Perjantain 13. päivän perustuslaki
17.6.2003
Olen ollut yksi niistä 207:stä konventtilaisesta,
jotka ovat valmistelleet perustuslakia uudelle liittovaltiomuotoiselle
EU:lle. Perustuslailla vanha EU lopetetaan, ja sen tilalle
tulee uusi. Puolesta miljardista eurooppalaisesta tulee EU-alamaisia
perustuslailla, joka on kansallista lainsäädäntöä
ylempää oikeutta.
Perustuslaki hyväksyttiin konventissa perjantaina 13.
päivä. Se oli EU:n pitkäperjantai?
Konventin asiakirjat esiteltiin EU:n valtionpäämiehille
juhannuksena Thessalonikissa, ja syksyn mittaan perustuslaki
tulee Brysselistä Suomeen kuin juna raiteillaan - vaikka
meillä onkin eri raideleveys kuin muissa EU-maissa.
.
Tunnelma kokoussalissa oli kuin Pohjois-Korean kommunistien
puoluekokouksessa. Perustuslain Isä Aurinkoista Valéry
Giscard d´Estaingia kiiteltiin kuin Kim Jong
Iliä tai häntä ennen hänen isäänsä
Kim Sung Iliä. Kaikki osasivat taputtaa oikeissa
paikoissa oikeaan aikaan.
Konventissa ei äänestetty, vaikka me konventtilaiset
olimme tehneet perustuslakiin 5000 muutosesitystä. Puhemiehistö
eli politbyroo, jossa ei ollut ketään suomalaista,
päätti, mikä oli konventin tahto, ja sitä
kutsuttiin konsensukseksi. Kun konventissa oli liittovaltiolaisten
yliedustus, konsensus oli heidän konsensuksena, mutta
ei läheskään yksimielisyys.
Päätöskokouksessa käytettiin ennalta järjestettyjä
puheenvuoroja. Kun kyseessä oli - jälleen kerran
- isojen maiden vallankaappaus, puhua saivat niiden edustajat.
Suomen pääministerin edustaja Teija Tiilikainen
ei saanut puheenvuoroa. Salissa ei näin ollen sanottu,
että hän oli saanut hallitukselta ohjeen esittää
Suomen varaukset (= ei-hyväksynnän) perustuslain
instituutioita ja puolustusta koskeviin osiin.
Jos puheenvuoro olisi annettu, Suomi olisi ollut tiukalla
liittovaltiolinjalla ja Tiilikainen olisi moittinut konventtia
siitä, ettei se sopinut tarpeeksi pitkälle menevästä
EU:n liittovaltioimisesta. Suomihan jatkaa Lipposen linjalla,
jossa on astuttu itsetyytyväisyyden ansaan.
Tiilikaisen mahdollisuuden puhua tuhosi viime vaiheessa eduskunnan
edustaja Kimmo Kiljunen (sd). Hän kävi viemässä
konventin puheenjohtajalle lapun, jossa hän pyysi puheenvuoroa
sillä perusteella että oli hänen syntymäpäivänsä.
Hän saikin puheenvuoron, ja onnitteli itseään
syntymäpäivänsä johdosta.
Kokouksen päätteeksi soitettiin ns. hymni Euroopalle
(josta halutaan tehdä liittovaltion kansallislaulu).
Kun se kuului rahisevista kovaäänisistä, perustuslaista
- ja vähän samppanjastakin - hurmioituneet liittovaltiolaiset
nousivat seisomaan ikään kuin olisi soitettu kansallislaulua.
Minä istuin. EU:lla ei ole kansallislaulua.
Uusi unioni
Perustuslakiesityksessä on johdanto (jolla ei
ole lainvoimaa) ja neljä osaa: I. perustuslaki,
II. ns. perusoikeuskirja, III. politiikkaosa
sekä IV. voimaantulomääräykset.
Lisäksi perustuslakiin liitettään paksu nippu
hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) hyväksyttäviä
julistuksia ja pöytäkirjoja.
Esityksen henki haluttiin kirjoittaa I osan 1. artiklaan,
joka kuuluu seuraavalla tavalla:
"Tällä perustuslailla, joka ilmentää
Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan
yhdessä, perustetaan Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot
antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Unioni sovittaa yhteen jäsenvaltioiden politiikat, joilla
pyritään saavuttamaan nämä tavoitteet,
ja käyttää yhteisönä jäsenvaltioiden
sille antamaa toimivaltaa."
Perustuslailla siis perustetaan uusi Euroopan unioni.
Nykyinen unioni, joka on olemassa lakkautetaan kumoamalla
tähänastiset perussopimukset. (IV osan 1. artikla)
Sitä, pitääkö kaikkien jäsenmaiden
hyväksyä uuden unionin perustaminen, jotta sen synty
saa lainvoiman, ei ole kirjoitettu teksteihin. Se on läpikotaisin
poliittinen kysymys:
"Jos yhdellä tai useammalla jäsenvaltiolla
on ollut vaikeuksia ratifioinnissa, Eurooppa neuvosto ottaa
asian käsiteltäväkseen." (IV osan 6.4
artikla)
Liittovaltio vai ei?
Perustuslaista oli poistettu ensimmäisiin luonnoksiin
kirjoitettu sana "liittovaltio".
Sen sijasta uusi unioni käyttää "yhteisönä"
jäsenmaiden sille antamaa toimivaltaa.
Yhteisö-sana viittaa federalistiseen yhteisömetodiin,
joka on käytännössä sama asia kuin liittovaltiometodi.
Federalisteja vastaan tultiin myös kirjaamalla perustuslain
johdantoon muotoilu, jonka mukaan ollaan "varmoja siitä,
että Euroopan kansat, jotka ovat ylpeitä identiteetistään
ja kansallisesta historiastaan, ovat päättäneet
ylittää entiset rajansa ja luoda yhteisen tulevaisuuden
lähentymällä yhä enemmän".
Sanamuodolla "lähentymällä yhä enemmän"
lepyteltiin federalisteja liittovaltio-sanan poisjättämisestä.
Heitä lohduttanee sekin, että vaikka sana otettiin
pois, sen sisältö jäi.
Perusoikeuskirja
EU:lle tulee oma oikeustoimihenkilöllisyys.
Jäsenmaiden asukkaille tulee kaksoiskansalaisuus:
ollaan sekä oman maan että EU:n kansalaisia. Perustuslaissa
määritellään EU-kansalaisten oikeudet
ja velvollisuudet.
Peruslakiin kirjataan sellaisenaan ns. perusoikeuskirja,
joka oli valmistunut vuonna 2000 samalla konventtimetodilla
kuin nyt valmisteltiin perustuslaki (paitsi että hakijamaiden
edustajat eivät olleet silloin mukana).
Isolla-Britannialla oli kansallisia vaikeuksia hyväksyä
perusoikeuskirja. Maassahan ei ole omaa kirjoitettua perustuslakia,
ja sen poliitikoille kaikkinaiset kansalaisten oikeudet ja
velvollisuudet ovat vapauden rajoituksia. Perusoikeuskirja
hyväksyttiin, kun englantilaiset saivat siihen liitetyksi
virkamiesten laatimat tulkintaohjeet, joiden mukaan EU-kansalaisten
perusoikeudet ja -velvollisuudet eivät olleet absoluuttisia.
Nämä tulkintaohjeet kirjattiin EU:n perustuslain
II osan johdantoon niin, että "tässä
yhteydessä unionin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet
tulkitsevat perusoikeuskirjaa ottaen asianmukaisesti huomioon
perusoikeuskirjan laatineen valmistelukunnan puheenjohtajiston
aloitteesta laaditut selitykset."
Tällä kirjauksella ei ole mitään juridista
merkitystä. Sen avulla Blairin hallitus kuitenkin voi
markkinoida perustuslakia kansalaisilleen. Kaikki asianosaiset
hyväksyivät huijauksen tietoisina Blairin poliittista
tarpeista.
Määräenemmistöpäätöksistä
yleissääntö
EU:n uusista laeista aletaan päättää yleisesti
määräenemmistöillä.
Jäsenmailta otetaan pois veto-oikeus.
Sen kuitenkin säilyttävät kolme suurta jäsenmaata
yhdessä. Niiden toisenlaista tahtoa ei 22 pienempää
maata yhdessäkään saa äänestetyksi
kumoon.
Tehtiin lehmänkauppoja (englanninkielellä hevoskauppoja).
Esimerkiksi perustuslain I osan artiklaan 54.4 kirjattiin
seuraava sanamuoto: "Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti
hyväksyessään perustuslain voimaantulon jälkeisen
ensimmäisen monivuotisen rahoituskehyksen."
Tällä pykälällä Espanja ostettiin
perustuslain hyväksymisen puolelle. Tällä kirjauksella
se sai mahdollisuuden kiristää muita maita taloudellisesti
päätettäessä pitkälle vuoden 2010
jälkeen ulottuvista maatalous- ja koheesiotukiasioista
tiettyjen vanhojen jäsenmaiden (Espanja, Kreikka, Portugali
ja Irlanti) hyväksi.
Konventin puhemiehistössä ostettiin ja myytiin myös
muita artikloja isojen maiden tarpeiden mukaan.
Uudelle unionille lisää toimivaltoja
Uuden unionin ja europarlamentin päätösvalta
kasvaa, kun unionille annetaan jäsenvaltioilta uusia
yksinomaisia toimivaltoja ja lisää jaettuja
toimivaltoja. Näiden toimivaltojen lukumäärä
tuplaantuu, ja yhä useammissa asioissa ylikansallinen
Euroopan parlamentti voi tulevaisuudessa estää jäsenmaiden
yhteisen tahdon toteutumisen.
Kun määräenemmistöpäätökset
ulotetaan myös vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen
perustuvan alueen muodostamiseen (I osan artikla 41),
siihen liittyy uusien juridisten toimivaltojen siirtämistä
unionille. Jopa rikoslainsäädäntöä
halutaan harmonisoida.
Ylin tulkitsemisvalta toimivaltoja koskevissa asioissa annetaan
EU:n tuomioistuimelle. Se on EU-instituutio, joka saa
tulkita perustuslakia siinä hengessä, että
"perustuslaki ja lainsäädäntö,
jota unionin toimielimet antavat käyttäessään
unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia
jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
nähden". (I osan artikla 10.1)
Pieniä maita rokotetaan
Eurooppa-neuvostosta, joka on valtionpäämiesten
kokous, tulee EU:n instituutio. Sille ei anneta lainsäädäntövaltaa,
mutta sille tulee pysyvä puheenjohtaja, jota aletaan
kutsua presidentiksi.
Ministerineuvostoissa säilytetään kiertävä
puheenjohtajuus, ja puheenjohtajuuskausi pidennetään
vähintään vuoteen. "Jollei perustuslaissa
toisin määrätä, neuvosto tekee ratkaisunsa
määräenemmistöllä." (I osan
artikla 22)
EU:lle ei tule erityistä lakia säätävää
neuvostoa, joka muistuttaisi kaksikamarisen parlamentin ylähuonetta
(valtioiden, alueiden neuvostoa), mutta sen alkio luotiin:
tulee yleisten asioiden ja lakiasäätävä
neuvosto, joka lainsäätäjän roolissa
toimii avoimin ovin.
EU:lle tulee oma ulkoasiainministeri, joka johtaa yhteistä
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja toimii ulkoasianministereiden
neuvoston puheenjohtaja. Hän on myös komission varapuheenjohtaja.
Tällainen ratkaisu on parlamentaristisesti tyylitön:
näyttää että virkamies johtaa ministereiden
neuvostoa; että alempi johtaa ylempää.
Euroopan parlamentissa edustajien määrälle
tulee katto 732 jäsentä. Suomen edustajien määrä
alenee vähenee aluksi neljääntoista ja myöhemmin
lisää uusien jäsenmaiden liittyessä .
Mitä vähemmän on edustajia, sitä kapeampi
on demokratia. Demokratia on myös monimuotoisuutta, sävyjä
ja erilaisuutta, mutta europarlamentissa erot murenevat isojen
maiden ylikansalliseksi vallaksi.
Komissioon tulee kahden kerroksen komissaareja: äänivaltaisia
eurooppakomissareja ja komissaareja. Komissiolla säilyy
lakialoitemonopoli, mutta kun komissiossa on vain 15 äänestävää
eurooppakomissaaria, kaikki maat eivät pääse
tätä kautta vaikuttamaan aloitteiden sisältöön.
On vaara, että komissaareja ei kierrätetä tasapuolisesti:
"Kollegio muodostetaan kulloinkin siten, että se
kuvastaa tyydyttävällä tavalla unionin kaikkien
jäsenvaltioiden väestöllistä ja maantieteellistä
kirjoa." (I osan artikla 25.3).
Eurooppakomisssarit valitaan kunkin jäsenmaan esittämän
kolmen ehdokkaan joukosta heidän "Eurooppa-asiaan
sitoutumisensa perusteella". (I osan artikla 26.2)
EU:n militarisointi
EU:n sotalaitoksesta tulee perustuslain mukaan Nato-yhteensopiva.
Ei olla tekemässä EU:lle Natosta riippumatonta puolustusta.
Miten voitaisiinkaan olla, kun Irakin sodassakin suurista
maista Iso-Britannia, Italia, Espanja ja Puola hyväksyivät
USA:n laittoman hyökkäyksen ja kun sodan jälkeen
myös Saksa on palaamassa USA-ruotuun?
Suomen näkökulmasta tärkein osa perustuslakia
on perustuslain yhteyteen hyväksyttävä julistus
(I osan artikla 40.7 ja III osan artikla 209). Se määrittää
viime kädessä, onko maa liittoutunut vai liittoutumaton.
On todennäköistä, että hallitusten välisessä
konferenssissa jäsenmaat repivät auki konventin
paketin nimenomaan instituutioiden eli vallan uusjaon osalta.
Kaikki muu hyväksytään sellaisenaan? Myös
EU:n militarisoiminen.
| 