Komissio, eurokuri ja -järjestys

Konventin kokous 5-6.12.2002

Konventin täysistunnossa olivat esillä niiden työryhmien (7-10) raportit, joista kaksi (9 ja 10) oli valmistunut, mutta kaksi (7 ulko- ja 8 turvallisuuspolitiikasta) ei vielä.

Komission puheenjohtaja Romano Prodi esitteli konventille omissa sekä kollegojensa Barnierin ja Vitorinon nimissä kannanoton perustuslain institutionaalisiksi pääkohdiksi. Se ei ollut koko komission kanta eikä varsinkaan komission lopullinen kanta asioihin.

Esitys oli suunnattu EU:n presidentin valitsemista vastaan.

Prodi halusi EU:n korkeimmaksi toimihenkilöksi komission puheenjohtajan, joka pitäisi valita europarlamentissa suljetulla äänestyksellä. Neuvosto vain vahvistaisi valinnan. Neuvosto valitsisi muut komissaarit kahden kolmasosan määräenemmistöllä ja joutuisi hyväksyttämään valinnat pääkomissaarilla sekä Euroopan parlamentilla. Valtionpäämiesten Eurooppa-neuvostossa ja ulkoministereiden yleisten asioiden neuvostossa jatkuisi kiertävä puheenjohtajuus, kun taas muissa neuvostoissa jäsenet valitsisivat keskuudestaan omat puheenjohtajansa.

EU:n suurten jäsenvaltioiden ajaman presidentin toimiala olisi ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, jonka taas komissio haluaa komission toimivaltaan. Komissiolle pitäisi sitä varten nimittää eräänlainen ulkoasiainsihteeri, joka olisi komission varapuheenjohtaja ja vastuullinen sekä komission kollektiiville että neuvostolle. Hän edustaisi ulkopolitiikkavastuuta myös parlamentin edessä. Tämän EU:n sihteerin nimittäisi neuvosto, jonka olisi hyväksytettävä nimitys Euroopan parlamentissa.

Komission halu näyttää olevan EU:n militarisointi. Se haluaa aloiteoikeuden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaankin. Prodi ehdottaa jäsenmaille aseyhteistoimintaa.

Kritiikkiä herätti heti tuoreeltaan ehdotus komission kaksoisvastuusta: sekä parlamentti että neuvosto voisivat erottaa komission.

Haluttiin ottaa käyttöön yhteispäätösmenettely ja määräenemmistöpäätökset kaikissa asioissa, joihin komissiolla on lakialoitemonopoli.

Yksimieliset päätökset ja sitä kautta jäsenmaiden veto-oikeus halutaan pois. Päätökset pitäisi tehdä kaksinkertaisella yksinkertaisella enemmistöllä (niin että ehdotuksen hyväksymiseen vaaditaan enemmistö äänistä ja asukkaista).

Komission ehdotuksessa ei ollut mitään sellaista, mikä ei olisi ollut julkisessa keskustelussa jo ennalta. Rivien välistä oli luettavissa vanha ehdotus euroveroistakin.

Käytin parlamentin täysistunnossa seuraavan puheenvuoron Prodin esityksen perusteella:

"Kannanotossaan herra Prodi edusti väkevästi yhteisömetodia, joka on liittovaltiometodi: hän edusti myös suurta opportunismia.

Jos vannotaan yhteisömetodin nimeen, ei pidä ehdottaa neuvostolle oikeutta erottaa komissio. Puheenjohtaja Prodin omaa kielenkäyttöä mukaillen esitys on typerä. Komissaarit ovat joukko virkamiehiä, joille ei tarvitse osoittaa parlamentaarista luottamusta. Jos on väärinkäytöksiä, komissaareja tulee rangaista kuten muitakin virkamiehiä.

Komissio haluaa kasvattaa valtaansa poliittisten päätöksentekijöiden kustannuksella. Ehdotus komissaarien eriarvostamisesta merkitsee, että EU:lle tulisi oma politbyroo, jossa varmaankin olisivat edustettuina suurten maiden edustajat. Pienten maiden näkökulmasta se ei ole demokratiaa.

Komission hyökkäys jäsenmaiden valtaa vastaan on myös vaatimus yksimielisen päätöksenteon eli jäsenmaiden veto-oikeuden poistamisesta. Veto-oikeus on pienen jäsenmaan viimeisin turva yhteisömetodin mukanaan tuomaa ylikansallista ja eriarvoista päätöksentekoa vastaan.

Konventin työryhmissä komission edustajat ovat olleet militarisoimassa unionia sekä luomassa uutta eurooppalaista oikeusaluetta, jossa olisi eurokuri ja eurojärjestys. Komissio myös vaati yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan siirtämistä jäsenmaiden vallasta komission toimivaltaan. Ei pidä suostua siihen, että murennetaan jäsenmaiden itsenäisyyden viimeisimmät tunnusmerkit.

Komissio saa esityksilleen tukea Euroopan federalisteilta, joiden tavoitteena on jäsenvaltioiden itsenäisyyden murentaminen ja EU:n tekeminen liittovaltioksi. Liittovaltioraha on jo. Liittovaltioarmeija aloittaa toimintansa ensi vuonna. Liittovaltiokuri ja eurojärjestys ovat valmisteilla.

Perustuslakikonventissa on näiden federalistien yliedustus. Jäsenmaiden ei pidä hyväksyä komission eikä konventin laatimia liittovaltioluonnoksia sellaisinaan.

Ei pidä tehdä kompromissia sen suhteen, että komissio on virkamiehistö eikä poliittinen hallitus. Komission valta ei ole demokratiaa. Herra Prodi, olette palvelija, joka on nyt ottanut kantaa isäntien asioihin."

Huomionarvoista oli, että Ranskan ulkoministeri Dominique de Villepin osallistui nyt ensimmäistä kertaa konventin työhön. Hänen nimityksensä oli seurausta siitä, että Saksa oli vaihtanut johtohevosta ja nimennyt konventtiedustajakseen ulkoministeri Joschka Fischerin. Huomionarvoiseksi asian tekee se, että Saksa ja Ranska näyttävät ottaneen konventin komentoonsa. Ulkoministerit ovat esittäneet yhteisiä kantoja europuolustuksesta, euroveroista sekä eurokurin ja -järjestyksen alueesta. Ne näkyvä konventin työryhmien työssä.

Seuraavassa esitellään kaksi valmistunutta työryhmäraporttia.

Työryhmä 9: Sopimusten yksinkertaistaminen

Euroopan parlamentin valtuuskunta oli erittäin tyytyväinen tämän työryhmän tuloksiin. Jos toteutuu se, mitä ehdotetaan, Euroopan parlamentin valta kasvaa merkittävästi neuvoston vallan kustannuksella.

Merkittävin uudistus olisi yhteispäätösmenettelyn (neuvoston ja parlamentin yhteisen päätöksenteon) käyttöönotto vallitsevana lainsäädäntömenettelynä. Halutaan, että olisivat kytköksissä toisiinsa neuvoston määräenemmistöpäätökset ja yhteispäätösmenettely (niin että europarlamentti olisi aina osapuoli neuvoston ohella).

Työryhmä ehdottaa perustuslain I osassa rajattavaksi laillisten instrumenttien määrän viiteen: kolmeen velvoittavaan ja kahteen ei-velvoittavaan.

Velvoittavia olisivat EU-lait (nykyiset asetukset), EU:n puitelait (nykyiset direktiivit ja puitepäätökset) sekä EU:n päätökset (joita halutaan käyttöön erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa niin että päätökset tehtäisiin yksimielisesti ja ne pantaisiin täytäntöön määräenemmistöllä).

Ei-velvoittavia (siis ilman oikeusvaikutuksia) toimia olisivat suositukset ja lausunnot. Jäsenmaille haluttiin jättää mahdollisuus varauksiin laki- ja poliisiyhteistyön alalla sellaisissa asioissa, joilla ei ole suoraa vaikutusta EU:n toimintaan.

Päätöksentekomenettelyjen yksinkertaistamisen perustana ovat nykyiset viisi menettelyä: 1) yhteispäätösmenettely, 2) yhteistoimintamenettely, 3) parlamentin lausunto, 4) parlamentin puoltava lausunto sekä 5) neuvoston yksinään tekemä päätös. Nämä halutaan kirjata perustuslain I osaan.

Tulevaisuudessa säädökset voisivat olla 1) perussopimusten nojalla annettuja (lait ja puitelait, joihin kaikki halutaan yhteispäätösmenettelyyn), 2) delegoituja (delegoidut asetukset, jotka annettaisiin lain tai puitelain nojalla, joissa antamisvalta olisi pääasiassa komissiolla ja joihin liittyisi mahdollisuus lainsäädäntövallan takaisinvetoon tai soveltamisen keskeyttämiseen) sekä 3) täytäntöönpanosäädöksiä.

Uutuus olisivat delegoidut säädökset, joilla lainsäätäjä antaisi lakien yksityiskohdissa toimivaltaa komissiolle. Lainsäätäjien halutaan keskittyvän suuriin linjoihin.

Työryhmä haluaa päätökset pääsääntöisesti yhteispäätösmenettelyyn. Poikkeuksena olisivat asiat, jotka erityisluonteensa takia vaativat itsenäistä päätöksentekoa tai ovat muuten jäsenvaltioille poliittisesti arkaluonteisia. Yhteispäätösmenettelyyn kiinteästi kuuluvan sovittelukomitean työtä halutaan tehdä nykyistä joustavammaksi.

Budjettiasioista työryhmällä oli selkeä kanta: neuvoston pitää vastata tuloista (varoista ja rahoitusnäkymien ylärajoista) ja Euroopan parlamentille pitää antaa täysvalta menopuoleen. Yksinkertaistaminen olisi sitä, että europarlamentille siirrettäisiin valtaa jäsenmailta. Se budjettiperiaate halutaan kuitenkin säilyttää, että on oltava perussäännös, joka luo rahojen kaikkinaisille maksatuksille oikeusperustan ja josta päättää neuvosto. Talousarviomenettelystä halutaan pois jako pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin, mikä lisäisi merkittävästi europarlamentin valtaa budjetin menopuoleen.

Työryhmä 10: Vapaus, turvallisuus ja oikeus

Saksa ja Ranska ovat esiintyneet yhdessä perustuslain tiettyjen osien muotoilemiseksi. Ulkoministerit sanovat, että kun on toimivat yhteismarkkinat ja kun on euro, "seuraava kunnianhimoinen askel Eurooppa-projektissa on turvallisuus-, oikeus- ja vapausalue".

Työryhmä puhuu samasta asiasta nimellä "eurooppalainen yleinen järjestys". Se olisi eurokuri ja -järjestys, jolla romutettaisiin nykyisten sopimusten III-pilari.

Kyseisen pilarin asioista - ja kaikista muistakin - työryhmä haluaa tulevaisuuden päätökset tehtäviksi yhteisömetodilla, jota täydennettäisiin tiivistetylläyhteistyöllä. Päätökset halutaan tehdä määräenemmistöillä ja yhteispäätösmenettelyllä.

Työryhmän mukaan "vapaus" pohjautuu ihmisoikeuksiin, demokraattisiin instituutioihin ja oikeusjärjestykseen. Peruskäsitteiden määrittelyn kanssa esiintyy teoreettisia ongelmia; ei pureuduta käsitteiden sisältöön. "Vapauden" uusi uhka on poliittinen: terrorismi.

Työryhmä haluaa yhteisen turvapaikkasysteemin. Siitä päätettiin jo Tampereen huippukokouksessa 1999, mutta päätösten toimeenpano on ollut hidasta. Syyksi arvioitiin yksimielisyysvaatimus.

Systeemin kehittämiseksi esitetään kolme ehdotusta: 1) On otettava käyttöön määräenemmistöpäätökset ja yhteispäätösmenettely keskeisissä turvapaikka-, pakolais- ja evakkoasioissa, 2) on uudistettava laillisuuspohja Tampereen päätöksille ja 3) on toteutettava solidaarisuusperiaate ja (taloudellinen) taakanjako maiden kesken. Entiset siirtomaavallat haluavat maksattaa ongelmiaan myös muilla?

Maahanmuuttoasioissa vastuu jää jäsenvaltioille. Sen lisäksi perustuslakiin halutaan asettaa tavoite yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta, jotta EU voisi toteuttaa aloitteita ja tukitoimia jäsenmaiden auttamiseksi laillisten maahanmuuttajien integroinnissa yhteiskuntaan.

Viisumisasioista halutaan päättää määräenemmistö- ja yhteispäätösmenettelyllä. Jos EU päättää poistaa viisumit venäläisiltä, Suomi ei voisi sitä yksin estää (eikä edes Baltian maiden kanssa).

Yksityisoikeuden oikeusperusta halutaan säilyttää entisellään ja rajoittaa lakeihin, joilla on rajat ylittäviä tai yhteismarkkinavaikutuksia. Hämmästyttävällä tavalla työryhmän enemmistö haluaa liittää tähän kategoriaan myös lasten huoltoa koskevan vastuun.

Jäsenvaltioiden toimeenpantaviksi jätettyjen puitepäätösten ja päätösten toimeenpanematta jättämiselle ei ole ollut laillisia seuraamuksia, ja siksi esiintyy tarvetta uudistaa III pilarin laki-instrumentteja.

Yleiseksi juridiseksi periaatteeksi halutaan päätösten vastavuoroinen tunnustaminen. Esiintyy tyytymättömyyttä joidenkin maiden tapaan jättää yhteisiä päätöksiä täytäntöönpanematta. Monet EU:n lait ovat käytännössä virtuaalisia. Halutaan kehittää arviointiperusteita, joiden avulla vahvistettaisiin jäsenmaiden keskinäistä luottamusta normien yhtenäistämisessä. Usein on tärkeämpää uudistaa käytännön toimintatapoja kuin lakeja.

Uusia oikeusperustoja unionin interventio-oikeuden mahdollistamiseksi halutaan tärkeiden rikoslakien arviointiin, rikosmenettelyihin sekä sääntöihin, joilla organisoidaan jäsenmaiden välistä poliisi- ja tuomioistuinyhteistyötä.

Määräenemmistö- ja yhteispäätösmenettelyyn halutaan minimisäännöt ja -rangaistukset aineellisen rikosoikeudenasioissa, joissa täyttyvät kahdet edellytykset: rikokset ovat luonteeltaan vakavia tai niillä on rajat ylittävä dimensio tai ne kohdistuvat suoraan EU:n intressiin kuten myös yksilönoikeuksien suojelun minimisäännöt rikosmenettelyjen aikana, todisteiden todistekelpoisuuskoko unionin alueella, poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön säännöt sekä rikosten ehkäisyn kysymykset.

Työryhmä esittää sellaisia toimia, jotka tekisivät EU:n lainsäädäntömerkityksessä liittovaltioksi. Europol halutaan kehittää eräänlaiseksi liittovaltiopoliisiksi. Eurojustin operationaalista valtaa halutaan lisätä ja antaa sille mahdollisuus nostaa juttuja kansallisissa tuomioistuimissa. EU:n yleisen syyttäjän viran perustamisen taakse työryhmä ei saanut enemmistöä. Nykyisen III pilarin asioissa halutaan antaa aloiteoikeus komissiolle. Neuvoston rakenteisiin halutaan perustaa (sotilasesikunnan tapaan?) poliisijohtajien iskuryhmä. Pitkolla aikavälillä halutaan yhteinen rajavalvonta eli eurorajavartiosto. Yhteisön tuomioistuimen valta halutaan ulottaa myös koko alasajettavan III-pilarin alueelle.

Kansalliset parlamentit joutuvat eurokurin ja -järjestyksen asioissa sivurooliin.

Ymmärrettävää, että kaikki maat eivät voi tällaista yhteistyötä hyväksyä.

Siksi tarjotaan koko konventin halutaan miettivän erilaisia "opting in" ja "opting out"-ratkaisuja ja vahvistetun yhteistyön yleisempää käyttöä.

Kehittyisi monen nopeuden Eurooppa.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]