Perustuslain legitimisointia (2), konventti 11-12.7.2002

12.7.2002

Perustuslakikonventti on kuullut sekä EU:n kansalaiset (kansalaisyhteiskunnan edustajat konventissa 25-26.6) ja EU:n nuoret (nuorisokonventti 9-11.7). Kumpaakaan joukkoa ei tarvitse kuulla enää uudelleen

. Näillä kahdella kuulemisella EU:n perustuslain valmistelijat ovat saaneet sen, mitä he halusivat: lisää legitimiteettiä projektilleen. Nyt he muka puhuvat kaikkien kansalaisryhmien ja koko nuorison nimissä.

Nuorisokonventti oli yhtä epäedustava kuin seniorikonventtikin.

Kun se valitsi oman presidiuminsa ja kolmen työryhmän raportöörit, sattui hauskasti: yhdestätoista (11) eturiviin korotetusta nuoresta yhdeksän (9) oli europarlamentin tai seniorikonventin presidiumin valitsemia ja vain kaksi (2) valittiin kansallisten konventtilaisten joukosta; hekin molemmat olivat Englannista.

Europarlamentti, komissio ja senioripresidium valitsivat nuorisokonventin 210 edustajasta 42 ja kansalliset delegaatiot 168 nuorta. Kummallisella tavalla johtoon valittiin pääasiassa vain EU:n valitsemia "eurooppalaisia" nuoria. Heidän tehtävänsä oli saada "Euroopan nuorisolta" hyväksyntä EU-federalistien valmistelemille papereille.

Suomalaisilla nuorilla ei ollut mitään asiaa nuorisokonventin johtopaikoille.

Valintojen taustalla oli kolmiyhteistyö: konservatiivinuoret, demarinuoret sekä (EU-rahoitteinen järjestö) Euroopan nuoret federalistit. He hoitivat homman. Kansallisin perustein valittuja nuoria tarvittiin paikan päälle näiden etujoukkonuorten toiminnan legitimisoimista varten.

Nuorisokonventti sai torstaiaamuna 11.7 presidiuminsa valmisteleman paperin kannanotokseen, joka esitellään varsinaiselle perustuslakikonventille. Kansalliset edustajat näkivät sen silloin ensimmäistä kertaa. Muutosesitykset tähän mahdottoman monimutkaiseen asiaan piti tehdä - ja vain englannin kieli kelpasi siihen - samana päivänä kello 14.00 mennessä.

Asiakirja hyväksyttiin lukuisten äänestysten jälkeen myöhään yöllä. Nuoret toimivat kuin mepit: konservatiivinuorilla ja demarinuorilla oli eturivissä omat piiskurinsa, jotka käsimerkein viestittivät, miten muiden pitää äänestää.

Se "Euroopan nuorison" vapaasta tahdosta.

Konventin kokous 11-12.7

Parlamentin konventtidelegaation kokouksessa kerrottiin, että presidiumissa valmistelussa oleva perustuslain luuranko annetaan yleiseen jakeluun lokakuussa sen jälkeen, kun Irlannissa on ollut uusi kansanäänestys. Jos se annetaan ennen, sen pelätään vaikuttavan kielteisesti tulokseen.

Puheenjohtajistossa joku oli esittänyt perustettavaksi konventille työryhmä kulttuurien ja vähemmistökielten asemasta tulevassa liittovaltiossa. Muiden presidiumin jäsenten oli kuulemma ollut vaikea säilyttää naama peruslukemilla; niin naurettava oli sellainen ehdotus.

Federalistien rintama näyttää rakoilevan siltä osin, että ne, joilla on vastuuta, ottavat erilaisia kantoja kuin muut konventtilaiset. Presidiumin varapuheenjohtaja, arkkikonservatiivi Jean-Luc Dehaene oli esittänyt, että perustuslakiin pitäisi kirjoittaa vain "noin 25 artiklaa". Tätä kauhistelivat monet, jotka haluavat perustuslailla säädettäväksi kaiken, mitä EU:ssa saa tehdä.

Varsinaisen konventin aiheena oli tällä kerralla turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä puolustus. Sitä varten oli konventin sihteeristö tehnyt asiallisen selvityksen EU:n nykyisestä ulkoisesta toiminnasta. Se löytyy alkuperäisenä tästä www-osoitteesta: http://register.consilium.eu.int/pdf/fi/02/cv00/00161fi2.pdf

EU:lla on yhteisöllistä komission valtaa 1) kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikassa sekä 2) joidenkin "muiden" ulkosuhteiden alalla.

Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa EY-sopimuksen artiklan 133 mukaan. Neuvottelupohjat tehdään komissiossa, joka kuulee jäsenmaiden edustajia ns. 133-komiteassa. Komissio vastaa neuvotteluista ja neuvosto tekee sopimukset.

Kehitysyhteistyössä yhteisön valtuuksista määrätään EY-sopimuksen 177-181 artikloissa. AKT-maat, eli monet entiset EU-maiden siirtomaat, ovat erityisasemassa ns. Cotonoun yleissopimuksen perusteella.

Perustamissopimuksessa määrätään yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetusta ulkoisesta toimivallasta rahapolitiikassa sekä tutkimus- ja ympäristöasioissa.

Maastrichtin sopimuksen mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ns. II-pilarissa ja sitä kautta jäsenmaiden (eikä komission) toimivallassa, mutta sitä ollaan yhteisöllistämässä. Se on yksi varmimpia perustuslakikonventin loppupäätelmiä.

Ulkopolitiikan osalta jäsenmaat päättävät yksimielisyydellä yhteisistä strategioista (joita on hyväksytty kolme: Venäjä, Ukraina ja Välimeri). Niiden jatkotoimenpiteistä neuvosto päättää määräenemmistöllä.

Muista yhteisistä toiminnoista ja kannoista pitää vallita yksimielisyys. Kun se on löytynyt, "jäsenmaiden on varmistettava, että niiden kansallinen politiikka on yhteisen kannan mukaista ja niiden on ilmaistava yhteinen kanta myös kansainvälisissä järjestöissä". Niiden on niin ikään koordinoitava kantansa kaikissa kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisissä konferensseissa.

Amsterdamin sopimuksella neuvostoon perustettiin ulkoisen korkean edustajan virka. Sopimuksen mukaan EU:n jäsenmailla pitää olla kyky panna toimeen kaikkia Petersbergin tehtäviä, ja niihin kuuluu myös rauhaanpakottaminen: euroarmeija voi myös hyökätä.

Kölnin huippukokouksessa yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) muuttui Euroopan yhteiseksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikaksi (ETPP).

Helsingissä EU:lle perustettiin sotilaselimiä ja alettiin koota jäsenmaihin euroarmeijan kriisinhallinnan joukko-osastoja.

Kaikki päätökset kriisinhallintaoperaation aloittamisesta tehdään yhteisen toiminnan perusteella. On pois suljettu määräenemmistöäänestyksen käyttö. Neuvosto päättää yksimielisesti sotilasoperaation aloittamisesta ja jäsenvaltiot omasta osallistumisestaan.

Perustuslakiin halutaan kirjoittaa määräykset siitä, miten toteutuu ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sekä mahdollisesti viime kädessä myös puolustuksessa EU:n jäsenmaiden yhtenäisyys, mahdollinen joustavuus (yksien toiminnan siunaaminen koko EU:n nimissä), yksimielisyys (eli siitä luopuminen), yhteisön nimissä puhuminen (komissio vai neuvosto), yhteisen politiikan vähimmäistaso, yhteisömetodin käyttö ETPP:n alalla sekä Petersbergin tehtävien laajentaminen rauhaanpakottamista pitemmälle (hyökkäykset USA:n rinnalla).

Itse käytin konventissa seuraavan puheenvuoron puolustuksesta:

MEP Esko Seppänen EU:n puolustusulottuvuudesta konventissa 12.7.2002

Euroopan unionia militarisoidaan. Perustuslailla sille halutaan luoda oikeudellinen perusta.

Amsterdamin sopimuksen mukaan EU:n jäsenmailla pitää olla kyky panna toimeen kaikkia Petersbergin tehtäviä. Kaikkiin tehtäviin kuuluu myös rauhaanpakottaminen: EU:n iskujoukkojen - eli kansallisiin kasarmeihin koottavan euroarmeijan - pitää siis voida myös hyökätä.

Itse asiassa päivän kysymys EU:n puolustusulottuvuudesta pitää sisällään myös hyökkäämisen, sen laillistamisen. Kun puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, on sanottava myös hyökkäys eikä vain puolustus.

On rauhanturvaamista (peace keeping) ja rauhaanpakottamista (peace making). Rauhanturvaamisesta sotilasliittoihin kuulumattomilla mailla on hyviä kokemuksia. Sillä tavalla edistetään rauhan asiaa. Rauhaanpakottaminen taas on sotaa.

En kannata EU:lle perustuslain säätämistä, mutta jos sellainen säädetään, siinä on määrättävä, että EU voi hyökätä vain laillisesti, vain kansainvälisen yhteisön - eli tänä päivänä YK:n - mandaatilla. Ei pidä toimia USA:n mallin mukaan laittomasti ja vieläpä niin, ettei amerikkalaisia saada tuomiolle sotarikoksista kansainvälisiin oikeusistuimiin.

Jäsenmaiden liittoutumattomuutta pitää kunnioittaa muutoinkin eikä vain Irlannin uuden kansanäänestyksen alla; miksikähän muuten EU:n perustuslain luuranko esitellään konventille vasta mainitun kansanäänestyksen jälkeen? Se ei lisää liittoutumattomien maiden luottamusta presidiumin hyviin tarkoituksiin. Kerrottakoon irlantilaisille, mitä suunnitellaan.

EU:n peruskirjoihin pitää kirjoittaa vapautus yhteisestä puolustuksesta niille maille, jotka haluavat säilyttää puolueettomuuden tai liittoutumattomuuden. Esimerkiksi Suomen kansa haluaa. Suomalaiset ovat rauhan puolella Natoa vastaan. Viimeisimmän mielipidetutkimuksen mukaan vain 20 % kansalaisista haluaa Suomen Naton jäseneksi.

Konventin puheenjohtajistoon kysymykseen vastaan, että EU:n yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ei sovi yhteisömetodi. Kansojen on itse saatava päättää sodasta ja rauhasta.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]