Nato-hallitus?

KU 11.4.2003

 

Näyttäisi siltä, että Suomi on saamassa Nato-hallituksen. Ei suoraan, mutta mutkan - eli EU:n - kautta. Uuden hallituksen edessä on Suomen vieminen liittovaltioon: uuteen Euroopan unioniin.


Esitän valistunutta arvailua siitä, miten uusi unioni militarisoidaan. Sitaatit eivät ole tuulesta temmattuja.


Uusi unioni kirjaa tavoitteekseen sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan että yhteisen puolustuspolitiikan, "joka johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto niin päättää". Jäsenvaltioiden "tulee tukea unionin ulkoista ja turvallisuuspolitiikkaa aktiivisesti ja varauksettomasti uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuun hengessä".


Hyvästi oma ulkopolitiikka, joka on yksi valtion täysivaltaisuuden tärkeimmistä tunnusmerkeistä!


Ulkopolitiikkaa johtamaan palkataan - jostakin isosta maasta - EU:lle ulkoministeri, joka on samalla komission jäsen. Hänelle annetaan aloiteoikeus myös puolustuspolitiikassa.
Uudelle EU:lle ei ole tulossa Nato-vapaata puolustusta. Itse asiassa EU:ssa on tabu puhua siitä, että sen Nato-maat tekisivät jotain, joka vaarantaisi niiden suhteet USA:han. Irakin sodan jälkeen EU-maiden ja USA:n suhteet normalisoitunevat nopeasti.


Päätökset yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta tehdään uuden perustuslain mukaan yksimielisesti. Valta säilyy hallitusten edustajilla, eikä neuvostojen valtaa siirretä komissiolle. Se on tappio Lipposelle ja voitto meille hallitusten välisen yhteistyön kannattajille.


Perustuslakiin kirjataan erityinen solidaarisuusartikla, jonka mukaan jäsenmaat sitoutuvat muun muassa torjumaan terrorismin uhkaa yhteistyössä kolmansien maiden (lue: USA) kanssa. Näin tuodaan ennaltaehkäisevän sotimisen periaate uuden EU:n rakenteisiin.


Jäsenmaiden etujoukolle annetaan mahdollisuus tehdä läheisempää sotilaallista yhteistyötä EU:n rakenteiden ulkopuolella. Niiden käyttöön annetaan EU:n sotilaalliset resurssit sotilaskomiteoineen ja -esikuntineen, mutta ei välttämättä EU:n nimeä.


Sen lisäksi militaristisimmat maat voivat antaa EU:n sopimusjärjestelmän sisässä toinen toisilleen keskinäiset turvatakuut kymmenen EU-maan muodostaman puolustusliiton WEU:n 5. artiklan hengessä. Kun kaikkia EU-maita ei velvoiteta hyväksymään tätä kollektiivisen puolustuksen klausuulia, sitä ei kirjata perustuslakiin. Siitä annetaan julistus tai lisäpöytäkirja.


Mainitulla pöytäkirjalla muodostetaan EU:n sotilaallisen yhteistyön sisäpiiri. Suomikin joutuu ottamaan kantaa siihen. Valintatilamme, jota Suomi ei voi välttää, määrittää, säilyykö liittoutumattomuus.


EU ei pakota meitä liittoutumaan. Kysymys kuuluukin, onko poliittisella eliitillämme voimaa ja tahtoa vastustaa sitä? Jos on, Suomi ei hyväksy mainittua pöytäkirjaa.


Perustuslailla EU:n kriisinhallinnan toimialaa laajennetaan perinteisistä Petersbergin tehtävistä ennalta ehkäiseviin iskuihin ja taistelujoukkojen toimintaan kriisinhallintatehtävissä. EU saa tehdä iskuja laittomasti ilman YK:n mandaattia ja ilman maantieteellisiä rajoja.


Päätökset unionin operaatioista tehdään yksimielisesti, mutta niiden täytäntöönpano voidaan antaa toimeenpantavaksi edellä mainitulle maaryhmälle EU:n rakenteiden ulkopuolella. Nämä maat voivat sitoutua osallistumaan vaativampiin operaatioihin kuin mihin ollaan valmiita koko unionin nimissä.


Etujoukkomaiden sotilaallisen operaatiokyvyn parantamiseksi sekä yhteisiä asehankintoja varten perustetaan EU:n yhteinen asevarusteluvirasto (johon Suomi on jo ilmoittautunut mukaan). Varusteluvirastossa laaditaan erityiset konvergenssikriteerit, jotka maiden on täytettävä päästäkseen sotilastoimen sisäpiiriin. Mukaan pyrkiville maille määrätään EMU-kriteereiden tapaan asehankintojen ja sotajoukkojen harmonisoinnin minimit.


Ennen tämä kaikki oli joustavuutta tai tiivistettyä (enhanced) yhteistyötä. Perustuslaissa käsite on muuttunut läheisemmäksi (closer) yhteistyöksi. Sitä tekee EU:n sisäpiiri. Muita maita vaaditaan sallimaan se rakentavan päätöksenteosta pidättäytymisen muodossa: jos yhdet haluavat hyökätä, muiden ei pidä panna vastaan.


Jos EU:n kautta annetaan Natolle pikkusormi, pian se vie koko käden.