EMU-sosiaalismi
KU 19.5.2000
Vanhaan aikaan, kun kaikki vasemmistolaiset olivat
sosialidemokraatteja, muuan Karl Marx tuli ja rikkoi
filosofoinnillaan yhteiset kuviot. Hänen mukaansa
vanhan vallan kohdussa kypsyi jotain uutta ja parempaa,
ja sitä varten oli kumottava vanha valta.
Vallankumous jakoi vasemmiston kahtia. Varsinkaan väkivaltainen
sellainen ei kiehtonut kaikkia, ja siitä syntyi ero
sosialidemokraattien ja kommunistien kesken. Usein
unohtuu, että kaikki olivat kuitenkin yhden aan
sosialisteja. Aika on ollut ruostetta, joka on
raiskannut aatteellisen kahtiajaon vasemmiston sisällä.
Vallankumoukset ovat syöneet lapsensa. Aatteellisesti
on vain yhden aan sosialidemokratiaa.
 Sosialidemokratiasta
on kuitenkin sinä aikana, joka kului yhteisen
aateperustan uudelleen löytymiseen, tullut
epädemokraattista, liittovaltiohenkistä kahden aan
EMU-sosiaalismia. Markkinat on pyhitetty, ja
sosiaalidemokratia on tänään parhaimmillaankin vain
reaalikapitalismin sosiaalinen ulottuvuus.
Sähköisessä uuskapitalismissa on inflatoitu pääomamarkkinat
hötörahan valtakunnaksi. Tätä globalisaatiota - ja
riiston olemusta - ei tänään politisoida. Niinpä
vasemmisto on pelkkää olemista, ei minkään uuden
tulemista. Se on
oikeammalla kuin koskaan.
Luonnottoman hallitusyhteistyön ja sen tarjoamien
suojatyöpaikkojen oloissa Suomen poliittinen järjestelmä
elää eri
elämää kuin kansalaiset. Poliitikot vastaavat kun ei
kysytä, kysyvät kun ei vastata, eivät vastaa kun
kysytään.
Arvoton yksimielisyys lamaannuttaa henkisesti. Ajan
henki haisee, jos vain äärioikeisto kuuntelee, kun
ihmiset puhuvat. Äärioikeiston vastaus ajan
kiperimpiin kysymyksiin on oman edun tavoittelu,
muukalaisvastaisuus ja rasismi, mutta sivistysmaissa se
ei voi olla oikea vastaus.
Vasemmistolla olisi käsissään poliittisen menestyksen
avaimet, jos se kykenisi synnyttämään uusyhteisöllisyyttä
köyhän asian ja yhteisen edun puolustamiseksi sekä
luonnon säilyttämiseksi monimuotoisena myös tuleville
sukupolville. Solidaarisuuden täytyy ulottua yli
rajojen.
Suomen vasemmistossa on paljon isänmaallisia ihmisiä.
Siitä on osoituksena kriittisyys vierasta valtaa eli
EU:ta kohtaan.
Vasemmalla ollaan myös tunneihmisiä ja iloitaan, kun
porvaria lyödään. Muuten ei ole selitettävissä se,
että vasemmistoliittolaiset suhtautuvat muiden
puolueiden kannattajia myötämielisemmin EU-maiden Itävalta-boikottiin,
vaikka se on mitä törkein loukkaus pienen maan
parlamentaarista demokratiaa kohtaan. EU-maiden
yhteisellä
politiikalla pitää aina olla yhteinen
laillisuusperusta, mutta sitä ei tässä tapauksessa
ollut. Myös Neuvostoliitto oli sitä, että politiikka
oli lakeja ylempänä.
Toistan aina sitä, että uussosialismin pitää olla
sama asia kuin demokratia.
EU:ssa ei ole ylikansallista demokratiaa, ei teoriassa
eikä käytännössä. Käynnissä olevassa hallitusten
välisessä konferenssissa (HVK) demokratiavaje kasvaa
eikä vähene. Puheenjohtajamaa Portugalin
Eurooppa-ministeri Seixas da Costa varoittaa pieniä
maita siitä, että suuret kiristävät muutoksia, jotka
suosivat suuria. Hän haluaa nostattaa
pieniä maita vastarintaan.
Mitä tekee pieni Suomi? Se on EMU-luokan kuuliainen
oppilas. EMU-vasemmisto halusi Suomen EMU:un, koska sillä
tavalla piti välttää devalvaatiot. Suomen talous ei
muka enää kestänyt D-vitamiinia, vaikka kaikki tiesivät,
että kovan markan politiikka oli D-vitamiinin
puutostauti. EMU:ssa me olemme saaneet jättiläismäisen
24 prosentin devalvaation suhteessa dollariin. Markka on
EMU-aikana ollut heikompaa valuuttaa kuin Venäjän tai
Kuuban rahat. Sen johdosta vienti kuitenkin vetää ja
Euroopan talous kukoistaa, paitsi että pörsseissä
osakkeet ovat alemyynnissä amerikkalaisille,
sosiaaliturvaa heikennetään eikä työttömille ole töitä.
Tässä kaikkien aikojen parhaimmassa taloudellisessa
tilanteessa vasemmisto hyväksyy sen, että tuotoksen
uusjako tapahtuu vain osakkeiden ja optioiden välityksellä!
Räjähtää se ilotulitevarasto vielä meilläkin.
|
