Suomi ja EMU
Tukholma 30.8.2003
Suomi osallistuu Euroopan rahaliittoon (EMU) ja on luopunut
omasta valuutasta. Suomi on näin luopunut myös omasta
rahapolitiikasta eli mahdollisuudesta määrätä
valuuttakurssi ja rahan korko. Kaikki tämä on peruuttamatonta.
Euro on liittovaltion valuutta ja sen hallinta tapahtuu ylikansallisella
pohjalla. Euroopan keskuspankilla on monopoli rahapolitiikkaan,
ja kun rahaliittoon osallistuvien maiden keskuspankit ovat
sen alaisia, niiltä puuttuu itsenäinen toimivalta.
Euroopan keskuspankki
Euroopan keskuspankkia johtaa kuusi miestä. Alussa yksi
johtajista oli Suomen Sirkka Hämäläinen, mutta
kun hänen jaksonsa päättyi tänä vuonna,
Suomi ei saa uutta edustajaa hänen tilalleen. Suomen
rahapolitiikasta määräävät siis vieraat
päättäjät. Jos rahapolitiikkaa on poissa
käytöstä, tarvitaan toimenpiteitä muussa
talouspolitiikassa: pitää turvautua valtion budjetin
muutoksiin tai tehdä tulopolitiikkaa alentamalla palkkoja
tai muita sosiaalisia etuuksia.
Keskuspankin kuusi johtajaa muodostavat yhdessä keskuspankkiin
kuuluvien kansallisten pankkien edustajien kanssa pankin neuvoston,
jossa on 18 jäsentä. Sen jäsenet eivät
ole päätöksiä tehtäessä tasa-arvoisia,
sillä suurten jäsenmaiden edustajilla on enemmän
ääniä kuin pienten maiden edustajilla.
Keskuspankille on taattu täydellinen riippumattomuus,
mikä eristää pankin jäsenmaiden poliittisesta
valvonnasta. Pankkia valvoo vain pankki itse: sen oma neuvosto.
Demokratia puuttuu täysin.
Keskuspankki on sillä tavalla vain yhden asian liike,
että sen ainoa tavoite on inflaation estäminen.
Tätä kamppailua keskuspankki käy myös
nyt, vaikka mitään inflaatiota ei ole ja kehitys
on menossa aivan päinvastaiseen suuntaan: itse asiassa
uhkaksi on nähty deflaatio. Deflaatio on sitä, että
talous ei pyöri, vaikka hinnat alenevat.
Paketti vakaasta kasvusta
Dublinin kokouksessa vuonna 1996 Saksa sai läpi ehdotuksensa
vakaus- ja kasvupaketista.
Niitä valtiota, jotka eivät noudattaneet siinä
määritellyn politiikan vaatimuksia, piti rankaista.
Sen pohjalta EU:n komissio on varoittanut Saksaa ja Ranskaa
siitä, että valtion tulot ja menot eivät ole
tasapainossa sillä tavalla kun on yhteisesti sovittu.
Valtioilla on tuloihin nähden liian suuret menot.
Mitään ei ole tapahtunut. Isoja maita ei rangaistu.
Niille sallittiin erioikeus poiketa yhteisistä säännöistä.
EMU ei siis ole sama kaikille maille. Suurilla on etuoikeuksia,
joita ei ole pienillä. Järjestelmän uskottavuus
horjuu.
Euro on poliittinen valuutta, josta tehdään päätöksiä
suurten maiden poliittisten tarpeiden mukaan. Yhteinen rahapolitiikka
ei ole kaikille samaa.
Kansanäänestys Suomessa
Ennen kansanäänestystä EU:hun liittymisestä
Suomessa luvattiin, että Emuun liittymistä ei ratkaistaisi
tämän äänestyksen perusteella.
Kun EMU sitten tuli ajankohtaiseksi, selitti Suomen poliittinen
eliitti, että asiasta oli muka jo päätetty
kansanäänestyksellä.
Samalla tavalla he väittävät tänään,
että kysymys EU:n liittovaltioluonteisen perustuslain
hyväksymisestä ja Suomen osallistumisesta uuteen
EU-liittovaltioon ratkaistiin jo samassa kansanäänestyksessä,
vaikka se EU, johon silloin liityttiin, lakkaa olemasta olemassa
ja sen tilalle tulee uusi liittovaltioluonteinen unioni.
EMU ja talous
Euron käyttö rahayksikkönä ei ole ongelmallista.
Ne, jotka eivät osaa päässälaskua, voivat
yksinkertaisella laitteella saada tiedon tavaroiden ja palvelusten
hinnasta siinä rahassa, johon ovat tottuneet.
Uusi raha otettiin käyttöön vaihtamalla kaikki
käytössä olleet markat euroiksi. Tämä
aiheutti kustannuksia kuluttajille, jotka joutuivat maksamaan
uuden hinnoittelun ja muun muassa kaikkien automaattien muutoskustannukset.
Hinnat pyöristettiin ylöspäin. Sitä tehtiin
jo ennen euron käyttöönottoa. Sen vuoksi ei
muutoksen vaikutusta saada esiin tilastoissa, jotka on tehty
euron käyttöönoton jälkeen.
Ennen Emuun liittymistä kansalle kerrottiin, että
yhteinen raha olisi tapa suojata inflaatiolle altis kansallinen
talous devalvaatiolta. Kun euro kuitenkin devalvoitui alkuvuosina
neljänneksen suhteessa dollariin, on käynyt päinvastoin:
rahan devalvaatiosuojaus petti.
Euron devalvaatiolla oli myönteinen vaikutus vientikysyntään,
ja sen aikaansaaman myönteisen suhdannekehityksen ansiosta
Emulla on ollut sangen vähän sellaisia vaikutuksia
kansantalouteen, joista ihmiset olisivat voineet vetää
johtopäätöksi Emun todellisesta luonteesta.
Ne paljastuvat vasta laskusuhdanteessa.
Euron devalvaation ansiosta Suomen vientiyritysten voitot
ovat kasvaneet. Ne maksavat osakkeidensa omistajille ennätysmäisen
suuria osinkoja, ja devalvaatiovoittojen ohella myös
yritysten vanhoja voittoja ja omaisuutta on jaettu osakkaille.
Euron käyttöönoton kanssa samanaikaisesti
tapahtui niin, että Suomeen levisi amerikkalainen ajattelu:
oli vain osakkeenomistajien etu (shareholder value). Sen ajattelun
mukaan yritykset jakavat osakkaille sen rahan, mikä on
irrotettavissa yrityksen toiminnasta. Osingot ovat olleet
Suomessa kokonaan verovapaita suomalaisille, ja osakkeiden
myyntivoitot ovat olleet selkeästi aliverotettuja.
Euron kurssin aleneminen dollariin verrattuna on vaikuttanut
ratkaisevasti osakemarkkinoihin Suomessa.
USA:n dollarilla mitattuna osakkeet ovat Suomessa olleet
- euron devalvaatiosta johtuen - halpoja ulkomaisille sijoittajille.
Sen seurauksena 70 % suomalaisista pörssiyrityksistä
on joutunut ulkomaisiin käsiin. Tämä merkitsee,
että taloudellinen päätösvalta on siirtynyt
ulkomaille. Samalla pääoman virtaaminen maahan on
muuttanut tulojen jakaantumista Suomessa, ja tuloerot ovat
nyt suuremmat kuin koskaan ennen.
Raha, joka maksettiin omistajille osinkoina ja myyntivoittoina,
ei ole tullut täysimääräisesti verotuksen
piiriin eikä ole lisännyt niiden ihmisten tuloja,
jotka ovat riippuvaisia sosiaaliturvasta. Samaan aikaan, jolloin
Suomessa rikkaudet jaettiin uudelleen, ihmisiä oli ns.
nälkäjonoissa. He hakivat ruokansa hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Emu-aika on ollut sosiaalisen epätasa-arvon ja turvattomuuden
lisääntymisen aikaa. EMU ei ole tuonut talouteen
vakautta vaan epävakauden: ensin neljänneksen devalvaation
suhteessa dollariin ja nyt USA:n jouduttua talousvaikeuksiin
euron revalvoitumisen.
Epätasainen tulojako
Missään muussa EU-maissa ei tulojen jakaantuminen
ole muuttunut niin paljon kuin Suomessa. Palkkojen osuus on
vähentynyt ja pääomatulojen osuus on lisääntynyt.
Palkkojen osuus kokonaistuloista ilmenee seuraavasta taulukosta:
................... 1990................. 2000
Suomi........64,2 %...........54,1 %
Ruotsi .......69,0 %.............64,9 %
Englanti.....63,0 %.............62,7 %
Saksa.........62,2 %.............59,9 %
Ranska......58,6 %............58,6 %
Itävalta.......59,8 %.............58,3 %
Espanja.......56,1 %............55,4 %
Italia ..........50,7 % .........45,6 %
Irlanti ........51,6 %.............45,3 %
Kreikka......37,1 %.............37,3 %
Kymmenen vuoden aikana ovat palkansaajat Suomessa menettäneet
yli kymmenen prosenttiyksikköä osuuttaan kansantulosta.
Se on tapahtunut niinä vuosina jolloin Suomi on ollut
EU:n ja Emun jäsen. Suurimmat ovat vaikutukset olleen
euroaikana. Pääomat ovat vuolleet kultaa, palkansaajille
on jäänyt luu käteen.
Palkkojen ostovoima on noussut, mutta se on tulosta poliittisista
päätöksistä, eli valtio on kerännyt
vähemmän veroja. Valtio on rahoittanut maksujaan
myymällä omaisuuttaan ja korottamalla palvelujen
hintoja.
Rikkaiden ja hyvätuloisten verotusta on alennettu tavalla,
mikä on heikentänyt hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.
Pitkällä tähtäimellä työn tuottavuus
on noussut 3,5% mutta palkat vain 2,1%.
Näiden lukujen erotus on siirtynyt työltä pääomalle.
EMU merkitsee liittovaltiota
Suomi on hylkäämässä aikaisempaa puolueettomuuspolitiikkaansa.
Suomi kannattaa EU:ssa ns. yhteisömetodia eli politiikkaa,
joka tekee EU:sta liittovaltion. Ruotsi ei tee niin yhtä
avoimesti.
Poliittinen eliitti on valmis luopumaan Suomen itsenäisyydestä
hyväksymällä EU:n uuden perustuslain, josta
on päätetty konventissa. Poliittiset päätökset
tehdään riippuvaksi maiden väkiluvusta, eikä
EU:n 500 miljoonalle kansalaiselle ole tarjolla demokratiaa.
Ei ole olemassa ylikansallista demokratiaa, vaan se on suurten
maiden politiikkaa pienille.
EU:ta ollaan muuttamassa liittovaltioksi. Uuteen perustuslakiin
on kirjoitettu EU:n lippu, EU:n kansallislaulu, EU:n kansallispäivä
ja liittovaltion rahayksiköksi euro. Euro on liittovaltion
symboleita.
EU:ta ollaan myös tekemässä sotilaalliseksi
liitoksi. Tämä tapahtuu luomalla pysyviä sotilaallisia
elimiä ja euroarmeija. Liittoutumattomat maat tehdään
poliittisesti ja sotilaallisesti yhteensopiviksi Natoon EU:n
rakenteiden kautta. EU:n uusi perustuslaki on tässä
merkityksessä tie Natoon.
Pienten valtioiden kannalta keskeinen ongelma demokratian
puuttuminen ylikansallisella tasolla ja demokraattisen järjestelmän
heikkeneminen myöskin kansallisella tasolla. Sitä
on EMU.
Suomen taloudellinen tilanne
Juuri nyt Suomen talous kasvaa hitaasti. Euron devalvaation
muuttuminen revalvoitumiseksi on johtanut siihen, että
vienti ei enää vedä.
Valtion talousarvio vuodelle 2004 on alijäämäinen.
Uudet veronalennukset rikkaille rahoitetaan ottamalla valtiolle
lisää velkaa.
Suurin bluffi Suomen Emu-keskustelussa on ollut ns. puskurirahastot,
joiden tarkoitus oli tukea keynesiläistä politiikkaa
matalasuhdanteessa niin että ainoa vaihtoehto ei olisi
sosiaaliturvan huonontaminen tai palkanalennukset.
Nyt on matalasuhdanne, mutta kukaan ei puhu puskurirahastoista.
Niitä tarvittaisiin, mutta todellisuudessa niitä
ei ole - eikä tule Ruotsiinkaan.
Ammattiyhdistysliike Suomessa saatiin hyväksymään
EMU näiden rahastojen avulla. Ei ole mitään
vararahastoa työttömyyttä vastaan. Suomessa
on koko Emu-ajan ollut yli 10 prosentin tosiasiallinen työttömyys.
Kun euron devalvoinnin voitot on siirretty pääomatulojen
saajille eikä niitä saada heiltä enää
pois, voi pieni maa käyttää vain kahta keinoa
sopeutua Emun mukanaan tuoman liittovaltion politiikkaan:
tarvitaan joko supistuksia valtion hyvinvointimenoissa tai
palkkojen alentamista.
Emussa ei voida vapaasti valita politiikkaa. Kaikkien maiden
- paitsi suurien maiden - täytyy seurata sääntöjä,
jotka saattavat johtavat yleiseen lamaan taisteltaessa sellaista
inflaatiota vastaan, jota ei edes ole.
| 