Puolustus on hyökkäystä

KU 28.11.2003

EU:ssa on hyviäkin puolia. On esimerkiksi vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että Englanti julistaisi sodan Suomelle niin kuin se teki kuusikymmentä vuotta sitten. Siihen aikaanhan me olimme liitossa natsien kanssa ja lähetimme sotapoliitikkojen siunauksella uusimman tiedon valossa tuhansia ihmisiä kuolemaan heidän keskitysleireilleen.

Sitten on EU:ssa myös huonoja puolia. Erityisen huonoon suuntaan on kehittymässä uusi perustuslaki, josta tulee omaamme ylempi.

Vanhasen hallitus esitti selonteossaan eduskunnalle perustuslakia valmistelleen konventin loppuasiakirjaan yli 60 varaumaa ja muutosesitystä.

Keskiviikkona puheenjohtajavaltio Italia esitteli EU-maiden ulkoministereiden tärkeälle Napolin kokoukselle pohjapaperin hallitusten välisen konferenssin (HVK) loppuasiakirjan eli tulevan perustuslain sisällöstä.

Siinä ei ole otettu juuri millään tavalla huomioon niitä varaumia, joita Vanhasen hallitus on vaatinut. Suomen yli kävellään nyt perustuslakikengillä, jotka ovat erityisesti puolustusartiklojen osalta rautasaappaat.

On kaksi asiaa, jotka pitää erottaa toisistaan: puolustus ja hyökkäys.

Useimmat EU-maat ovat Naton jäseniä ja hoitavat alueellisen puolustuksensa Naton johdolla ja komennossa. Naton perustamissopimuksen 5. artiklassa ne ovat antaneet toinen toisilleen kollektiiviset turvatakuut.

Vastaava turvatakuulauseke kirjattiin konventissa julistuksen muotoon. Sanottiin, että jäsenmaat voivat sen joko allekirjoittaa tai olla allekirjoittamatta. Pakkoallekirjoittamista ei vaadittu.

Italian "kompromissiesityksessä" turvatakuut on kijoitettu itse tekstiin!
Jos ei tule julistusta, Suomelle ei jää vaihtoehtoa hyväksyä tai hylätä yhteistä puolustusta erillään perustuslaista. Ne halutaan nyt kirjoittaa osaksi sitä pakettia, joka on hyväksyttävä tai hylättävä turvatakuilla mutta ei ilman niitä.

Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala, jonka sanavapautta jotkut sotasosialidemokraatit ovat halunneet rajoittaa, sanoi ääneen, että jo poliittisen turvatakuujulistuksen hyväksyminen olisi edellyttänyt Suomelta Nato-jäsenyyttä. Nyt on entistäkin selvempää, että meitä viedään Natoon EU:n ja sen perustuslain kautta.

Se puolustuksesta.

EU:n perustuslakiin sisältyvät myös hyökkäysartiklat.

Kun puhutaan EU:n sotilaallisesta ytimestä, siitä käytetään nimitystä "puolustusydin", vaikkei siinä siitä ole lainkaan kysymys. Puolustusydin on todellisuudessa hyökkäysydin.

EU:n sotilaallisen ytimen muodostaa maaryhmä, joka valmistautuu "vaativampiin" sotilaallisiin operaatioihin kuin perinteiseen rauhanturvaamiseen (jossa Suomi on ollut maailman suurvalta).

Mainitut vaativammat sotilaalliset operaatiot voivat olla terästettyä kriisinhallintaa eli rauhaanpakottamistehtäviä. Ne ovat sotaa erityisillä iskujoukoilla, ja siinä tarkoituksessa EU:ssa varustetaan euroarmeijaa. Suomi on luvannut antaa sen käyttöön 2000 sotilasta.
Olisi puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä.

EU:n kollektiiviset turvatakuut merkitsevät koko EU:n alueen kattavaa yhteistä puolustusta, emmekä me enää olisi sotilaallisesti liittoutumattomia, jos me hyväksymme EU:n uuden perustuslain.

EU:n rakenneyhteistyö taas merkitsee osallistumista euroarmeijan joukoissa sotilaallisiin operaatioihin EU:n rajojen ulkopuolella. Niillä ei edes tarvitse olla YK:n lupaa, ja siinä merkityksessä ne voivat olla laittomia.

Puolusministeri Seppo Kiäriäinen on jo ehdottanut Suomen rauhanturvalain muuttamista niin että siitä otettaisiin pois vaatimus YK:n mandaatista, jotta Suomi voisi osallistua laittomiin hyökkäyksiin.

Tätä kehitystä vastaan meidän on saatava kansa liikekannalle. On kerättävä nimiä kansalaisadressiin, jossa vaaditaan kansanäänestystä.

Olipa nimien kerääjänä mikä pumppu tahansa, on sovittu, että kaikki listat kerätään yhteen ja toimitetaan yhdessä eteenpäin. Tärkeää on tehdä jotakin.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]