Oliiveistaan puu tunnetaan
Tilintarkastuomioistuin ja oliivit, kolumni Hymyssä 11/2001
EU:n eteläisissä maissa on 500 miljoonaa oliivipuuta. Niiden
hedelmistä puristetaan oliiviöljyä. Sille EU maksaa vuosittain
lähes 13 000 000 000 markan oliivitukiaiset. Puolet oliiviöljyn
hinnasta saadaan EU:lta.
Tukiaisten ansiosta viljely on niin kannattavaa puuhaa, että
Espanjassa suurimpia oliivifarmareita ovat pankit ja sijoittajat,
jotka vähät välittävät vesipulasta ja ekologisista ongelmista.
Niistä EU maksaa korvauksia eri momentilta.
Sen lisäksi EU maksaa vuosittain 8 000 000 000 markkaa viinistä,
josta voidaan tehdä autojen polttoainetta, ja 6 000 000 000
markkaa tupakasta, joka kelpaa vain kessuksi itämaihin.
Oliivitukien maksatus perustuu puristamoiden omiin ilmoituksiin
öljyn määristä. Kun puristamot ovat usein viljelijöiden itsensä
omistuksessa, heille on edullista se, että puristetut määrät
ilmoitetaan todellista suurempina. Sillä tavalla he saavat
EU:ltä - eli meiltä - enemmän meidän nettomaksajien rahaa.
Sen lisäksi on edullista sekoittaa oliiviöljyyn halvempia
öljyjä, esimerkiksi pähkinäöljyä, ja saada puolet oliiviöljyn
hinnasta tukena myös siitä. On myös edullista tuoda oliiviöljyä
EU:n ulkopuolelta ja maksattaa se EU:lla omana tuotantona.
EU:lla ei ole keinoja periä tuottajilta takaisin miljardien
arvoisia väärennettyjä tukiaisia.
Kaiken tämän on todennut erityisraportissaan EY:n tilintarkastustuomioistuin.
Huolimatta tietoon tulleista mittavista väärinkäytöksistä
EU:n maatalousministerit hyväksyivät oliivitukiaisohjelman
jatkumisen sellaisenaan seuraavat kolme vuotta ilman väärinkäytösten
tehostettua tutkintaa.
Kun Suomi on muiden mukana hyväksymässä näitä tukiaisia,
ehkä ajatellaan, että Välimeren maat hyväksyvät sitten toisessa
yhteydessä omasta puolestaan vuoristotukea Suomen lakeuksien
viljelijöille.
Periaatteessa kaikkia maksatuksia valvoo EY:n tilintarkastustuomioistuin,
jossa on yksi korkea-arvoinen jäsen jokaisesta jäsenmaasta.
Lokakuun puolivälissä jäsenistä oli vaihdossa puolet, ja
Ruotsin uusi ehdokas oli sikäläisen kokoomuspuolueen entinen
varapuheenjohtaja Lars Tobisson.
EU:n perustamissopimuksen mukaan “tilintarkastustuomioistuimen
jäsenet valitaan henkilöistä, jotka kotimaassaan kuuluvat
tai ovat kuuluneet ulkopuolisiin tilintarkastuselimiin taikka
ovat erityisen päteviä tähän tehtävään”.
Tobissonilla ei ole päivänkään kokemusta tilintarkastustehtävistä.
Sen lisäksi tämä kiinteistömiljonääri on harrastanut veronkiertoa.
Hän on yhdessä veljensä kanssa myynyt ja ostanut kiinteistöjä
niin että liiketoimia on tehty molempien herrojen aviopuolisoiden
omistaman yhtiön kautta myyntivoittoverojen välttämiseksi.
Hyvän tuomarin avustuksella verot vältettiin ja veroviranomaiset
hävisivät veronkiertokanteensa oikeudessa.
Toimiessaan kansanedustajana ja kokoomuksen varapuheenjohtajana
1980-luvulla Tobisson ei useana vuonna maksanut penniäkään
veroa Ruotsin valtiolle.
Europarlamentin talousarvion valvontavaliokunnassa Euroopan
kansanpuolue, jonka jäsenpuolue Suomen kokoomus on (ja joka
muuten on asettanut tavoitteekseen Euroopan liittovaltion
muodostamisen) ajoi häikäilemättömästi läpi Tobissonin nimityksen.
Hänen ehdokkuutensa hyväksyttiin yleisöltä suljetussa kokouksessa
oikeiston äänin 8-6.
Raakaan poliittiseen vallankäyttöön perustuen valiokunta
päätti lähettää nimityksen täysistuntoon suosituksella, jonka
mukaan siitä ei enää keskuteltaisi. Sen johdosta valiokuntaan
kuulumattomat mepit eivät tule koskaan tietämään Tobissonin
pätemättömyydestä ja hänen verokikkailuistaan.
Jos ei ole tietoa, pukki voidaan valita kaalimaan ja kettu
kanatarhan vartijaksi. Välimeren maiden näkökulmasta Tobisson
lienee mitä sopivin henkilö valvomaan EU:n oliivitukiaisia
etelään.
Kun oikeistolainen Tobisson oli Ruotsin demareiden ehdokas
tähän kuukausipalkaltaan 81 000 markan toimeen (alhaisella
EU-verotuksella), politiikka on saastumassa myös Pohjolassa.
| 