EU:n militarisoimispykälät
25.4.2003
EU:ta militarisoidaan.
Siitä tehdään sotilasliittoa.
Monet EU:n Nato-maat haluavat kirjata sen perustuslakiin keskinäisen
puolustuksen velvoitteen.
Kaikille yhteinen politiikka
Uusi unioni kirjaa tavoitteekseen sekä yhteisen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan että yhteisen puolustuspolitiikan,
"joka johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto
yksimielisesti niin päättää".
Jäsenvaltioiden "tulee tukea unionin ulkoista ja
turvallisuuspolitiikkaa aktiivisesti ja varauksettomasti uskollisuuden
ja keskinäisen yhteisvastuun hengessä".
Näin ollen voidaan sanoa hyvästit omalle ulkopolitiikalle,
joka on yksi valtioiden täysivaltaisuuden tärkeimmistä
tunnusmerkeistä.
Perustuslain luonnoksen mukaan ulkopolitiikkaa johtamaan tulevat
Eurooppa-neuvoston presidentti ja EU:n oma ulkoasiainministeri,
joka on samalla komission jäsen.
Päätökset yhteisestä turvallisuus- ja
puolustuspolitiikasta tehdään uuden perustuslain
mukaan konsensuksella. Se on eri asia kuin yksimielisesti.
Haluttiin eri sana.
Ulkoasioista päätetään kuitenkin jäsenmaiden
kesken neuvostossa eikä ylikansallisesti komissiossa.
Oma puolustus ei ole Nato-vapaa
Politiikan tulee olla "sopusoinnussa" Naton politiikan
kanssa. Se ei ole Nato-vapaata.
On tabu puhua siitä, että EU:n Nato-maat tekisivät
jotain, joka vaarantaisi niiden suhteet USA:han.
Irakin sodan jälkeen EU-maiden ja USA:n suhteet normalisoituvat
nopeasti. Saksan Gerhard Schröder oli jo huhtikuun
lopussa Irakin hallinnon romahtamisen jälkeen Vladimir
Putinin koolle kutsumassa Pietarin tapaamisessa USA-myönteisemmällä
linjalla kuin Putin ja Jacques Chirac.
Solidaarisuuslauseke
Perustuslailla EU:n kriisinhallinnan toimialaa laajennetaan
perinteisistä Petersbergin tehtävistä ennalta
ehkäiseviin iskuihin ja taistelujoukkojen toimintaan
kriisinhallintatehtävissä. EU saa tehdä iskuja
laittomastikin ilman YK:n mandaattia ja ilman maantieteellisiä
rajoja.
Perustuslakiin kirjataan erityinen solidaarisuuslauseke,
jonka mukaan jäsenmaat sitoutuvat torjumaan "terroriuhan"
ja antamaan apua "terrori-iskun sattuessa".
Ennalta ehkäisevän sotimisen periaate tuodaan uuden
EU:n rakenteisiin.
Solidaarisuusartikla koskee kaikkia jäsenmaita.
Kollektiivisen puolustuksen lauseke
Perustuslaissa määritellään myös
rakenteellinen yhteistyö, jossa eivät ole
mukana kaikki maat.
Sitä tekevät etujoukkomaat, jotka "täyttävät
korkeat sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja
jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sotilaallisia
sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativampia
tehtäviä".
Kun "unionissa perustetaan tiiviimpi yhteistyö keskinäisen
puolustuksen alalla", se on sitä, että perustuslain
ulkopuolelle liitettävään julistukseen tietyt
maat kirjaavat keskinäisen puolustuksen lausekkeen.
Perustuslain selitystekstien mukaan sellaisen yhteistyön
kautta "halukkaat jäsenvaltiot voisivat jatkaa unionin
puitteissa sitoumusta, jonka ne ovat jo tehneet Brysselin
sopimuksen V artiklan puitteissa".
Brysselin sopimus on kymmenen EU-maa paperille perustaman
sotilasliiton Länsi-Euroopan unionin (WEU) perussopimus.
Sen V artikla muistuttaa Naton perussopimuksen kuuluisaa 5.
artiklaa: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Vaikka uudenlaista yhteistyötä, joka militarisoi
EU:n, ei tehdä EU:n instituutioissa vaan sen ulkopuolisissa
(EU-)rakenteissa, etujoukkomaiden käyttöön
annetaan EU:n sotilaalliset resurssit sotilaskomiteoineen
ja -esikuntineen.
Etujoukkomaat voivat tehdä "vaativampia operaatioita"
kuin mihin kaikki ovat valmiita koko unionin nimissä.
Päätökset EU:n operaatioista tehdään
yksimielisesti, mutta niiden täytäntöönpano
voidaan antaa toimeenpantavaksi edellä mainitulle maaryhmälle.
Etujoukkomaiden sotilaallisen operaatiokyvyn parantamiseksi
sekä yhteisiä asehankintoja varten perustetaan EU:n
yhteinen puolustusmateriaali- ja strategiantutkimusvirasto
eli asevarusteluvirasto (johon Suomi on jo ilmoittautunut
mukaan).
Lisäpöytäkirja
Perustuslain lisäpöytäkirjaan kirjattavalla
julistuksella muodostetaan EU:n sotilaallisen yhteistyön
sisäpiiri.
Siihen kuuluminen ei ole perustuslain hyväksymisen ehto.
Jos joku maa ei halua allekirjoittaa julistusta heti, se voi
tehdä sen myös myöhemmin.
Suomi joutuu ottamaan kantaa siihen, allekirjoittaako se mainitun
pöytäkirjan. Jos Suomi allekirjoittaa julistuksen,
siitä tulee liittoutunut maa.
Jos Suomi ei sitä allekirjoita, säilyy liittoutumattomuus.
Se, että Suomi ei allekirjoita, olisi ristiriidassa sen
Lipposen hallitusten politiikan kanssa, jonka mukaan Suomi
pyrkii EU:n sisäpiiriin ja on siihen päästäkseen
ollut valmis jopa liittovaltioon.
EU ei pakota meitä liittoutumaan. Kysymys kuuluukin,
onko poliittisella eliitillämme voimaa ja tahtoa vastustaa
sitä? Jos on, Suomi ei hyväksy mainittua pöytäkirjaa.
Natoon EU:n kautta
Ongelma ei ole se, että Suomea ollaan viemässä
Natoon.
Sehän ei nimittäin onnistu. Kansa torjuu suoran
tien.
Vaarallisempi on uusi epäsuorareitti reitti, joka johtaa
sotilaalliseen liittoutumiseen EU:n kautta.
EU:n politiikalle pitää olla varauksetta uskollisia,
mutta maa voi olla - ja sen pitää olla - muille
solidaarinen rakentavalla pidättäytymisellä:
vaikka ei olla itse mukana, sallitaan muiden hyökätä
EU:n nimissä.
Vaikka Suomi on sitoutunut olemaan mukana EU:n iskujoukoissa
eli euroarmeijassa, meidän poikamme voivat hyökätä
vain kansallisella päätöksellä.
Kun tietyt maat kirjaavat perustuslain lisäpöytäkirjaan
erityisen yya-artiklan: keskinäisen puolustuksen lausekkeen,
niiden sallitaan tekevän EU:n rakenteisiin - mutta sen
instituutioiden ulkopuolelle - keskinäisen sotilasliiton,
jolle tulee omia sotilaallisia johtoelimiä ja -järjestelmiä.
Syntyy uusi tilanne, ja Nato-keskustelu mutkistuu. Meidän
on otettava asiaan kantaa EU:n perustuslain yhteydessä
ennen hallituksen uusia turvallisuuspoliittisia selvityksiä,
jotka valmistuvat vuonna 2004 (niin että hyvin ehdittäisiin
seuraavassa aallossa Natoon vuonna 2006).
Linkki perustuslain militarisoimispykäliin:
http://european-convention.eu.int/docs/Treaty/cv00685.fi03.pdf
| 