MEP Esko Seppänen EU:n puolustusulottuvuudesta konventissa

12.7.2002

Euroopan unionia militarisoidaan. Perustuslailla sille halutaan luoda oikeudellinen perusta.

Amsterdamin sopimuksen mukaan EU:n jäsenmailla pitää olla kyky panna toimeen kaikkia Petersbergin tehtäviä. Kaikkiin tehtäviin kuuluu myös rauhaanpakottaminen: EU:n iskujoukkojen - eli kansallisiin kasarmeihin koottavan euroarmeijan - pitää siis voida myös hyökätä.

Itse asiassa päivän kysymys EU:n puolustusulottuvuudesta pitää sisällään myös hyökkäämisen, sen laillistamisen. Kun puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, on sanottava myös hyökkäys eikä vain puolustus.

On rauhanturvaamista (peace keeping) ja rauhaanpakottamista (peace making). Rauhanturvaamisesta sotilasliittoihin kuulumattomilla mailla on hyviä kokemuksia. Sillä tavalla edistetään rauhan asiaa. Rauhaanpakottaminen taas on sotaa.

En kannata EU:lle perustuslain säätämistä, mutta jos sellainen säädetään, siinä on määrättävä, että EU voi hyökätä vain laillisesti, vain kansainvälisen yhteisön - eli tänä päivänä YK:n - mandaatilla. Ei pidä toimia USA:n mallin mukaan laittomasti ja vieläpä niin, ettei amerikkalaisia saada tuomiolle sotarikoksista kansainvälisiin oikeusistuimiin.

Jäsenmaiden liittoutumattomuutta pitää kunnioittaa muutoinkin eikä vain Irlannin uuden kansanäänestyksen alla; miksikähän muuten EU:n perustuslain luuranko esitellään konventille vasta mainitun kansanäänestyksen jälkeen? Se ei lisää liittoutumattomien maiden luottamusta presidiumin hyviin tarkoituksiin. Kerrottakoon irlantilaisille, mitä suunnitellaan.

EU:n peruskirjoihin pitää kirjoittaa vapautus yhteisestä puolustuksesta niille maille, jotka haluavat säilyttää puolueettomuuden tai liittoutumattomuuden. Esimerkiksi Suomen kansa haluaa. Suomalaiset ovat rauhan puolella Natoa vastaan. Viimeisimmän mielipidetutkimuksen mukaan vain 20 % kansalaisista haluaa Suomen Naton jäseneksi.

Konventin puheenjohtajistoon kysymykseen vastaan, että EU:n yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ei sovi yhteisömetodi. Kansojen on itse saatava päättää sodasta ja rauhasta.