Radio-ohjelma Lähiradiossa

30.3.2003 klo 15.15

"Viholliset" pommittavat USA:ta pelolla. USA vastaa pommittamalla Irakia demokratialla. Demokraattiset etä- ja täsmäpommit tappavat tehokkaammin. Entinen alkoholisti ja nykyinen fundamentaaliuskovainen Georg W. Bush on maailman kaikkien pomminheittäjien äiti. Tätä en sano Saddam Husseinin puolustukseksi. Arvostelen USA:n laitonta toimintaa maailman rauhaa vastaan.

Öljysotien varjossa meidän suomalaisten olisi hyvä elää rauhassa. Sen turvaa parhaiten itsenäisyys sodan ja rauhan kysymyksissä. Sitä itsenäisyyttä murennetaan EU:n perustuslailla.

Runsaan vuoden ajan on ollut käynnissä edustajakokous eli konventti, jossa Euroopan unionille valmistellaan perustuslakia. Malli on Amerikan malli; siellä kutsuttiin itsenäisyysjulistuksen jälkeen koolle konventti, jossa perustajaisät tekivät USA:lle Amerikan liittovaltion perustuslain. Euroopan liittovaltion perustajaisien tavoite on tehdä perustuslaki puolelle miljardille eurooppalaiselle kesäkuuhun mennessä. On kiire, mutta kiire ei ole demokratiaa.

Suurin kiire on federalisteilla eli niillä, jotka haluavat EU:sta liittovaltion. He arvioivat, että jos perustuslakiprojekti pitkittyy, asia mutkistuu. Parin vuoden päästä kansat saattavat olla viisaampia eivätkä ehkä olekaan valmiita luopumaan parhaasta tunnetusta demokratian mallista: suvereenin kansallisvaltion parlamentaarisesta demokratiasta.

Yleisen mielipiteen muutosta pelkäävillä federalisteilla on kova halu saada EU:lle liittovaltion laillinen muoto kiireimmän kaupalla. Laki on hallitsevan luokan kulloinenkin poliittinen tahto sen mukaan että laki ennen mua syntynyt ei kyllä jälkeheni jää.

EU:n perustuslaki on liittovaltioprojekti ylhäältä alas. Kansanvaltaa eli demokratiaa on valta alhaalta ylös.

Vain valtioilla on perustuslaki. Perustuslailla EU perustetaan uudelleen ja siitä tehdään valtio: liittovaltio. Siitä tulee ylempi kuin jäsenvaltioiden lait. Perustuslakiluonnoksen 9. artiklan mukaan nimittäin "perustuslaki ja lainsäädäntö, jonka unionin toimielimet hyväksyvät käyttäessään unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden."

EU:n laki on ensisijainen ja ylempi kuin kansalliset lait.

Markkinoinnissa ja propagandassa tärkeitä ovat yksinkertaiset symbolit. EU:n symboleista tärkein on lippu. Määritelmän mukaan EU:n lipussa on ”sinistä taivasta vasten kahdentoista kultaisen tähden muodostama ympyrä, joka kuvastaa Euroopan kansojen yhteyttä. Tähtien lukumäärä on vakio: kaksitoista on täydellisyyden ja yhtenäisyyden symboli.”

Kun Neuvostoliiton liittovaltion täydellisyyden ja yhtenäisyyden symboli oli keltainen työkalukuvio punaisella pohjalla, uuden EU:n liittovaltion täydellisyyden ja yhtenäisyyden symboli on keltainen tähtikuvio sinisellä pohjalla. Valta nojaa symboleihinsa.

Muinaisessa Neuvostoliitossa kaikille saman aatteen nimi oli marxismi-leninismi. Tulevassa uudessa EU:ssa yhdenmukaistamisen ja samanlaistamisen aatteen nimi on federalismi. Sitä symboloi perustuslakiluonnoksen 1. artiklaan kirjoitettu sana "liittovaltio":

"Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan, perustetaan unioni (jota kutsutaan...), jossa jäsenvaltioiden politiikat sovitetaan yhteen ja joka käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia."

Sanan "liittovaltio" kirjaaminen perustuslakiin osoittaa niiden voimaa saada tahtonsa laiksi, jotka haluavat EU:sta liittovaltion.

Konventti

Olen yksi perustuslakia valmistelevista konventtilaisista. Meitä on 207: 105 varsinaista ja 102 varajäsentä. Me, eliittien eliitti, teemme perustuslakia puolelle miljardille kanssaeurooppalaisellemme.

Konventti ei ole edustava. Siinä on federalistien yliedustus, suorastaan täyshegemonia. Mitä pienempi on joukko, joka edustaa suuria massoja, sitä epäedustavampi on joukon koostumus. Mitä suurempi on valtio tai liittovaltio, sitä vähemmän on sen edustuksellisissa elimissä erilaisuutta ja moninaisuutta.

Minä olen - valtioliittolaisena - valmistelukunnassa selvässä vähemmistössä. Me maidemme itsenäisyyden puolustajat haluamme poistaa perustuslain luonnoksesta sanan "liittovaltio". Olen asiassa eri linjalla kuin Suomi. Nimittäin virallinen Suomi poliittisine eliitteineen on liittovaltiolinjalla virkaa tekevän pääministerin Liittovaltio-Lipposen johdolla.

Lipposen henkilökohtainen konventtiedustaja Teija Tiilikainen haluaa sisällyttää liittovaltio-sanan perustuslakiin. Sen sijaan Suomen eduskunnan edustajat Kimmo Kiljunen ja Matti Vanhanen ovat esittäneet konventissa liittovaltio-sanan poistamista. Niin ollen herää kysymys, mikä on Suomen linja ja kenen valtuuksilla Lipposen edustaja haluaa Suomen liittovaltioon?

Kaikilla muilla mailla on konventissa hallituksen edustaja, jolla on poliittinen vastuu toiminnastaan. Ainoana maana Suomella ei ole hallituksen edustajaa. Meillä on pääministerin edustajana henkilö, jolla ei ole kansalle poliittista vastuuta liittovaltion tekemisestä. Meitä salakuljetetaan liittovaltioon epäpolitisoimalla koko asia.

Innokkaimmat federalistit haluavat kirjata perustuslakiin myös muita symboleita kuin liittovaltio-sanan. Perustuslain alkupykäliin konventin puheenjohtaja Valery Giscard d´Estaing haluaa kirjata myös lipun, hymnin ja kansallispäivän. Omammekin säilyvät, mutta korvautuvat vähitellen omiamme ylemmillä; onhan uusi perustuslaki ylempi kuin meidän omamme.

Uudella unionille halutaan liittovaltion nimi. Uuden EU:n uudeksi nimeksi on ehdotettu Euroopan Yhdysvallat tai Yhtynyt Eurooppa.

Käytössä on jo liittovaltioraha: euro. Tänä vuonna tulee toimintakykyiseksi 200 000 sotilaan euroarmeija, jonka käyttöön Suomi on luvannut antaa 2 000 sotilasta. Säädetään yhteisiä ylikansallisia lakeja, ja niiden myötä puolelle miljardille ihmiselle tulee sama eurokuri ja -järjestys.

Keskusvalta

Liittovaltioille on luonteenomaista se, että niissä on keskusvalta ja yhteisöllinen - eli ylikansallinen - päätöksenteko. Se on sitä, että enemmistön tahto ratkaisee ja vähemmistöön jääneiden valtioiden on pantava täytäntöön yhteiset päätökset. Ylikansallisissa asioissa päätösvalta on keskusvallan monopolivaltaa.

Kansallinen demokratia, joka perustuu parlamentarismiin, on paremman laatuista edustuksellista demokratiaa kuin EU:n ylikansallinen päätöksenteko.

Euroopan unionissa tärkeimmät lainsäädännölliset päätökset tehdään suljettujen ovien takana. On arvioitu, että 70 % uudesta lainsäädännöstä valmistuu virkamiesten työryhmissä, että 15 % uusista laeista saa lopullisen muotonsa jäsenmaiden suurlähettiläiden Coreper-kokouksissa ja että vain 15 % laeista päätetään ministereiden neuvostoissa. Kaikkiin niihin ovat suljetut ovet.

Kapeinta demokratian lajia, itse asiassa ei-demokratiaa, edustavat EU:n huippukokoukset, joissa valtioiden johtajat sopivat asioista ilman kansojensa valtuutusta. He kokoontuvat aina suljettujen ovien takana. Vain ne tietävät, mitä saleissa tapahtuu, jotka ovat asentaneet sinne salakuuntelulaitteita. Amerikkalaisia syytetään siitä, että ovat asentaneet. Että sellainen vapaa maa on tämä kaikkien pommitusten äiti, USA. Kummallisella tavalla sen eurooppalaiset vasallisvaltiot eivät ole arvostelleet sitä YK:hon asennetuista salakuuntelulaitteista tai edes EU:n suljettujen ovien kabinettien salakuuntelusta.

Ei ole teoreettisesta määritelmää käsitteelle "ylikansallinen demokratia". On vaikea erottaa toisistaan demokraattiset enemmistöpäätökset ja enemmistön voimaan perustuva sanelu ja pakko.

Itse asiassa uusi EU voi olla aivan liian iso demokratialle. Demokratiassa koolla on merkitystä. Se ei toimi, jos on liian iso.

Yhteisömetodi

Se, että joku on yhteisömetodin kannalla, ei tee ihmisestä oikeistolaista tai vasemmistolaista - vaan federalistin. Suomessa demarieliitti edustaa puhtaimmin ja raaimmin federalismia. Heitä federalisteja yhdistää usko; se, että yhteisömetodilla toteutuu heidän tavoitteensa ja EU:sta tulee liittovaltio.

Yhteisömetodin olennaisin piirre on, että sen mukaan päätökset halutaan tehdä EU:n omissa elimissä jäsenmaiden asukaslukuun perustuvan voiman mukaan. Siihen kuuluu, että mahdollisimman useat alat otetaan yhteisön toimivaltaan. Ylikansalliseen päätöksentekoon ei kuulu jäsenmaiden veto-oikeus, mikä tekee olemassa olevasta EU:sta demokraattisemman kuin tulevasta ylikansallisesta liittovaltiosta.

Federalistit haluavat mahdollisimman monet asiat päätettäviksi EU:n elimissä määräenemmistöllä. Se suosii suuria maita. Määräenemmistöpäätökset halutaan yhteispäätösmenettelyyn ylikansallisen europarlamentin kanssa, ja sekin suosii suuria maita. Yhteisömetodiin kuuluu vahva komissio, jonka jäsenet suuret maat haluavat eriarvoistaa niin että suuret maat saavat superkomissaareja.

Komissio edustaa keskusvaltaa, virkamiesvaltaa ja eurokratiaa. Federalistit haluavat, että komissaarien tulee nauttia ylikansallisen Euroopan parlamentin luottamusta. Komissiosta halutaan liittovaltiohallitus.

Federalistit haluavat yhteisöllistää lisää kansakunnan täysivaltaisuuden määrittäviä aloja EY-tuomioistuimen valtaan. Sitä kautta isojen maiden poliittinen tahto puetaan laillisuuden valekaapuun; EY:n oikeusistuinten tuomiothan heijastelevat aina federalistista lainsäädäntöä.

Yhteisömetodia kannattavat kaikki Euroopan laajuiset puolueet. Kun unioni liittovaltioituu, puolueetkin ylikansallistuvat. Europuolueista selkeimmin liittovaltion kannalla on ollut Suomen kokoomuslaisten Euroopan Kansanpuolue (PPE), suomalaisista puolueista taas demarit.

HVK

Kun EU:ssa uudistetaan perussopimuksia, se tapahtuu muodollisesti yksimielisyydellä. Jos yksikin maa vastustaa, muutokset kaatuvat.

Liittovaltion tuloa ei yhden - tai muutaman - pienen jäsenmaan anneta estää. Sen takia koko EU perustetaan uudelleen. Mukaan tulevat ne, jotka tulevat, ja ne eivät, jotka eivät tule.
Niin ollen sitä, että EU:sta tulee liittovaltio, ei yksittäinen maa voine estää.

Laekenin huippukokouksessa joulukuussa 2001 koolle kutsuttu konventti on kiero idea, jonka ovat pystyneet keksimään vain ihmiset, joiden tarkoituksena on kiertää demokratiaa eikä lisätä sitä. Konventin jäsenillä ei ole muodollista vastuuta kansallisille poliittisille elimille ja sitä kautta kansoille.

Konventti on epäparlamentaarinen tapa valmistella EU:lle perustuslaki, ja sen huono edustavuus tekee siitä myös epädemokraattisen tavan.

Federalisteille konventti on parempi vaihtoehto kuin että valmistelu tehtäisiin hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Näin heistä on tullut valmistelun osapuoli. Sillä tavalla he saivat valmisteluun kytketyksi myös ylikansalliset europuolueet, jotka ovat federalismin linnakkeita Euroopassa. Samoin saatiin valmisteluun mukaan myös europarlamentti, jossa on federalistinen hegemonia.

Federalisteilla on konventissa ylivalta, ja he pyrkivät käyttämään sitä hyväkseen. Heidän tavoitteensa on, että konventin tuottamaa ja heidän tekemäänsä perustuslakiluonnosta ei muutettaisi hallitusten välisessä konferenssissa (HVK), joka kutsutaan koolle konventin jälkeen.

Konventin presidium eli politbyroo

Konventti kokoontuu europarlamentin tiloissa, ja se on antanut sen federalistisille edustajille ylivoimaisen kotikenttäedun. He ovat pystyneet yhtenäisellä esiintymisellään johdattamaan konventin kulkua federalistiseen suuntaan. Kansallisten parlamenttien edustajilla ei ole ollut käytössään sanoja resursseja.

Konventin työtä johtaa - ja manipuloi - puhemiehistö, jolla on perustuslakiluonnoksen valmistelussa kaikki valta. Siinä - tai konventin sihteeristössä - ei ole Suomi edustettuna. Kaikki presidiumin jäsenet ovat federalisteja.

Puheenjohtajat pystyvät manipuloimaan kokousten kulkua. Puheenvuoroja ei myönnetä pyydetyssä järjestyksessä, vaan puhujalistat suunnitellaan tarkoituksenmukaisiksi. Puheenvuorojen ohjeellisia pituuksia ei valvota tiettyjen konventtilaisten puhuessa. Tällä tavalla ilmaistuista mielipiteistä puheenjohtajat vetävät johtopäätöksiä, joiden he katsovat kuvaavan konventtilaisten kantaa. Monet konventtilaiset valittavat, että varsinkin Valéry Giscard d´Estaing vetää keskusteluista johtopäätöksiä, jotka kuvaavat hänen omaa ajatteluaan eivätkä kokousten kulkua.

Presidium on päättänyt konventin työjärjestyksen ja päättää kokousten esityslistat.

Presidium myös päätti kutsua koolle työryhmiä, joiden puheenjohtajina toimivat presidiumin jäsenet. Työryhmissä ei ollut tulkkausta kuin kahdelle tai kolmelle kielelle. Puheenjohtajat valitsivat "asiantuntijat", joita kuultiin. Työryhmissä ei äänestetty. Näin ollen puheenjohtajien oli mahdollista kirjoittaa työryhmien johtopäätökset mieleisikseen. Jos johtopäätökset palvelevat presidiumin kantaa, niihin viitataan perustuslain artikloja muotoiltaessa, mutta jos ne eivät palvele, työryhmien johtopäätöksiä ei oteta huomioon.

Konventissa ei ole kielten tasa-arvoa. Tulkkausta ei ole hakijamaiden kielille, ja niiden edustajien on puhuttava asiansa vieraalla kielellä (jos he eivät itse maksa tulkkaustaan).
Kun presidium laatii artiklaluonnokset, konventtilaisten ehdottamia muutosesityksiä ei käännetä muille kielille. Ensimmäisiin 16 artiklaan tehtiin 1187 muutosesitystä. Presidium veti niistä sellaiset johtopäätökset, jotka palvelivat sen tarkoituksia. Jos presidiumin jäsen ei puhunut kieltä, jolla muutosesitys oli tehty, se ei tullut huomioon otetuksi.

Konventin presidium eli politbyroo ja sihteeristö valmistelevat kaikki konventin pohjapaperit. Valtaa on saada kirjoittaa pohjapaperi. Kun Suomella ei ole edustajaa näissä elimissä, muut kirjoittavat meille perustuslain luonnoksen.

Uudet jäsenmaat pidetään päätösprosessista ulkona, vaikka niiden edustajat saavat olla mukana konventissa. Niiden valmistelukuntalaiset eivät ole täysivaltaisia, sillä Laekenin johtopäätöksissä sanottiin, etteivät hakijamaiden edustajat voi estää “jäsenvaltioiden kesken saavutettavaa yhteisymmärrystä”. Hakijamaiden edustajilla ei edes ole järjestetty tulkkausta omille kielilleen.

Nizza-yhteensopiva

Nizzan huippukokousta on kuvattu isojen maiden vallankaappaukseksi. Siellä jaettiin valtaa EU:ssa uudelleen. Sitä perusteltiin unionin laajenemisella.

Jos olisi toimittu vanhoilla säännöillä, olisi voinut syntyä tilanne, jossa (pienten) maiden lukumääräinen enemmistö olisi äänestänyt isojen maiden vähemmistön kannan kumoon. Se piti estää. Se estettiin Nizzan sopimuksella. Isot maat eivät ottaneet demokratian riskiä.
Erityisen suuri merkitys on Nizzassa päätetyllä uudella veto-oikeudella, joka perustuu maiden väkilukuun. Kolmen suuren jäsenmaan edustajat voivat yhdessä estää minkä tahansa määräenemmistöpäätöksen synnyn - ja federalistit pyrkivät saamaan kaikki päätökset tehtäviksi sillä tavalla. Veto-oikeus siis jää, mutta vain suurille maille.

EU:n perustuslaista tulee Nizza-yhteensopiva. Jos siitä ei tule, sitä ei tule. Suuret maat eivät enää koskaan luovu siitä, mitä ne saivat Nizzassa. Kun niiden valta kirjataan perustuslakiin, sitä on entistä vaikeampi kumota.

EU:n militarisointi

EU:n alueella on 2 miljoonaa sotilasta armeijoissa. Helsingin huippukokouksessa päätettiin perustaa erityiset kriisinhallintajoukot eli euroarmeija. Niitä varten on varattu 200 000 sotilasta, eli kaikki EU-armeijoiden yhteistoimintakelpoiset joukot. Niistä olisi kerrallaan taistelutoimissa 60 000 sotilasta.

Euroarmeijaa ei puuhata puolustusta vaan hyökkäystä varten. Liittovaltioluonteisen supervallan luominen edellyttää, että EU:lla on omat kriisinhallinnan iskujoukot. Kriisinhallinta ei ole rintamasotaa vaan rajoitettuja sotatoimia ilman maantieteellisiä rajoja ja ilman YK:n mandaattia(!).

EU:n jäsenmaat hoitavat alueellisen puolustuksensa Naton kautta, ja sitä varten ne ovat alistaneet osan armeijoistaan suoraan Naton komentoon. Kallein osa sotilasmenoista ovat vakoilu ja tiedustelu, viestintä ja kommunikaatio sekä sodanjohtojärjestelmät luolastoineen. Kun ne ovat jo Natolla ja on sovittu Naton antavan ne myös EU:n kriisinhallintaoperaatioiden käyttöön, niitä ei olla valmiita tuplaamaan.

Euroarmeijasta, joka kootaan kansallisiin kasarmeihin kansallisista joukoista, tulee Nato-yhteensopiva ja se käyttää Berlin Plus-sopimuksen mukaan Naton suunnittelu-, viestintä- ja sodanjohtoyhteyksiä sekä vakoilutietoja. Niiden kapasiteettien kaksinkertaistaminen maksettaisiin jäsenmaiden sosiaaliturvan leikkauksin.

Suomi on täysillä mukana rakentamassa EU:lle sotilasulottuvuutta. On luvattu antaa 2000 sotilasta eurojoukkojen käyttöön. Ylikansallisia EU-tehtäviä varten Suomen armeija haluaa ostaa raskaita - ja kalliita - joukkojenkuljetuskoneita. Varusmiesten kouluttamiseksi ja totuttamiseksi suomalaisesta aluepuolustuksesta poikkeaviin tehtäviin halutaan taisteluhelikoptereita. Suomikin kannattaa yhteisiä asehankintoja ja EU:n yhteisen varusteluviraston perustamista. Komissaari Erkki Liikasen mukaan samalla rahalla saisi sitä kautta enemmän ja parempia tappoaseita.

Sotilasoperaatioiden rahoittamista varten EU:n budjetin ulkopuolelle halutaan perustaa rahasto. Sillä tavalla kuluihin joutuisivat osallistumaan myös operaatioista pois jäävät maat. Ehdotetaan myös yhteisten asehankintojen kulujen maksamista suoraan EU:n budjetista.
EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) täytäntöönpanoa varten konventissa halutaan jäsenmaille - EMU-kriteereiden tapaan - erityiset varustelun konvergenssikriteerit: luodaan minimit asehankintamäärärahoille ja joukkojen yhteensopivuuden kehittämiselle. Tavoitteena on supervallan toimintakyky sotilaallisissa operaatioissa EU:n ulkopuolella.

On tabu puhua USA:n asemahdin korvaamisesta eurooppalaisella, eikä tulossa ole ainakaan virallisesti USA-sidonnaisuudesta vapaa sotilastoimi. EU:n Nato-maat toistavat mantraa, jonka mukaan EU:n yhteisellä puolustuksella vahvistetaan Naton eurooppalaista pilaria eikä kilpailla Naton kanssa. On silti mahdollista, että EU:n liittovaltioiminen ja sen sotilaallisen ulottuvuuden vahvistaminen tekevät aikanaan mahdolliseksi USA:n ulosheiton Euroopasta.

Konventissa Saksa ja Ranska ovat ehdottaneet EU:n perustuslakiin kirjattavaksi sellaisen keskinäisen puolustuksen klausuulin, joka muistuttaisi Naton ja/tai vanhojen EU-maiden sotilasliiton Länsi-Euroopan unionin (WEU) viidettä artiklaa.

Se veisi liittoumattomat maat Natoon. Sillä tavalla Suomi liittyisi Natoon EU:n kautta. Oman kansan päätöksellä Suomea ei viedä Natoon, ja siksi Suomen tie Natoon saattaa kulkea EU:n kautta. Konventissa valmistellaan perustuslakia siihen suuntaan.

Yhteinen eurokuri ja -järjestys

Itsenäisen valtion tunnusmerkkeihin kuuluu oma lainsäädäntövalta. Se murenee, jos EU:n perustuslaki on ylempi kuin kansallinen lainsäädäntö niin kuin se on. Uudesta liittovaltiosta tulee erityinen vapaus-, turvallisuus- ja oikeusalue.

Niissä merkeissä federalistit haluavat "lähentää kansallisia lainsäädäntöjä", ottaa käyttöön jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten keskinäisen tunnustamisen periaatteen ja lisätä "sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten" kaikkinaista yhteistyötä. On jo liittovaltiopoliisi Europol. Pian säädetään eurooppalakeja; sellainen lakikategoriahan on jo otettu perustuslakiluonnoksen 31. artiklaan. Tulevat yhteiset turvapaikka- ja maahanmuuttolait. Tulee yhteinen ulkorajojen valvonta eli eurorajavartiosto. Tulee yhteinen eurosyyttäjäkin, jolle annetaan toimivaltaa jäsenmaiden oikeusistuimissa.

Lopputuloksen hyväksyminen

Pääkomissaari Romano Prodi pelkää, että jos konventilta vaaditaan perustuslaille täysi yksimielisyys, sellainen konsensus estää liittovaltion perustamisen. Federalistien yhtenäisyyden voimin konventissa yritetäänkin tuottaa yksi hegemoninen vaihtoehto. Luodaan kvasienemmistö: enemmistö todetaan ilman äänestyksiä.

Konventin työ halutaan saada valmiiksi Tessalonikin huippukokoukseen mennessä. Se pidetään juhannuksena. Federalistit haluavat, että siellä koolle kutsuttavassa hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) konventin asiakirjaa ei aukaista; että se olisi pelkkä läpihuutojuttu. Italian pääministeri Silvio Berlusconi nimittäin haluaa, että perustuslaki hyväksytään lopullisesti Rooman huippukokouksessa joulukuussa 2003. Hän haluaa uuden EU:n uudella Rooman sopimuksella.

Ensimmäiset maat saattavat yrittää saada perustuslain kansanäänestykseen seuraavien eurovaalien yhteydessä kesäkuussa 2004.

Jäsenmaiden ratifiointien jälkeen perustuslaki olisi lainvoimainen 2007-2008. Silloin syntyisi uusi Euroopan unioni, joka olisi oma oikeustoimihenkilönsä ja joka käyttäisi toimivaltuuksiaan liittovaltion tavoin.

Konventin vaikeimmat ongelmat tuodaan konventtilaisten käsittelyyn huhti-toukokuussa, jotta olisi mahdollisimman vähän aikaa perusteellisiin pohdintoihin. Silloin on ratkaistava myös se menettely, miten perustuslaki hyväksytään jäsenmaissa.

On mahdollista, että yritetään välttää tilanne, jossa jonkun (pienen) jäsenmaan kielteinen kanta estäisi perustuslain säätämisen. Yksikään suuri maa ei sitä estä, sillä perustuslaista tulee suurten maiden kompromissi - tai sitä ei tule.

Niin ollen uusi unioni, joka käyttää toimivaltuuksiaan liittovaltion tavoin, perustetaan uudelleen. Ne maat, jotka hyväksyvät perustuslain, liittyvät uuteen unioniin.

Avoimeksi jää sekä se, mitä tapahtuu niille maille jotka eivät hyväksy perustuslakia, että myös se, mitä tapahtuu vanhalle Euroopan unionille.

Epäilemättä niitä maita uhkaillaan erottamisella ja eristämisellä, jotka eivät hyväksy epäparlamentaristisesti valmisteltua perustuslakia oman maansa perustuslakia ja lainsäädäntöä ylemmäksi laiksi.

Kun unioni tarvitsee legitimiteetin, sen saavuttamiseksi Irlannissa ja Tanskassa järjestetään siitä kansallisen lain mukaan kansanäänestys, ja sellainen tullee myös ainakin Hollannissa, Portugalissa, Ranskassa ja Espanjassa.

Pitää vaatia kansanäänestystä samana päivänä kaikissa jäsenmaissa, Suomessakin.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]