Nanoteknologia ja varovaisuusperiaate
UV 2/2004
Puhutaan yleisesti geeniteknologiasta. Sen avulla pystytään
muuttamaan elävien organismien perimää ja tuottamaan
kokonaan uusia eläviä lajeja.
Monet ovat huolissaan siitä, että ihminen ottaa
sillä tavalla itselleen Luonto-äidin roolin. Tuotetaan
jotain sellaista, joka ei ole syntynyt itsestään
ja jota ei ole testattu luonnon valinnalla. Sen takia kaikessa
pitäisi noudattaa varovaisuusperiaatetta (precautionary
principle): ennen keksintöjen tuotannollista ja kaupallista
levitystä pitää noudattaa äärimmäistä
varovaisuutta ja tutkia uusien luomusten mahdollisimman monet
vaikutukset luontoon ja ihmisiin.
Nanoteknologiassa on kysymys vähän samasta asiasta.
Siksi rajanveto geeniteknologian ja nanoteknologian välillä
on häilyvä varsinkin kun kysymyksessä on elävien
organismien atomi- ja molekyylirakenteiden muuntelu.
Nanoteknologiasta puhutaan geeniteknologian sijasta aina silloin,
kun kysymyksessä on ei-elävä materia: sen atomit
ja molekyylit. Niitä muuntelemalla tuotetaan uusia
aineiden kokoja, rakenteita, materiaaleja ja välineitä
materian manipuloimiseksi. On alettu puhua kolmannesta
teollisesta vallankumouksesta, kun nanoteknologia avaa
ihmiselle pääsyn rakenteiden osatekijöihin,
joita tähän asti on vain Luonto-äiti manipuloinut.
Nanoteknologiassa käsitellään aineiden
rakenneosia, joiden koko on pienempi kuin 100 nanometriä
(1 nm = 10 potenssiin miinus 9). Yksi nanometri vastaa tuhannen
kilometrin yhtä tuhannesmiljoonasosaa eli 1000 kilometriin
verrattuna se on 1 millimetri. Niin pieniä aineiden osia
voidaan käsitellä nanoteknologiassa.
Suuren ja pienen manipuloimisessa on eroja. Kun halkaistaan
kivi, vaikutukset ulottuvat vain metrien päähän.
Kun halkaistaan uraaniatomi, vaikutukset ulottuvat kymmenien
tuhansien vuosien päähän.
Ihminen kykenee nykyteknologialla manipuloimaan pienenpientä
ja siirtämään yhtä atomia materian rakenteessa
paikasta toiseen. Sillä tavalla tuotetaan aineita, joita
ei synny luonnossa itsestään ja joilla on eri ominaisuudet
kuin luonnon aineilla.
Ei vielä tiedetä tarkalleen, mitä uudella teknologialla
voidaan tehdä. Tieteessä kehitetään teknologiaa
sen itsensä tähden, ja sen vaikutukset ovat ennalta
arvaamattomat.
Tänään nanoteknologiaa hyödynnetään
kaupallisesti ennen muuta informaatioteknologiassa,
jossa pieni on kaunista, sekä lääketieteessä,
kemiassa, bioteknologiassa ja kosmetologiassa. Esimerkiksi
titaaniatomin osista voidaan valmistaa ultraviolettisäteiltä
suojaavaa aurinkovoidetta.
Tietysti kaikkia uusia keksintöjä sovelletaan myös
sotilasteknologiassa: yritetään löytää
aineksia uusiin aseisiin, joita käytetään ihan
eri aloilla kuin mihin tarvitaan ruutia ja terästä.
Ongelma on, että ei tiedetä kaikenlaisten ihmisten
synnyttämien uusien hiukkasten vaikutusta eläviin
eliöihin. Niitä ei ole koskaan aikaisemmin ollut
olemassa, eikä elämä ole niihin sopeutunut.
Niiden pienenpienen koon ja uudenlaisen muodon yhteisvaikutuksista
ei ole tietoa. Tiedetään, että syntyy sekä
haluttuja että ei-haluttuja vaikutuksia. Tiedetään,
että ei-halutut vaikutukset saattavat olla myrkyllisiä.
Ei tiedetä, miten uudet hiukkaset reagoivat katalyytteinä
tai entsyymeinä.
Se myös tiedetään, että uudenlaisilla
hiukkasilla on kyky tunkeutua ja imeytyä ihmisruumiin
ja eliöiden suojavarustusten läpi. Tärkeää
ei ole vain niiden koko, vaan erityisen tärkeää
on niiden uusi muoto: muodoltaan sellaisia uusia hiukkasia,
joita synnytetään, ei ole koskaan aikaisemmin ollut.
Jos esimerkiksi uusien hiukkasten muoto on samanlainen kuin
asbestihiukkasten, ne ovat muodoltaan sellaisia että
ne tarttuvat keuhkojen pintaan ja vähitellen tuhoavat
keuhkojen kyvyn välittää happea.
Ei tiedetä, mikä on uusien materiaalien kyky monistaa
itse itseään. Tässä yhteydessä palataankin
geenimanipuloinnin eettisiin ongelmiin: voi syntyä jotain
sellaista, joka laboratorioista karattuaan tai uudeksi materiaaliksi
muututtuaan on vaarallista olemassa olevalle vanhalle elämälle.
Tästäsyystä nanoteknologia ei ole vain tieteen
asia. Se on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen
asia. Kun tiedemiehet työskentelevät laboratorioissaan,
he vievät tutkimusta niin pitkälle kuin mahdollista.
Jossakin vaiheessa ylitetään tieteen rajat ja pakotetaan
ihmis- ja yhteiskunta ottamaan asiaan eettistä kantaa:
mitä kaikkea tieteen nimissä saadaan tehdä
vaarantamatta olemassa olevaa elämää.
Tällä hetkellä nanoteknologian sovellutusten
hyväksikäytölle ei ole asetettu mitään
rajoja.
Tällä kirjoituksella on tarkoitus hälyttää
ystäviä ja tovereita seuraamaan, mitä nanoteknologiassa
tapahtuu. Olemme sen kanssa perimmäisten kysymysten äärellä.
Pitää muistaa varovaisuusperiaate ja noudattaa sitä.
| 