Lisäartikloita 28.2.2003(artiklat liitteenä)
Johdanto/Esko Seppänen
Perustuslakikonventissa paljastui 28.2.mielenkiintoinen ristiriita
Suomen edustajien kesken.
Sen perustana on konventin presidiumin ehdottama 1. artikla:
"Tällä perustuslailla, joka ilmentää
Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä
tulevaisuuttaan, perustetaan unioni (jota kutsutaan...), jossa
jäsenvaltioiden politiikat sovitetaan yhteen ja joka
käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä
yhteisiä toimivaltuuksia."
Konventissa eduskunnan edustajat Kimmo Kiljunen ja Matti Vanhanen
ovat ehdottaneet sanan "liittovaltio" poistamista,
kun taas pääministeri Lipposen edustaja Teija Tiilikainen
kannattaa sanan säilyttämistä perustuslaissa.
Meistä europarlamentin edustajista Pia-Noora Kauppi on
liittovaltion kannalla, minä taas kannatan itsenäisten
valtioiden liittoa.
Herää kysymys, kuka johtaa Suomessa EU:n perustuslain
valmistelua, jos pääministerin edustaja ja eduskunta
ovat eri mieltä EU:n toimivaltuuksien käytöstä
"liittovaltion tavoin". Eikö tällaisissa
asioissa eduskunnan sanan pitäisi olla ratkaiseva? Kun
Suomen hallituksella - ainoana hallituksena - ei ole konventissa
edustajaa, mikä mahtaa olla sen kanta näin tärkeään
asiaan?
Perustuslakiluonnoksen 1. artikla paljastaa armottomasti sen,
mistä nyt on kysymys.
Ollaan laatimassa perustuslakia eikä uudistamassa ja
selkeyttämässä perussopimuksia. Vain valtioilla
on perustuslaki, ja tässä tapauksessa sitä
tehdään uudelle liittovaltioitavalle EU:lle. Sanalla
on suuri symbolinen merkitys: itsenäisyys vain ei?
Ollaan myös perustamassa koko EU uudelleen, ja sillä
on ratkaiseva vaikutus lopputuloksen hyväksymismenettelyyn.
Jos uudistettaisiin vanhoja sopimuksia, lopputulos olisi hyväksyttävä
yksimielisesti. Kun EU perustetaan uudelleen, perustajat perustavat
uuden unionin, joka käyttää yhteisiä toimivaltuuksia
"liittovaltion tavoin".
Mainittuun artiklaan sisältyy niin ikään mielenkiintoinen
kysymys kaksinkertaisesta legitimiteetistä, kun perustettava
unioni "ilmentää kansojen ja valtioiden tahtoa".
Se, ilmentääkö se valtioiden tahtoa, ratkaistaan
parlamentaristisesti. Siinä yhteydessä ei kuitenkaan
ratkaista, ilmentääkö se myös kansojen
tahtoa.
Perustuslaista järjestetään kansanäänestys
ainakin Irlannissa, Tanskassa, Hollannissa, Portugalissa ja
Ranskassa. Suomessakin olisi järjestettävä.
Kun vanhaan unioniin liityttiin kansanäänestyksellä,
liittovaltioon liittymisestäkin olisi järjestettävä
kansanäänestys, jos sen halutaan ilmentävän
myös Suomen kansan tahtoa.
Ruotsin valtiopäivien edustajat ovat asiassa eri linjalla
kuin virallinen Suomi. He ehdottavat EU:n säilyttämistä
itsenäisten valtioiden yhteisönä ja torjuvat
sekä EU:n perustamisen uudelleen että sen liittovaltioimisen.
Meidän pitäisi tehdä pohjoismaista yhteistyötä
lähinaapurien kesken, mutta sen esteenä on Suomi:
me olemme keskieurooppalaisella liittovaltiolinjalla toisin
kuin muut pohjoismaat.
Perustuslakiluonnokseen liittyy monia yksityiskohtia, joilla
"jäsenmaiden politiikat sovitetaan yhteen"
ja joita Suomessa ei ole tuotu julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi
luonnoksen 9. artiklan mukaan uuden unionin perustuslaki on
"ensisijainen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön
nähden". Se olisi siis ylempi kuin oma perustuslakimme.
Liittovaltioimisen ohella EU:ta militarisoidaan. Kevään
aikana kirjoitetaan pykälä yhteisestä puolustuksesta,
joka sallii EU:n iskujoukkojen käytön EU-maiden
rajojen ulkopuolella ilman YK:n mandaattia. Se on uhka liittoutumattomuudellemme.
Perustuslaki yritetään saada valmiiksi kesäkuuhun
mennessä. Federalistit haluavat konventista ulos luonnoksen,
johon hallitusten välisessä konferenssissa ei tehtäisi
muutoksia. Sen jälkeen Suomella on mahdollisuus sanoa
liittovaltiolle vain joko KYLLÄ tai EI.
Kun pääministerin korkea edustaja on liittovaltioasiassa
aivan eri linjalla kuin eduskunnan edustajat, herää
kysymys, kuka Suomessa määrää Suomen linjasta.
Kokouksessa politbyroo julkisti perustuslakiluonnoksesta uusia
artikloita, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyjä.
Niiden kautta EU:n lainsäädäntömenettelyt
keskitetään ja niistä tulee jäsenvaltioille
entistä sitovampia.
Tässä mielessä tärkein on uusi artikla
24. Se kannattaa lukea sillä silmällä, että
uudet eurolait ovat keskusvallan meille asettamaa lainsäädäntöä,
joka perustuslakiluonnoksen 9. artiklan mukaan on ylempää
kuin kansallinen lainsäädäntö, jopa ylempää
kuin kansalliset perustuslait.
Luonnos artikloiksi 24-28 ja 32-33 (julkistettu 28.2.2003):
24 artikla: Unionin oikeudelliset välineet
1. Perustuslaissa annetun toimivaltansa harjoittamiseksi
unioni käyttää seuraavia oikeudellisia välineitä
II osan määräysten mukaisesti: eurooppalaki,
eurooppapuitelaki, eurooppa-asetus, eurooppapäätös
sekä suositukset ja lausunnot.
Eurooppalaki on yleisesti pätevä lainsäädäntömenettelyä
edellyttävä säädös. Se on kaikilta
osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan
kaikissa jäsenvaltioissa.
Eurooppapuitelaki on lainsäädäntömenettelyä
edellyttävä säädös, joka velvoittaa
saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota,
jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten
elinten valittavaksi muodon ja keinot.
Eurooppa-asetus on yleisesti pätevä säädös,
joka ei edellytä lainsäädäntömenettelyä
ja jolla pannaan täytäntöön lainsäädäntömenettelyä
edellyttävät säädökset ja tietyt
perustuslain erityismääräykset. Se on kaikilta
osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan
kaikissa jäsenvaltioissa.
Eurooppapäätös on säädös, joka
ei edellytä lainsäädäntömenettelyä
ja joka on kaikilta osiltaan velvoittava. Jos siinä nimetään
ne, joille se on osoitettu, se velvoittaa ainoastaan niitä.
Toimielinten antamat suositukset ja lausunnot eivät
ole sitovia.
2. Kun Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät
ehdotusta lainsäädäntömenettelyä
edellyttäväksi säädökseksi, ne pidättyvät
antamasta muita kuin perustuslaissa määrättyjä
säädöksiä.
25 artikla: Lainsäädäntömenettelyä
edellyttävät säädökset 1
1. Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat eurooppalain
ja eurooppapuitelain yhdessä komission ehdotuksesta ja
X artiklassa (perustuslain toinen osa) tarkoitettuja lainsäädäntömenettelyn
sääntöjä noudattaen. Jos parlamentti ja
neuvosto eivät pääse asiasta yksimielisyyteen,
kyseistä säädöstä ei anneta.
Z artiklassa (entinen kolmas pilari) määrätyissä
tapauksissa sovelletaan erityismääräyksiä.
2. Perustuslaissa määrätyissä erityistapauksissa
eurooppalait ja eurooppapuitelait antaa neuvosto.
3. Euroopan parlamentin ja neuvoston istunnot ovat julkisia,
kun ne tekevät ratkaisunsa menettelyssä, joka johtaa
eurooppalain tai eurooppapuitelain antamiseen.
26 artikla: Säädökset, jotka eivät
edellytä lainsäädäntömenettelyä
Neuvosto ja komissio sekä Euroopan keskuspankki antavat
eurooppa-asetuksia tai tekevät eurooppapäätöksiä
27 ja 28 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sekä perustuslaissa
erityisesti määrätyissä tapauksissa.
27 artikla: Toimivallan siirron nojalla annettavat asetukset
1. Eurooppalaissa ja eurooppapuitelaissa voidaan komissiolle
siirtää valta antaa toimivallan siirron nojalla
annettavia asetuksia, joilla täydennetään tai
muutetaan lain tai puitelain tiettyjä muita kuin olennaisia
osia.
Laissa ja puitelaissa määritetään nimenomaisesti
toimivallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala
ja kesto. Toimivallan siirto ei voi koskea tietyn alan olennaisia
osia. Niistä voidaan säätää ainoastaan
lailla ja puitelailla.
2. Laissa tai puitelaissa määritellään
nimenomaisesti toimivallan siirron soveltamista koskevat ehdot,
jotka sisältävät yhden tai useamman seuraavista
mahdollisuuksista:
Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat päättää
toimivallan siirron peruuttamisesta.
Toimivallan siirron nojalla annettu asetus voi tulla
voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto
ei vastusta sitä laissa tai puitelaissa asetetun määräajan
kuluessa.
Toimivallan siirron nojalla annetun asetuksen säännöksistä
tulee mitättömiä laissa tai puitelaissa vahvistetun
määräajan kuluttua. Niiden voimassaoloa voidaan
pidentää komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin
ja neuvoston päätöksellä.
Edellistä alakohtaa sovellettaessa Euroopan parlamentti
tekee ratkaisunsa jäsentensä enemmistöllä
ja neuvosto määräenemmistöllä.
28 artikla: Täytäntöönpanosäädökset
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat
kansallisen lainsäädäntönsä toimenpiteet
oikeudellisesti velvoittavien unionin säädösten
panemiseksi täytäntöön.
2. Jos unionin velvoittavat säädökset on pantava
täytäntöön yhdenmukaisin edellytyksin,
kyseisillä säädöksillä voidaan siirtää
täytäntöönpanovaltaa komissiolle, tai
tietyissä tapauksissa ja [YUTP] artiklassa määrätyissä
tapauksissa neuvostolle.
3. Unionin täytäntöönpanosäädöksiin
voidaan soveltaa valvontamenettelyjä, joiden on oltava
niiden periaatteiden ja sääntöjen mukaisia,
jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat ennalta vahvistaneet
lainsäädäntömenettelyn mukaisesti.
4. Unionin täytäntöönpanosäädökset
ovat muodoltaan eurooppalaisia täytäntöönpanoasetuksia
tai eurooppalaisia täytäntöönpanopäätöksiä.
29 artikla: [Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka]
30 artikla: [Yhteinen puolustuspolitiikka]
31 artikla: [Poliisi- ja rikosasioissa toteutettava politiikka]
32 artikla [Neuvoston säädöksiä koskevat
yhteiset periaatteet]
1. Jollei perustuslaissa asiasta erityisesti määrätä,
toimielimet päättävät sovellettavien menettelyjen
mukaisesti kussakin tapauksessa annettavan säädöksen
lajista 8 artiklassa tarkoitettua suhteellisuusperiaatetta
noudattaen.
2. Eurooppalait, eurooppapuitelait, eurooppa-asetukset ja
eurooppapäätökset perustellaan, ja niissä
viitataan tässä perustuslaissa tarkoitettuihin ehdotuksiin
tai lausuntoihin.
33 artikla: Julkaiseminen ja voimaantulo
1. Euroopan parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja
allekirjoittavat lainsäädäntömenettelyn
mukaisesti annetut eurooppalait ja eurooppapuitelait. Muissa
tapauksissa ne allekirjoittaa neuvoston puheenjohtaja. Eurooppalait
ja eurooppapuitelait julkaistaan Euroopan unionin virallisessa
lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä säädettynä
päivänä tai, jollei voimaantulosta ole säädetty,
kahdentenakymmenentenä päivänä siitä,
kun ne on julkaistu.
2. Komission tai neuvoston antamat eurooppa-asetukset ja sellaiset
eurooppapäätökset, joita ei ole erityisesti
osoitettu tai jotka on osoitettu kaikille jäsenvaltioille,
julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja
ne tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä
tai, jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä
päivänä siitä, kun ne on julkaistu.
3. Muut päätökset annetaan tiedoksi niille,
joille ne on osoitettu, ja ne tulevat voimaan kun ne on annettu
tiedoksi.
|