä mailta suurille, olisi ollut perusteltua panna se kansanäänestykseen myös Suomessa. Se ei kuitenkaan ole ensisijaista juuri nyt. On vaadittava sitä, että kunnioitetaan Ranskan kansan mielipidettä eli että tämän perustuslain kaatamiseen riitti Ranskan EI. Nyt on turha jatkaa sen hyväksyttämismenettelyä muuallakaan, sillä nykyisessä muodossaan se ei voi enää tulla voimaan. Jos siitä tehdään B-versio, se on joka tapauksessa käsiteltävä kaikkialla muuallakin uudelleen. Projektin jatkaminen tästä eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut on silkkaa epädemokratiaa.

EU:n perustuslaki on vallankumous. Sen valmistelu käynnisti federalistisen tsunamin, jonka alle jäävät EU-maiden omat lait. Kun niihin on kirjoitettu kunkin maan elämänmuoto sekä yleinen käsitys oikeasta ja väärästä, muutos vanhaan olisi Suomessakin todella suuri. Muutos tulisi kuitenkin hiljaa kuin varas yöllä, ja sitä olisi vaikea tunnistaa. Kansanäänestys olisi pakottanut ottamaan selville, ja niin ranskalaiset tekivät. EI oli valistunut EI.

EU:n perustuslaki on eliittien projekti ja sitä sanellaan ylhäältä alas. Sen ensimmäiset sanat ovat ”HÄNEN MAJESTEETTINSA BELGIAN KUNINGAS…” Toisin kuin Suomen perustuslaissa valta ei EU:ssa kuulu kansalle vaan se siirretään ylikansalliseen päätäntään eli isoille maille. Sitä paitsi ei ole olemassa mitään EU-kansaa, eikä kansanvalta niin ollen ole EU:ssa mahdollinen.

Ranskassa liittovaltiomiesten vallankumouksen esti yksi henkilö: puolalainen putkimies. Hän edusti kansalaiskeskustelussa sitä työvoiman vapaata liikkuvuutta, joka tulkittiin hyökkäykseksi ranskalaista työtä ja hyvinvointia vastaan. Hän mobilisoi liikkeelle EI-äänestäjät.

Ranskalaisia ei huolettanut se, että EU:n lainsäädännöstä aletaan päättää ylikansallisesti ja että suuret maat säätävät lait pienille. Sekään ei ollut heidän huolensa, että perustuslailla EU militarisoidaan perustamalla sille yhteiset sotajoukot, joilla voidaan hyökätä kansainvälisessä katsannossa laittomasti.

Ranskalaisia huoletti ennen muuta se, että perustuslailla on kielteinen vaikutus sosiaaliturvaan. Se koettiin kapitalismin rautakahleiksi sosiaalisen Euroopan rakennustyölle. Ranskalaiset haluavat turvallisen yhteiskunnan, jossa julkinen valta tuottaa hyviä julkisia palveluksia kaikille, ja he äänestivät sen puolesta EI.

Viime kädessä äänestettiin myös siitä, saako työelämän sosiaalinen dumppaus EU:ssa perustuslain voiman ja onko sosiaalinen Eurooppa mahdollinen. Tänään se on taas paljon mahdollisempi kuin ennen kansanäänestystä.

EI voitti, vaikka kaikki suuret puolueet ja koko media olivat KYLLÄ-puolella. EI-puoli oli lähes voimaton tajunnantuotantoteollisuuden yksipuolista propagandaa vastaan. Käytettiin kuitenkin niitä aseita, joita oli jaettu kansalle, ja EI-puoli valtasi internetin. Kansalaiskeskustelun avulla luotiin tunnelma, joka oli niin sakea EI:stä, että hallitus heitti kirveensä kaivoon jo ennen äänestystä: pohdittiin vain EI-voiton suuruutta.

Meillä EU:n vasemmistossa ei ollut epäselvyyttä siitä, kummalla puolella ollaan. Ranskan laitavasemmiston ja -oikeiston kannattajista 80-90 prosenttia äänesti perustuslakia vastaan. He saattoivat olla jopa kolmasosa kansasta. Äänestyksen tuloksen ratkaisivat kuitenkin viime vaiheessa demarit, joiden enemmistö äänesti - vastoin euronationalistisen demarieliitin suostuttelua ja pelottelua - EI.

Olemme saaneet demareiden enemmistön kanssa Ranskassa suuren voiton taistelussa turvallisemman huomisen puolesta globalisaation liittovaltiovoimia vastaan.