Totutetaan, totutetaan
KU 28.9.2001
Ilta-Sanomat teki viime viikolla lööpin siitä,
että joku porukka oli viime helmikuussa aikonut tappaa
meidät europarlamentaarikot sariinikaasulla. Jutussa ei
ollut mitään perää.
Media monistaa nyt kauhua. Meitä totutetaan sotaan.
"Sota!", huusi Bush. "Jokaisen
kansakunnan kautta maailman on nyt tehtävä valinta:
olette joko meidän puolellamme tai terroristien
puolella."
Jos USA hyökkää kansainvälisen oikeuden
näkökulmasta laittomasti toiseen maahan siviileiden
kimppuun, en ole heidän puolellaan, mutta en sen
tähden suostu olemaan myöskään terroristien
puolella. Pelkään, että ollaan siirtymässä
laittomuuden aikaan.
Laittomuuden perustana ovat "yhteiset arvot",
joita ei ole kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja
joita ei ole hyväksytty kansanedustuslaitoksissa. Jos
niille ei ole kansainvälisoikeudellisia perusteita, ne
ovat poliittista mielivaltaa. Niiden nimissä saadaan
uskovaiset hurmostilaan ja ristiretkille. Toisella
puolella on niitä, jotka käyvät pyhää sotaa.
Me suomalaiset emme ole koskaan vallanneet yhtään
siirtomaata, emme käyneet orjakauppaa emmekä
hyökänneet muihin maihin (paitsi mitä nyt vähän
muinaiseen Neuvostoliittoon). Meidän viattomuutemme on
monissa asioissa tallella. Niin meillä on erilainen
turvallisuus kuin niillä mailla, jotka ovat
orjuuttaneet kansoja, tuhonneet kulttuureja ja
riistäneet muiden luonnonvaroja.
(Meillä on erilainen demokratiakin. Meillähän
presidentiksi valitaan henkilö, joka saa vaaleissa
eniten ääniä.)
Kommunismin romahtamisen jälkeen Natolla ei ole ollut
yhteistä viholliskuvaa. Nyt se on: islam. USA on
lähdössä ristiretkelle miljardia muslimia vastaan ja
panee siellä sun täällä täytäntöön
kuolemantuomioita ilman oikeudenkäyntejä. Se on
demokraattista terrorismia? Sille ovat joka tapauksessa
meidän puolestamme Tarja Halonen ja Paavo Lipponen
antaneet avoimen valtakirjan: tehkää, mitä haluatte,
ja Suomi on hiljaa.
Terrori on väärä vastaus oikeisiin kysymyksiin, mutta
kovaa on "meidän puolen" sotapropagandakin:
nyt käydään taistelua meidän tajunnastamme.
Suomella on ollut Nato-optio: sotilaallinen ja
poliittinen Nato-yhteensovittaminen ilman V artiklan
automatiikkaa osallistua Nato-maiden sotiin. Siihen
liittyen jäsenyys "Martta-yhdistyksessä" on
esityslistalla muutaman vuoden päästä. Suomen
natottaminen ei tapahdu salaa vaan julkisesti, mutta
sitä ei helposti huomaa. Tänään se jää terrorismin
vastaisen taistelun savuverhon taakse, mutta käynnissä
on prosessi, jolla kansa totutetaan Natoon. Meitä
totutetaan siihen, että sodat ikään kuin kuuluvat
asiaan.
Kesällä suomalaiset harjoittelivat Nato-hävittäjien
kanssa ilmatankkausta sekä vaijerijarrutuksia
lentotukialusten kannalle. Niin ei tehdä Suomea
puolustamiseksi.
Samaan aikaan valtiovalta varustaa Nato-yhteensopivaa
euroarmeijaa. Lipposen hallitus päätti vasta ikään
lisätä sen käyttöön annettavien suomalaisten
sotilaiden määrää, ja Porin Prikaatissa varusmiehiä
koulutetaan kuolemaan "yhteisten arvojen"
puolesta.
Me suomalaiset olemme saaneet perinnöksi aikaisemmilta
sukupolvilta puolueettomuuden, josta on vielä
jäljellä liittoutumattomuus. Vielä toistaiseksi se on
oman maan puolustamista oman maan rajojen sisällä.
Hallitus kuitenkin haluaa lähettää poikiamme
eurojoukoissa ratkomaan etnisiä ja uskonnollisia
kiistoja ja taistelemaan vähenevistä luonnonvaroista
jopa 4000 kilometriä EU:n rajojen ulkopuolelle. Näihin
sotiin, joita kutsutaan kriisinhallinnaksi, käytetään
euroarmeijaa.
Eilen kuoltiin isänmaan puolesta, mutta tänään ja
huomenna kuollaan USA:n ja EU:n määrittämien
yhteisten - ja voimapolitiikalla terästettyjen -
"arvojen" puolesta.
Marxilaisen opin perintönä uskon todellisuuden
määräävän tajunnan eikä tajunnan todellisuutta.
Sen mukaan USA:n ristiretkien syynä ovat tuotannossa -
ja tässä tapauksessa on kai oikein sanoa
maailmantaloudessa - syntyneet ihmisten väliset
suhteet. Niissä sodissa ei vihollisen aluetta voida
vallata. Vastustaja on miljoonien ihmisten päissä,
eikä ihmisten tajuntaa voi pommittaa kivikauteen.
Sodasta, joka on myös taistelua luonnonvaroista, tulee
ikuinen? Ei ole sitä toista osapuolta, joka tekisi
rauhan.
Niinpä meidän ei pidä nyt pidä ehdoin tahdoin
tyrkyttäytyä sisäpiiriin siinä vähemmistössä,
jolle enemmistö kostaa muiden maiden menneiden
sukupolvien tekemät vääryydet. Hirmuiset vihat ovat
nyt kasvamaan päin. Sodan ajatukseen ei saa tottua,
vaikka meitä siihen totutetaan.
|
