Laajeneminen on EU-eliittien projekti

Esko Seppänen Prahasta 28.6.2001

Europarlamentin GUE/NGL-ryhmä järjesti 25-26.6.2001 Prahassa tapaamisen hakijamaiden vasemmistopuolueiden edustajien kanssa. Aiheena oli EU:n laajeneminen. Paikalla oli yhdeksän puolueen edustajia neljästä hakijamaasta (Tshekki, Unkari, Puola ja Slovakia).

EU-jäsenyyden kannatus on monissa hakijamaissa ollut hiipumaan päin. Tshekissä tehtyjen mielipidetutkimusten mukaan vuonna 1990 noin 93 % kansasta kannatti nopeaa EU-jäsenyyttä, mutta nyt on kannattajia enää 38 %. Puolassa kannatus oli kymmenen vuotta sitten samaa suuruusluokkaa, mutta nyt se on hiipunut noin puoleen. Toisaalta sekä unkarilaisista että slovakialaisista noin 70 % haluaa nopeaa EU-jäsenyyttä, mutta niissäkin maissa kannatus on ollut laskemaan päin (samoin kuin esimerkiksi Eestissä, jossa puolet kansasta vastustaa poliittisen eliitin yksimielisesti ajamaa EU-jäsenyyttä).

Hakijamaissa monet kansalaiset toivovat EU:lta taloudellista apua uuden turbokapitalismin aiheuttamien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen. Odotukset ovat suuret. Jos niissä petytään, syntyy vastareaktio, jonka muotoa on vaikea ennustaa. Joka tapauksessa on selvää, että nykyisissä jäsenmaissa eivät kansalaiset ole valmiita rahoittamaan kaikkea sitä, mihin hakijamaiden kansalaiset toivovat saavansa apua. EU:n laajeneminen ei ole mikään solidaarisuusprojekti vaan markkinavaltaa.

Monissa hakijamaissa koetaan, että neuvoteltavina olevista EU-jäsenyyden ehdoista tulee niille epäedullisia. Ne ovat avanneet tavaramarkkinansa jo 1990-luvun alussa EU-maiden tuotteille, ja näyttää siltä, että se tapahtui vahvojen ehdoilla. Avoimista markkinoista on jouduttu maksamaan hinta omien tuotantolaitosten sulkemisina ja varsinkin (valtionjohtoisen) suurteollisuuden alasajona. Kansantalous ei ole vahvistunut eikä monipuolistunut. Esimerkiksi Tshekissä yksipuolisuus on vain vaihtanut suuntaa. Kun ennen Neuvostoliiton osuus ulkomaankaupasta oli 46 %, on Saksan osuus tänään 48 %, ja Tshekistä on tullut Skoda-riippuvainen talous ja Volkswagenin kokoonpanoyksikkö. Palkkatyö, mikä maksaa Volkswagenin Saksan tehtailla työnantajalle 200 markkaa tunnissa, kannattaa teettä yhtiön Tshekin tehtailla 20 markan tuntipalkalla. Skodan osista 70 % on tuontitavaraa.

Yhä suurempi osa ihmisistä tuntuu kokevan, että EU ei tarjoa lääkkeitä hakijamaiden sairauksiin. Yleislääke on ollut yritysten privatisoiminen ilman että on välitetty sosiaalisista seurauksista. Esitettiin, että Tshekissä 80 % väestöstä elää huonommin kuin 10 vuotta sitten ja että Puolassa 80 prosentilla työntekijöistä ei ole varaa pitää lainkaan lomaa. Työttömyys on näissä maissa 10-20 %, ja sen lisäksi varsinkin Puolassa koko maaseutu on täynnä piilotyöttömyyttä: talonpojilla (joiden osuus työvoimasta on yli kolmannes, kun se EU:ssa keskimäärin on alle viisi prosenttia) ei ole toimeentulomahdollisuuksia EU-maataloudessa.

Slovakiassa maanviljelys, joka vuoteen 1989 asti oli joka vuosi lisännyt tuotantoaan, on nyt ajautunut alas vuoden 1957 tasolle, eikä teollisuustuotannossakaan olla vielä päästy vuoden 1989 tasolle.

Pääosa hakijamaiden uusista sairauksista liittyy sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja turvattomuuteen. Markkinat eivät ole lääke niihin tauteihin. Jos EU ei tuo mukanaan parempaa sosiaaliturvaa, monet maat romahtavat sisäisesti. Sen lisäksi pitää ottaa huomioon psykologia: kansallinen ylpeys ja omanarvontunto. Jos EU:n koetaan sanelevan hakijamaille maille EU-jäsenyyden markkinaehdot välittämättä sosiaalisista seurauksista, saneluun on vaikea alistua. Aina löytyy niitä, jotka eivät halua alistua ja vetoavat muihinkin olemaan alistumatta.

EU vaatii hakijamaita avaamaan kaikki ovet ja ikkunat pääomasijoituksille. Näissä maissa koetaan, että sillä tavalla ei vain tehdä tilaa näiden maiden omille macho-yrittäjille vaan ennen kaikkea monikansallisille yrityksille(TNE), jotka toimivat kuin Volkswagen Skodassa: jos ruvetaan lakkoilemaan, tuotannolle haetaan toinen maa ja toiset tekijät.

Talouksiensa suojelemiseksi ylivertaista kilpailua vastaan hakijamaat tarvitsevat ja pyytävät EU:lta siirtymäaikoja talouksiensa sopeuttamiseksi EU:n vaatimiin muutoksiin. Niitä ei EU:lla ole suurta valmiutta antaa. Samaan aikaan jotkut suuret EU-maat haluavat suojella omia kansantalouksiaan hakijamaista tulevalta työvoiman vapaalta liikkuvuudelta ja vaativat sille omasta puolestaan pitkiä siirtymäaikoja. Ongelma on EU:lle merkittävä. Esimerkiksi unkarilaisten gallupien mukaan 37 % työvoimasta saattaisi olla valmis lähtemään töihin ulkomaille parempien palkkojen perässä; hakijamaiden keskimääräinen ansiotasohan on ehkä vain neljännes EU-tasosta. Kun lähtijät saattavat olla parhaasta päästä työvoimaa, se aiheuttaa suuria ongelmia lähtömaiden kyvylle kehittää itse itseään.

Hakijamaiden sosialidemokraattiset puolueet uskoivat entisten kommunistispuolueiden edustajia enemmän illuusioon EU:n sisältä päin tapahtuvasta vaikuttamisesta EU:n muuttumiseen sosiaaliturvaprojektiksi ja demokratiaksi. Kyllä EU:ssa vanha valta säilyy. Se puskuroitiin sen rakenteisiin Nizzassa, jossa kolmelle suurelle maalle päätettiin antaa väkilukuun perustuva veto-oikeus kaikissa määräenemmistöasioissa.

Omasta puolestani edustin kantaa, että EU-jäsenyyteen pitää edetä valitsemalla Suomen ja Ruotsin tie EU:hun Euroopan talousalueen (ETA) kautta. Ensin pitäisi tehdä taloudellinen yhteensovittaminen erojen kuromiseksi umpeen ja vasta sitten voisivat olla vuorossa poliittiset pakot, joita EU edustaa - eikä niihinkään pitäisi oikopäätä alistua.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]