Suomen Kuvalehti

19.6.2002

Esko Seppänen lähetti Suomen Kuvalehdelle kommentin pääkirjoitukseen. Lehden mielestä se oli liian pitkä. Julkaisemme seuraavassa molemmat versiot, joista voi vetää johtopäätöksen, mikä osa tekstistä oli "liian pitkä".

Alkuperäinen kirjoitus:

Lehtenne - Nato-myönteisessä - pääkirjoituksessa (7.6) oli kliseemäinen lause, joka oli huonosti perusteltu. Sanoitte, että "Suomi on saanut EU:n jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa kuin kokomme ja painoarvomme edellyttäisi".

Rohkenen olla toista mieltä. Kyseessä on pelkkä suomalaisten itsensä luoma myytti, jota kritiikitön media monistaa.

EU:ssa pienen maan etujen puolustaminen on mahdollista, jos jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus. Siitä on pidettävä kiinni. Valitettavasti Suomi luopui siitä osittain Nizzan sopimuksessa. Toisin teki toinen pieni maa Irlanti, jossa kansa puolusti kansanvaltaansa kansanäänestyksessä

Kun pääministeri Paavo Lipponen haluaa Suomen nimissä edistää EU:ssa liittovaltion tuloa, hän puolustaa ns. yhteisömetodia ja on sen myötä vahvan komission kannalla. On kuitenkin alkanut näyttää siltä, että komissiolta otetaan valtaa pois ja että vain Benefinlux (Benelux ja Lipposen Suomi) puolustavat sen aseman säilyttämistä. Lipposella ei ole arvovaltaa, jolla vietäisiin hänen linjansa voittoon tässä taistossa, ja hyvä niin.

Suomi näyttää häviävän kiistan elintarvikeviraston eli edes yhden EU-viraston sijoittamisesta Suomeen. Se jäänee Brysseliin, jos Espanja ja Italia eivät tehneet EU:n kalastushallinnon pääjohtajan erottamisskandaalin yhteydessä salaista sopimusta sen viemisestä Parmaan. Muut osaavat ajaa etujaan paremmin kuin Suomi.

EU:n liittovaltioimista - ja vähän militarisoimistakin - pohditaan ns. tulevaisuuskonventissa, jossa perustuslain luonnoksen kirjoittavat puheenjohtajisto ja sihteeristö. Suomi on niitä harvoja maita, joilla ei ole edustajaa kummassakaan.

Pääministeri Lipponen kävi vastikään Brysselissä valittamassa pääkomissaari Prodille, miten vähän suomalaisia virkamiehiä on EU:n palkkalistoilla. Korkeissa asemissa ei ole juuri ketään. Sen lisäksi Suomi joutuu maksamaan palkat noin kolmellekymmenelle suomalaiselle EU:n virkamiehelle, jotka tekevät komission töitä. Suomalaiskomissaari Erkki Liikanenkin rankattiin vastikään ulkomaisessa lehdessä - mielestäni väärin perustein - vaikutusvallaltaan vähäisimpien komissaarien joukkoon.

Euroopan parlamentissa kukaan meistä suomalaismepeistä ei toimi missään merkittävässä luottamustehtävässä. Pyrkyä ei ole meiltä puuttunut. Omaksi ansioksemme luemme sentään sen, että Jacob Söderman valittiin oikeusasiamieheksi, mutta hänen piakkoin valittava seuraajansa ei ole suomalainen.

Gustaf Hägglundilla on merkittävä asema puolustuskomitean johdossa, mutta on muistettava, että hänenkin palkkansa ja panssariautonsa maksaa Suomi. Ja jos pidetään kiinni liittoutumattomuuspolitiikasta, tämä tehtävä syö kansallisen linjamme uskottavuutta; onhan Hägglundin työ tehdä koko EU:sta Nato-yhteensopiva. Niissä merkeissä Suomi valmistautuu ulkomaisten joukkojen maahantuloon ja/tai kauttakulkuun selvittämällä Natolle ns. isäntämaatukea (toisin kuin tekee Ruotsi) ja antaa 2000 sotilasta euroarmeijan käyttöön (Tanskan kieltäytyessä kokonaan EU:n sotilasyhteistyöstä). Monessa muussa maassa puhutaan "euroarmeijasta", mutta meillä puhutaan "kriisinhallintajoukoista" ja unohdetaan samalla niiden käyttö rauhaanpakottamiseen eli sotiin.

Media näyttää luovan eliitin tarpeita palvelevan sanaston ja sen ohella kliseet, joista pääkirjoituksessanne oli huonosti perusteltuna hyvä esimerkki.

Esko Seppänen, Euroopan parlamentin jäsen

Suomen Kuvalehden tekemä lyhennelmä:

Nato-myönteisessä pääkirjoituksessa (SK 23/2002) oli kliseemäinen lause, joka oli huonosti perusteltu: "Suomi on saanut EU:n jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa kuin kokomme ja painoarvomme edellyttäisi."

Rohkenen olla toista mieltä. Kyseessä on pelkkä suomalaisten luoma myytti, jota kritiikitön media monistaa.

EU:ssa pienen maan etujen puolustaminen on mahdollista, jos jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus. Valitettavasti Suomi luopui siitä osittain Nizzan sopimuksessa. Toisin teki Irlanti, jonka kansa puolusti kansanvaltaansa kansanäänestyksessä.

Kun pääministeri Paavo Lipponen haluaa Suomen nimissä edistää EU:ssa liittovaltiota, hän puolustaa ns. yhteisömetodia ja on vahvan komission kannalla. On kuitenkin alkanut näyttää siltä, että komissiolta otetaan valtaa pois ja että sen asemaa puolustavat vain Benefinlux-maat (Benelux ja Lipposen Suomi). Lipposella ei ole arvovaltaa, jolla vietäisiin hänen linjansa voittoon tässä taistossa, ja hyvä niin.

Esko Seppänen, Euroopan parlamentin jäsen