Palvelujen vapaakaupasta

UV 3/2005

Ranskan kansanäänestys perustuslaista oli myös äänestys kaikenlaisten palvelujen EU:n laajuisesta vapaakaupasta.

Ranskalaiset pelkäsi menettävänsä työpaikkojaan, kun tapahtuu halvan vierastyövoiman maihinnousua palveluiden vapauden nimikkeellä.

Pelättiin työmarkkinoiden kaikkinaista harmaantumista ja pimeytymistä.

Omista työpaikoista vieraita palveluja

EU:n sisällä ei ole viimeisimmän laajentumisen jälkeen tapahtunut runsasta maahanmuuttoa työn perässä vanhoihin jäsenmaihin.

Maahanmuutto on kuitenkin eri asia kuin keikkapalvelut. Ongelmaksi ovat tulleet reppufirmat ja niiden palvelutyövoima: tilapäis- ja pätkätyöläiset.

Ranskan lehdissä kerrotaan lähes päivittäin esimerkkejä vierasmaalaisten valtaamista palveluista.

Irlannin laivoilla Cherbourgissa vaihdettiin irlantilaiset työntekijät (15 euroa/tunti) puolalaisiin ja liettualaisiin (4,50 euroa tunti).

Ranskan Telecomin alihankkijan Constructelin palvelukseen palkattiin 100 portugalilaista työntekijää Portugalin työehdoilla, jotka ovat huonommat kuin ranskalaiset.

LU-tehtaan lähistölle Ris-Orangisissa parkkeerattiin 2 asuntovaunua, joissa asui tusinan verran puolalaisia koneasentajia. He pystyttivät tehtaalla puolalaisen palvelufirman Transsystemin nimissä uutta konetta 22 euron päiväpalkalla.

Ja niin edelleen. Vierasmaalaisten palvelutyöntekijöiden palkat ovat usein vain neljännes ranskalaisten työntekijöiden kustannuksista, ja vieraan palvelutyövoiman käyttö antaa käyttäjilleen merkittävän edun urakkakilpailuissa.

Keskustelu soveltamisalasta

EU:n komission joulukuussa 2004 antama direktiiviehdotus palvelujen vapaakaupasta on saanut lempinimen Bolkenstein-direktiivi siitä vastuullisen silloisen hollantilaiskomissaarin mukaan.

Niissä maissa, joissa ammattiyhdistysliike puolustaa oman maan työpaikkoja, tunnetaan hyvin herra Bolkenstein ja hänen direktiivinsä.

Direktiivi koskee taloudellisia palveluja, ja sillä halutaan turvata palveluliiketoiminnan yhdenmukaiset edellytykset kaikissa jäsenmaissa. Palveluille halutaan yhdet yhteiset markkinat eli yhteismarkkinat.

Direktiivi ei koske aloja, joilla kilpailu "turvataan" muilla direktiiveillä. Näitä aloja ovat esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt, sähköinen viestintä ja pääosa erilaisista kuljetuspalveluista (mm. taksit).

Kun monissa maissa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut eivät ole liiketoimintaa, on mahdollista, että direktiivin johdosta ei huononneta kyseisiä julkisia palveluja eikä pakoteta niitä yksityistämään ja kilpailuttamaan. Sellaiset paineet eivät ole välttämättä peräisin Bolkenstein-ideologiasta vaan uusliberalismin ja globalisaation myrkyttämästä ajan hengestä, joka haisee.

Pysyvä sijoittautuminen

Suomessa direktiivi merkitsisi sitä, että jos palvelujen tarjoaja sijoittautuisi tänne pysyvästi, sen olisi noudatettava Suomen lakeja ja vaatimuksia. Siltä osin asia on yksiselitteinen

Ongelmallisempi on tilanne, jos palvelutarjoaja ei sijoittaudu Suomeen vaan tarjoaa palveluja "tilapäisesti".

Jos virolainen yritys tarjoaa Suomeen tilapäisiä palveluja, niihin ei sovelleta Suomen vaan Viron lakeja ja määräyksiä. Yrityksen toimintaa valvovat Viron viranomaiset, eivät Suomen.

Ratkaisevaa halpatyövoiman maihinnousussa on sana tilapäinen.

Tilapäiset palvelut

Tilapäiselle palvelujen tarjoamiselle on eri säännöt kuin pysyvälle sijoittautumiselle.

Niiden osalta noudatetaan ns. alkuperämaan periaatetta. Sen mukaan palveluntarjoajaa sitovat lähtömaan lait ja sopimukset.

Se on niistä asioista, joiden takia ranskalaiset sanoivat perustuslaille EI.

Alkuperämaan lakien soveltamista koskevia poikkeuksia, joiden mukaan sovelletaan aina työntekomaan määräyksiä, ovat muun muassa postin, sähkön, kaasun ja veden jakelu sekä sosiaaliturva.

Jos palvelua tarjoava ulkomainen yritys lähettää Suomeen tilapäistä palvelua suorittamaan työntekijöitä, heihin sovelletaan EU:n lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä.

Perusongelma

EU:n palveludirektiivin ongelmana ovat siis tilapäisten palvelujen tarjoajat, jotka saavat tarjota palveluja osin alkuperämaan ja osin kohdemaan ehdoilla. Näiden ehtojen valvontaa tehdään ketjun eri päissä eri lainsäädännön mukaan.

Ranskassa äänestettiin EI EU:n perustuslaille omien työpaikkojen, julkisten palvelujen ja hyvän sosiaaliturvan puolesta.

Ei ollut muuta keinoa lähettää kansan viestiä päättäjille.