Suomen yhteensovittamisesta liittovaltioon ja natoon

Esko Seppänen Lähiradiossa (100,3 MHz) 4.11.2001

Joulukuussa Nizzassa päätettiin EU:n perussopimusten muuttamisesta. Päätös tehtiin kummallisissa olosuhteissa: valtioiden päämiehet eivät aamulla tienneet, mitä olivat yöllä päättäneet.

Vähitellen selvisi, että oli päätetty lisätä isojen maiden valtaa pienten kustannuksella. Isojen maiden äänimääriä lisättiin suhteessa pieniin maihin.

Euroopan parlamentin jäsenten lukumäärää vähennettiin kaikkien muiden maiden osalta paitsi Saksan. Pienten maiden edustajien määrää vähennettiin suhteessa enemmän kuin suurten.

Sitten vähennettiin niiden asioiden määrää, joissa päätökset tehdään yksimielisesti. Sillä tavalla yli 30 uudessa asiaryhmässä poistui jäsenmailta veto-oikeus. Päätös lisäsi sellaista ylikansallista päätöksentekoa, jossa isoilla mailla on paljon ääniä ja pienillä mailla vähän. EU:ssa tehdään yhä enemmän ylikansallisia päätöksiä maiden väkiluvun voimalla.

Sitten vielä annettiin suurille maille aivan uudenlainen veto-oikeus: kolme suurta jäsenmaata voi estää minkä tahansa päätöksen toteutumisen. Se, että pienemmillä on tiedossa tällainen suurten maiden erityisveto-oikeus, vaikuttaa asioiden käsittelyyn: mitään sellaista ei edes yritetä saada läpi, mitä isot maat vastustavat.

Tätä kaikkea perusteltiin EU:n laajenemisella.

Hassunkurista on, että suurten maiden valta kasvaa tehtyjen päätösten seurauksena, vaikka EU ei laajenisikaan!

Että sellainen Nizzan sopimus.

Lipposesta

EU:n perussopimusten muuttaminen on hyväksyttävä kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa, siis myös Suomen eduskunnassa.

Demokratiaan kuuluu sen ohella, että päätökseksi tulee enemmistön kanta, myös se, että asioiden valmistelu on julkista. Jos maan täysivaltaisuudesta luovutaan, demokratiaa on se, että siitä edes käydään julkinen keskustelu.

Suomessa ei ole keskusteltu Nizzan sopimuksen sisällöstä, ja se on median syy. Meillä on päällä ikään kuin sotasensuuri: valtionjohdon toimia ei valtamediassa saa arvostella. Eliitin ei tarvitse perustella tai puolustella kantaansa, vaan se saa sanella tahtonsa kansalle.

Niinpä kun Lipponen hyväksyi Nizzan sopimuksen tuntematta täysin sen sisältöä, se oli sillä sipuli. Asiaa ei enää sen jälkeen puitu keskustelemalla. Pääministeriä saa Suomessa arvostella vain harvapuheisuudesta, juroudesta ja jääräpäisyydestä, mutta ei itse asiasta: siitä mitä Lipponen tekee Suomen nimissä.

Lipponen puolustaa teesiä, jonka mukaan "me lähdemme siitä, että yhteisöllisyys on pienen jäsenmaan etu" ja että "Suomi ei lähde mukaan yhteistyöhön, joka pönkittää hallitustenvälistä suuntausta EU:ssa". Vaikka Lipponen ei käytä liittovaltio-sanaa, hän liputtaa selvästi sellaisen yhteisöllisyyden puolesta, jota muualla pidetään federalismina, liittovaltiohenkisyytenä. Hänen laillaan ajattelevat eurodemarit ja -vihreät sekä ne oikeistolaiset, jotka - kokoomuslaisten tapaan - ovat julkisesti asettaneet europuolueensa (PPE) tavoitteeksi EU:n liittovaltioittamisen.

Sananvapaudesta

Toimin pitkään Yleisradiossa taloustoimittajana, 17 vuotta. Siitä puolet oli Kekkosen aikaa.

Silloin minulle ei tullut mieleen, että julkiset tiedotusvälineet Yleisradion johdolla vaikenisivat sen, mitä poliittinen eliitti tekee Suomelle. Nyt media vaikenee sen.

Jopa vieraiden valtioiden päämiehet Belgian pääministerin johdolla kiinnittävät meidän huomiomme siihen, että Suomi on Euroopan federalistisin maa. Federalistit ovat niitä, jotka ovat valmiita luopumaan kansallisesta itsemääräämisestä ja alistuvat keskusvallalle.

Suomen johtavin tai ainakin julkisin federalisti on Paavo Lipponen. Hän vähättelee Suomen kansan informoimiseksi järjestettyjä tiedotustilaisuuksia "pienten maiden pieniksi tiedotustilaisuuksiksi". Omasta mielestään hän on liian suuri mies Suomen kokoisen maan kenkiin. Lipponen tuntuu tavoittelevan EU:ssa Erkki Liikasen jälkeen komissaarin paikkaa, mutta ei mitä tahansa paikkaa vaan pääkomissaarin paikkaa.

Saksalaissuuntauksen miehenä Paavolla näyttäisi olevan sille paikalle tukea Saksassa päin. Mediajätti Bertelsmannin johtaja Elmar Brok, joka on sivutoimenaan vaikutusvaltainen kristillisdemokraattimeppi europarlamentissa, on ehdottanut Lipposta EU:lle uutta perustuslakia valmistelevan konventin puheenjohtajaksi. Käytävillä kuulee sen suuntaisia puheita, että konventin puheenjohtajaksi pitää valita tuleva pääkomissaari. Nyt EU:lle siis jo valitaan uutta pääkomissaaria, vaikka entinenkin vielä on. Romano Prodi on surkeasti epäonnistunut tehtävässään.

Belgialaiset, joita pidettiin Euroopan federalistisimpana kansakuntana niin kauan kuin maan pääministeri Guy Verhofstadt nimesi Suomen - kai Lipposesta saamansa käsityksen perusteella - EU:ssa liittovaltion ylimmäksi ystäväksi, ovat ehdottaneet perustuslain valmistelussa merkittävää roolia Martti Ahtisaarelle, tuolle UPM-Kymmenen miehelle, joka on Elcoteqin optiorälssiä. Elämässä pääsee eteenpäin, jos on muiden mieltä. Omaa mieltä ei ole viisasta olla. Että vielä Nobelin rauhanpalkinto, hänelle, Naton sanansaattajalle?

Miksi Suomessa ei keskustella EU:n liittovaltioimisesta ja militarisoimisesta?

Siksi, että valtamedia on EU:n liittovaltioimisen ja militarisoimisen kannalla ja suostuttelee myös kansaa kannattamaan. Mutta kansapa on Suomessa itsepäinen,eivätkä suomalaiset ole liittoutumassa Natoon varsinkaan nyt kun sillä on käynnissä ristiretki islamia vastaan. Miksi me liittyisimme siihen siviilien pommittajien seuraan, jolle monet tämän ajan virheet kostetaan, ennemmin taikka myöhemmin? Liittyköön Putin, joka tarvitsee USA:ta Kiinaa vastaan. Meille turvallisinta olisi puolueettomuus, mutta jos sitä vaihtoehtoa ei ole tarjolla, käy se tämä liittoutumattomuuskin, Naton ulkopuolella oleminen. Kansan ei pidä lunastaa verellään kenenkään suomalaisen EU- tai Nato-virkaa.

Helsingin Sanomat on EU:n liittovaltioimisen ja militarisoimisen asian ajaja. Sen voi lukea lehden pääideologien Max Jakobsonin ja Olli Kivisen kolumneista. He ovat täsmänatottajia, ja muu lehti Unto Hämäläisineen seuraa perässä. Sitä, että Helsingin Sanomat ei julkaise EU- ja Nato-kriittisiä kirjoituksia, se kutsuu sananvapaudeksi, omaksi sananvapaudekseen. Meillä on sensuuri. Vaikka Hesari on yksityinen yritys, eikä se edusta julkista valtaa muuta kuin olemalla Virallinen Lehti, se ylläpitää maassa sensuuria. Meillä on sensuurikin privatisoitu.

Rahalla kuitenkin saa, ja niinpä ostin lauantain lehdestä 40 000 markalla ilmoitustilaa kirjoitukselle, jota tarjosin elokuussa Helsingin Sanomille mutta joka ei sitä julkaissut. Pitää olla meppi, jotta julkisuutta saa edes rahalla. Köyhät älkööt vaivautuko. Sananvapautta ei Suomessa ole, eikä varsinkaan ole julkista keskustelua.

Yleisradio tekee samaa kuin Helsingin Sanomat. Se vaikenee eikä keskustele. Erityisen vaikea tapaus on Ylen televisiouutiset, joka on lupamaksumonopolimme poliittinen käyntikortti. TV-uutiset ovat politiikan iltahartaus, jossa tosiuskovaiset todistavat, että valtakunnassa kaikki hyvin. "Väärät" mielipiteet sensuroidaan pois näkymästä ja kuulumasta, ja sen tekevät toimittajat, jotka petaavat itselleen uraa Suomen ulkoministeriön virallisella tiedotusosastolla.

Siksi Suomen Nato-jäsenyys on poliittinen eikä sotilaallinen projekti, ja se näyttää olevan myös median projekti. Nato-kriittisyys vaietaan. Että sellainen sensuuri.

Irlannin EI

Suomessa mediaa totutetaan alistumaan eliitin tahtoon. Eduskunta on siihen jo tottunut. Niinpä Suomen eduskunta hyväksyy valtavalla äänten enemmistöllä Nizzan sopimuksen, jota taas ei hyväksynyt kansanäänestyksessä Irlannin kansa.

Irlannissa oli perustuslain mukaan järjestettävä maan itsenäisyyden murentamisesta kansanäänestys, jossa koko Irlannin poliittinen eliitti, talouselämä ja koko media olivat Nizzan sopimuksen hyväksymisen puolella. Siitä huolimatta irlantilaisten enemmistö äänesti sitä vastaan. Irlantilaiset eivät uskoneet poliittista eliittiään. He pitivät kiinni maansa täysivaltaisuudesta.

Suomalaiset voisivat hyvinkin olla kansanäänestyksessä Nizzan sopimuksesta - tai ainakin Natosta - samaa mieltä kuin irlantilaiset (tai tanskalaisten kanssa samaa mieltä oman rahan säilyttämisen tärkeydestä). Siksi poliittinen eliittimme ei anna suomalaisille tilaisuutta äänestää suoraan itse.

Eduskunnasta ei löydy monta Nizzan sopimusta vastaan äänestäjää, ei mahda löytyä enempää kuin onyhdessä kädessä sormia. Ne euroänkyrät, jotka äänestivät Suomen EU-jäsenyyttä vastaan, ovat talttuneet, kun on taltutettu, uhkailtu, painostettu, luvattu, paijattu tai kiitelty. Periaatteista ei Suomen eduskunnassa tarvitse pitää kiinni, ei varsinkaan jos niitä ei ole. Vasemmistoliitostakin puuttuu aatteellista ryhtiä koko rintaman leveydeltä.

Kun EU-eliitin mielestä Irlannin kansa äänesti väärin, suomalaiset kansanedustajat eivät äänestä väärin.

Väärän tuloksen johdosta irlantilaiset pannaan äänestämään uudelleen.

Laekenin huippukokouksessa annetaan julkilausuma, jolla Nizzan sopimusta ei paranneta miltään osin mutta jossa Irlannille luvataan kaikki se kaunis, mikä sille voidaan luvata sopimusta muuttamatta. Tämän julkilausuman toivotaan kääntävän Irlannin kansan pään. Jos se ei käänny, EU:n sääntöjä muutetaan. Yhtäkkiä kaikkia sopimuksia ei enää tarvitsekaan hyväksyä kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa. EU astuu silloin aikaan, jossa isot sanelevat ratkaisut.

Laekenin huippukokouksessa ei Irlannin asia kuitenkaan ole päällimmäisenä esillä.

Laekenissa päätetään EU:n lisäliittovaltioittamisesta sillä tavalla, että EU:lle aletaan valmistella omaa perustuslakia. Se olisi liittovaltion perustuslaki.

EU:n toimivaltaa kasvatetaan

Niissä asioissa, joissa EU:lla on yksinomainen toimivalta, päätökset tehdään yhteisömetodilla. Se on sitä, että päätökset tehdään EU:n sääntöjen mukaan EU:n omissa elimissä eikä viime kädessä jäsenvaltioissa. Jäsenmaat joutuvat toimimaan kaikissa yhteisöllistetyissä asioissa niin kuin EU määrää.

Maatalous-, alue- ja kilpailupolitiikassa EU on keskusvalta, joka määrää yksin esimerkiksi jäsenmaiden maataloudesta. Sillä alalla EU on jo liittovaltio.

On myös ollut sellaisia,asioita joissa EU:lle eiole annettu toimivaltaa.

Sellainen asia on ollut puolustus. EU:n jäsenten enemmistö on antanut puolustuksensa Naton (mutta ei EU:n) toimivaltaan, eikä EU:lla ole ollut asiaa Naton rakenteisiin. EU:lle kuitenkin perustettiin Helsingin huippukokouksessa Nato-yhteensopivat sotilaalliset toimielimet, ja parin viikon kuluttua taas uudessa joukkojenluovutuskokouksessa Brysselissä jäsenmaat antavat EU:n käyttöön lisää resursseja Nato-yhteensopivaa euroarmeijaa varten. Suomi lisää silloin euroarmeijan käyttöön osoitettavien valmiusjoukkojen sotilasmäärän 1500:sta 2000:een. Suomi on näin valmis tekemään enemmän Nato-yhteensopivaa sotaa kuin YK-yhteensopivaa rauhanturvaamista.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että jos suomalainen nuorimies on kerran suorittanut asepalveluksensa valmiusjoukoissa, häntä vaaditaan - ilman päätöksensä peruuttamisoikeutta - lähtemään sotiin niin USA:n kuin muunkin kristinuskon puolesta islamia vastaan, jos EU päättää lähettää euroarmeijansa taistelutehtäviin.

Euroarmeija toimeenpanee EU:n päätöksillä kriisinhallintatehtäviä, jotka voivat olla myös rauhaan pakottamista eli sotaa. EU ei vaadi euroarmeijan hyökkäyksille YK:n mandaattia.On mielenkiintoista nähdä, onko Lipposen hallitus muuttamassa maamme rauhanturvalakia tältä osin. Perjantain Hesarin mukaan on: puolustusministeriössä valmistellaan lainmuutosta, joka tekisi mahdolliseksi Suomen osallistumisen hyökkäyssotaan ilman kansainvälisen yhteisön antamaa mandaattia - ja siis laillisuutta.EU-joukkojen Nato-yhteensopivuus vaatii sitä, kun taas kansallinen etu olisi olla rauhan puolella.

Suomea natotetaan EU:n rakenteiden kautta. Lipposen hallituksen ohjelmasta on jo otettu pois kohta, jonka mukaan Suomi turvaa "itsenäiseen puolustukseen". Lipposen mukaan me "olemme liittoutuneet liittyessämme EU:n jäseneksi". Sitä kautta Suomen sotilaallinen ja poliittinen Nato-yhteensovittaminen johtaa - panssarimersukenraali Gustav Hägglundin arvion mukaan - siihen, että Nato-jäsenyys on tästä hetkestä kolmen vuoden kuluttua kuin Martta-yhdistykseen menisi.

Nato-maiden varusmiehet ovat harjoitelleet Suomessa sotaa ja suomalaiset Nato-maissa. Suomalaiset hävittäjät osallistuvat tänä vuonna sotaharjoituksiin Nato-maissa ja Naton hävittäjät Lapin ilmatilassa. Suomalaisille lentäjille opetetaan ilmatankkausta ja vaijerilaskeutumista lentotukialusten kannelle sekä Naton taktisia merkkejä ja komentokieltä; uudessa perustuslaissammehan armeijamme komentokieli ei ole enää suomen kieli. Näin ei puolusteta omaa maata vaan valmistaudutaan ristiretkille. Että sellaista natottamista.

Lisää poliisivaltioita

New Yorkin syyskuun tapahtumien jälkeen EU on ottamassa jättiläisharppauksia yhteisen poliisivaltion suuntaan.

EU:n elimissä on käsittelyssä eurooppalainen pidätysmääräys, joka tekee mahdolliseksi poliisin suorittaman pidätyksen ilman oikeudenkäyntiä sekä pidätetyn luovuttamisen toisiin maihin tuomittavaksi näiden toisten maiden lakien mukaan ilman että luovutusta pyytävän maan tarvitsee täsmentää luovutuksen perustetta. Syyksi vapauden riistoon riittää se, että epäillään jonkun toimivan terroriverkostossa. Pidätyksen perusteena voi olla aikomus, jota poliisin ei tarvitse todistaa.

Näin prosessi alkaa rangaistuksella (pidätys) ja jatkuu kuulusteluilla ja oikeudenkäynnillä. Uusi pidätyskäytäntö koskisi kaikkia rikostapauksia eikä vain "terrorismia", ja se saattaa tehdä terroristilaeista myös poliittisia lakeja. Pidätyksiä suoritetaan tulevaisuudessa poliisien ja syyttäjien eikä oikeusistuinten ehdoilla. Yhteisen oikeusalueen merkeissä tulollaan on EU:n yhteinen yleinen syyttäjä ja syyttäjänvirasto.

Federalistit haluavat perustaa EU:lle myös yhteisen mellakkapoliisin ja salaisen palvelun. Yhteinen sotilaallinen tiedustelu vakoilusatelliitteineen on jo teon alla. Että sellaisessa poliisivaltiosssa sitä pian ollaan täällä Suomessakin.

Konventtimetodi

Kaikkia näitä EU:n toimivaltoja käsitellään prosessissa, joka aloitetaan Laekenin huippukokouksessa joulukuun puolivälissä.

Siellä federalistit haluavat EU:lle perustuslain, jossa määritellään EU:n toimivaltaan useimmat edellä mainituista asioista. Federalistit haluavat EU:lle lisää toimivaltaa lisäliittovaltioitumisen hengessä.

Valmistelun aikana pieniä kansakuntia painostetaan hyväksymään itselleen epäedullisia ratkaisuja siinä hengessä, jota edustaaNizzan sopimus: pienet maat antoivat siirtää vapaaehtoisesti valtaa itseltään suurille maille.

Federalistit haluavat valmistella EU:n perustuslain ns. konventtimetodilla, samalla, jolla EU:lle valmisteltiin erityinen perusoikeuskirja. Se ei ollut jäsenmaita sitova, mutta perustuslaki olisi. Perusoikeuskirjasta halutaan tehdä perustuslain ensimmäinen luku.

Perusoikeuskirjan valmistelua varten kutsuttiin koolle konventti. Sen kokoonpanoon kuului kaksi edustajaa jokaisesta kansallisesta parlamentista, yksi edustaja kansallisista hallituksista, 16 europarlamentin edustajaa sekä yksi komissaari. Nämä 62 henkilöä valmistelivat perusoikeuskirjan 370 miljoonalle EU-kansalaiselle niin että kansallisissa päätöksentekoelimissä ei saanut muuttaa pilkunkaan paikkaa siitä, mitä oli sovittu ylikansallisesti ja epäparlamentaarisesti, epäselvästikin.

Konventissa perusoikeusasiakirjaan tehtiin yli tuhat muutosesitystä, mutta yhdestäkään ei äänestetty. Julistus hyväksyttiin ns. kvasienemmistöllä: todettiin - siis ilman äänestystä, vaikka oli eriäviäkin mielipiteitä - enemmistön olevan hyväksymisen kannalla. Konventtimetodi ei edusta demokratiaa eikä se ole edustuksellista parlamentarismia. Se on kylmää kyytiä kohden liittovaltiota niille, jotka haluavat puolustaa ainoaa tunnettua demokratian lajia: kansallisvaltioiden parlamentaarista demokratiaa.

Perusoikeuskirjan valmistelu oli helppo tehtävä verrattuna tulollaan olevan perustuslain valmisteluun. Perusoikeuskonventti ei saanut keksiä itse yhtään uutta oikeutta tai vapautta, vaan sen tehtävä oli kirjata näkyviin ne, joihin EU tai sen jäsenvaltiot olivat jo aikaisemmin sitoutuneet. Poliittisena tavoitteena federalisteilla oli halu saada asiat näyttämään siltä, että EU antaa ihmisille oikeuksia, joita heillä ei ole kansallisvaltiossa. Haluttiin antaa kuva EU:sta oikeuksien antajana: hyvä EU on hyvä myös köyhille, vaikkei se sitä olisikaan. Että sellainen federalistinen projekti on nyt käynnistymässä: EU:n perustuslaki.

Uusi konventti

Laekenin huippukokouksen lopputuloksessa on tiedossa, että aloitetaan perustuslain valmistelu. Sitä ei välttämättä kutsuta sillä nimellä.

On tiedossa, että koolle kutsutaan konventti, jonka koostumus on sama kuin perusoikeuskirjan valmistelussa.

Epäselvää on, ja epäselväksi voi kokouksessakin jäädä, mikä on konventin toimeksianto: tuotetaanko konventissa yksi ehdotus perustuslaiksi vai monta optiota.

On tiedossa, että konventti saa työnsä valmiiksi ennen vuotta 2004, jolloin alkaa uusi hallitusten välinen konferenssi (HVK) EU:n institutionaalisen tulevaisuuden suuntalinjoista.

On tiedossa, että konventtiin tulee pari huomioitsijaa EU:n talous- ja sosiaalineuvostosta (Ecosoc) ja alueiden komiteasta. Sen lisäksi sen työtä kutsutaan seuraamaan jäsenhakijamaiden edustajia, mutta heille eivät vanhat jäsenmaat anna valtaa sen suhteen, millaisen asiakirjan konventti tuottaa.

Konventtimetodin kritiikki

Ongelmallista konventtimetodissa on valmisteluprosessin epädemokraattisuus ja epäparlamentaarisuus. Se antaa isoille maille mahdollisuuden painostaa pieniä. Yksilöt, jotka ovat kansallisten instituutioiden edustajia, eivät pysty vastustamaan paineita yhtä hyvin kuin valtiolliset elimet.

Paineista yhdenmukaiseen ja samanlaiseen käyttäytymiseen on näyttöä perusoikeuskonventin ajalta.

Ongelmallisinta on kuitenkin asioiden valmistelun suppea pohja. Konventti ei edusta kaikkia, eivätkä poikkeavuudet ja erilaisuudet pääse valmistelussa esille.

EU on liian iso, jotta sille voitaisiin valmistella ja säätää demokraattisesti demokraattinen perustuslaki.

Lopuksi

Esitän mietittäväksi, miten tästä eteenpäin.

Kun ei oikein voida luottaa poliittisiin puolueisiin, pitäisikö perustaa kansalaisliike Suomen täysivaltaisuuden puolesta, Natoa vastaan?

Eestille toteutti itsenäisyyden rahvarinne, kansalaiset eli kansanrintama, eivät puolueet. Suomessa puolueet vievät maalta itsenäisyyden. Ne ovat aloittaneet itsenäisyydestä luopumisen prosessin itsestään. SDP, kokoomus, kepu ja vihreät ovat jo alosastoja kukin omassa europuolueessaan, joille aletaan pian maksaa europuoluetukea. Että sellaiset europuolueet toimivat jo meillä täällä Suomessa, euroSDP, eurokokoomus, eurokepu, eurovihreät, epäitsenäisiä kaikki tyynni.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]