Perustuslain militarisoimisartiklat
UV 4/2003
EU:n yhteinen puolustus on Naton peitejärjestö
SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on sanonut, että jos
EU:lle syntyy puolustus- (ja hyökkäys)ydin, Suomen
oltava siinä mukana.
Erkki Liikanen (sd) on samaa mieltä.
Nyt tiedetään, että se syntyy. Se on kirjoitettu
perustuslakiin, joka ei tältä osin muutu
Näin on Lipposen puheenvuoro muuttunut ehdotukseksi Suomen
sotilaallisesta liittoutumisesta. Liittoutumisen tie kulkee
EU:n kautta Natoon.
Nato ja EU:n yhteinen puolustus
EU:n yhteinen puolustus ja Nato ovat kuin vanhaan hyvään
aikaan SKDL ja SKP. Kun ei haluttu avoimesti puolustaa vallankumousta
ja (proletariaatin) diktatuuria, SKP loi omaksi julkikuvakseen
SKDL:n.
EU:n yhteinen puolustus on Naton SKDL.
Rakenneyhteistyö
Perustuslailla luodaan uusi käsite rakenteellinen
eli rakenneyhteistyö (artikla 40.6):
"6. Jäsenvaltiot, jotka täyttävät
korkeat sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja
jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia
tällä alalla suorittaakseen vaativimpia tehtäviä,
aloittavat unionin puitteissa rakenteellisen yhteistyön.
Tähän yhteistyöhön sovelletaan perustuslain
[III-213] artiklan määräyksiä.
Mainitun artiklan 213 viimeisin suomenkielinen muotoilu kuuluu
seuraavalla tavalla:
1. Pöytäkirjassa (nimi) luetellut jäsenvaltiot,
jotka täyttävät korkeammat sotilaallisia voimavaroja
koskevat vaatimukset ja haluavat tehdä tällä
alalla pidemmälle meneviä sitoumuksia vaativampien
tehtävien suorittamiseksi, aloittavat keskenään
rakenne yhteistyön I-40 artiklan 6 kohdan) mukaisesti.
Kyseisessä pöytäkirjassa esitetään
kyseisten jäsenvaltioiden määrittelemät
sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja sitoumukset.
Suomen tulkinta siitä, että perusteilla olisi (Suomelta)
suljettu sotilaallinen yhteistyö, perustuu saman artiklan
seu raavaan kohtaan:
2. Jos jokin jäsenvaltio haluaa osallistua kyseiseen
yhteistyöhön myöhemmässä vaiheessa
omaksumalla sen mukaiset velvoitteet, se ilmoittaa Eurooppa-neuvostolle
aikomuksestaan. Ministerineuvosto käsittelee kyseisen
jäsenvaltion pyynnön. Äänestykseen osallistuvat
vain rakenneyhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita
edustavat ministerineuvoston jäsenet.
Kun rakenneyhteistyö on alussa avointa kaikille , on
vaikea uskoa, että se sen jälkeen muuttuisi suljetuksi
niille maille, jotka haluavat mukaan militaristisimpien maiden
sotatoimiin.
Liittoutumattomien maiden uskottavuus heikkenee, jos neuvosto
antaa rakenneyhteistyöhön osallistuvien maiden käyttöön
EU:n nimen ja arvovallan:
4. Ministerineuvosto voi antaa kyseiseen yhteistyöhön
osallistuvien jäsenvaltioiden vastuulle III-210 artiklassa
tarkoitetun tehtävän toteuttamisen unionin puitteissa.
Sellainen tehtävä voi olla myös rauhaanpakottamista
ilman YK:n lupaa.
Perustuslakiin liitettävä julistus
Rakenneyhteistyön nimissä voidaan tehdä erilaisia
puolustus- ja hyökkäysoperaatiota, mutta se on eri
asia kuin alueellinen (Nato-)puolustus. Alueidensa puolustuksen
mahdollisia vieraita hyökkääjiä va staan
EU:n Nato-maat hoitavat Naton johdossa ja komennossa.
Mutta EU:sta halutaan tehdä myös - I osan artiklan
40.7 mukaan - sotilasliitto!
7. Kunnes Eurooppa-neuvosto tekee tämän
artiklan 2 kohdan mukaisen ratkaisun, unionissa aloitetaan
läheisempi yhteistyö keskinäisen puolustuksen
alalla. Jos jokin tähän yhteistyöhön osallistuvista
valtioista joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen
kohteeksi, muut osallistujavaltiot antavat sille apua kaikin
käytettävissään olevin sotilaallisin ja
muin keinoin tämän yhteistyön nojalla ja Yhdistyneiden
Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten
mukaisesti. Keskinäistä puolustusta koskevaa läheisempää
yhteistyötä toteuttaessaan siihen osallistuvat jäsenvaltiot
toimivat läheisessä yhteistyössä Pohjois-Atlantin
liiton kanssa. Tähän yhteistyöhön osallistumista
ja sen toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt
sekä sitä koskevat päätöksentekomenettelyt
ovat III-214 artiklassa.
Mainittu III osan artikla 214 kuuluu seuraavalla tavalla:
"1. Edellä olevan I-40 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun
läheisempään yhteistyöhön keskinäisen
puolustuksen alalla voivat osallistua kaikki unionin jäsenvaltiot.
Läheisempään yhteistyöhön osallistuvat
jäsenvaltiot luetellaan julistuksessa [nimi]. Jäsenvaltio,
joka haluaa myöhemmin osallistua kyseiseen yhteistyöhön
ja hyväksyä sen mukaiset velvoitteet, ilmoittaa
siitä Eurooppa-neuvostolle ja yhtyy kyseiseen julistukseen.
Tätä läheisempää yhteistyötä
on perusteltu niin, että sitä kautta "halukkaat
jäsenvaltiot voisivat jatkaa unionin puitteissa sitoumusta,
jonka ne ovat jo tehneet Brysselin sopimuksen V artiklan puitteissa".
Mainittu V artikla on Länsi-Euroopan unionin (WEU) kollektiivisen
puolustuksen klausuuli, jossa turvatakuut tulevat automaattisesti
myös USA:n lunastettaviksi. Siitä syystä USA
vaatinee kaikkien näiden maiden liittymistä Natoon.
Artiklan Nato-yhteensopivuutta täydentää lause
(III osan artikla 209.4):
"4. Tämä artikla ei rajoita Pohjois-Atlantin
sopimuksesta niille jäsenvaltioille, jotka ovat sen osapuolia,
johtuvia oikeuksia ja velvoitteita."
Liittoutumattomuus vaarassa
Maa, joka allekirjoittaa artiklan 214 mukaisen julistuksen,
ei ole liittoutumaton.
Niin ollen EU:n perustuslaissa on kysymys myös Suomen
ulkopolitiikan perusteista: säilyäkö liittoumattomana
vai mennäkö EU:n kautta Natoon.
|