Suomen Kuvalehti
19.6.2002
Esko Seppänen lähetti Suomen Kuvalehdelle kommentin pääkirjoitukseen.
Lehden mielestä se oli liian pitkä. Julkaisemme seuraavassa
molemmat versiot, joista voi vetää johtopäätöksen, mikä osa
tekstistä oli "liian pitkä".
Alkuperäinen kirjoitus:
Lehtenne - Nato-myönteisessä - pääkirjoituksessa (7.6) oli
kliseemäinen lause, joka oli huonosti perusteltu. Sanoitte,
että "Suomi on saanut EU:n jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa
kuin kokomme ja painoarvomme edellyttäisi".
Rohkenen olla toista mieltä. Kyseessä on pelkkä suomalaisten
itsensä luoma myytti, jota kritiikitön media monistaa.
EU:ssa pienen maan etujen puolustaminen on mahdollista,
jos jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus. Siitä on pidettävä
kiinni. Valitettavasti Suomi luopui siitä osittain Nizzan
sopimuksessa. Toisin teki toinen pieni maa Irlanti, jossa
kansa puolusti kansanvaltaansa kansanäänestyksessä
Kun pääministeri Paavo Lipponen haluaa Suomen nimissä edistää
EU:ssa liittovaltion tuloa, hän puolustaa ns. yhteisömetodia
ja on sen myötä vahvan komission kannalla. On kuitenkin alkanut
näyttää siltä, että komissiolta otetaan valtaa pois ja että
vain Benefinlux (Benelux ja Lipposen Suomi) puolustavat sen
aseman säilyttämistä. Lipposella ei ole arvovaltaa, jolla
vietäisiin hänen linjansa voittoon tässä taistossa, ja hyvä
niin.
Suomi näyttää häviävän kiistan elintarvikeviraston eli edes
yhden EU-viraston sijoittamisesta Suomeen. Se jäänee Brysseliin,
jos Espanja ja Italia eivät tehneet EU:n kalastushallinnon
pääjohtajan erottamisskandaalin yhteydessä salaista sopimusta
sen viemisestä Parmaan. Muut osaavat ajaa etujaan paremmin
kuin Suomi.
EU:n liittovaltioimista - ja vähän militarisoimistakin -
pohditaan ns. tulevaisuuskonventissa, jossa perustuslain luonnoksen
kirjoittavat puheenjohtajisto ja sihteeristö. Suomi on niitä
harvoja maita, joilla ei ole edustajaa kummassakaan.
Pääministeri Lipponen kävi vastikään Brysselissä valittamassa
pääkomissaari Prodille, miten vähän suomalaisia virkamiehiä
on EU:n palkkalistoilla. Korkeissa asemissa ei ole juuri ketään.
Sen lisäksi Suomi joutuu maksamaan palkat noin kolmellekymmenelle
suomalaiselle EU:n virkamiehelle, jotka tekevät komission
töitä. Suomalaiskomissaari Erkki Liikanenkin rankattiin vastikään
ulkomaisessa lehdessä - mielestäni väärin perustein - vaikutusvallaltaan
vähäisimpien komissaarien joukkoon.
Euroopan parlamentissa kukaan meistä suomalaismepeistä ei
toimi missään merkittävässä luottamustehtävässä. Pyrkyä ei
ole meiltä puuttunut. Omaksi ansioksemme luemme sentään sen,
että Jacob Söderman valittiin oikeusasiamieheksi, mutta hänen
piakkoin valittava seuraajansa ei ole suomalainen.
Gustaf Hägglundilla on merkittävä asema puolustuskomitean
johdossa, mutta on muistettava, että hänenkin palkkansa ja
panssariautonsa maksaa Suomi. Ja jos pidetään kiinni liittoutumattomuuspolitiikasta,
tämä tehtävä syö kansallisen linjamme uskottavuutta; onhan
Hägglundin työ tehdä koko EU:sta Nato-yhteensopiva. Niissä
merkeissä Suomi valmistautuu ulkomaisten joukkojen maahantuloon
ja/tai kauttakulkuun selvittämällä Natolle ns. isäntämaatukea
(toisin kuin tekee Ruotsi) ja antaa 2000 sotilasta euroarmeijan
käyttöön (Tanskan kieltäytyessä kokonaan EU:n sotilasyhteistyöstä).
Monessa muussa maassa puhutaan "euroarmeijasta", mutta meillä
puhutaan "kriisinhallintajoukoista" ja unohdetaan samalla
niiden käyttö rauhaanpakottamiseen eli sotiin.
Media näyttää luovan eliitin tarpeita palvelevan sanaston
ja sen ohella kliseet, joista pääkirjoituksessanne oli huonosti
perusteltuna hyvä esimerkki.
Esko Seppänen, Euroopan parlamentin jäsen
Suomen Kuvalehden tekemä lyhennelmä:
Nato-myönteisessä pääkirjoituksessa (SK 23/2002) oli kliseemäinen
lause, joka oli huonosti perusteltu: "Suomi on saanut EU:n
jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa kuin kokomme ja painoarvomme
edellyttäisi."
Rohkenen olla toista mieltä. Kyseessä on pelkkä suomalaisten
luoma myytti, jota kritiikitön media monistaa.
EU:ssa pienen maan etujen puolustaminen on mahdollista, jos
jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus. Valitettavasti Suomi
luopui siitä osittain Nizzan sopimuksessa. Toisin teki Irlanti,
jonka kansa puolusti kansanvaltaansa kansanäänestyksessä.
Kun pääministeri Paavo Lipponen haluaa Suomen nimissä edistää
EU:ssa liittovaltiota, hän puolustaa ns. yhteisömetodia ja
on vahvan komission kannalla. On kuitenkin alkanut näyttää
siltä, että komissiolta otetaan valtaa pois ja että sen asemaa
puolustavat vain Benefinlux-maat (Benelux ja Lipposen Suomi).
Lipposella ei ole arvovaltaa, jolla vietäisiin hänen linjansa
voittoon tässä taistossa, ja hyvä niin.
Esko Seppänen, Euroopan parlamentin jäsen
|