Päästökauppadirektiivistä

3.6.2003

Asian käsittelyvaihe EU-tasolla on nyt sellainen, että pohjapaperi on neuvoston 18.3.2003 hyväksymä yhteinen kanta (SEK(2003) 364). Komissio on hyväksynyt sen sellaisenaan.

Asia on yhteispäätösmenettelyssä. Europarlamentissa on käynnistymässä sen mukainen toinen käsittely.

Direktiivi menee ensin parlamentin ympäristövaliokunnan käsittelyyn 10-11.6.2003. Valiokunnan raportin perusteella koko parlamentti päättää lopullisesta kannasta direktiiviin heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

Parlamentti ei voi enää toisessa käsittelyssä tehdä uusia muutosesityksiä. Niiden täytyy olla sisällöltään samoja, jotka parlamentti on hyväksynyt täysistunnossaan ensimmäisessä käsittelyssä mutta joita neuvosto ei ole omasta puolestaan hyväksynyt. Neuvosto hyväksyi sellaisenaan 18 parlamentin muutosesitystä (73:sta), ja oli hyvä, ettei hyväksynyt enempää.

Parlamentin käsittelyyn tulevat tässä vaiheessa myös neuvoston tekemät omat muutosesitykset komission alkuperäiseen direktiiviesitykseen. Jos parlamentti ei niitä hyväksy (tai esittää omia muutoksia), asia menee ns. sovittelumenettelyyn. Siellä on löydyttävä yhteisymmärrys, tai koko esitys raukeaa.

Yleisstrategia sekä parlamentissa että neuvostossa tuntuu olevan se, että halutaan välttää sovittelumenettely.

Parlamentin on päätettävä toisen käsittelyn kaikinaisista muutoksista 314 äänellä (626:sta). Se on niin suuri äänten enemmistö, että muutokset neuvoston yhteiseen kantaan ovat epätodennäköisiä.

Niin ollen päästökauppadirektiivi hyväksytään pääosin neuvoston esittämässä muodossa lopullisesti parlamentin heinäkuun täysistunnossa.

Sen seurauksena vuoden 2005 alussa käynnistyy EU:n päästökauppajärjestelmä, jonka Kioton sopimuksen mukaan olisi tullut käynnistyä vasta vuonna 2008.

Komissio hyväksyy päästöjen seurantaa koskevat ohjeet 30.9.2003 mennessä ja päästöoikeuksien jakoperusteita koskevat ohjeet 31.12.2003 mennessä. Jäsenmaiden on otettava direktiivin määräykset kansallisiin lakeihin 31.12.2003 mennessä sekä laadittavat kansalliset päästöoikeuksien jakosuunnitelmat 31.3.2004 mennessä.

Direktiivi koskee vain aloja, jotka on määritelty komission alkueräisessä esityksessä, ja se koskee vain komission alun perin esittämiä kaasuja. Jäsenvaltiot voivat sitten vuodesta 2008 alkaen sisällyttää järjestelmään myös muita kaasuja, jos löydetään menetelmät niiden "mittaamiseksi, seuraamiseksi ja laskemiseksi".

Parlamentin myönteinen linja päästöoikeuksien huutokauppaamiselle ei onneksi toteudu, vaikka takaportti jääkin auki: jäsenvaltiot saavat vuodesta 2008 alkaen jakaa 10 % päästöoikeuksista maksua vastaan. Pääosa on ainakin vielä kaudella 2008-2012 jaettava ilmaiseksi.

Jäsenvaltiot voivat hakea komissiolta lupaa jättää tietyt laitokset järjestelmän ulkopuolelle vuoteen 2007 saakka, jos "niihin sovelletaan vastaavia kansallisia toimenpiteitä, ne seuraavat päästöjään ja niihin sovelletaan vastaavia seuraamuksia". Tämän sanamuodon merkitystä suomalaiset voisivat testata varsinkin metallin perusteollisuuden osalta.

Samoja päästöjä ei haluta sekä sanktioida veroilla että saattaa päästöoikeusylitysten sakotuksen piiriin: "kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppa sekä energian verotus pitäisi nähdä toisiaan täydentävinä välineinä".

Komission ehdottamaa sakkoseuraamus liikapäästöistä vuosina 2005-2007 alennettiin neuvostossa 40 euroon tonnilta. Sakon suuruus kuitenkin kasvaa järjestelmän käynnistyessä Kioton sopimusvelvotteiden mukaan täysimittaisesti vuonna 2008.

Suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn näkökulmasta ratkaisevassa asemassa on kiintiöiden kansallinen alkujako, jota vastaavien suunnitelmien täytyy olla valmiit 31.3.2004. Sitä varten komissio antaa päästöoikeuksien jako-ohjeet.

Niihin pitäisi yrittää vaikuttaa.

Kun suomalaiset ottivat itselleen Kioton sopimuksen perusteella eräitä muita maita suuremmat päästösupistustavoitteet ja kun uudella päästökauppadirektiivillä viedään osittain pohjaa pois Kioton velvoittamalta kansalliselta päästöjen vähentämisstrategialta, suomalainen - ominaispäästöiltään maailman parasta sarjaa edustava - perusteollisuus ei saisi kärsiä poliitikkojen luomasta kilpailukykyongelmasta kohtuuttoman pienin päätöoikeuskiintiöin.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]