Perustuslain III osasta
4.7.2003
Thessalonikin huippukokouksessa juhannuksena Kreikassa valtioiden
johtajille toimitettiin konventin laatima luonnos perustuslain
I ja II osaksi.
Siltä osin perustuslaki lähetettiin hallitusten
väliseen konferenssiin (HVK), jonka puheenjohtajamaa
Italia kutsuu koolle lokakuussa, Ruotsin EMU-kansanäänestyksen
jälkeen. Italialaisten tarkoituksena on saada perustuslaista
sopimus joulukuun huippukokouksessa Roomassa. Sen jälkeen
jäsenmaissa voitaisiin sille sanoa vain KYLLÄ tai
EI.
Jos tämä aikataulu pitää, on mahdollista,
että monissa maissa pannaan toimeen kansanäänestys
tästä uudesta perustuslaista, jolla vanha EU lakkautetaan.
Sen tilalle tulee perustuslailla uusi, joka on paljon liittovaltiohenkisempi
kuin vanha, lakkautettava unioni. Tulee muun muassa yleiseksi
päätöksentekotavaksi määräenemmistöpäätökset,
ja sillä tavalla viedään jäsenmailta veto-oikeus
entistä useammissa kansallisesti elintärkeissä
kysymyksissä.
Perustuslain I osa on tärkein. Siinä määritellään
EU:n toimivallat ja vallanjako (uudet instituutiot) maiden
kesken. II osa on ns. perusoikeuskirja, joka on hyväksytty
vuonna 1999 ja joka kirjataan perustuslakiin sellaisenaan.
Keskeneräisessä III osassa määritellään
EU:n politiikan luonne ja täytäntöönpano.
Viimeisessä IV osassa ovat vain ns. loppumääräykset
perustuslain hyväksymismenettelystä sekä muuttamisesta.
Thessalonikissa konventille annettiin jatkoaika niin että
se voi pitää kesällä kaksi kokousta (4.7
ja 9-10.7). Sille annettiin mandaatti, jonka mukaa se saa
tehdä III osan luonnokseen vain teknisiä muutosesityksiä.
Muutosesitykset (joita III osan artikloihin on tehty 2 700
kappaletta!) ovat kuitenkin mitä poliittisimpia. Se ei
ole mikään ihme, sillä III osan luonnoksessa
on 150 sivua ja 222 artiklaa, joista konventti ei ole lainkaan
keskustellut. Luonnos on syntynyt virkamiestyönä.
Näiden 2 700 muutosesityksen käsittelylle on konventissa
varattu vain 2 päivää. Sen jälkeen ne
hyväksytään "konsensuksella" ilman
että kukaan on voinut niihin perehtyä kunnolla.
Viimeisin versio III osaksi toimitetaan konventtilaisille
ehkä vasta istunnossa, jossa se hyväksytään.
Konventin federalistinen hegemonia on tuottanut vaatimuksen
(jonka Giscard esitti epäsuorasti Thessalonikissa) siitä,
että hallitusten välisessä konferenssissa perustuslakia
ei saisi lainkaan muuttaa siitä mitä konventti päätyy
esittämään.
Jos konventti ei käsittele kunnollisesti III osaa (niin
kuin nyt on käymässä), siitä eivät
käytännössä päätä poliitikot
vaan virkamiehet. Puolen miljardin ihmisen perustuslain valmistelusta
ei silloin kukaan kanna parlamentaarista vastuuta.
Jos taas konventti muovaa virkamiestyön vielä enemmän
näköisekseen, on vaara, että konventin federalistinen
hegemonia tuottaa nykyistäkin pitemmälle menevän
liittovaltioluonteisen esityksen. federalistit eivät
suotta vaadi konventille lisää jatkoaikaa.
Suomen kanta varsinkin puolustusyhteistyöhön on
mielenkiintoinen.
Suomen hallituksen edustaja Teija Tiilikainen ja eduskunnan
edustajat Kimmo Kiljunen (sd) ja Jari Vilen
(kok) ovat esittäneet liittoutumattomuutta uhkaavien
sotilaallisten artikloiden (208 ja 209) poistamista perustuslain
III osan luonnoksesta. Hallitus ja eduskunta ovat sen mukaan
liittoutumattomuuden säilyttämisen kannalla.
Sen sijaan eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd)
on julkisesti vaatinut Suomea hyväksymään rakenteellisen
sotilaallisen yhteistyön (§ 208) ja keskinäisen
sotilaallisen puolustuksen (§ 209) artiklat, jotta Suomi
olisi mukana EU:n kaikissa sisäpiireissä.
Lipponen on siis eri linjalla kuin Suomen hallitus ja eduskunta.
Siihen hänellä on kansalaisena täysi oikeus.
Hän ehdottaa kuitenkin käytännössä
Suomen ulkopoliittisen linjan muutosta.
Lipponen edustaa sotasosialidemokratiaa, joka johtaa Suomen
EU:n kautta Natoon, kun taas virallinen Suomi näyttäisi
haluavan pitää kiinni liittoutumattomuudesta. Konventissa
sitä linjaa ei kuitenkaan ole puolustettu voimallisesti.
Kun päätettiin perustuslain I osasta, Tiilikainen
ei saanut lainkaan puheenvuoroa. Kun nyt päätetään
III osasta, Tiilikainen ei esittänyt Suomen linjaa siinä
valossa, että artiklat 208 ja 209 pitäisi poistaa.
Muut eivät nyt tiedä, että se on Suomen linja.
Onko poistoehdotus sittenkään tehty tosissaan.
Jos halutaan muuttaa Suomen ulkopoliittinen peruslinja, on
perusteltua järjestää kansanäänestys
koko perustuslaista.
| 