Mitä demokratia on?
12.7.2002
Demokratia on poliittista liberalismia kansalle. Taloudellinen
liberalismi ei sen sijaan ole demokratiaa.
Demokratiaa ei voida luoda tyhjästä, vaan se on historiasidonnaista.
Se on vapautta yhden opin vallasta, eikä se ole korkean tai
korkeimman johdatusta. Ei ole absoluuttista (ainoaa, oikeaa)
demokratiaa eikä sille standardimallia. Se on ihmisten yhteistoimintaa
ja roolipeliä: on vallan subjekteja ja objekteja. Se on taistelua
vallasta ja itse itseään luovaa päätöksentekoa. Se on sopimuksia
ja ristiriitojen ratkaisemista rauhanomaisesti.
Kestävää demokratiaa ei tehdä ylhäältä alas eikä tuotu demokratia
toimi: tuontidemokratialla rikotaan historiasidonnaiset instituutiot
ja mahdollisesti murennetaan vastaanottajien suvereniteettia.
Jos järjestys perustuu pakkoon ja väkivaltaan, maailmandemokratia
on ei-demokratiaa. Ei saa hajottaa demokratian pakkosyötöllä
kokemuksen hyväksi osoittamia elämäntapoja ja sosiaalisia
siteitä.
Demokratian hyveisiin kuuluu vaatimattomuus ja tasavertaisuus.
Demokratia ei ole järjestelmä, ei varsinkaan kapitalismin
hallintojärjestelmä.
Kapitalismia ei määritä poliittinen tai taloudellinen demokratia.
Sen toimitsijoille demokratia on usein tarkoituksenmukaisuuskysymys:
vaaditaan poliittista liberalismia niihin maihin, missä ei
ole taloudellista liberalismia, mutta ei niihin, jotka ovat
osa kapitalistista maailmanjärjestystä. Vaaditaan siis demokratiaa
eli poliittista liberalismia Kiinaan tai Valko-Venäjälle,
mutta ei Lähi-Idän tai Keski-Aasian kaasu- ja öljymaihin,
jotka ovat diktatuureja. Demokratiaa pitäisi vaatia kaikkialle.
Demokratia on kansallista suvereenisuutta. Se on vapautta
ulkoisesta hallinnasta ja itsehallintoa. Se on oikeutta rajoittaa
muiden vallankäyttöä omissa asioissa.
Demokratia on kansallisvaltioiden synnyn ajan kieltä ja
käsitteistöä. Kansallisvaltio on kätilöinyt demokratian, joka
on syntynyt alistettujen kapinasta ja kehittynyt ylhäältä
johdetuksi osallistumiseksi. Kansallisvaltiokin voi alistaa
ja olla epädemokraattinen, ja silloin pitää voida vapaasti
toimia valtion ylivaltaa vastaan.
Jos Espanja ei salli baskeille, Iso-Britannia Pohjois-Irlannille
tai Ranska Korsikalle itsenäisyyttä, on epäjohdonmukaista,
että nämä maat tuomitsevat Venäjän, joka ei salli tshetsheenien
eroavan liittovaltiosta. EU:n perustuslakiinkaan ei olla kirjaamassa
mahdollisuutta erota unionista.
Kansallisvaltio antoi tasavaltalaisille oikeuksia, jotka
olivat pois feodaaliajan eliiteiltä. Se oli demokratiaa. Venäjällä
ensin tsaarin ja sitten kommunistien diktatuuri viivästytti
kansalaisvapauksien ja –oikeuksien jakoa yksilöille, ja siksi
Venäjä kulkee demokratian eli poliittisen liberalismin jälkijunassa.
Venäjällä hypättiin ohi porvariston vallan ja poliittisen
liberalismin vaiheen oligarkkien ja presidentin valtaan. Ne
eivät ole demokratiaa.
USA:ssa valtio syntyi historiattomasti, ikään kuin tyhjästä:
tapettiin alkuperäiskansat ja hyväksyttiin kaikille samankielinen
perustuslaki. USA:n metodi ei sovellu EU:hun. Euroopan alkuperäiskansoja
ei voida kohdella tänään samalla tavalla.
Ei ole ylikansallista valtiollista demokratiaa. Suurin este
sille on yhteisen kielen ja kulttuurin puute. On muitakin
esteitä. Jos EU:sta tulee liittovaltio, se on valtio ilman
kansaa. Myöskään YK tai sen alajärjestöt eivät ole demokraattisia.
YK ei kuitenkaan uhkaa kansallisvaltion suvereenisuutta, jos
valtio ei riko kansainvälistä oikeutta tai kansainvälisiä
sopimuksia tavalla, jonka perusteella turvallisuusneuvosto
päättää rangaistuksista.
Kansalliseen itsenäisyyteen kuuluu identiteetti, jonka tunnusmerkkejä
ovat olleet biologiset verisiteet, alueellinen tilan hallinta,
kielellinen yhteisyys sekä oma historia ja kulttuuri. Oma
rahakin kuvaa suvereenisuutta, samoin sotaväki, joka on omassa
komennossa toisin kuin Nato-joukot tai euroarmeija. Kansallinen
oikeusperustaan taas on kasautunut tärkeää yhteistä historiallista
kokemusta.
Yksilön itsetuntemus muodostuu usein edellä mainitun kansallisvaltioidentiteetin
kautta ja kiinnittyy maantieteelliseen alueeseen. Kansa on
- demokratia-merkityksessä - kuitenkin vain yksi yhteisöllisyyden
tasoista. Suotuisimmat olosuhteet demokratialle ovat väestöltään
homogeenisimmissa maissa. Turvallisuuden ja samaan joukkoon
kuulumisen tarve saattavat haitata demokraattisten oikeuksien
vapaata jakoa uusille maahanmuuttajille. Kansakunnan jäsenyys
ei kuitenkaan edellytä etnistä yhteisyyttä, vaan sen perustana
voi myös olla yksilöiden samanlainen tahto vapaudesta, veljeydestä
ja tasa-arvosta kaikille.
Jos kansallisvaltioiden valtaa ajetaan alas, tilalle tulee
uusi kansainvälinen järjestys ja pääomille rajaton maailma:
globalisaatio. Se on yksinapaista valtaa. USA hallitsee -
tarvittaessa väkivallalla ja laittomasti - kaikkia tiloja:
maata, meriä, ilmaa, avaruutta ja informaatiota.
Itsehallinto
Demokratia on rahvaan vapaaehtoista osallistumista valtaan.
Se on yhteisön jäsenten itsehallinnointia, mutta pelkkä itsehallinto
ei ole demokratiaa. Demokratiaa on se, että itsehallinnolla
on itse luodut säännöt ja konfliktien ratkaisumenetelmät.
Täysi itsehallinto ei ole mahdollista liittovaltiossa, joka
asettaa kahleet kansalliselle demokratialle siirtämällä keskusvallalle
lainsäädäntö- ja/tai toimeenpanovaltaa. Kun EU - tai Eurooppa
- ei ole kansa, sitä ei ole mahdollista hallita kansanvaltaisesti.
EU ei siis ole demokraattinen, eikä tälle ylikansalliselle
liitolle pidä luovuttaa valtaa sen toiveen varassa, että kun
sillä on valtaa, siitä tulee demokraattinen. Tekeillä on supervalta,
jonka voima perustuu erilaisuuden standardisoimiseen samanlaisuudeksi.
Siihen tarvitaan voimakas keskusvalta, ja se merkitsee irtiottoa
kansojen ja kansalaisten itsehallinnosta. EU:n keskusvalta
edustaa uuden poliittisen eliitin aatetta: federalistista
hegemoniaa.
Demokratiaa ei ole vallankumous tai vallankaappaus, vaikka
porvaristo nousikin Euroopassa valtaan vallankumouksilla.
Kun laki on hallitsevan luokan poliittinen tahto, kulloisestakin
valtaa pitävästä luokasta riippuu, onko demokratia porvarillista
vai sitä yhteisöllisempää: sosialistista. Demokratian alku
on kansanvaltaa, loppu ei.
Sosialismin kuuluu olla demokratiaa: poliittista liberalismia
kaikille ja markkinat, jotka on vapautettu monopolien vallasta.
Sen lisäksi sosialismi on yhteisöllisyyttä: pitää välittää
kanssaihmisistä. Jos EU:lle tulee perustuslaki, jokaisen sosialistin
kuuluu vaatia, että sen on myös sosiaalinen peruskirja.
Demokratia ei ole sataprosenttista vapautta. Sille voidaan
asettaa rajoja. Kansojen valtaa rajoittavat myös muut kansat;
ei ole tarkkaa rajaa sen välillä, missä loppuu yksi kansa
ja alkaa toinen. Demokratian rajoitukset eivät ole epädemokraattisia,
jos niillä ei loukata vähemmistöjen oikeuksia.
Demokraattisilla päätöksillä pitää olla yleinen hyväksyttävyys
eli legitimiteetti, ja edustuksellisten elinten on edustettava
kaikkia tai ainakin mahdollisimman monia. EU:ssa perustuslakia
valmistelee konventti, joka on epäedustava. Sen 105 jäsentä
eivät edusta kattavasti yli 500 miljoonaa ihmistä, miestä
ja naista. Se ei ole demokraattinen, vaikka sen jäsenissä
on kaksi jokaisen jäsenmaan kansanedustuslaitoksen edustajaa.
Mitä vähemmän on edustajia, sitä kapeampi on edustavuus. Federalisteille
on konventtilaisten pienen lukumäärän johdosta kasautunut
yliedustus kansallisen itsehallinnon puolustajien kustannuksella.
Siksi perustuslakikonventti tuottanee epätasapainoisen ehdotuksen,
jossa EU:n vallanjaossa suositaan yhteisömetodia hallitusten
välisen metodin kustannuksella. Yhteisömetodi on huonompaa
kansallista demokratiaa kuin hallitusten välinen metodi; onhan
hallitusten nautittava kansallisten parlamenttien luottamusta.
Vähemmistövalta ei ole demokratiaa, mutta ei ole demokratiaa
sekään, että päätökset tehdään enemmistöllä ilman asioiden
yhteistä ennakkovalmistelua tai päätöksenteon avoimuutta.
Jälkikäteen pitää demokraattiset päätökset kokea oikein tehdyiksi.
Kun ihmiset suostuvat itse oikeuksiensa supistamiseen, se
on demokratiaa. Jos kansalainen ei halua sitoutua enemmistön
tahtoon, hänen pitää voida toimia vapaasti uuden enemmistön
synnyttämiseksi. Demokratiaa on suvaitsevaisuus vähemmistöön
jääviä kohtaan.
Jos kansa on kaikkivaltias, kansalainen ei saa olla siihen
nähden oikeudeton. On huonoa demokratiaa, jos kansalaiset
siirretään uuteen alamaisuussuhteeseen pelkästään enemmistön
päätöksellä. Samoin se, jos ihmiset pakotetaan ottamaan arvot
ja tavoitteet annettuina. Kansalla pitää olla - ja jos ei
ole, sen pitää itselleen ottaa - vastarintaoikeus enemmistödiktatuuria
ja demokratian oligarkkeja vastaan.
Vain oikeudellisesti rajattu ja säädelty enemmistövalta
on demokratiaa. Sen takia demokratia ja oikeusvaltio ovat
kuin siamilaiset kaksoset, ei ole toista ilman toista. Jokaisen
on oltava samojen lakien alainen. Demokratiassa pitää olla
vastuulliset sille, että laillisia päätöksiä yleisesti noudatetaan.
Demokratiaa ovat myös kovat keinot demokratian puolustamiseksi.
Poliisin, salaisen poliisin ja sotaväen pitää olla demokraattisessa
valvonnassa.
Ihmisoikeudet
Demokratia on ennen muuta yhteisön ominaisuus, eikä se liity
yksilöiden välisiin ihmissuhteisiin. Niiden kuvaamiseen sopivat
paremmin muut käsitteet. Yhteisö ja yksilö ovat kuitenkin
jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa ja muokkaavat toinen toistaan.
Ihminen on yksilö politiikassa äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden
kautta, kansalaisyhteiskunnassa kokoontumis-, sananvapaus-,
järjestäytymis- ja työtaisteluoikeuden kautta sekä taloudessa
yksityisomistuksen ja markkinoille pääsyn kautta. Kun määritellään
yksilön oikeudet ja vapaudet, sallittua pitää olla sen, mikä
ei ole kiellettyä.
Hyvässä demokratiassa toteutuvat yksilön oikeudet ja vapaudet,
jotka eivät ole synonyymeja, sekä tasa-arvo. Yksilöiden kuuluu
saada yhteiskunnalta tukea ja turvaa, ja sorron estämisestä
pitää olla oikeudelliset takeet. Ei ole demokratiaa, jos vallan
subjektilla ovat oikeudet ja objektilla velvollisuudet. Demokratia
ei kuitenkaan ole vain on/off-demokratiaa, vaan se on eri
tasoilla erilaista.
Demokratiaan pitää kuulua absoluuttisia normeja, joita ei
saa rikkoa. Pitää olla oikeus kieltäytyä sodasta, puolustaa
ihmisoikeuksia ja vastustaa totalitarismia. On puolustettava
rauhaa ja järjestystä kansallisesti tai kansainvälisoikeudellisesti
laitonta väkivaltaa vastaan. Humanitaariset interventiot toisiin
maihin eivät kuulu demokratiaan, jos ne eivät ole kansainvälisoikeudellisesti
laillisia. Oikeutta ns. ennaltaehkäisyyn laittomin menetelmin
ei voida perustella demokratian turvaamisella. Demokraattisesti
valitut voivat tehdä päätöksiä esimerkiksi kurdien tapattamisesta
Turkissa tai USA:n hyökkäämisestä Irakiin, mutta se ei ole
demokratiaa. Laiton sota ei ole demokratiaa.
Kaikkien on sitouduttava ihmisoikeuksiin, joista on sovittu
kansainvälisesti. Ne ovat demokratian absoluuttisia rajoja,
joita ei saa alittaa.
Kun suojellaan vähemmistöä enemmistön mielivallalta, on
määriteltävä absoluuttisia periaatteita, joita vastaan enemmistö
ei voi hallita. Ihmisoikeudet rajoittavat valtioiden suvereniteettia
oikeudellisissa kysymyksissä. Niitä on määritelty muun muassa
YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ja Euroopan ihmisoikeuksien
yleissopimuksessa. Ihmisoikeudet ovat kansanvallan rajoituksia,
jotka on kirjattava perustuslakeihin ja -sopimuksiin, jotta
niitä ei voida äkkinäisesti kumota. Yhteisö pysyy parhaiten
koossa vähemmistösuojalausekkeiden ja määräenemmistösäännösten
avulla.
Yksilöillä on oikeuksia, joiden vastineena ovat toisia kohtaan
tunnettavat velvollisuudet. Kysymykset yhteisön - tai kansan
- oikeuksista yksilöön nähden ja yksilön velvollisuuksista
kansaa - tai liittovaltiota - kohtaan ovat ongelmallisia.
Ne on ratkaistava demokraattisesti.
Mediademokratia
Demokratiaa on oikeus tietoon ja sivistykseen kaikille, ja
tiedon hankintavälineiden pitää olla kaikkien saatavilla.
Epädemokraattista vallankäyttöä on tietojen salaaminen vapailta
kansalaisilta. Se on monien EU-maiden hallitusten tapa hallita.
Demokratiaa on pyrkimys kehittää yhteiskunnassa sivistyksellistä
valtaa, ja tietoyhteiskunnan pitää olla koulutusyhteiskunta.
Pitää taistella tieteen puolesta mutta varoa sen totalitaarisia
saavutuksia. Tieteeseen ei kuulu demokratia eikä sen tehtävä
ole laajentaa demokratiaa.
Sananvapaudessa on kysymys valtiota ja julkisen toiminnan
subjekteja velvoittavasta asiasta. Demokratiaa on vapaa media.
Median oltava vapaa demokratian subjekteille, keitä he ovatkin.
Mediademokratiaa on kaikkien etujen ja etuisuuksien esilläpito,
sorron ja riiston järjestelmien paljastaminen sekä demokraattisten
toimintamuotojen tukeminen. Kun demokraattinen vapaus on toisinajattelun
vapautta, sille pitää olla julkista tilaa. Kaupallinen media
näyttää vieraannuttavan kansalaisia oikeudesta osallistua
päätöksentekoon ja valvoa vallan subjekteja. Uuskapitalismissa
tuhotaan kaupallistamalla yhteiskunnan laitoksia, jotka demokratisoivat
tietoa.
Taloudellinen ei-demokratia
Feodalismin kukistuttua demokratia on ollut porvariluokan
valtaa valtioon, mutta ei talouteen. Talous on - toisin kuin
valtio - suvereeni, ja kansainvälinen kapitalisti on riippumaton
valtioista. Sen suvereenisuuden perustana ovat näkymättömät
jalat: pääomat ottavat jalat alleen, jos niitä rasitetaan
demokraattisilla päätöksillä.
Kapitalistit tarvitsevat kuitenkin valtioiden väkivaltakonetta
turvaamaan yksityisomaisuuden suojan sekä kurin ja alistamisen
lailliset muodot. Valtiovalta antaa laillisuuden kapitalismin
logiikan toimeenpanolle.
Työmarkkinoilla tulopolitiikka voi olla kokonaisuuden valtaa
osiin, eikä se silloin ole itsehallintoa eikä sopimusvapautta.
Jos korporatiiviset valtarakenteet määräävät valtion, työnantajien
ja ammattiliittojen tekemisistä, ne rajoittavat demokratiaa.
Demokratiaa eivät ole vallan kartellit.
Talous on vapauden valtakunta, jossa ei ole voimankäytölle
ja -näytölle rajoja. Markkinoiden epädemokraattisen piirre
on se, että niillä omistetaan oikeuksia, joiden avulla ne
suljetaan pois muiden ulottuvilta. Tarvitaan monopolien vastainen
lainsäädäntö, jolla turvataan uusien yrittäjien pääsy markkinoille.
Sitä estävät ylikansalliset suuryritykset hankkimalla itselleen
myös mitä erilaisimmin patentein monopolivaltaa. Monopolivalta
ei ole demokratiaa. Sen takia pienyritykset tarvitsevat markkinoilla
suojelua suuryrityksiä vastaan.
Valtion yhtiöiden yksityistäminen on taloudellista liberalismia,
joka ei ole demokratiaa, kun taas valtion omistus voi olla
demokratiaa.
Vaalit
Demokratia on kokorajoitteista eikä sille ole teknisiä edellytyksiä
(yhteistä valmistelua, kielellistä tasa-arvoa tai vähemmistöjen
suojelua), jos yhteisöt ovat liian suuria. Yhteisön koon kasvaessa
demokratia huononee laadullisesti. Se liudentuu yksikön koon
kasvaessa. Edustuksellinen demokratia toimii parhaiten sellaisten
yleisten vaalien kautta, joissa jokaisella on yhtäläinen äänioikeus.
Asioiden valmistelussa hyvään demokratiaan kuulu oikeus omaan
kieleen. Europarlamentissa - tai perustuslakikonventissa -
ei ole täysi kielellinen demokratia.
Demokratiaa voi myös olla suora, epäedustuksellinen demokratia,
esimerkiksi kansanäänestykset. Jos EU:n perustuslaista järjestetään
kansanäänestys, tulos pitää laskea maittain, koska EU ei koostu
kansasta vaan kansoista. Jos ylikansallinen perustuslaki ei
saa jonkun kansan hyväksyntää, se ei myöskään saa legitimiteettiä.
Demokratiaa on poliittisten asioiden ja päätösten yhteinen
ja julkinen valmistelu, vaalisalaisuus sekä valintojen määräaikaisuus.
Julkisessa keskustelussa pitää päästä esille vaihtoehtoja
ja kritiikkiä. Jos vaaleissa vaalipropaganda ja ehdokkaiden
tai vaihtoehtojen esittely vääristyvät jonkun osapuolen hyväksi,
vaalit tai kansanäänestykset eivät ole demokraattisia. Demokratiaan
heikennettiin Irlannissa, kun siellä lopetettiin vaihtoehtojen
tasapuolinen esittely julkisilla varoilla sen jälkeen, kun
kansa äänesti "väärin" Nizzan sopimuksesta. Demokratiaan kuuluu
vaalirahoituksen julkisuus sekä kaikkien vaihtoehtojen esittely
ennalta, niin myös niiden tasasuhtainen vaaleja edeltävä rahoitus.
Europuolueiden varaan rakentuva europarlamentarismi on demokratiaa
ilman, että toteutuvat sen kaikki puolet, esimerkiksi laaja
kansallinen edustavuus. Europarlamentin vaatima yleiseurooppalainen
listavaali on ei-demokratiaa.
Parlamentarismi kuuluu porvarilliseen demokratiaan. Se on
sitä, että lait laaditaan hallituksen ehdotuksesta parlamentissa
ja että toimeenpanovallan käyttäjien on nautittava parlamentin
luottamusta. Demokratiaan kuuluu päätöksentekijöiden ja virkamiesten
julkinen valvonta. Jos yhteisön valtaapitävä väärinkäyttää
valtaoikeuksia, ne on häneltä riistettävä.
Äänioikeuden käyttö tuottaa niille, joille valtaa vaaleissa
ja äänestyksissä delegoidaan, legitimiteetin. Oikeus osallistua
ei ole velvollisuus osallistua, ja alhainen osallistumisprosentti
merkitsee demokratian kriisiä: poliittinen valta ei ole yleisesti
hyväksyttyä.
Useimmissa EU-maissa käytössä oleva vaalitapa ei ole demokraattinen
ja voi kaventaa vähemmistöjen mahdollisuutta saada ääni kuuluviin.
Äänikynnysten käyttö voi estää uusia aatteita pääsemästä esille.
Ranskan vaalijärjestelmä tuhoaa edustuksellisen moninaisuuden,
eikä se ole demokraattinen. Listavaalijärjestelmä on usein
puolueiden diktatuuria, eikä se ole yhtä suoraa demokratiaa
kuin henkilövaali. Isossa-Britanniassa pääministeri sitoo
kabinetillaan vaaleilla valittujen edustajien edut omiin etuihinsa.
Jos EU:lle määrätään yhteiset perustuslailliset arvot, niiden
sisältö pitää kirjoittaa auki. Ei pidä vaatia demokratiaa,
jos ei kerrota, mitä vaaditaan, kun vaaditaan demokratiaa.
|