Euroopan parlamentin jäsen Esko Seppänen Metalli
49:n 110-vuotisjuhlassa Turussa
21.2.2004
Kuluneella viikolla tuli tieto, että Finnlines tilaa
kolme uutta rahtialusta Italiasta. Metalliliiton mukaan Finnlinesin
teko oli epäisänmaallinen. Totta totisesti oli.
Meidän pitää pitää arvossa isäin
maata ja äidinkieltä. Kuka muu pitää,
jos emme me itse? Isänmaallisuutta on olla turvallisen
elämän puolella, ja tärkeää on sosiaalinen
turvallisuus, se, että tullaan toimeen ja että palkitaan
työ eikä vain koroilla eläminen. Isänmaallisuutta
on solidaarisuus kanssaihmisille, se, että toveria ei
jätetä.
Isänmaallisuuden vastakohta on rahan ahneus, se, että
mikään ei riitä.
Suomi on myyty ulkomaille, taloudellisesti ja poliittisesti.
Suomea ei ole miehitetty. Sen sijasta Suomi on valloitettu
ottamalla haltuun suomalaisten mielet, tietoisuus ja tajunta.
Annetaan uskotellaan, että mitään ei ole tehtävissä.
On kuitenkin nostettava uudelleen arvoon vastarinta. Ei saa
antaa murentua työväen taisteluperinteen hyvän
toimeentulon ja paremman elämän puolesta.
Mitään ei ole koskaan saatu ilmaiseksi. Se Suomi
eli se isänmaa, joka meillä on ja jota meidän
kannattaa puolustaa, on syntynyt arkisen työn ja taistelun
tuloksena. On itse saatu aikaan lapsilisät, vanhempainvapaat,
opintotuki työläisten lapsille, työttömyysturva,
työsuojelu, eläkkeet ja niin edelleen.
Tätä työläisten Suomea vastaan on käynnissä
näkymättömien voimien hyökkäys, kun
pääomia ohjaa kapitalismin näkymätön
käsi ja pääomilla on näkymättömät
jalat. Ottamalla jalat alleen pääomat tuottavat
sosiaalista turvattomuutta. Kapitalismi on yhden asian liike:
pääomat juoksevat aina korkeimman tuoton perässä,
olkoon se nimeltään korko, osinko, myyntivoitto
tai vuokra. Suomessa se on saanut kaikille niille tuoton lajeille
verottomuuden tai alhaisen verokannan. Pääomat eivät
näin ollen tuota hyvinvointia kaikille. Ottamalla itselleen
otto-oikeuden toisten tekemän työn tuloksiin pääoma
käyttäytyy loismaisesti: pääomien tuotto
syntyy aina muiden kuin pääomien omistajien itsensä
työn tuloksena.
Pääomat liikkuvat tämän päivän
Euroopassa vapaasti taskusta toiseen. Rahan vapaus on ketun
vapauttaa kanatarhassa. Rahan vapautta ohjaa rahan himo.
Raha on voiteluöljyä, joka pitää elinkeinoelämän
rattaat pyörimässä. Raha on talouden polttoainetta.
Raha on avain, jolla voidaan avata taloudellisen pysähtyneisyyden
lukot.
Mutta raha on myös naamio, jonka takana ovat yhteiskunnan
hunnutetut noita-akan kasvot: taloudellinen valta. Se on yksien
valtaa toisten ihmisten elämään. Se on lupa
yksille tuottaa turvattomuutta toisille. Jo Jeesus heitti
rahanvaihtajat eli keinottelijat ulos synagoogasta.
Rahalla ei ole isänmaata. Se on standardisoitu samaksi
kaikkialla. Rahan mitta on raha.
Pääoma on kasautunutta työtä. Pääoman
vastakohta on elävä työ. Työ ei ole historiaton,
kulttuuriton ja äidinkielivapaa niin kuin on raha. Työläinen
ajattelee, raha ei. Työläisellä on koti, ja
työläisen koti on isänmaassa. Rahalla ei ole
kotia eikä isänmaata.
Työn eli työväen liike oli kansainvälinen
liike erityisesti siihen aikaan, jolloin piti sotia kuninkaiden
ja keisareiden puolesta. Työväenliike oli rauhanliike;
työläisten ei pitänyt suostua tappamaan toinen
toisiaan.
Kansainvälinen rahan liike on kapitalismi, kansainvälinen
työn liike on ollut solidaarisuus, yhteisöllisyys
ja demokratia. Ennen sitä kutsuttiin sosialismiksi.
Se oli sitä aikaa, jolloin puhuttiin tuotantovälineistä
ja niiden omistajista. Tänään on puhuttava
myös tajunnantuotantovälineistä ja niiden omistajista.
Suomi on siinä merkityksessä Hollywoodin siirtomaa,
että Amerikka on valloittanut meidän mielemme ja
kielemme. Jos meillä on suurempi äänestysprosentti
Eurovision laulukilpailuissa kuin europarlamentin vaaleissa,
perusasiat eivät ole kunnossa. Miten sitä laulussa
sanotaankaan: opi perusasiat, niiden aika on tullut. Itse
asiassa niiden aika ei ole koskaan mennyt. Tarvitaan sitä
tietoisuutta, jotta voidaan tuottaa vastarintaa kapitalismille,
joka on riistojärjestelmä. Tarvitaan vastavoimaa,
joka on ay-liike, ja meidän tapauksessamme 110 vuottaan
juhliva metalliliiton osasto 49.
Rahaan himo ei ole isänmaallisuutta, eli meidän
tapauksessamme suomalaisuutta. Suomalaisia ovat Jorma Eton
mukaan ne, jotka vastaavat kun ei kysytä, kysyvät,
kun ei vastata, eivät vastaa kun kysytään.
Suomalaisella on kirjailijan mukaan aina kaveri, ja se kaveri
on suomalainen. Se suomalainen ei ole suomalaisen kaveri,
joka on vieraan rahan vallan renki.
Ne suomalaiset ovat olleet epäisänmaallisia, jotka
ovat myyneet suomalaisen elinkeinoelämän vieraaseen
omistukseen. Helsingin pörssin kaikista osakkeista 2/3
on ulkomaisessa omistuksessa, Nokian osakkeista yli 90 %.
Nokialla on ruuvi yhteiskuntaan, jolla se voi kiristää.
Nokia maksaa Suomeen veroa yhtä monta miljoonaa euroa
kuin on maapallolla kiinalaisia. Jos se uhkaa viedä pääkonttorinsa
Suomesta tai tuotantonsa Kiinaan, niin kuin se teki Kemijärven
tehtaalleen, Nokia edistää ns. Kiina-ilmiötä.
Siitä ei kuitenkaan ole kysymys Wärtsilän
tapauksessa. Sitä kuvaa ns. Trieste-ilmiö, jonka
perusolemusta ja mahdollisia kilpailun rikkomuksia olen selvittämässä
EU:n komission kautta.
Wärtsilä on suomalaisessa omistuksessa. Siitä
Fiskars omistaa viidenneksen, ja Fiskarsin suurimpia
omistajia ovat Ehrnroothin sisarussarjan holding- eli omistusyhtiöt.
Ehrnroothien isänmaallisuuden määrittää
raha; ovathan he esimerkiksi pitäneet perheen laivavarallisuutta
mukavuuslippumaiden rekistereissä.
Suomen valtio pelasti meidän yhteisillä verorahoillamme
pariinkin kertaan konkurssilta laivanrakennus-Wärtsilän,
tuon vanhan ehrnroothilaisen rahan linnoituksen, mutta minkäänlaista
kiitollisuudenvelkaa ei pörssipiireissä tunneta.
Ehrnroothien ahneuden sisältö on: mikä on heidän,
ei ole meidän.
Suomalaisista koostuva Wärtsilän hallitus
haluaa nyt lakkauttaa yhtiön dieselmoottoritehtaan Suomen
Turusta. Voitollinen tuotanto siirretään Italian
Triesteen. Sinne Berlusconin valtakuntaan, joka on yksi suuri
Parmalat, annettiin myös Finnlinesin uusien laivojen
tilaus. Antti Lagerroos antoi.
Finnlinesin toimitusjohtaja ja Wärsilän hallituksen
puheenjohtaja herra Lagerroos on veronkiertäjä,
ja siinä merkityksessä huono suomalainen. Hän
keksi aikoinaan lahjoittaa Finnlinesilta saamansa optiot
lapsilleen. Sillä tavalla heille syntyi 14 miljoonan
mummon markan optioista etu, josta ei mennyt veroa isän
ansiotuloina.
Kuluneella viikolla tämä herra Lagerroos ilmoitti
meille suomalaisille televisiokameraan tuijottaen, että
Finnlinesin uudet laivat tilataan ulkomailta ja ettei niitä
missään tapauksessa liputeta Suomen lipun alle.
Hänen laskutapansa mukaan on kannattavaa tuhota Turun
dieselmoottoritehtaan työyhteisö, joka on monen
alan osaamiskeskus. Erityinen arvo on sillä, että
siellä on työlle valmis organisaatio.
Lopettamispäätöksen tekivät Wärtsilän
hallituksessa yhdessä Lagerroosin kanssa Göran
J.Ehrnrooth, Tamfeltin toimitusjohtaja Risto Hautamäki,
nuorsuomalainen Jaakko Iloniemi, Eläke-Varman
toimitusjohtaja Paavo Pitkänen ja Ehrnroothien
Fiskarsista pois potkittu Bertel Langenskiöld.
Heitä en kutsu kunnian miehiksi, enkä minä
pidä heitä isänmaallisina henkilöinä.
Mutta isänmaa pitää.
Porvariston isänmaa on palkinnut Ehrnroothin Suomen
Leijonan I luokan komentajamerkillä, Iloniemen
Suomen Valkoisen Ruusun suurristillä, Pitkäsen
Suomen Leijonan komentajamerkillä ja Lagerroosinkin
Suomen Leijonan ritarimerkillä.
Porvariston isänmaan myöntäessä kunniamerkkejä
niiden perusteena ovat "henkilökohtaiset ansiot,
joiden tulee olla keskitason yläpuolella" sekä
henkilön hyvä maine.
Wärtsilän hallituksen jäsenillä on nyt
Suomessa huono maine. Kysynkin, eikö heiltä pidä
ottaa pois kaikki kunniamerkit, jotka Akseli Gallen-Kallela
alun perin suunnitteli saksalaisen kuninkaan hoviherrojen
tarpeisiin?
Ei pitäisi antaa valtiollista kunniaa laivatilausten
ulosliputtajille, laivojen mukavuusliputtajille, dieselmoottoritehtaan
Italiaan liputtajille eikä veronkiertäjille.
Eikä pitäisi antaa kotimaista kunniaa myöskään
niille, jotka keinottelevat eläkerahoillamme. Suomen
Leijonan ritari on nimittäin Wärtsilän hallituksen
jäsen herra Pitkänen, jonka johdolla eläkevakuutusyhtiö
Varma tuotti Suomen työläisten eläkerahoille
parissa vuodessa yli miljardin euron arvonalennuksen. Pelattiin
muiden rahoilla tappiollisia pörssipelejä. Tehtiin
taitamattomia pörssikauppoja.
Kukaan ei vastaa silloin, kun kapitalisti tai hänen renkinsä
tuhlaavat yhteistä omaisuutta.
Lopuksi vielä muutama sana sodasta ja rauhasta - eli
tuon terveisiä EU:sta.
Sosiaalisen turvallisuuden esteenä on pyrkimys militarisoida
ihmisten mielet. Se on sitä hihhuli-isänmaallisuutta,
josta meidän isillämme on vain huonoja kokemuksia.
EU:lle on tulossa perustuslaki, johon on kirjattu yhteinen
puolustus. Siinä sana "puolustus" on vain
hämäystä. Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä
hyökkäystä. EU:n yhteiseen puolustukseen
kuuluu kriisinhallintaa, jota tehdään EU:n omien
rajojen ulkopuolella, ja sitä kautta EU:n puolustus on
hyökkäystä: soditaan kaukanakin oman maan rajojen
ulkopuolella.
Hyökkäyssotia käydään palkkasotilailla,
ja sitä varten Suomessa ollaan aloittamassa palkkasotilaiden
koulutus. Palkkasotureiden sijasta puhutaan "sopimussotilaista",
joista muodostettavia erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n
yhteisiin iskujoukkoihin.
Niillä eurojoukoilla pannaan toimeen "vaativampia
operaatioita": kriisinhallintaa ja rauhaanpakottamista.
Se on hyökkäystä ja sotaa, ja siihen ollaan
Suomea valmistamassa.
Maailmassa ei ole enää kylmää sotaa, jossa
propaganda selvisi voittajaksi. Nyt meillä on vastassa
sellainen kapitalismin propaganda, että yhteinen etu
syntyy muka pääomien liikkeestä maasta ulos.
Se voi olla pääoman etu, mutta se ei ole isänmaan
etu. Kun rahalla ei ole isänmaata, rahan etu ei ole isänmaan
etu. Ei ole muuta isänmaan etua kuin työn tekijän
etu. Sitä varten tarvitaan rauhaa ja toimeentuloa, leipää
ja leivän mukanaan tuomaa turvallisuutta.
Eteenpäin taistojen tiellä! Kaikin voimme voittaa,
yksin emme voi!
| 