Uusi Euroopan parlamentin jäsenten ohjesääntö,
johon sisältyy parlamentin jäsenten matkakulu- ja
palkkauudistus
Esko Seppänen 8.11.2000
Meppien palkkiojärjestelmän uudistus on ollut käynnissä
koko sen ajan kuin olen ollut parlamentin jäsen. Nyt on
valmistunut puhemies Nicole Fontainen nimiin kirjattu
esitys Euroopan parlamentin jäsenten ohjesäännöstä,
joka on eräällä tavalla palkkiojärjestelmän nyt tai
ei koskaan-paperi. Se koskisi kuitenkin vasta seuraavaa
parlamenttia.
Mepit eivät päätä esityksestä itse, vaikka siitä
äänestetäänkin marraskuun lopun mini-istunnossa. Päätöksen
tekevät viime kädessä jäsenmaiden ministerit.
Tähän asti kokonaisuudistus on kaatunut
ministerineuvostossa myös siihen, että pohjoismaat
ovat halunneet panna omien meppiensä palkat EU:n yhteisöveron
lisäksi myös kansalliselle verolle.
On ollut ilmeistä, että europarlamentti omasta
puolestaan ei suostu siihen. Kun tulollaan on ollut
yhtenäispalkka, näyttää siltä, että parlamentin
enemmistö haluaa myös yhtenäisveron. Parlamentilla on
keinoja olla asiassa hankala, vaikka päätöksen ohjesäännöstä
tekevät muut.
Jos pohjoismaat (ja Hollanti) kaatavat
kokonaisuudistuksen tähän asiaan, uusia ehdotuksia ei
ole lähivuosina tulossa. Suurimman hyödyn mepit saavat
nimittäin tästä vanhasta järjestelmästä, ja
uudesta hyötyisivät eniten lentoyhtiöt. Turhan monet
mepit ovat valmiita kaatamaan uudistuksen, jos siihen
tarjoutuu tilaisuus.
Jos halutaan uudistus, se on tämä, tai sitten ei mitään.
Rehnin työryhmän paperi
Parlamentti nimitti Elisabeth Rehnin johtaman viiden
"merkittävän" henkilön työryhmän
parlamentin ulkopuolelta valmistelemaan esitystä
palkkioiden ja kulujen uudistamisesta. Valmistelun
periaate oli, että tulee yhtenäispalkka ja että kulut
korvataan todellisten kustannusten mukaan.
Nykyisin mepin palkka on sama kuin edustajan palkka
kunkin jäsenen oman maan parlamentissa. Suomen
eduskunnan palkkauudistuksen jälkeen se on 27 000 tai
29 000 markkaa kuukaudessa, ja siitä maksetaan veroja
samojen perusteiden mukaan kuin muutkin kansalaiset
maksavat.
Työryhmä oli laskenut, että neljän väkirikkaimman
EU-maan parlamenttien keskimääräinen palkka on 6
225,76 euroa (37 400 markkaa). Jos siitä maksetaan
EU-vero, käteen jäävä nettosumma on 4 843 euroa (29
200 markkaa). Kun meppien työn erityinen luonne on
sellainen, että siihen kuuluu paljon matkustelua, työryhmä
ehdotti mepeille palkaksi 7 420 euroa (45 000 markkaa)
kuukaudessa, ja se olisi kaikille sama.
Työryhmän vähemmistö ehdotti vielä 1 000 euroa
korkeampaa palkkaa.
Kun työryhmän enemmistön ehdottamasta yhtenäispalkasta
vähennetään EU:n yhteisövero ja eläkemaksu, joiden
osuus olisi runsaat 30 %, mepin nettopalkka olisi noin
30 000 markkaa kuukaudessa. Sen päälle ei tulisi
matkustamisesta senttiäkään ylimääräistä.
Työryhmä oli valmis säilyttämään nykyisen päivärahan,
joka on 240 euroa (1 440 markkaa) työpäivältä. Siitä
maksetaan asuminen Strasbourgissa ja Brysselissä.
Työryhmä oli valmis säilyttämään ns. yleisen
kulukorvauksen, joka on 3 385 euroa (20 300 markkaa)
kuukaudessa, mutta sen käytön valvontaa haluttiin
kiristää niin, että meppien on toimitettava kerran
vuodessa parlamentille tositteet siitä että vähintään
50 % kulukorvauksesta on käytetty asianmukaisella
tavalla.
Kun suomalaismepin pitää maksaa kotimaan matkat eli
koko maan laajuisen vaalipiirin hoito omasta pussista, näitä
rahoja käytetään muun muassa siihen tarkoitukseen.
Monissa maissa mepeillä on ilmaiset kotimaan matkat
niin kuin suomalaisilla kansanedustajillakin. Tämä
etuisuus jää useimpien muiden maiden mepeille
suomalaisia paremmaksi.
Työryhmä oli valmis säilyttämään ns. täydentävän
matkakorvauksen, joka on 3 000 euroa (18 000 markkaa)
vuodessa. Sillä korvataan viranhoidosta aiheutuneita
matkoja, joita parlamentti ei muuten korvaa. Useimmilla
mepeillä tämä etu jää käyttämättä, sillä ei
ole aikaa matkustaa lisää, vaikka olisi haluakin.
Työryhmä on valmis säilyttämään avustajakorvausten
määrärahan 9 765 euroa (58 500 markkaa) kuukaudessa.
Näitä rahoja meppien ei kuulu nähdä, sillä ne menevät
suoraan avustajien palkkojen ja matkakorvausten
maksajille.
Kun monissa EU-maissa (Ruotsissakin) on käytäntö,
jonka mukaan työnsä päättäville kananedustajille
maksetaan erityinen siirtymäkauden korvaus, Rehnin työryhmä
ehdotti sitä myös europarlamenttiin. Parlamentti on
itse ehdottanut, että sitä maksetaan vähintään 6
kuukautta ja enintään 12 kuukautta. Työryhmä halusi
laskea alarajan 3 kuukauteen. Siitä maksettaisiin
yhteisövero.
Mitä eläkkeeseen tulee, palkanmaksaja (Suomessa
ulkoministeriö) vastaa kansallisista eläkemaksuista,
minkä lisäksi on käytössä europarlamentin
vapaaehtoinen eläkejärjestelmä. Suurin osa
suomalaisedustajista kuuluu siihen. Me maksamme
kuukausittain eläkerahastoon noin 4 500 markkaa, ja eläke,
jota aletaan saada 60-vuotiaana, on sitten runsaat 6 000
markkaa kuukaudessa.
Ei ole varmaa, että tämä systeemi on meille
edullinen. Se riippuu eläkkeen yhteensovittamisesta
muiden kotimaisten eläkkeiden kanssa sekä verotuksesta
(suomalainen vai EU-verotus). Ennen meppikauden päättymistä
on itse kunkin harkittava, onko kannattavampaa irtisanoa
eläke ja ottaa maksamansa rahat pois 3 prosentin
korolla vai ottaa 60-vuotiaana vastaan eläke.
Parlamentti itse ehdottaa, että eläkettä aletaan
saada 60-vuotiaana ja että sitä kertyy 3,5 %
meppipalkkiosta jokaista täyttä jäsenyysvuotta
kohden. Työryhmä ehdotti harkittavaksi eläkeiän
nostamista 65 vuoteen. Se ehdotti myös, että eläkkeistä
maksetaan yhteisövero, joka on alempi kuin kansalliset
verot, ja että meppien tulee itse osallistua eläkkeidensä
rahoittamiseen maksamalla palkkiostaan 12 prosentin
suuruinen eläkemaksu.
Matkakulujen korvaaminen
Suurin osa suomalaismeppien käteen jäävästä
tulosta syntyy matkakulujen korvausjärjestelmästä.
EU maksaa meille business-luokan lentolippujen mukaan
mutta antaa meidän matkustaa turistiluokassa. Erotuksen
lipun hinnoista saamme pitää itse. Meidän pitää
kuitenkin esittää kassalla maihinnouskortit siitä,
että olemme käyneet kotona viikonloppuna.
Kaikkialla ei ole sama käytäntö, että saa pitää
erotuksen itse. Ainakin ruotsalaiset ja kreikkalaiset
ryhmätoverini tilittävät rahat puolueelle, joka taas
antaa heille tarpeelliset matkaliput. Mutta on
listavaali, ja puolue valitsee edustajat, ei kansa.
Fontainen esitys
Euroopan parlamentin puhemies Nicole Fontainen nimiin
laaditun ohjesäännön luonnoksen keskeisin sisältö
on:
1) Matkat korvataan ohjesäännön hyväksymisen jälkeen
todellisten kustannusten mukaan. Muista kulukorvauksista
parlamentti päättää erikseen, mutta on vaikea
kuvitella, että asiassa poikettaisiin Rehnin työryhmän
esityksestä.
2) Parlamentti rupeaa maksamaan kaikille jäsenille
samansuuruista 8 420 euron eli noin 50 000 markan
suuruista palkkaa, josta maksetaan yhteisövero ja eläkemaksu.
Niiden suuruus olisi noin kolmannes mainitusta
bruttopalkasta.
3) Parlamentin jäsenille ruvetaan maksamaan eläkettä
65 vuoden iässä. Sen suuruus olisi 3,5 % palkasta
jokaiselta parlamenttivuodelta, enimmillään 70 %
palkasta.
4) Parlamentin jäsenet saavat ns. siirtymäkauden
korvauksena 6-12 kuukauden palkan (yhteisöverolla)
mutta eivät saa sen aikana kulukorvauksia.
5) Uudistus tulee voimaan sen jälkeen kun se on
julkaistu EU:n virallisessa lehdessä, mutta se koskisi
vasta seuraavaa parlamenttia. Kaikki ohjesääntöön
tehtävät muutokset koskisivat aina vasta muutosten
tekemisen jälkeen valittavaa parlamenttia.
Johtopäätöksiä
Kansalaisten on vaikea ymmärtää tilannetta.
Suomalaismeppien palkka nousee 72-75 %. Samassa
yhteydessä tulot kuitenkin alenevat (matkakulujen
korvaustavan uudistamisen ansiosta) 15 000-25 000
markkaa kuukaudessa.
Jos meppi äänestää palkankorotuksen puolesta, hän
äänestää samalla seuraavan parlamentin
suomalaismeppien tulojen huomattavan alenemisen
puolesta.
|
