Suomen nettojäsenmaksu EU:lle moninkertaistuu

Esko Seppänen meppikahveilla Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimistossa 2.9.2005

Kun alkukesästä yritettiin uudistaa EU:n jäsenmaksujärjestelmää, Suomi oli huonosti valmistautunut neuvotteluihin. Pääministerillä ei ollut kokouksessa tarkkoja laskelmia puheenjohtajamaa Luxemburgin ehdotuksen vaikutuksesta Suomen vuosittaiseen nettojäsenmaksuun, ja puolivahingossa Vanhanen oli valmis hyväksymään nettojäsenmaksuksemme 450 miljoonaa euroa vuodessa.

Kun puheenjohtajamaa ehdotti sen nostamista 500-600 miljoonaan euroon, Suomi oli mukana hylkäämässä ehdotusta. Kokous päättyi umpikujaan.

On jäänyt liian vähälle huomiolle se, että Vanhanen kuitenkin suostui nettojäsenmaksumme moninkertaistumiseen. Maaseututukia olisi leikattu yli 100 miljoonaa vuodessa ja rakennerahastotukia (1 580 milj € / 7 vuotta) neljänneksellä. Maksajina olisivat kaikki, ennen muuta kuitenkin Länsi- ja Etelä-Suomi.

Näihin alueisiin kohdistuu myös EU:n sokeriuudistus, jolla juurikastuotanto ollaan lopettamassa tanskalaisen sokeriteollisuusyhtiön hyväksi!

Sokerintuotanto on EU:ssa kiintiöity. Suomessa kiintiöt jakaa viljelijöille tanskalaisomisteinen Danisco Sugar, joka pitää niitä ominaan. Sokeriuudistuksen myötä näitä Salon ja Säkylän tanskalaistehtaiden omimia ja suomalaisviljelijöille jakamia tuotantokiintiöitä voidaan alkaa ostaa ja myydä maiden välillä. Jos kiintiöt kuuluvat teollisuudelle eivätkä jäsenmaille, sokerintuotannon uudelleenjärjestelyrahoista maksettavat korvaukset menevät teollisuuden laariin.

Muutenkin EU kohtelee meidän maatalouttamme huonosti. EU:n tilastojen mukaan Suomi maksaa maanviljelijöille 1 400 miljoonaa euroa ns. kansallista tukea. Se, että harjoitetaan maataloutta, tulee siis Suomessa maksuun suomalaisille veronmaksajille, kun taas lähes kaikissa muissa jäsenmaissa rahat lähetetään viljelijöille EU:n kassasta. Nettojäsenmaksun muodossa me maksamme myös meitä suotuisammissa luonnonoloissa toimivien viljelijöiden tukiaisista.

Suomi maksaa kansallista tukea kolmanneksi eniten Ranskan (3 400 miljoonaa) ja Saksan (1 800 miljoonaa) jälkeen. Epäekologisesti toimivista ylituotantomaista esimerkiksi Hollannin tarvitsee maksaa kansallista tukea vain 900 miljoonaa ja Tanskan vain 200 miljoonaa.

Jos EU:n budjettia halutaan jatkossa supistaa 1 prosenttiin BKT:sta, yksi vaihtoehto on siirtyä EU:n pakollisten maataloustukien osittaiseen rahoitukseen jäsenmaiden budjeteista. Suomen näkökulmasta tällainen yhteisrahoitus ei ilmeisesti lisäisi nettojäsenmaksuamme, mutta se saattaisi auttaa poliittisen ratkaisun löytymisessä tulevissa rahoitusneuvotteluissa.