Lisäartikloita 28.2.2003(artiklat liitteenä)

Johdanto/Esko Seppänen

Perustuslakikonventissa paljastui 28.2.mielenkiintoinen ristiriita Suomen edustajien kesken.

Sen perustana on konventin presidiumin ehdottama 1. artikla: "Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansojen ja valtioiden tahtoa rakentaa yhteistä tulevaisuuttaan, perustetaan unioni (jota kutsutaan...), jossa jäsenvaltioiden politiikat sovitetaan yhteen ja joka käyttää liittovaltion tavoin tiettyjä yhteisiä toimivaltuuksia."

Konventissa eduskunnan edustajat Kimmo Kiljunen ja Matti Vanhanen ovat ehdottaneet sanan "liittovaltio" poistamista, kun taas pääministeri Lipposen edustaja Teija Tiilikainen kannattaa sanan säilyttämistä perustuslaissa. Meistä europarlamentin edustajista Pia-Noora Kauppi on liittovaltion kannalla, minä taas kannatan itsenäisten valtioiden liittoa.

Herää kysymys, kuka johtaa Suomessa EU:n perustuslain valmistelua, jos pääministerin edustaja ja eduskunta ovat eri mieltä EU:n toimivaltuuksien käytöstä "liittovaltion tavoin". Eikö tällaisissa asioissa eduskunnan sanan pitäisi olla ratkaiseva? Kun Suomen hallituksella - ainoana hallituksena - ei ole konventissa edustajaa, mikä mahtaa olla sen kanta näin tärkeään asiaan?

Perustuslakiluonnoksen 1. artikla paljastaa armottomasti sen, mistä nyt on kysymys.
Ollaan laatimassa perustuslakia eikä uudistamassa ja selkeyttämässä perussopimuksia. Vain valtioilla on perustuslaki, ja tässä tapauksessa sitä tehdään uudelle liittovaltioitavalle EU:lle. Sanalla on suuri symbolinen merkitys: itsenäisyys vain ei?

Ollaan myös perustamassa koko EU uudelleen, ja sillä on ratkaiseva vaikutus lopputuloksen hyväksymismenettelyyn. Jos uudistettaisiin vanhoja sopimuksia, lopputulos olisi hyväksyttävä yksimielisesti. Kun EU perustetaan uudelleen, perustajat perustavat uuden unionin, joka käyttää yhteisiä toimivaltuuksia "liittovaltion tavoin".

Mainittuun artiklaan sisältyy niin ikään mielenkiintoinen kysymys kaksinkertaisesta legitimiteetistä, kun perustettava unioni "ilmentää kansojen ja valtioiden tahtoa". Se, ilmentääkö se valtioiden tahtoa, ratkaistaan parlamentaristisesti. Siinä yhteydessä ei kuitenkaan ratkaista, ilmentääkö se myös kansojen tahtoa.

Perustuslaista järjestetään kansanäänestys ainakin Irlannissa, Tanskassa, Hollannissa, Portugalissa ja Ranskassa. Suomessakin olisi järjestettävä. Kun vanhaan unioniin liityttiin kansanäänestyksellä, liittovaltioon liittymisestäkin olisi järjestettävä kansanäänestys, jos sen halutaan ilmentävän myös Suomen kansan tahtoa.

Ruotsin valtiopäivien edustajat ovat asiassa eri linjalla kuin virallinen Suomi. He ehdottavat EU:n säilyttämistä itsenäisten valtioiden yhteisönä ja torjuvat sekä EU:n perustamisen uudelleen että sen liittovaltioimisen. Meidän pitäisi tehdä pohjoismaista yhteistyötä lähinaapurien kesken, mutta sen esteenä on Suomi: me olemme keskieurooppalaisella liittovaltiolinjalla toisin kuin muut pohjoismaat.

Perustuslakiluonnokseen liittyy monia yksityiskohtia, joilla "jäsenmaiden politiikat sovitetaan yhteen" ja joita Suomessa ei ole tuotu julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi luonnoksen 9. artiklan mukaan uuden unionin perustuslaki on "ensisijainen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden". Se olisi siis ylempi kuin oma perustuslakimme.

Liittovaltioimisen ohella EU:ta militarisoidaan. Kevään aikana kirjoitetaan pykälä yhteisestä puolustuksesta, joka sallii EU:n iskujoukkojen käytön EU-maiden rajojen ulkopuolella ilman YK:n mandaattia. Se on uhka liittoutumattomuudellemme.

Perustuslaki yritetään saada valmiiksi kesäkuuhun mennessä. Federalistit haluavat konventista ulos luonnoksen, johon hallitusten välisessä konferenssissa ei tehtäisi muutoksia. Sen jälkeen Suomella on mahdollisuus sanoa liittovaltiolle vain joko KYLLÄ tai EI.

Kun pääministerin korkea edustaja on liittovaltioasiassa aivan eri linjalla kuin eduskunnan edustajat, herää kysymys, kuka Suomessa määrää Suomen linjasta.

Kokouksessa politbyroo julkisti perustuslakiluonnoksesta uusia artikloita, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyjä. Niiden kautta EU:n lainsäädäntömenettelyt keskitetään ja niistä tulee jäsenvaltioille entistä sitovampia.

Tässä mielessä tärkein on uusi artikla 24. Se kannattaa lukea sillä silmällä, että uudet eurolait ovat keskusvallan meille asettamaa lainsäädäntöä, joka perustuslakiluonnoksen 9. artiklan mukaan on ylempää kuin kansallinen lainsäädäntö, jopa ylempää kuin kansalliset perustuslait.

Luonnos artikloiksi 24-28 ja 32-33 (julkistettu 28.2.2003):

24 artikla: Unionin oikeudelliset välineet

1. Perustuslaissa annetun toimivaltansa harjoittamiseksi unioni käyttää seuraavia oikeudellisia välineitä II osan määräysten mukaisesti: eurooppalaki, eurooppapuitelaki, eurooppa-asetus, eurooppapäätös sekä suositukset ja lausunnot.

Eurooppalaki on yleisesti pätevä lainsäädäntömenettelyä edellyttävä säädös. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Eurooppapuitelaki on lainsäädäntömenettelyä edellyttävä säädös, joka velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten elinten valittavaksi muodon ja keinot.

Eurooppa-asetus on yleisesti pätevä säädös, joka ei edellytä lainsäädäntömenettelyä ja jolla pannaan täytäntöön lainsäädäntömenettelyä edellyttävät säädökset ja tietyt perustuslain erityismääräykset. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Eurooppapäätös on säädös, joka ei edellytä lainsäädäntömenettelyä ja joka on kaikilta osiltaan velvoittava. Jos siinä nimetään ne, joille se on osoitettu, se velvoittaa ainoastaan niitä.

Toimielinten antamat suositukset ja lausunnot eivät ole sitovia.

2. Kun Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät ehdotusta lainsäädäntömenettelyä edellyttäväksi säädökseksi, ne pidättyvät antamasta muita kuin perustuslaissa määrättyjä säädöksiä.

25 artikla: Lainsäädäntömenettelyä edellyttävät säädökset 1

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat eurooppalain ja eurooppapuitelain yhdessä komission ehdotuksesta ja X artiklassa (perustuslain toinen osa) tarkoitettuja lainsäädäntömenettelyn sääntöjä noudattaen. Jos parlamentti ja neuvosto eivät pääse asiasta yksimielisyyteen, kyseistä säädöstä ei anneta.

Z artiklassa (entinen kolmas pilari) määrätyissä tapauksissa sovelletaan erityismääräyksiä.
2. Perustuslaissa määrätyissä erityistapauksissa eurooppalait ja eurooppapuitelait antaa neuvosto.

3. Euroopan parlamentin ja neuvoston istunnot ovat julkisia, kun ne tekevät ratkaisunsa menettelyssä, joka johtaa eurooppalain tai eurooppapuitelain antamiseen.

26 artikla: Säädökset, jotka eivät edellytä lainsäädäntömenettelyä

Neuvosto ja komissio sekä Euroopan keskuspankki antavat eurooppa-asetuksia tai tekevät eurooppapäätöksiä 27 ja 28 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sekä perustuslaissa erityisesti määrätyissä tapauksissa.

27 artikla: Toimivallan siirron nojalla annettavat asetukset

1. Eurooppalaissa ja eurooppapuitelaissa voidaan komissiolle siirtää valta antaa toimivallan siirron nojalla annettavia asetuksia, joilla täydennetään tai muutetaan lain tai puitelain tiettyjä muita kuin olennaisia osia.

Laissa ja puitelaissa määritetään nimenomaisesti toimivallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. Toimivallan siirto ei voi koskea tietyn alan olennaisia osia. Niistä voidaan säätää ainoastaan lailla ja puitelailla.

2. Laissa tai puitelaissa määritellään nimenomaisesti toimivallan siirron soveltamista koskevat ehdot, jotka sisältävät yhden tai useamman seuraavista mahdollisuuksista:

– Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat päättää toimivallan siirron peruuttamisesta.

– Toimivallan siirron nojalla annettu asetus voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä laissa tai puitelaissa asetetun määräajan kuluessa.

– Toimivallan siirron nojalla annetun asetuksen säännöksistä tulee mitättömiä laissa tai puitelaissa vahvistetun määräajan kuluttua. Niiden voimassaoloa voidaan pidentää komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä.

Edellistä alakohtaa sovellettaessa Euroopan parlamentti tekee ratkaisunsa jäsentensä enemmistöllä ja neuvosto määräenemmistöllä.

28 artikla: Täytäntöönpanosäädökset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä toimenpiteet oikeudellisesti velvoittavien unionin säädösten panemiseksi täytäntöön.

2. Jos unionin velvoittavat säädökset on pantava täytäntöön yhdenmukaisin edellytyksin, kyseisillä säädöksillä voidaan siirtää täytäntöönpanovaltaa komissiolle, tai tietyissä tapauksissa ja [YUTP] artiklassa määrätyissä tapauksissa neuvostolle.

3. Unionin täytäntöönpanosäädöksiin voidaan soveltaa valvontamenettelyjä, joiden on oltava niiden periaatteiden ja sääntöjen mukaisia, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat ennalta vahvistaneet lainsäädäntömenettelyn mukaisesti.

4. Unionin täytäntöönpanosäädökset ovat muodoltaan eurooppalaisia täytäntöönpanoasetuksia tai eurooppalaisia täytäntöönpanopäätöksiä.

29 artikla: [Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka]

30 artikla: [Yhteinen puolustuspolitiikka]

31 artikla: [Poliisi- ja rikosasioissa toteutettava politiikka]

32 artikla [Neuvoston säädöksiä koskevat yhteiset periaatteet]

1. Jollei perustuslaissa asiasta erityisesti määrätä, toimielimet päättävät sovellettavien menettelyjen mukaisesti kussakin tapauksessa annettavan säädöksen lajista 8 artiklassa tarkoitettua suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

2. Eurooppalait, eurooppapuitelait, eurooppa-asetukset ja eurooppapäätökset perustellaan, ja niissä viitataan tässä perustuslaissa tarkoitettuihin ehdotuksiin tai lausuntoihin.

33 artikla: Julkaiseminen ja voimaantulo

1. Euroopan parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja allekirjoittavat lainsäädäntömenettelyn mukaisesti annetut eurooppalait ja eurooppapuitelait. Muissa tapauksissa ne allekirjoittaa neuvoston puheenjohtaja. Eurooppalait ja eurooppapuitelait julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä tai, jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne on julkaistu.
2. Komission tai neuvoston antamat eurooppa-asetukset ja sellaiset eurooppapäätökset, joita ei ole erityisesti osoitettu tai jotka on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä tai, jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne on julkaistu.

3. Muut päätökset annetaan tiedoksi niille, joille ne on osoitettu, ja ne tulevat voimaan kun ne on annettu tiedoksi.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]