Konventin puolustustyöryhmän loppuraportti 10.12.2002

Työryhmän jäsen Esko Seppänen

Työryhmän noin 40 jäsenestä vain kymmenkunta oli loppuun asti paikalla, kun koko päivän kestäneen työn jälkeen loppuraportti valmistui. Ei ole varmaa tietoa siitä, millaisen raportin sihteeristö kirjoittaa, koska työryhmä oli monissa asioissa sangen erimielinen. Konventin työryhmissä ei äänestetä, ja siksi loppuasiakirja riippuu suuresti puheenjohtajan mielipiteestä siitä, mikä oli muiden mielipide.

Työryhmä kirjasi heti johtopäätöstensä eli suositustensa alkuun, että puolustuspolitiikan tarkoituksena ei ole militarisoida unionia vaan antaa EU:n käyttöön tarvittavat työkalut sen tavoitteiden ja arvojen puolustamiseksi, jotta se voisi myötävaikuttaa rauhaan ja vakauteen maailmassa YK:n peruskirjan periaatteiden mukaan. Kaikella sillä, mitä työryhmä ehdottaa, militarisoidaan unionia.

YK:n peruskirjankaan osalta ei ole tarkoitus kunnioittaa sen kirjainta. Työryhmän kokouksissa kävi ilmi, että EU:n sotilaallisille operaatioille, jotka voivat olla myös rauhaanpakottamista eli sotaa, ei olla valmiita pyytämään YK:lta mandaattia. Kuitenkin se olisi sotatoimien laillisuuden välttämätön ehto kansainvälisoikeudellisessa merkityksessä.

Merkittävä linjanveto EU:n institutionaaliseen keskustelussa oli se, että työryhmä halusi neuvoston johtamaa puolustuspolitiikkaa ja yksinomaan sen päätöksin toimeenpantavia sotilaallisia operaatioita. Se oli merkittävä linjaus. Se ei edusta yhteisömetodia. Työryhmä oli näin ollen erilinjainen komission kanssa.

Työryhmä halusi vahvistaa neuvoston korkean edustajan roolia puolustuspolitiikassa. Hänelle oltiin valmiita antamaan aloiteoikeus neuvoston päätöksiin.

Kriisinhallintaoperaatioiden rahoittamista varten halutaan EU:n budjetin ulkopuolella ottaa käyttöön erityinen rahasto, josta rahoitettaisiin operaatioiden valmistelua. Jäsenmailta kerättäisiin varoja yhteiseen rahastoon, ja se merkitsisi, että operaatioiden kuluihin joutuisivat osallistumaan myös maat, jotka eivät niihin osallistu.

Sotilaallista koulutusta työryhmä haluaa toimeenpanna tiivistetyn yhteistoiminnan muodossa: ne maat saisivat niin ollen kouluttaa sotilaitaan EU:n nimissä, jotka sopivat siitä keskenään. Jotkut halusivat jopa yhteistä sotilasakatemiaa.

Haluttiin ottaa käyttöön uusia sanamuotoja yhteisestä kriisinhallintapolitiikasta.

Päätökset halutaan tehdä yksimielisyyden sijasta löyhällä konsensuksella, eräänlaiselle yleiseen tahtoon tyytymisellä.. Kysymyksessä on merkittävä periaatteellinen muutos. Yksimielisyys on yksimielisyyttä, myöntyväisyys muiden päätöksiin ei ole. Vaikka maa ei lähtisi mukaan operaatioon, siltä vaaditaan aina ja kaikissa olosuhteissa täysi poliittinen tuki ja solidaarisuus niille, jotka operoivat EU:n nimissä.

Kriisinhallintaa haluttiin ruveta toteuttamaan tiivistetyllä yhteistyöllä, johon kuuluisi uutena terminä ns. voimistettu solidaarisuus. Kaikilla jäsenmailla oli mahdollisuus osallistua (opting in), ja ne jotka osallistuisivat, perustaisivat EU:n rakenteisiin eräänlaisen sotilaallisen kriisinhallinnan euroryhmän EMU:n hallinnoinnin malliin. Kriisinhallinnasta tulisi Euro Defence.

Uusiin uhkakuviin reagoimiseksi haluttiin luoda erityinen solidaarisuuskulttuuri, joka perustuisi rakentavaan pidättymiseen (termin lievennetyssä muodossa eli entistä joustavammin); siihen, että erimieliset maat sallisivat samanmielisten muiden maiden tehdä tehostettua tai voimistettua yhteistoimintaa EU:n nimissä luopumalla konsensukseen perustuvasta yksimielisyydestä.

Tärkeimpiin puolustustyöryhmän raportin kohtiin kuuluivat ehdotukset uudesta ns. solidaarisuusklausuulista sekä mahdollisesta kollektiivisen puolustuksen klausuulista perustuslakiin.

Solidaarisuuslauseke olisi sotilaallisin toimin terästettyä solidaarisuutta erityisesti terrorismin vastaisen taistelun nimissä. Se ei olisi kollektiivinen puolustusklausuuli.

Työryhmän militaristit vaativat johtopäätöksiin kirjattavaksi täyden kollektiivisen puolustusklausuulin, joka tekisi Länsi-Euroopan unionin (WEU:n) 5. artiklan tarpeettomaksi. Liittoutumattomien maiden edustajat vastustivat sitä, samoin ne, joiden mielestä puolustusvelvoite on jo hoidettu Naton kautta. Yksien mielestä piti vahvistaa Naton eurooppalaista pilaria kirjaamalla solidaarisuus ja yhteinen turvallisuus perustuslakiin ja antamalla siitä vielä poliittinen julistus. Saksan ja Ranskan kannatuksesta huolimatta tämä ei tullut koko työryhmän mielipiteeksi, mutta konventissa asiaan palataan.

Militaristi halusivat antaa niiden jäsenmaiden, jotka haluavat sitoutua yhteiseen puolustukseen, tehdä se mieluummin unionin sisällä kuin sen ulkopuolella.

Puolustuspolitiikassa jäsenmaiden pitää saada tehdä "läheisempää yhteistyötä". Siihen liittyvät tekstit pitää sopia mukaan lähtevien maiden kesken. Idea on taustalla se, että nämä maat voisivat toimia koko EU:n nimissä.

Työryhmän johto halusi perustaa EU:hun yhteisen varustelun ja strategisen tutkimuksen viraston(agency). Siihen liittyen ne jäsenmaat, jotka haluavat siihen osallistua, 1) voisivat osallistua (opting in), 2) voisivat perustaa erityisryhmiä suunnittelemaan puolustusprojekteja ja 3) panemaan toimeen erityisprojekteja (myös muiden halukkaiden maiden eikä vain EU-maiden kesken) ja 4) agentuurin johtaja voisi antaa suosituksia puolustusteollisen pohjan vahvistamisesta ja sotilaallisten hankintojen optimoimisesta.

Itse asiassa tästä asevirastosta(Armaments Agency) halutaan perustaa täysimittainen varusteluvirasto (Capabilities Agency).

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (ETPP) parempaa täytäntöönpanoa varten mukaan lähteville maille halutaan asettaa erityiset ETPP-mekanismit (EMU-kriteereiden tapaan), joilla arvioidaan tavoitteiden saavuttamista. Ne olisivat 1) puolustusbudjetin osuus BKT:sta ja erityisesti laitehankintojen osuus puolustusbudjetista, 2) joukkojen toimintavalmius, 3) niiden käyttöönsaantivalmius ja 4) niiden yhteensopivuus.

Ikään kuin edellä olevassa ei olisi jo riittävästi todistetta sille, että kysymyksessä on EU:n militarisoiminen, vaikka toisin sanotaan, työryhmä haluaa neuvoston kokoontuvan myös puolustusministereiden kokoonpanossa. Se ei vaadi perussopimusten muuttamista. Sen lisäksi suositellaan kansallisten parlamenttien puolustusvaliokuntien yhteiskokouksia.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]