Euroopan parlamentin jäsen Esko Seppänen Helsingissä
23.11 klo 14.00
(Tämä on STT:lle, Helsingin Sanomille ja Yleisradiolle
toimitettu lehdistötiedote, josta ei näkynyt jälkeäkään Suomen
mediassa. Kun Ranskan hallitus vaihtoi edustajaansa konventissa,
siitä ei kerrottu lainkaan Suomessa, vaikka kyseessä on merkittävä
käännekohta EU:n perustuslakikonventin työssä: perustuslakiluonnos
valmistellaankin konventissa eikä HVK:ssa!)
Suomen nuorisokonventissa perjantaina pääministeri Paavo
Lipponen myönsi ensimmäisen kerran, että hallitus oli arvioinut
väärin perustuslakikonventin merkityksen. Alkaa näyttää siltä,
että perustuslaki tehdäänkin konventissa eikä hallitusten
välisessä konferenssissa (HVK).
Tämä virhearvio korostuu nyt, kun Ranskan presidentti on
vaihtanut (21.11) konventtiedustajakseen maan ulkoministerin
Dominique de Willepinin. Saksahan vaihtoi konventtiedustajakseen
ulkoministeri Joschka Fischerin muutamia viikkoja aikaisemmin.
Saksan ja Ranskan ulkoministerit ovat heti (22.11) ottaneet
konventtiasioihin yhdessä kantaa. He haluavat muuttaa EU:n
entistä enemmän ”turvallisuus- ja puolustusunioniksi”, jossa
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa pitäisi tehdä määräenemmistöpäätöksin.
He haluavat tuoda ns. tiivistetyn yhteistyön puolustuskysymyksiin.
He esittävät kuolleeksi ja kuopatuksi luullun WEU:n kollektiivisen
puolustusartiklan tuomista unionin rakenteisiin. He esittävät
yhteisen asehankintaviraston perustamista EU:n nimiin.
Tämä kaikki näkyy perustuslakikonventin puolustustyöryhmän
toiminnassa. Sen maanantain (25.11) kokoukseen on Saksan ja
Ranskan mainitun yhteisen kannan jälkeen esitetty loppuasiakirjaa,
jossa EU:n perustuslakiin halutaan kirjata keskinäistä puolustusvelvoitetta
muistuttava ”solidaarisuuspykälä”. Se tekisi EU:sta myös sotaliiton.
Kun tapahtumat perustuslakirintamalla ovat saaneet tällaisia
käänteitä, Suomen hallituksen on heti korjattava virhearvionsa
ja nimitettävä konventtiedustajakseen henkilö, jolla on poliittinen
vastuu Suomen kansalle valmisteilla olevasta perustuslaista.
Virheen tunnustaminen ei ole helppoa, mutta virheen ei saa
antaa jatkua.
(Tämän lisäksi lehdistötiedotteessa viitattiin Esko Seppäsen
kotisivulla olleeseen uutisvuotoon puolustustyöryhmän työstä,
joka murentaa Suomen liittoutumattomuuden perustaa):
On valmistunut ensimmäinen luonnos konventin puolustustyöryhmän
asiakirjaksi. ”Asiantuntijoiden” kuulemisen jälkeen oli tullut
aika tehdä johtopäätöksiä.
Niiden käsittelyä varten on yksi ainoa kokous maanantaina
25.11. Loppuraportin luonnostelma jaettiin työryhmän jäsenille
perjantaina 22.11. Perustuslain valmistelukulttuurille oli
tyypillistä se, että tämä laaja asiakirja oli vain ranskan
kielellä. Piti siis lukea ranskaa, jos aikoi vaikuttaa EU:n
perustuslakiin puolustuskysymysten osalta.
Työryhmän jäsenet vaativat ja saavat asian käsittelylle
lisäaikaa ja uusia kokouksia. Mitä kriisinhallintaan tulee,
raporttiluonnoksen mukaan se haluttiin säilyttää neuvoston
rakenteissa. Se oli pettymys federalisteille.
Operaatiot suositeltiin käynnistettäväksi yksimielisyydellä
niin että vastaan panevien maiden toivotaan suostuvan rakentavaan
pidättäytymiseen. Mukaan lähtevät maat voisivat sillä tavalla
muodostaa EU:n nimissä halukkaiden maiden liittoutumia (Coalition
of the Willing).
Operaatiot maksavat, ja suositus on kerätä ennakolta rahaa
yhteiseen rahastoon joukkojen työstämisen nopeuttamiseksi.
Oli epäselvää, olisiko rahasto EU:n budjetin sisä- vai ulkopuolella.
Jos se olisi ulkopuolella, rahoilla ei olisi parlamentaarista
valvontaa ja myös sellaiset jäsenmaat joutuisivat osallistumaan
kuluihin, jotka eivät halua osallistua operaatioihin.
Kriisitilanteita varten haluttiin luoda yksijohtajuusperiaate.
Avoimeksi jää, johtaisiko operaatioita neuvoston korkea edustaja
vai mahdollisesti uusi presidentti. Hänelle haluttiin joka
tapauksessa aloiteoikeus joukkojen käytön asioissa.
Se, mikä koski kriisinhallintaa, oli poliittista pilkun
viilausta verrattuna siihen, että perustuslakiin ehdotettiin
kirjattavaksi erityinen solidaarisuuslauseke, ”EU:n oma viides
artikla”.
Sen ensimmäisen version mukaan perustuslain pitäisi sallia
”kaikkien unionin käytettävissä olevien instrumenttien käyttöönotto,
mukaan lukien sotilaallisten ja niiden keinojen käyttö, jotka
on alun perin luotu Petersbergin tehtäviä varten, tarkoituksena
torjua ennalta terroristiuhkaa, suojella siviiliväestöä ja
demokraattisia instituutioita ja auttaa jäsenvaltiota, joka
alueellaan joutuu mahdollisen hyökkäyksen kohteeksi.”
On epäselvää, onko tämä vain ns. terrorismipykälä (jollaisena
sitä markkinoidaan) vai myös yleinen puolustusyhteistyöpykälä.
Sanamuoto sallii terrorismin vastustamista laajemman puolustusyhteistyön.
Asiakirjassa haluttiin kasvattaa EU:n aseellisia muskeleita.
Jäsenmaiden haluttiin käyttävän lisää rahaa puolustukseen,
ja sitä varten haluttiin luoda määrällisiä ja laadullisia
mittareita EMU-konvergenssikriteereiden tapaan. Niitä olisivat
1) puolustusmenojen osuus BKT:sta, 2) ase- ja kalustomenojen
osuus puolustusbudjetista sekä 3) joukkojen käyttövalmius.
Johdonmukaista vuoden aikana käytyyn keskusteluun nähden
oli se, että EU:n rakenteisiin ehdotetaan perustettavaksi
uusi asevarustelun ja strategisen tutkimuksen virasto (Armaments
Agency).
Johdonmukaista oli vaatia EU:n neuvoston kokoontumista myös
puolustusministereiden kokoonpanossa; unioniahan militarisodaan.
Se, mitä EU:ssa halutaan tehdä, ei ole päällisin puolin ristiriidassa
Naton Prahan huippukokouksen päätösten kanssa. Siellä Naton
nopean iskun joukkojen toimialueeksi päätettiin koko maapallo,
mikä on myös euroarmeijan toimialue. Siitä voi kyllä syntyä
ongelma, että Naton komentojärjestelmää uudistettiin niin
että kaikki sen eurooppalaisetkin joukot alistetaan aina USA:n
kenraalin alaisuuteen. Se vie euroarmeijalta itsenäisyyden.
USA:lla ei ole mitään sitä vastaan.
Tulossa ei ole mitään yllättävää. Militarisointia kirjataan
perussopimuksiin.
| 