Hyvää lomaa itse kullekin

20.6.2002

Suomen Kuvalehden pääkirjoittajan mukaan "Suomi on saanut EU:n jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa kuin kokomme ja painoarvomme edellyttäisi". Väärin!

Perustelen kantani. Suomen Kuvalehti ei antanut perusteille tilaa.

EU:ssa pienen maan etujen puolustamisen perusta on veto-oikeus, josta Lipposen Suomi - valitettavasti - osin luopui hyväksymällä Nizzan sopimuksen. Irlannissa se hylättiin kansanäänestyksessä. Siellä kansallinen eliitti yrittää nyt EU-eliitin tuella ja painostuksesta saada kansan äänestämään uudelleen, tällä kerralla "oikein".

Lipponen edistää EU:ssa Suomen nimissä liittovaltion tuloa. Niissä merkeissä hän puolustaa ns. yhteisömetodia ja on vahvan komission kannalla. Komissiolta ollaan kuitenkin ottamassa valtaa pois, ja vain Benefinlux (Benelux ja Lipposen Suomi) puolustavat komissaarivaltaa. Lipposen arvovalta ei riitä viemään hänen linjaansa voittoon tässä taistossa, ja hyvä niin.

Suomalaiskomissaari Erkki Liikanen rankattiin vastikään ulkomaisessa lehdessä - mielestäni väärin perustein - vaikutusvallaltaan vähäisimpien komissaarien joukkoon. Se ennakoi tilannetta, joka syntyy, jos toteutuu komission viime viikolla tekemä yksimielinen ehdotus komissaarien eriarvoistamista: olisivat suurten maiden superkomissaarit ja heille alisteiset puolikomissaarit.

Suomi näyttää häviävän kiistan elintarvikeviraston - eli edes yhden EU-viraston sijoittamisesta - Suomeen. Se jäänee Brysseliin, jos Espanja ja Italia eivät tehneet EU:n kalastushallinnon pääjohtajan erottamisskandaalin yhteydessä salaista sopimusta sen viemisestä Parmaan.

EU:n liittovaltioimista - ja militarisoimista - valmistellaan ns. tulevaisuuskonventissa, jossa perustuslain luonnosta kirjoittavat sen puheenjohtajisto ja sihteeristö. Suomi on niitä harvoja maita, joilla ei ole edustajaa kummassakaan. Pitäisi olla. EU:n perustuslain valmistelu tapahtuu viime kädessä näissä salaseuroissa.

Lipponen kävi toukokuussa Brysselissä valittamassa pääkomissaari Prodille, miten vähän suomalaisia virkamiehiä on EU:n palkkalistoilla. Korkeissa asemissa ei ole juuri ketään. Suomi joutuu jopa maksamaan palkat noin kolmellekymmenelle suomalaiselle virkamiehelle, jotka tekevät komission töitä.

Euroopan parlamentissa ei kukaan meistä suomalaismepeistä toimi missään merkittävässä luottamustehtävässä. Pyrkyä ei ole puuttunut. Ansioksemme luemme sentään sen, että Jacob Söderman valittiin EU:n oikeusasiamieheksi, mutta hänen piakkoin valittava seuraajansa ei ole suomalainen.

Gustaf Hägglundilla on merkittävä asema puolustuskomitean johdossa. Hänenkin palkkansa ja panssariautonsa maksaa Suomi. Jos pidetään kiinni liittoutumattomuudesta, Hägglundin asema ei vahvista linjamme uskottavuutta; onhan hänen työnsä tehdä koko EU:sta Nato-yhteensopiva.

Niissä merkeissä Suomi valmistautuu ulkomaisten joukkojen maahantuloon ja/tai kauttakulkuun selvittämällä Natolle ns. isäntämaatukea (toisin kuin tekee Ruotsi) ja antaa 2 000 sotilasta euroarmeijan käyttöön (Tanskan kieltäytyessä kokonaan EU:n sotilasyhteistyöstä). Meillä harjoitellaan jo EU-johtoista sotaa, vaikka rauhanturvalain mukaan varsinaiseen sotaanlähtöön tarvitaankin YK:n mandaatti.

Hymy-lehti julkaisi kuluneella viikolla gallupin, jonka lopputulos oli yllättävä: 39 % suomalaisista hyväksyy rauhan aikana Nato-joukkojen tulon Suomeen. Enemmistö ei kuitenkaan hyväksy. Vasemmistoliittolaisista 72 % ei hyväksy.

Taloustutkimus Oy:n tutkimus oli epäluotettava ja poliittisesti epäedustava: haastateltavien joukkoon "sattui" vain 25/1010 vasemmistoliiton äänestäjää. Jos olisi sattunut enemmän, Nato-joukkojen kauttakululla (minnekähän?) olisi ollut vähemmän hyväksyjiä. Silti vieraiden joukkojen maahantulon näyttää hyväksyvän suurempi osa suomalaisista kuin se 11 %, joka kannattaa erään toisen gallupin mukaan maamme Nato-jäsenyyttä.

Kun kansalaismielipide on arvaamaton, poliittinen eliittimme ei uskaltane panna Nato-jäsenyyttä kansanäänestykseen. Kannatan kansanäänestystä, mutta näen, että puheet siitä ovat sumuverhoa sille todelliselle vaihtoehdolle, että käytäisiin Nato-eduskuntavaalit.

Suomeen tuli vuonna 1918 saksalaisia joukkoja sisällissodan toisen osapuolen puolelle. Valkoinen Suomi oli siihen aikaan käytännössä Saksan siirtomaa, ja tänne perustettiin - Nato-joukkojen maahantuloon tänään myönteisimmin (58 %) suhtautuvien ihmisten puolueeksi - kokoomus tuottamaan maahan saksalainen kuningas.

Toisessa maailmansodassa Suomeen niin ikään tuli saksalaisia joukkoja. Että tuli ja oli lupa tulla, sitä ei moni tiennyt ennalta. Hitlerin kanssa liittoutuneet sotasyylliset tiesivät.

Tänään ongelma ei ole Saksa. Se on vähemmän militaristinen kuin moni muu EU-maa. Ongelma on vieras (EU-)valta. Se saatta viedä meitä sotiin ja tuoda sodat tänne. Elämme vieraiden herhiläisten (hornet) aikaa, mutta silti toivotan hyvää lomaa kaikille lomalaisille, itse kullekin. EU:ssa pidämme lomaa vasta elokuussa.