Perustuslain militarisoimisartiklat

UV 4/2003


EU:n yhteinen puolustus on Naton peitejärjestö


SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on sanonut, että jos EU:lle syntyy puolustus- (ja hyökkäys)ydin, Suomen oltava siinä mukana.


Erkki Liikanen (sd) on samaa mieltä.


Nyt tiedetään, että se syntyy. Se on kirjoitettu perustuslakiin, joka ei tältä osin muutu
Näin on Lipposen puheenvuoro muuttunut ehdotukseksi Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Liittoutumisen tie kulkee EU:n kautta Natoon.


Nato ja EU:n yhteinen puolustus


EU:n yhteinen puolustus ja Nato ovat kuin vanhaan hyvään aikaan SKDL ja SKP. Kun ei haluttu avoimesti puolustaa vallankumousta ja (proletariaatin) diktatuuria, SKP loi omaksi julkikuvakseen SKDL:n.


EU:n yhteinen puolustus on Naton SKDL.


Rakenneyhteistyö


Perustuslailla luodaan uusi käsite rakenteellinen eli rakenneyhteistyö (artikla 40.6):

"6. Jäsenvaltiot, jotka täyttävät korkeat sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativimpia tehtäviä, aloittavat unionin puitteissa rakenteellisen yhteistyön. Tähän yhteistyöhön sovelletaan perustuslain [III-213] artiklan määräyksiä.


Mainitun artiklan 213 viimeisin suomenkielinen muotoilu kuuluu seuraavalla tavalla:

1. Pöytäkirjassa (nimi) luetellut jäsenvaltiot, jotka täyttävät korkeammat sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja haluavat tehdä tällä alalla pidemmälle meneviä sitoumuksia vaativampien tehtävien suorittamiseksi, aloittavat keskenään rakenne yhteistyön I-40 artiklan 6 kohdan) mukaisesti. Kyseisessä pöytäkirjassa esitetään kyseisten jäsenvaltioiden määrittelemät sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja sitoumukset.”


Suomen tulkinta siitä, että perusteilla olisi (Suomelta) suljettu sotilaallinen yhteistyö, perustuu saman artiklan seu raavaan kohtaan:

”2. Jos jokin jäsenvaltio haluaa osallistua kyseiseen yhteistyöhön myöhemmässä vaiheessa omaksumalla sen mukaiset velvoitteet, se ilmoittaa Eurooppa-neuvostolle aikomuksestaan. Ministerineuvosto käsittelee kyseisen jäsenvaltion pyynnön. Äänestykseen osallistuvat vain rakenneyhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edustavat ministerineuvoston jäsenet.”


Kun rakenneyhteistyö on alussa avointa kaikille , on vaikea uskoa, että se sen jälkeen muuttuisi suljetuksi niille maille, jotka haluavat mukaan militaristisimpien maiden sotatoimiin.


Liittoutumattomien maiden uskottavuus heikkenee, jos neuvosto antaa rakenneyhteistyöhön osallistuvien maiden käyttöön EU:n nimen ja arvovallan:

”4. Ministerineuvosto voi antaa kyseiseen yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden vastuulle III-210 artiklassa tarkoitetun tehtävän toteuttamisen unionin puitteissa.”


Sellainen tehtävä voi olla myös rauhaanpakottamista ilman YK:n lupaa.


Perustuslakiin liitettävä julistus


Rakenneyhteistyön nimissä voidaan tehdä erilaisia puolustus- ja hyökkäysoperaatiota, mutta se on eri asia kuin alueellinen (Nato-)puolustus. Alueidensa puolustuksen mahdollisia vieraita hyökkääjiä va staan EU:n Nato-maat hoitavat Naton johdossa ja komennossa.


Mutta EU:sta halutaan tehdä myös - I osan artiklan 40.7 mukaan - sotilasliitto!

”7. Kunnes Eurooppa-neuvosto tekee tämän artiklan 2 kohdan mukaisen ratkaisun, unionissa aloitetaan läheisempi yhteistyö keskinäisen puolustuksen alalla. Jos jokin tähän yhteistyöhön osallistuvista valtioista joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muut osallistujavaltiot antavat sille apua kaikin käytettävissään olevin sotilaallisin ja muin keinoin tämän yhteistyön nojalla ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti. Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin liiton kanssa. Tähän yhteistyöhön osallistumista ja sen toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä sitä koskevat päätöksentekomenettelyt ovat III-214 artiklassa.”


Mainittu III osan artikla 214 kuuluu seuraavalla tavalla:

"1. Edellä olevan I-40 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun läheisempään yhteistyöhön keskinäisen puolustuksen alalla voivat osallistua kaikki unionin jäsenvaltiot. Läheisempään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot luetellaan julistuksessa [nimi]. Jäsenvaltio, joka haluaa myöhemmin osallistua kyseiseen yhteistyöhön ja hyväksyä sen mukaiset velvoitteet, ilmoittaa siitä Eurooppa-neuvostolle ja yhtyy kyseiseen julistukseen.”
Tätä läheisempää yhteistyötä on perusteltu niin, että sitä kautta "halukkaat jäsenvaltiot voisivat jatkaa unionin puitteissa sitoumusta, jonka ne ovat jo tehneet Brysselin sopimuksen V artiklan puitteissa".


Mainittu V artikla on Länsi-Euroopan unionin (WEU) kollektiivisen puolustuksen klausuuli, jossa turvatakuut tulevat automaattisesti myös USA:n lunastettaviksi. Siitä syystä USA vaatinee kaikkien näiden maiden liittymistä Natoon.


Artiklan Nato-yhteensopivuutta täydentää lause (III osan artikla 209.4):

"4. Tämä artikla ei rajoita Pohjois-Atlantin sopimuksesta niille jäsenvaltioille, jotka ovat sen osapuolia, johtuvia oikeuksia ja velvoitteita."


Liittoutumattomuus vaarassa


Maa, joka allekirjoittaa artiklan 214 mukaisen julistuksen, ei ole liittoutumaton.


Niin ollen EU:n perustuslaissa on kysymys myös Suomen ulkopolitiikan perusteista: säilyäkö liittoumattomana vai mennäkö EU:n kautta Natoon.