Ympäristö ja instituutioiden väkivalta – eli miten politiikassa rakennetaan virtuaalisia hiekkalinnoja

Taideteollisen Korkeakoulun ympäristötaiteen Käymistila/Fermentation-seminaari 11.9.2003

Ihminen ei ole villi eikä vapaa. Elämme luonnossa, joka tunkeutuu tajuntaamme lähinnä kaupunkimaisemana, ja ihmissuhteiden viidakossa. Ympäristöömme kuuluvat autot ja tiet, lasi ja betoni sekä mainokset ja lehtilööpit kiinteämmin kuin luonto, kasvit ja eläimet.

Ympäristömme on alkanut muistuttaa enemmän ihmisten kuin minkään jumalan arkkitehtuuria.Kun siihen tuotetaan uutta järjestystä, luonto kuluu - eli entropia lisääntyy.

Yhteiskunta paaluttaa meille rajansa sosiaalisina rakenteina. Sangen näennäinen on yksilön vapaus olla yhteiskunnallinen subjekti. Meitä kuitenkin hallitaan hienostuneemmalla väkivallalla ja miellyttävämmillä pakoilla kuin ennen. Pakot ovat epäsuorempia ja puetut välttämättömyyden valekaapuun.

Vähäistä vapautta pitää vaalia ja puolustaa.

Ihminen on kehittynyt ihmiseksi työssä ja taistelussa. ”Käsi on ollut sekä aivojen palvelija että opettaja”, sanoi - ja aivan oikein sanoi - jo Karl Marx.

Me rakennamme ympärillemme hiekkalinnaa.

Aineena hiekka koostuu kivensiruista, joilla ei näytä olevan luonnossa mitään järjestystä. Rakentamalla linna epäjärjestyksestä tuotetaan järjestystä. Tehdään työtä. Energia on yleisnimi kyvylle tehdä työtä. Työn tekemistä varten pitää olla vapaata eli käyttökelpoista energiaa, joka työtä tekemällä muutetaan peruuttamattomasti käyttökelvottomampaan muotoon.

Käyttökelpoista energiaa on luonnossa valmiina, mutta rajallisesti. On varantoja, jotka ovat käytössä vain kerran. Niitä ovat aikojen kuluessa maapallolla syntyneet fossiiliset aineet sekä maailmankaikkeuden alkuräjähdyksen jäljiltä olevat radioaktiiviset aineet. On myös lämpötila- ja korkeuseroja, ovat tuulet ja vuorovesi, ja on - ennen muuta - auringon valon virta.

Maapallo on avoin systeemi. Se vaihtaa avaruuden kanssa energiaa. Auringosta meille tulee, tahdoimmepa tai emme, vapaata käyttökelpoista energiaa. Työssä ja toiminnassa se muutetaan käyttökelvottomaan muotoon, ennen muuta lämmöksi. Lämpö lähtee omia aikojaan takaisin avaruuteen.

Energiaa tulee ja menee, mutta aineiden - niin kuin energiavarantojenkin - osalta maapallo on eristetty systeemi. Ovat käytettävissä vain ne aineet, jotka ovat alun alkaen olleet käytettävissä.

Hiekkalinnan rakentaja tarvitsee kosteaa hiekkaa. Jos sellaista ei ole luonnossa valmiina, joudutaan tekemään työtä kostuttamalla hiekka. Sen jälkeen tehdään työtä ja luodaan linnan rakenteet. Valmiina hiekkalinna edustaa sekä osastensa välisiä suhteita että kokonaisuuden suhdetta ympäristöön, ja kaikki nämä suhteet ovat sellaisia, etteivät ne synny luonnossa itsestään. Niiden synnyttämiseksi ihminen joutuu käyttämään omaa energiaansa keskimäärin 10 prosentin hyötysuhteella, ja muu osa käytetystä energiasta siirtyy ympäristöön hengityksen, hikoilun tai lämpösäteilyn muodossa.

Hiekkalinnalla on muoto, joka voidaan erottaa siitä aineesta, jonka muodossa se on, ja samanlainen muoto voidaan valmistaa muistakin aineista. Muoto voidaan piirtää, valokuvata tai esittää pelkillä numeroilla, jopa vain kahden numeron jaksoissa. Hiekkalinna ei kuitenkaan tiedä, että sillä on rakenne tai muoto. Eloton materia ei saa informaatiota itsestään tai ympäristöstään, sillä kyky lähettää, vastaanottaa ja prosessoida informaatiota on elollisen organismin ominaisuus. Elollinen on korkeampi materian muoto kuin eloton.

Informaatio on tiedon raaka-ainetta

Olennaista informaatiolle on sen sisältö eli merkitys. Se on informaation laadullinen ominaisuus, jota on vaikea mitata. Määrällä sen sijaan on yksiselitteinen mittayksikkö: bitti.

Kehittyneimpiä ovat luonnossa eliöt, jotka saavat informaatiota omasta tilastaan ja ympäristön tilasta ja jotka sen ansiosta pystyvät säilyttämään jatkuvan virtaustasapainon tilan ympäristönsä kanssa.

Luonnon valintaa vastaan näyttää olleen mahdollista taistella monimutkaistumisen avulla. Sen sijasta ihmiskunta tuottaa monokulttuuria. Ihminen kaventaa toiminnallaan monimuotoisuutta myös saastumisen ja biodiversiteetin kapenemisen seurauksena.

On vallalla oppi taloudellisen kasvun siunauksellisista seurauksista. Sen teologia on taloustiede, jossa ihmisen toiminnalla ei ole luonnollisia rajoja. Taloustieteen ikiliikkuja on taloudellinen kasvu, joka ei noudata fysiikan lakeja. Kasvu on moottori, jonka uskotaan pysyvän käynnissä ikuisesti. Jos energia tai joku aine uhkaa ehtyä, siirrytään korvaaviin aineisiin. Ei ymmärretä, että energiaa voidaan muuttaa vain yhteen suuntaan eli käyttökelpoisemmasta muodosta käyttökelvottomampaan ja että aineiden osalta maapallo on eristetty systeemi.

Kansantalous on psykologisoiva tiede ikään kuin talous koostuisi vain yksilöiden valinnoista ja ikään kuin taloutta eivät rajoittaisi luonnonlait. Uskotaan atomismiin. Arvellaan kokonaisuuden koostuvan vain sen osista, vaikka kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Sillä on eri ominaisuuksia kuin sen osilla yksinään. Kirja ei ole vain kirjainten, lauseiden ja virkkeiden summa vaan enemmän.

Palataanpa hiekkalinnaan.

Se ei pysty vastustamaan luonnon kuivattavia voimia. Se on eristetty systeemi, joka ei vaihda energiaa tai ainetta ympäristönsä kanssa. Sen koossapitämiseksi tarvitaan energiaa. Rakentamisen ohella systeemin ylläpito vaatii jatkuvasti uusia energiapanoksia

.
Tässä merkityksessä yhteiskunnat ovat hiekkalinnoja, joiden rakentaminen ja ylläpito vaativat ympäristöstä energiaa. Niihin tuodaan energiaa systeemin ulkopuolelta jatkuvalla syötöllä auringosta, minkä lisäksi voidaan käyttää varantoja, niitä vain kerran. Käyttökelpoista ainetta ja energiaa muutetaan rakentamis- ja ylläpitotöissä käyttökelpoisesta muodosta käyttökelvottomaan.

Todellisuuden hahmottamisen vaikeus

Tajunta syntyy todellisuudesta eikä kenenkään päästä. Tajunta ei määrää elämää vaan elämä tajunnan.

On vaikea hahmottaa todellisuus. Yrjö Ahmavaaran mukaan ”se osa olevaista, josta meillä kulloinkin on varmin tieto, ei ole välttämättä sama kuin on se olevaisen osa joka eniten vaikuttaa tapahtumien kulkuun”. Marx sanoo saman asian niin että ”hengen yllä lepää etukäteen kirous olla materian raskauttama”.

On luonnonlakeja. Ne ovat jotakin, jota kaikkeuteen kohdistuva ajattelumme noudattaa, eikä jotakin, jota kaikkeus noudattaa. Ympäristön muuttaminen tapahtuu aina fysiikan, kemian tai biologian lakien mukaan, mutta ei vain niiden mukaan. Me emme tiedä kaikkea. Vähiten tiedetään pienen pienestä (mikrokosmoksesta) ja suuren suuresta (makrokosmoksesta). Niissä eivät toimi mekaniikan lait, joiden analogioiden ja matemaattisen kielen varaan rakentuvat monet ihmistieteet, esimerkiksi talousteologia. Siinä tehokkuus täyttää tilan eettisiltä pohdinnoilta.

Sosiaalisen toiminnan tuloksena syntyneen kielen avulla ihminen luo merkityksiä joilla ei ole suoranaista vastinetta luonnossa. On opittu käyttämään käsitteitä ja symboleita, ja niiden avulla pyritään aikaansaamaan järjestystä sinnekin, missä sitä ei välttämättä ole. On helpompi ajatella järjestyksen kuin epäjärjestyksen käsittein.

Taiteen tehtävä on rikkoa rajoja järjestyksen ja epäjärjestyksen harmaalla vyöhykkeellä?
Ympäristö muuttuu nopeammin kuin tajuntamme, jolla muutos yritetään ottaa haltuun.

Varsinkaan yksilöiden arkitajunta ja yhteisön kollektiivinen tajunta eivät pysy muutosten mukana. Tajunta ei reagoi nopeasti äkillisiin muutoksiin.

Ympäristö on luonnossa valmiina, mutta sitä voidaan myös tuottaa ja muuttaa. Se on sosiaalisesti säänneltyä, koska oman ympäristön muuttaminen muuttaa usein myös muiden ympäristöä. ”Se, mitä yksi tahtoo, sitä joku toinen vastustaa, ja mikä sen lopputuloksena syntyy, on jotakin, mitä kukaan ei tahtonut”, kirjoittaa Karl Marx.

Minkä takia käytän niin monia sitaatteja Marxilta jopa niin kaukaa kuin puolentoista sadan vuoden takaa? Vastaan, että kaunokirjallisista syistä. Hyvin sanottu, mikä hyvin sanottu. Mitä asioihin tulee, Marxhan oli monesti väärässä. Hän piti ympäristöä luonnon vapaina myötäjäisinä ihmiskunnalle ja luuli energian ja aineen ehtymisen olevan korvattavissa ihmistyöllä.

Ennen työn tekijät pantiin toimimaan kuin koneet. Se oli fordismin ja taylorismin kulta-aikaa. Tänään monet ajattelevatkin kuin koneet. Tietokone on tämän ajan yleiskone. Se on mielen ja ajattelun proteesi.

Koneen kieli on yksiselitteistä ja siinä merkityksessä tehotonta. Puhekieli on monipuolinen kommunikaation kieli, jossa on myös piilomerkityksiä ja vivahteita. Sosiaalinen elämä rikastuttaa ihmismieltä ja luo luovuutta.

Aikamme tuotantotapa on kertakäyttöelämänmuoto. Kun tuotetaan hyödykkeitä, tuotetaan samalla myös haitakkeita, saastukkeita ja turhakkeita. Tuotettaessa lopputuotteita tuotetaan sivutuotteena entropiaa. Entropian kasvua ei voi estää, sillä epäjärjestyksestä voidaan luoda järjestystä vain energian avulla ja entropian kasvun hinnalla. Jos entropia vähenee yhdessä systeemissä, se kasvaa toisessa. Ajan kuluessa järjestyksestä tulee itsestään epäjärjestystä.

Kun ihminen tuottaa omaan ympäristöönsä yhteiskunnallisia hiekkalinnoja, niihin iskee entropia.

Entropialaki

Klassisen termodynamiikan eli lämpöopin ensimmäisen pääsäännön mukaan energiaa ei voida luoda eikä hävittää.

Myös termodynamiikan toinen pääsääntö eli entropialaki on luonnonlaki. Sen mukaan eristetyssä systeemissä entropia aina kasvaa. Se merkitsee energian laadullista ja peruuttamatonta muutosta. Se tapahtuu yhtä varmasti kuin lämpö kulkee aina vain yhteen suuntaan: aina vain kuumemmasta kylmempään. Eristetyissä systeemeissä käyttökelpoinen energia muuttuu laadullisesti käyttökelvottomaan muotoon ja viime kädessä lämmöksi. Lämpötilaerot tasoittuvat, kun lämpö kulkee itsestään kuumemmasta kylmempään.

Tilastollisesta termodynamiikasta olemme oppineet, että epätodennäköiset tilat muuttuvat aina todennäköisemmiksi tiloiksi. Kun järjestyksestä tulee itsestään epäjärjestystä, entropia lisääntyy myös ilman ihmisen toimintaa. Entropia on tällöin systeemin epäjärjestyksen kasvun eli hajeen mitta. Kun maailmankaikkeudessa epäjärjestyksen todennäköisyys on suurin, kehitys kulkee itsestään sitä kohden. Jos on järjestystä, epäjärjestys lisääntyy itsestään.

Kun tuotetaan järjestelmä, joka edustaa epätodennäköistä järjestystä, kasvaa negatiivinen entropia eli negentropia. Entropiamereen voi energian avulla syntyä ajallisesti ja paikallisesti negentropian saarekkeita. Systeemin entropia voi siis myös vähetä, mutta silloin se ei ole eristetty systeemi, ja entropia kasvaa jossain muualla. Meidän aikamme imperialismia on se, jos entropian kasvu yritetään viedä kehitysmaihin.

Ei ole mahdollista estää sitä, että ihmisen tuottama järjestys hajoaa, haurastuu, kuluu, jäähtyy, sulaa, muuttuu lämmöksi, purkautuu, hapettuu, ruostuu, rapautuu, mätänee, lahoaa, tai kuolee. Se kaikki on entropian lisääntymistä, jonka seurauksena elävä organismi menettää lopulta kykynsä korjata itseään. Elämä kulkee peruuttamattomasti entropian lisääntymisen eli kuoleman suuntaan.

Entropialaki on kuin joki, jota pitkin lohi voi nousta vastavirtaan, ilman virtaa ei ole vastavirtaan nousemista. Tavoitteena olkoon ihmisen oman toimintakyvyn säilyminen ja parantaminen. Mitä enemmän on itsesäätelyä, sitä suurempi on vapaus. Tarvitaan vastavirtaan nousevia lohia.

Entropia on maailmanlopun tulemisen mittayksikkö, mutta se on vain laadullinen mitta. Siksi emme voi sanoa, milloin maailmanloppu tulee, ei ehkä lähimpään miljardiin vuoteen. Maapallo ei ole eristetty systeemi, ja siksi entropian kasvua voi siirtää sekä ajassa että paikassa.

Taistelu informaatiosta

Informaatio on eliön omasta tilastaan ja omasta ympäristöstään vastaanottamia signaaleja ja viestejä. Informaatio ei ole tietoa, vaan tiedon raaka-ainetta. Ihminen voi tuottaa informaatiosta tietoa, mutta ei ilman että entropia lisääntyy. Informaation avulla voidaan tuottaa matalaentrooppisempaa järjestystä kuin ilman sitä.

Informaatio ei ole negentropiaa, vaikka informaatioteoriassa sitä kutsutaankin negentropiaksi. Kerrotaan, että alan uranuurtajien keskustelussa von Neumann ehdotti Shannonille, että kutsuttakoon informaation odotusarvoa negentropiaksi, kun kukaan ei kuitenkaan tarkalleen tiedä, mitä entropia on. Tältä pohjalta Shannonin informaatioteoriassa entropian lisääntyminen merkitsee tietämättömyyden lisääntymistä, mutta se ei ole luonnonlaki niin kuin on entropialaki. Sama muoto yhdellä tieteenalalla ei tuota empiiristä vahvistusta toisen tieteenalan kaavoille.

Tieto on järjestykseen pantua informaatiota, jonka itsestään syntymisen todennäköisyys on usein nolla. Entropian kasvua voidaan torjua informaatiolla vain sillä tavalla, että kun tuotetaan, tuotetaan enemmän tietoa ja vähemmän aineellisia lopputuotteita.

Informaatio ei siis ole negentropiaa eikä tieto ole vain informaatiota. Tieto on informaatiota, jolla on merkitys. Merkitys on laadullinen ominaisuus, ei määrällinen. Luonnon monimuotoisuuden ohella elämme ihmisen tuottamassa informaatiokaaoksessa. Tulee niin paljon hälyä, että vastaanottaja ei ehdi antaa saamalleen informaatiolle merkityksiä. Vain se tajutaan, jolle ehditään antaa merkitys, ja muu hukkuu hälyyn. Muutokset ympäristömme tilassa hukkuvat hälyyn.

Hienostunutta väkivaltaa

Taloustieteilijä Nicholas Georgescu-Roegen, joka on kirjoittanut perusteoksia entropialain ja taloustieteen suhteesta, läpivalaisee vallanpitäjien tarkoitukset seuraavasti: ”Jokainen eliittiryhmä luo aina uuden sosiaalis-poliittisen mytologian, jonka avulla tilanne pysyy hallinnassa ja jonka avulla eliitti pystyy ylistämään itse tuottamiensa hallinnollisten palvelujen arvoa rahvaan silmissä, saaden näin omien etujensa kaikkinaisen lisääntymisen näyttämään itsestään selvältä.” Yrjö Ahmavaara sanoo saman asian niin, että ”vallankäyttö suosii moniselitteistä, hämärää ja auktoriteetin tulkinnasta riippuvaa oppia”. Vain sellaisen tärkeyttä voidaan liioitella, jolla ei ole kouriintuntuvaa mittaa.

Yhteiskunnallista valtaa kuvaa ylöspäin kapeneva pyramidi. Huipulla, jossa ei ole tungosta, on eniten tietoa ihmisten välisistä suhteista. Siellä eliitti keskittyy vaihtamaan ja säätelemään informaatiota. Eliittien eliitti puuhastelee yhteiskunnan ulkoisten suhteiden ja edustuksen parissa.

Huipulla olevat älykkäät mutta usein tunneköyhät ihmiset johtavat yhteiskunnan työmuurahaisia, jotka muodostavat pyramidin leveän pohjaosan. Valtapyramidin huipulla eivät ole vain kapitalistit: ”Kapitalistin yhteiskunnallinen tehtävä on siirtynyt palkkaa nauttiville toimihenkilöille; kapitalisti taas pistää edelleenkin palkkion noista tehtävistä voitto-osinkojen muodossa taskuunsa, vaikka on lakannut niitä suorittamasta”. Tänä päivänä asia on vielä enemmän näin kuin Friedrich Engelsin aikaan 1800-luvulla. Optiot toisten työn tuloksiin ovat heidän voitto-osinkonsa.

Yhteiskunnallinen työnjako muovaa ihmisten väliset suhteet, hierarkkisesti ja sosiaalisesti. Valta uusintaa valtaa tuottamalla ja uusintamalla arvoja ja sosiaalisia suhteita. Kun ihminen on keräilijä ja alkoi kasata varantoja, niiden hallintaan erikoistui vallankäyttäjien luokka. Papit keksivät erottaa toisistaan pään työn ja kätten työn. Uskonnollisen opin tulkitsijoina he saivat vapautuksen aineellisesta tuotannosta ja muista kätten töistä. Heidän innovaationsa pohjalta valta on vähitellen siirtynyt henkisen tai poliittisen työn tekijöille. Poliitikot ovat ottaneet papeilta yhteiskunnan vetovastuun, ja he ulosmittaavat palkkionsa rahana ja julkisuuspalkintoina.

Vallanpitäjät tarvitsevat instituutioita ja organisaatioita, jotka antavat heidän toimille laillisuuden valekaavun. Laki on hallitsevan luokan poliittinen tahto. Valta on niillä, jotka pystyvät esittämään oman etunsa yhteisenä. Valtaeliitti säätää tarvitsemansa lait legitimiteettiään varten. Vallanpitäjät tarvitsevat myös väkivaltakoneiston ja monopolin sen käyttöön. Sen käytön peruste voi olla puettu demokratian valekaapuun, ja demokratia voi silloin olla mitä tahansa, vaikkapa enemmistön diktatuuria. Se voi olla vain yhden henkilön (Bush, Putin) valtaa Tshetsheniassa tai Irakissa. Maailmaa hallitsevat ne, joilla on valta aloittaa sotia ja kutsua "demokraattista imperialismia" rauhaksi. Jos Tshetshenia tai Irak ovat rauhaa, mitä mahtaa olla sota?

Politiikan pappien ja kenraaleiden ohella vallan pönkittämiseen tarvitaan tänä päivänä mediaa. Televisioaallot on kolonialisoitu, ja useimmat maat ovat Hollywoodin siirtomaita. On ennen muuta kolonialisoitu kansalaisten mieliä. Tajunnantuotannon näkökulmasta maailma on yhdenmukainen, kaikille sama. Tajuntaamme kloonataan ei-tilassa.

Media sanoo edustavansa kansaa ja vallan valvontaa, mutta ei se ole niin. Se on osa systeemiä, tärkeä osa kapitaalin ja valtion sanatonta liittoa. Media-areena ei ole demokraattinen, eikä median tehtävä ole puolustaa tai tuottaa demokratiaa. Mediassa ollaan vallanpitäjien liikkeelle laskemien informaatiovirtojen vedenpuhdistamoja ja jätevesien suodatuslaitoksia.

Taistelu yleisestä edusta on globaalista taistelua valtiovallasta ja median hallinnasta. Pidän merkittävänä havaintona Hardtin ja Negrin Imperiumi-kirjan määritelmää: Elämme Imperiumissa, ja Imperiumi on ei-paikka. Elämää hallitaan hallitsemalla elämän itsensä tuotantoa ja uusintamista.

Käymistilan paikka: Hardtin ja Negrin Imperiumi

Työn yhteiskunnallinen luonne on viime vuosikymmeninä muuttunut. Työn voimat ovat sulautuneet yhteen tieteen, kielen ja kommunikaation voimien kanssa. Toisilleen tuntemattomat tekijät tekevät virtuaaliyhteistyötä. Usein on mahdotonta erottaa työn tekijää, työprosessia ja työn lopputulosta.

Vanhanaikaiseksi on käynyt se hallintotapa, johon kuului avoin riisto ja sorto, sillä Imperiumissa asioiden tapahtumisella on näkymätön logiikka. Imperiumi on maailman tuotannon ei-paikka, jossa kaikkien maiden työvoimaa riistetään ja jossa ihmisiä hallitaan hallitsemalla heidän tajuntaansa. Riiston kohteena eivät ole tietyt toimet, vaan universaali kapasiteetti tuottaa tavaroita ja uusintaa elämää itseään.

Imperiumi ei ole uusi ylikansallinen näennäisvaltio, vaan seon keinotekoinen maailma, jolla on virtuaalinen (kuvitteellinen) valtakeskus. Valtaa on kieli, prosessi, menetelmä, väline tai teknologia. Imperiumi on yhtä aikaa sekä kaikkialla ja ei missään. Systeemin todellinen rakenne voi olla riippumaton sen näkyvistä rakenteista.

Kapitaali pyrkii aina ylittämään rajansa ja ottamaan haltuun uusia tiloja. Joka päivä maailmanmarkkinoilla hyökätään suurella voimalla rajoja vastaan. Markkinoiden häiriöttömän toiminnan edellytys on jatkuva talouskasvu, ja sitä varten etsitään ja löydetään riiston kohteeksi yhä uusia proletariaatteja uusista ei-kapitalistisista maista ja ei-kapitalistisilta aloilta. Kasvun tarpeisiin kapitalisoidaan ei-KAPITAListinen ympäristö ja työmarkkinat siellä missä niitä vielä on.

Jos jossakin maassa julkinen valta uhmaa markkinoiden lakeja, sitä rangaistaan ja piinataan rahamekanismeilla. Markkinoita hallitsee näkymätön käsi, ja kapitaalilla ovat näkymättömät jalat. Kun pääomat voivat ottaa jalat alleen, niiden maastalähdön tai tuotannon paikan muutosten uhkat ovat tehokkaita neuvottelu- ja painostusaseita mitä tahansa julkista valtaa vastaan.

Kapitaali ei ole virtuaalista, mutta se on riippumaton paikasta ja hakeutuu pois keskuksista reunoille halpojen työvoimakustannusten ajamana. On hajautettu tuotannon sijaintipaikat ja virrat. Tuotannon keskipakoisvoimaa tasapainottaa kontrollin keskihakuisvoima. Tuotetaan tehokkuutta, mutta ei oikeutta.

Imperiumissa vanhojen hallintamallien tilalle ovat tulleet uudet satunnaiset valtasuhteet. Uusi hallinto on epästrategista, ja se on näennäisesti vailla päämääriä. Imperiumi toimii erilaisuuden kautta, mutta yhteen suuntaan. Järjestelmän eri tasot ovat sekaisin limittyneinä ja lomittuneina. Vallan eri muodot kytkeytyvät toisiinsa, ja kaikki poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja henkilökohtaiset suhteet ovat yhdessä ja sekaisin.

Monikansalliset yhtiöt määrittävät sen logiikan, joka ohjaa systeemiä. Ne ovat yhdessä poliittisen perustan kanssa Imperiumin monarkia. Niillä on valta, joka on usein korporatiivinen; korporatismi on valtion, ay-liikkeen ja kapitalistien pyhä kolmiyhteys. Valta on sekä ei-paikassa että samaan aikaan eri paikoissa. Monimuotoisuudessaan Imperiumi on vaikea vastustaja.

Tuotantotavan muutokset ovat pakottaneet kapitalistit uudistamaan tuotantosuhteita ja kehittämään uusia hallitsemisen tapoja. Alistujille on tarjolla miellyttävää väkivaltaa. Kurista on tullut kontrolli. Iso Veli on läsnä enemmän kuin päälle päin näyttää.

Hardtin ja Negrin Imperiumissa on siirrytty biologiaan pohjautuvasta rasismista kulttuurilliseen. Se on rasismia ilman rotuja. Kulttuurien ei haluta sekoittuvan, sillä se tekee hierarkian ylläpitämisen ja erojen turvaamisen vaikeaksi. Kapitaalille on edullista se, että vastarinta on sidottu paikkaan, kun se itse toimii ei-paikassa. ”Valkoinen” pan-Eurooppa on vähitellen vähemmän valkoinen. Kolmas maailma elää jo pohjoisen metropoleissa ja virtuaalinen kapitalistiluokka kolmannessa maailmassa.

Imperiumilla on käytössään järeä ase: pelko. Sen kolme globaalisen vallankäytön välinettä ovat monopoli pommiin, rahaan ja televisioon.

Pommin uhka tuo Imperiumiin poliisin ja sotaväen logiikan, joka sisältyy talouden, ideologian ja kommunikaation logiikkaan.

Markkinoita kontrolloidaan tehokkaimmin rahamekanismeilla. Raha tekee kaiken mitattavaksi ja yhteismitallisiksi suhteiksi. Missään ei pääse rahaa pakoon. Ihmissuhteet, luonto ja avaruus kaupallistetaan. Keinottelu on hyve. Tuotannon ja päällysrakenteen uusintaminen pukeutuu rahan vaatteisiin.

Politiikka on taistelua tajunnantuotantovälineiden hallinnasta. Valta tarvitsee tiedotusvälineiden sijasta elämysteollisuuden, ja televisio on oopiumia kansalle.

Imperiumi on USA:n hallintaa?

Imperiumissa on USA:n täyshallinta kaikkiin tiloihin (maa, meri, ilma, avaruus ja informaatio). USA:n hallitus on nostanut tärkeään asemaan informaation infrastruktuurin hallinnan; saadaanhan USA:n yksipuolinen hallinta Imperiumissa näyttämään luonnolliselta nimenomaan ylikansallisen mediateollisuuden kulttuurisen ja ideologisen operoinnin avulla. Ihmisiä hallitaan dollarin ylivallalla ja yhä enemmän näkymättömien immateriaalisten oikeuksien (patentit, tekijänoikeudet, lisenssit) avulla.

On myös alettu käydä täsmäasesotia matalaentrooppisista aineista ja oikeudesta tuottaa entropiaa. Siteeraan presidentin USA:n entistä turvallisuusneuvonantajaa Zbiegnew Brzezinskiä, joka huomattavan avoimesti puhuu asioista - eli tässä tapauksessa Lähi-Idän ja Kaspian meren alueen hallinnasta - niiden oikeilla nimillä. Hänen mukaansa "Amerikan tärkein etu on auttaa varmistamaan, ettei yksikään valta pääse valvomaan tätä geopoliittista tilaa ja että maailmanlaajuisella yhteisöllä on esteetön pääsy alueelle". "Kuka tahansa, joka valvoo tai hallitsee pääsyä alueelle, voittaa mitä todennäköisimmin geopoliittisen ja taloudellisen palkinnon."

Kartta kertoo, missä ovat maailman merkittävimmät matalaentrooppiset varannot: Lähi-Idässä ja siitä pohjoiseen.

USA ei ole saanut vaan se on ottanut sotilaallisella voimalla kansakunnalleen jalansijan Euraasian uusien öljy- ja kaasuesiintymien alueella, johon sille ei ole ollut viime vuosiin saakka pääsyä. Siellä ovat kaikkien uusien maailmanlaajuisten konfliktien juuret.

Onko nähtävissä vastavoimaa USA:n kaikkien tilojen täyshallinnalle?
Ei ole, jos hyväksytään sen toiminta kansainvälistä oikeutta ja yleissopimuksia sekä valtioiden välisiä sopimuksia vastaan. Ei ole, jos hyväksytään se, että yksi valtio vasallivaltioineen saa toimia YK:n peruskirjojen periaatteita vastaan. Ei ole, jos hyväksytään ihmisoikeuksien suhteellisuus, se, etteivät ne ole samoja kaikille.

Olen myöhemmällä iällä oppinut ymmärtämään oikeusvaltion merkityksen ihmisten välisten kollektiivisten suhteiden perustana: politiikalla ei saa ylittää oikeusvaltion rajoja. Muutoin ajaudutaan mielivaltaan - jolla voi myös olla kansan enemmistön tuki. On ruvettu toimittamaan muihin maihin "demokraattista" imperialismia.

Case-tapaus: EU:n perustuslaki

Monet ovat julistaneet kuoleman kansallisvaltiolle: tulevaisuudessa ei enää ole kansallisia talouksia, tuotteita, teknologioita, teollisuuksia tai suuryrityksiä.

Imperiumin ylivaltaan yritetään vastata myös rakentamalla kilpaileva Imperiumi.

Eurooppalaista Imperiumia puuhataan, kun uudella perustuslailla lakkautetaan vanha EU ja sen tilalle perustetaan kokonaan uusi unioni suoraan ylenevässä polvessa. Siihen liittyen on käynnissä hyökkäys kansallista yhteisöllisyyttä vastaan. Hävitetään vanha yhteenkuulumisen tunne. Yritetään luoda uusi, synteettisempi tunne.

”Eurooppalainen” kansalaisuus ja kansallistunne, ylhäältä alas annettu, on uusin symbolein ihmisten mieliin iskostettava virtuaalitodellisuus. Tavoitteena on luoda uusi ihminen, ikään kuin meidän aikamme homo sovieticus. Uusi todellisuus on historiaton.

EU:n uusi perustuslaki valmisteltiin erityisessä konventissa, joka oli koolla helmikuusta 2002 heinäkuuhun 2003. Perustuslaki hyväksytettiin 207 konventtilaisella ilman yhtään äänestystä, vaikka he olivat tehneet siihen yli 6000 muutosesitystä. Kvasikonsensuksella
hyväksytyn perustuslain alaisuudessa on EU:n laajenemisen jälkeen puoli miljardia ihmistä.

Uusi unioni vartioidaan; vain valtioillahan on perustuslaki. EU:sta tehdään valtioiden valtiota eli liittovaltiota. Tavoitteena on tehdä siitä supervalta, joka pyrkii vallan jaolle USA:n kanssa. USA:n ylivallalle ei ole keksitty muuta vaihtoehtoa kuin EU:n liittovaltioiminen ja militarisoiminen. Maailman vanhin ammatti on sotilaan ammatti.

Jotta EU olisi uskottava operoitsija maailmalla, uusi EU militarisoidaan. Helsingin huippukokouksessa 1999 unionille perustettiin sotilaselimiä ja aloitettiin EU:n omien kriisinhallinta- eli iskujoukkojen kokoaminen. Erityisissä joukkojenluovutuskokouksissa on luotu 200 000 sotilaan ”euroarmeija”, josta voi olla kerrallaan taistelutehtävissä 60 000 sotilasta. Se on toimintakykyinen tänä vuonna, ja EU on valmis operoimaan joukoillaan kansainvälisoikeudellisessa katsannossa laittomastikin ilman YK:n mandaattia. Perustuslakiluonnoksen mukaan EU:n politiikan tulee olla "sopusoinnussa" Naton politiikan kanssa.

Jotta voitaisiin markkinoida mielikuvaa uudesta vallasta, liittovaltio tarvitsee omat symbolinsa. Vallankäytön kohde pitää saada tuntemaan vallankäyttäjän päämäärät omikseen. Vanhat patsaat kaadetaan, ikonit vaihdetaan ja voittajat nostavat salkoihin omat lippunsa.

Uuden unionin perustuslakiin kirjataan liittovaltiolippu. Tulee myös liittovaltion kansallislaulu. Tulee liittovaltiomotto. Euro on jo liittovaltioraha. Tulee EU:n oma kansallispäivä: toukokuun yhdeksäs. sattumoisin se on sama päivä kuin entisissä sosialistisissa maissa juhlittu voiton päivä. Symbolimerkityksensä on silläkin, että EU:lle tulee oma presidentti.

Demokratia on jäämässä euronationalismin jalkoihin?

Perustuslakikonventti ei ollut edustava. Siinä oli federalististien muodostamien ylikansallisten europuolueiden ylivalta ja hegemonia. Konventin työtapa, se, että oli kolmentoista hengen politbyroo joka saneli tahtonsa puolen miljardin kansalaisen epäedustavalle konventille, paljasti, miten ihminen on laumaeläin, jonka toiminnalle lauma asettaa rajat. Lauma tekee kaltaisekseen. Luonnon lakien ohella ovat myös lauman lait.

Muutama vuosi sitten minut yllätettiin Brysselissä housut kintuissa. Kun eräässä konsertissa alkoi soida ns. Eurooppa-hymni, kaikki ympärilläni nousivat seisomaan pääkomissaari Romano Prodin johdolla. Minäkin nousin muiden mukana. Lauma vei.

Jälkikäteen lähetin pääkomissaarille kirjeen ja kysyin, miksi noustiin seisomaan; eihän EU:lla ole kansallislaulua. Prodi vastasi, että ”Eurooppa-hymni on vakiintunut yhdeksi Euroopan unionin symboleista..." ja että "komission jäsenet, kuten muutkin kansalaiset niin halutessaan, nousevat seisomaan osoittaakseen sitoutumista yhteiseen hankkeeseen."

Kun konventissa päätettiin kesäkuussa EU:n perustuslain I osasta ja päälle päätteeksi soitettiin sama hymni, en noussut ylös, vaikka porukka ympärillä nousi. En ole sitoutunut konventin yhteiseen hankkeeseen: EU:n liittovaltioimiseen. Konventti ei ollut toiminut siihen päämäärään päästäkseen demokraattisesti. Silloin ei vielä ole ollut ylösnousemisen pakkoa - mutta pian on. Se on kirjoitettu perustuslakiin. Puolta miljardia ihmistä hyppyytetään vallan symbolien tahdissa.

Konventin vihoviimeisessä istunnossa heinäkuussa esitettiin sama näytelmä. Käytettiin puheenvuoroja, joissa ylisteltiin konventin puheenjohtajaa rohkeudesta ehdottaa käyttöön otettavaksi liittovaltion tunnukset. Toivottiin julkisesti, ettei konventin laatimaa perustuslakiesitystä muuteta lokakuussa koolle kutsuttavassa hallitusten välisessä konferenssissa.

Muunlaisille puheenvuoroille ei ollut tilaa.

Tanskalainen meppi Jens-Peter Bonde sai sanoa valtioliittolaisten nimissä, että konventin loppuasiakirjaa ei hyväksytä yksimielisesti. Hän edusti myös minua. Kun kaikille muille puheenvuoroille taputettiin, Bonden puheen jälkeen oli hiirenhiljaista - paitsi että minä aloin taputtaa. Olin yksin. Kaikki muut konventtilaiset eivät olleet federalisteja, mutta joukko tuottaa paineen käyttäytyä samalla tavalla. Lauman paine on musertava. Ei ole helppo poiketa joukosta.

Luulen entisten kommunistien käyttäytyneen muinaisen Neuvostoliiton muinaisen kommunistipuolueen kokouksissa juuri näin. Naurettiin ja taputettiin oikeassa paikassa, kun piti olla totisia, oltiin totisia. Ei voinut sanoa ääneen, että en minä näin ajattele.
Instituutiot ovat vahvoja. Valtaan päästäkseen on yksilön vallattava asema organisaatiossa. Helpointa on, jos voi sitten vallassa ollen myydä päätöksiä, jotka ovat pyhän hengen raskauttamia. Tehokkainta valtaa on se, joka pyhitetään - tai väkivalta.

Johtopäätöksiä

On uskottava, että toisenlainen maailma on mahdollinen.

Energiaa voidaan muuttaa aina vain yhteen suuntaan: käyttökelpoisesta muodosta käyttökelvottomaan.

Aineiden osalta maapallo on eristetty systeemi.

On luonnonlaki, että järjestyksestä tulee aina itsestään epäjärjestystä.
Epäjärjestyksestä voidaan tuottaa järjestystä, mutta se tapahtuu aina entropian kasvun hinnalla.

Yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan energiaa. Yhteiskunnat tarvitsevat matalaa entropiaa ja tuottavat korkeaa entropiaa.

Elämme Imperiumissa, joka on ei-paikka.

Vahvatkin imperiumit ovat hiekkalinnoja.

Hyödykkeiden hinta kertakäyttöelämänmuodossamme ovat haitakkeet, turhakkeet ja saastukkeet.

On pyhitetty taloudellinen kasvu. Älä pidä muita jumalia.

Pahin ekokatastrofi on sota.

Median tehtävä ei ole tuottaa tai puolustaa demokratiaa.

Televisio on ooppiumia kansalle.

Valta on väkivaltamonopoli meidän henkeemme ja tajuntaamme.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]