Mep Esko Seppänen laajenemiskeskustelussa Euroopan
parlamentissa 3.10.2000
Puhutaan unionin laajenemisesta.
Laajeneminen ei toteudu hallitusti ja järjestyneesti
sen aikataulun mukaan, jota komissio esittää.
Neuvotteluja ei tarvitse saada päätökseen vuoden 2002
lopussa vain poliittisesta kunnianhimosta, jos ongelmia
ei siihen mennessä ratkota. On torjuttava poliittinen
kiire.
Suurin ongelma on maiden erilainen kehitystaso. Siitä
parhaan kuvan saa Saksan yhdistymisestä. Saksassa eivät
taloudelliset, sosiaaliset ja kultturierot olleet niin
suuria kuin ovat erot nykyisten jäsenmaiden ja
useimpien hakijamaiden kesken, mutta prosessi on tullut
maksamaan 600 miljardia euroa. Mistä löytyvät
maksajat vielä paljon suuremmille summille vielä
paljon suurempien kehityserojen kiinnikuromisesta?
Komissaari Verheugenin idea laajenemisen kansanäänestyksestä
tyrmättiin ja syy on selvä: maksajia ei voida päästää
päättämään asiasta.
Esitän, että laajenemisen malli on sama joka toteutui
edellisen laajenemisen yhteydessä. Hakijamaat liittyvät
ensin Euroopan talousalueeseen, jossa ne voivat
yhteensovittaa taloutensa EU:n talouteen ilman
poliittisia sitoumuksia ja pakkoja. Sen jälkeen
katsotaan, miten näiden maiden työmarkkinat ja
maatalous yhdennetään unioniin tasapainoisesti ja
hallitusti. Siis ensin Euroopan talousalueen jäsenyys,
sitten EU:n jäsenyys!
|
