Maailman muutoksesta,
Manifesti 2/2002
Ranskan presidentinvaaleissa hallitusvasemmisto kärsi murskaavan
tappion. Sen seurauksena hallituskommunistit ovat poliittisen
ja taloudellisen konkurssin partaalla.
Puolue yritti olla kaikkea, mutta se ei ollut mitään. Se
yritti vaihtaa ilmettä ja löytää äänestäjiä mitä erilaisimmista
alakulttuureista, mutta vaaleissa se ei edustanut uskottavasti
oikein ketään. Äänestäjät etsivät itselleen vaihtoehdon, joka
ei ollut epäuskottavasti kaikkea vaan uskottavasti "jotakin".
Ranskassa vastarinnalle oli poliittista tilaa. Suomessa tila
on raivattava kansalaisliikkeiden kautta, mutta niistä ei
ole ollut - eikä ole? - poliittiseksi vaihtoehdoksi.
Äärioikeiston Jean-Marie Le Penin ohella vaaleissa menestyi
hyvin myös äärivasemmisto: vallankumoukselliset trotskistit.
He saivat yli 3 miljoonaa ääntä. Se on enemmän kuin Suomen
seuraavissa eduskuntavaaleissa on äänestäjiä.
Trotskilaiset eivät ole vapaa "kansanliike". He haluavat
vallankumousta, ja sen he haluavat tehdä pienen, suljetun
ydinjoukon - eli itsensä - johdolla.
Se onnistui Venäjällä, jossa kommunistit vuonna 1917 sulkivat
perustuslakia säätävän kansalliskokouksen ovet ja hukkasivat
avaimet. Alkoi proletariaatin diktatuuri. Ranskassa ei sama
onnistu trotskisteille. Valtiota ei saa enää totalitaariseen
hallintaan.
Kommunistipuolueet vannoivat sen proletariaatin nimiin, joka
oli ensin sivistymätöntä ryysyköyhälistöä ja josta sitten
tuli keskiluokkaista teollisuustyöväkeä. Taistelua kapitalismia
vastaan käytiin tehtaissa. Tänään teollisuustyöväki on työväenluokan
aatelia, eivätkä luokkarajat näy katukuvassa. Työn tekijöiden
identiteetit ovat hakusessa, ja politiikka on uusien identiteettien
tuotantoa. Vastapuolella pääoma - eli esineellistetty ja arvopaperistettu
työ - on vapauttanut itsensä ajan ja tilan kahleista. Elävällä
työllä sen sijaan on aina paikalliset juuret.
Työ on entistä enemmän immateriaalista. Tuotetaan luovia
suoritteita, softaa, arvoja, sosiaalisia suhteita ja elämyksiä.
Tärkeitä tuotantovoimia ovat tieto, kommunikaatio, kieli ja
(liikkuva) kuva. Niiden kautta ei tuoteta yhteisöllisyyttä.
Ihmissuhteiden tuotanto on mielikuvien tuotantoa. Sekä paikallisia
että kansainvälisiä identiteettejä jauhavat kommunikaatioteollisuuden
ja massamedian myllyt. Ne tuottavat samaistumista vaihtoehdottomuuteen.
Sosiaalinen todellisuus pilkotaan merkityksettömiin osiin
ja 7-päiväistetään: irrotetaan ihminen ajasta ja paikasta,
juuristaan ja työstään.
Uusi kommunikaatioteollisuus organisoi ihmisten elämää,
työtä ja vapaa-aikaa. Se on sosiaalisen todellisuuden tärkein
tuotantovoima. Maailman mitassa ihmisten tajuntaa kolonialisoidaan
amerikkalaisella hälyllä. Tajuntaan tuputetaan kaikkialla
yhtä ja samaa. Sitä kautta kapitalismin globalisoituminen
saa legitimiteettinsä.
Mielikuvateollisuuden ohella kansainvälisen todellisuuden
muodostavat myös pääomamarkkinat. Ne ovat maailmanmarkkinat,
kun valtiot ovat riisuneet pääomilta niiden kulkua rajoittavat
määräykset. Kapitalistinen tavarantuotanto sekä rahan tuotanto
rahasta ovat maailmanlaajuistuneet. On vain yksi tuotantotapa,
yksi logiikka ja yksi kuri, rahan kuri. Kansallisvaltiot,
joista on tulossa pelkkiä tilastotoimistoja, tekevät itse
itseään tarpeettomaksi. Euroopassa maiden järjestö EU liittovaltioituu
ja militarisoituu euronationalistien tarpeisiin.
Michael Hardt ja Antonia Negri puhuvat Valtakunnasta ("Empire").
Se on tila, kaikille sama, eikä siinä ole kapitalismin logiikalle
fyysisiä rajoja. Se integroi paikallisen todellisuuden oman
logiikkansa ja etiikkansa mukaan samaan kansainväliseen muottiin.
Michael Foucault on havaitsevinaan, että kuriyhteiskunnasta
on tulossa kontrolliyhteiskunta. Vahvat kontrolloivat heikkoja,
ja ulkoisen turvallisuuden varjolla vahvistetaan sisäisen
"turvallisuuden" koneistoja.
Yhteiskunnat brutalisoituvat, ja sodasta tehdään taas politiikan
jatketta. USA on saanut Venäjältä valtakirjan kehitellä kevytatomipommeja
terrorismin vastaisen sodan, tuon meidän aikamme marxismi-leninismin,
tarpeisiin. USA:n toimintatapa alentaa ydinaseiden käytön
kynnystä. Se on pelottavaa Intian valmistellessa hyökkäystä
Pakistaniin.
Vasemmiston pitää pystyä järjestymään uudelleen tilanteessa,
jossa tarvitaan vastarintaliike USA:n täydelliselle tilan
(maan, merien, ilman, avaruuden ja informaation) hallinnalle
ja Valtakunnan maailmanjärjestykselle.
Kun rahaa ja KAPITALismia ei pääse pakoon, on puhuttava
demokratiasta. Se on ainoa vastarinnan mahdollisuus.
Kansalaisliikkeet edustavat sitä vastarintaa, jota puolueet
eivät enää edusta. Ne ovat olleet paikkaan sidottuja liikkeitä,
mutta taistelut kansainvälistyvät ja erilaistuvat. Vastarinnan
organisaatio syntyi ennen työstä ja (työ)taisteluista. Tänään
se syntyy vapaasta kansalaistoiminnasta, jota ei organisoi
vasemmisto?
|