Ekologia+sosialismi=ekovasemmisto
(KU 8.6.2001)
Kävin Kiinassa, jossa siirryttiin
markkinasosialismiin vuonna 1978. Siitä lähtien on
maan taloudellinen kasvuvauhti ollut keskimäärin yli 9
% vuodessa. Se lienee maailman ennätys. Kommunistisessa
puolueessa ovat itse itseensä tyytyväisiä.
Kiinalaiset sanovat miettineensä 50 vuotta, mitä on
sosialismi, mutta vielä se ei tullut heille selväksi.
Alussa sen kuitenkin piti olla 100-prosenttista
sosialismia, jossa ei sallittu yksityisomistusta eikä
juuri mitään yksityisomaisuutta, mutta nyt nähdään,
että putipuhdas sosialismi edustaa vinoutunutta
käsitystä sosialismin olemuksesta.
Kun luultiin, että sosialismin tulemiseen riittää
pelkkä vallanvaihdos, -kaappaus tai -kumous, elämä
opetti, ettei riitä; että pitää tietää myös mitä
sen jälkeen tehdään.
Aluiksi Kiinan sosialismi oli neuvostoliittolaista tuontisosialismia.
Kun neukkien kanssa syntyi riitaa, sitä käytiin enemmän
Stalinista kuin opista. Maokin rakasti henkilökulttia,
mutta omaansa. Ajan kanssa opittiin sitten ihan
oikeasti, ettei sosialismia voi tuoda vaan sen pitää
olla tee se itse-sosialismia.
Pitkään hyväksyttiin ainainen puute ja pula, kun
uskottiin, että sosialismi oli "alussa pitää kärsiä"-ideologiaa.
Vauraus ja hyvinvointi hylättiin, kun niiden koettiin
kuuluvan kapitalismiin.
Reaalisosialismi ei tuottanut kenellekään
rikkautta, mutta ei se poistanut massoilta köyhyyttäkään.
Kiinalaiset sanovat nyt, ettei köyhyys voi olla
sosialismia. Sitä, mikä ei kelpaa kansalle, ei pidä
kutsua sosialismiksi. Kiinassa ollaan tänään herkkiä
järjestelmien kaatumisille.
Kun kansantalous ankkuroitiin suunnitelmiin,
markkinattomasta keskussuunnittelusta tuli vähitellen
este taloudelliselle toiminnalle. Oli taloudellisten
keinojen tuhlausta, ettei ollut markkinoita. Nyt
sanotaan, etteivät markkinat kuulu vain kapitalismin
taloudelliseen työkalupakkiin, vaan ne ovat tapa jakaa
resursseja markkinasosialismissa. Taloudellisessa
käytössä markinat voivat olla väline lisätä
tuotantoa ja keino saada talous palvelemaan ihmisten
elintason paranemista. Hintansakin niillä on. Se
maksetaan luonnon kulumisena.
Olen pohtinut, pitäisikö vasemmiston palata
sosialististen aatevirtausten juurille ja alkaa
uudelleen käyttää hyväksi historiallisen vasemmiston
parisataavuotista yhteiskunnallista perintöä sekä
ihmisten että luonnon riiston - vähintäänkin -
paljastamiseksi. Toinen vaihtoehto on ruveta vihreäksi.
Vihreistä ei kuitenkaan näytä olevan globalisaation
tai kapitalismin vastavoimaksi. He eivät halua luomusosialismia
eivätkä he kyseenalaista kapitalismia, joka on eri
asia kuin markkinatalous.
Vasemmistolle kapitalismi on vihollinen, koska siihen
kuuluu "omistajalle kuuluu kaikki"-periaate.
Se tekee mahdottomaksi ajaa yhteistä etua. Uussosialismissa
pitää ajaa yhteistä etua, mutta pitää sallia myös
yksityinen etu: pyrky ja aloitteellisuus.
Putipuhtaan opin vaalimista vartioi reaalisosialismissa
- koko proletariaatin nimissä - usein yksi ihminen. Se
oli poliittista diktatuuria. Se maksoi kymmenien
miljoonien ihmisten hengen ensin Venäjällä ja sitten
Kiinassa. Vallankumous toteutti väkivalloin itseään.
Ja kun kansallissosialismissakin vannottiin
sosialismin nimeen, kaikenlaisella valtiomonopolistisella
sosialismilla (VAMOSOS) on ollut taipumus olla
olematta demokratiaa.
Sosialismin pitää olla samaa merkitsevä sana kuin
demokratia! Vain silloin se on vaihtoehto
kapitalismille, jonka ominaisuuksiin ei kuulu
demokratia. Markkinatkaan eivät tuota demokratiaa vaan
kaikkien arvojen kaupallistumista ja tulojen epätasaista
jakautumista.
Esitän varovaisesti sosialismi-sanan kunnianpalautusta.
Pitää olla jotain, mistä pitää kiinni. Nyt on
vasemmiston ote irronnut lähes kaikesta.
Uussosialismi ei voi olla paluuta entiseen, koska siihen
ei ole paluuta, eikä mikään mennyt sitä paitsi
toistu samanlaisena uudelleen. Voi olla tarpeen antaa
sanalle uuden sisällön (demokratia) ohella myös uusi
nimi. Miten olisi "ekologinen sosialismi"?
Ekososialismi merkitsisi luonnon ainutkertaisuuden
arvostamista ja kunnioittamista sekä aineiden ja
energian kierrätykseen perustuvaa taloudellista
toimintaa. Sosialismia olisi siinä yhteiskunnallisen
turvallisuuden tavoite: rauha ja hyvä sosiaalinen
vointi kaikille.
Ekovasemmisto voisi olla jonkinlainen vapautusliike
markkinoiden ja kaupallisuuden diktatuurista. Sen pitäisi
edustaa modernia yhteisöllisyyttä, joka olisi ase
taistelussa sanojen "moderni",
"uusi" ja "edistys" sisällöstä -
ja sitä kautta aloitteesta.
Aloitteita ei anneta, ne pitää ottaa!
|
