Hyvää lomaa itse kullekin
20.6.2002
Suomen Kuvalehden pääkirjoittajan mukaan "Suomi on saanut
EU:n jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa kuin kokomme ja painoarvomme
edellyttäisi". Väärin!
Perustelen kantani. Suomen Kuvalehti ei antanut perusteille
tilaa.
EU:ssa pienen maan etujen puolustamisen perusta on veto-oikeus,
josta Lipposen Suomi - valitettavasti - osin luopui hyväksymällä
Nizzan sopimuksen. Irlannissa se hylättiin kansanäänestyksessä.
Siellä kansallinen eliitti yrittää nyt EU-eliitin tuella ja
painostuksesta saada kansan äänestämään uudelleen, tällä kerralla
"oikein".
Lipponen edistää EU:ssa Suomen nimissä liittovaltion tuloa.
Niissä merkeissä hän puolustaa ns. yhteisömetodia ja on vahvan
komission kannalla. Komissiolta ollaan kuitenkin ottamassa
valtaa pois, ja vain Benefinlux (Benelux ja Lipposen Suomi)
puolustavat komissaarivaltaa. Lipposen arvovalta ei riitä
viemään hänen linjaansa voittoon tässä taistossa, ja hyvä
niin.
Suomalaiskomissaari Erkki Liikanen rankattiin vastikään
ulkomaisessa lehdessä - mielestäni väärin perustein - vaikutusvallaltaan
vähäisimpien komissaarien joukkoon. Se ennakoi tilannetta,
joka syntyy, jos toteutuu komission viime viikolla tekemä
yksimielinen ehdotus komissaarien eriarvoistamista: olisivat
suurten maiden superkomissaarit ja heille alisteiset
puolikomissaarit.
Suomi näyttää häviävän kiistan elintarvikeviraston
- eli edes yhden EU-viraston sijoittamisesta - Suomeen. Se
jäänee Brysseliin, jos Espanja ja Italia eivät tehneet EU:n
kalastushallinnon pääjohtajan erottamisskandaalin yhteydessä
salaista sopimusta sen viemisestä Parmaan.
EU:n liittovaltioimista - ja militarisoimista - valmistellaan
ns. tulevaisuuskonventissa, jossa perustuslain luonnosta kirjoittavat
sen puheenjohtajisto ja sihteeristö. Suomi on niitä harvoja
maita, joilla ei ole edustajaa kummassakaan. Pitäisi olla.
EU:n perustuslain valmistelu tapahtuu viime kädessä
näissä salaseuroissa.
Lipponen kävi toukokuussa Brysselissä valittamassa pääkomissaari
Prodille, miten vähän suomalaisia virkamiehiä on EU:n
palkkalistoilla. Korkeissa asemissa ei ole juuri ketään. Suomi
joutuu jopa maksamaan palkat noin kolmellekymmenelle suomalaiselle
virkamiehelle, jotka tekevät komission töitä.
Euroopan parlamentissa ei kukaan meistä suomalaismepeistä
toimi missään merkittävässä luottamustehtävässä. Pyrkyä ei
ole puuttunut. Ansioksemme luemme sentään sen, että Jacob
Söderman valittiin EU:n oikeusasiamieheksi, mutta hänen piakkoin
valittava seuraajansa ei ole suomalainen.
Gustaf Hägglundilla on merkittävä asema puolustuskomitean
johdossa. Hänenkin palkkansa ja panssariautonsa maksaa Suomi.
Jos pidetään kiinni liittoutumattomuudesta, Hägglundin asema
ei vahvista linjamme uskottavuutta; onhan hänen työnsä tehdä
koko EU:sta Nato-yhteensopiva.
Niissä merkeissä Suomi valmistautuu ulkomaisten joukkojen
maahantuloon ja/tai kauttakulkuun selvittämällä Natolle
ns. isäntämaatukea (toisin kuin tekee Ruotsi) ja antaa 2 000
sotilasta euroarmeijan käyttöön (Tanskan kieltäytyessä kokonaan
EU:n sotilasyhteistyöstä). Meillä harjoitellaan jo EU-johtoista
sotaa, vaikka rauhanturvalain mukaan varsinaiseen sotaanlähtöön
tarvitaankin YK:n mandaatti.
Hymy-lehti julkaisi kuluneella viikolla gallupin, jonka
lopputulos oli yllättävä: 39 % suomalaisista hyväksyy rauhan
aikana Nato-joukkojen tulon Suomeen. Enemmistö ei kuitenkaan
hyväksy. Vasemmistoliittolaisista 72 % ei hyväksy.
Taloustutkimus Oy:n tutkimus oli epäluotettava ja poliittisesti
epäedustava: haastateltavien joukkoon "sattui" vain 25/1010
vasemmistoliiton äänestäjää. Jos olisi sattunut enemmän, Nato-joukkojen
kauttakululla (minnekähän?) olisi ollut vähemmän hyväksyjiä.
Silti vieraiden joukkojen maahantulon näyttää hyväksyvän suurempi
osa suomalaisista kuin se 11 %, joka kannattaa erään toisen
gallupin mukaan maamme Nato-jäsenyyttä.
Kun kansalaismielipide on arvaamaton, poliittinen eliittimme
ei uskaltane panna Nato-jäsenyyttä kansanäänestykseen.
Kannatan kansanäänestystä, mutta näen, että puheet siitä ovat
sumuverhoa sille todelliselle vaihtoehdolle, että käytäisiin
Nato-eduskuntavaalit.
Suomeen tuli vuonna 1918 saksalaisia joukkoja sisällissodan
toisen osapuolen puolelle. Valkoinen Suomi oli siihen aikaan
käytännössä Saksan siirtomaa, ja tänne perustettiin - Nato-joukkojen
maahantuloon tänään myönteisimmin (58 %) suhtautuvien ihmisten
puolueeksi - kokoomus tuottamaan maahan saksalainen
kuningas.
Toisessa maailmansodassa Suomeen niin ikään tuli saksalaisia
joukkoja. Että tuli ja oli lupa tulla, sitä ei moni tiennyt
ennalta. Hitlerin kanssa liittoutuneet sotasyylliset tiesivät.
Tänään ongelma ei ole Saksa. Se on vähemmän militaristinen
kuin moni muu EU-maa. Ongelma on vieras (EU-)valta. Se saatta
viedä meitä sotiin ja tuoda sodat tänne. Elämme vieraiden
herhiläisten (hornet) aikaa, mutta silti toivotan hyvää lomaa
kaikille lomalaisille, itse kullekin. EU:ssa pidämme lomaa
vasta elokuussa.
|